Nyt nähdään päiväkotien pyörivän hienosti ilman opejakin. Hoitajista monet ei lakossa, koska kuuluvat Tehyyn ja Superiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien määrää voisi varmaan vähentää jos heitä todella kiinnostaa vain se opettaminen eikä niinkään hoitotyö. Opettajat voisivat kiertää ryhmissä/päiväkodeissa pitämässä opetustuokioitaan lapsille ja arvioida niiden toteutumista (vaikka etänä omassa kodissaan) ja sieltä raportoida tulokset hoitajille ja vanhemmille. Yhden opettajan vastuulla voisi olla muutama ryhmä, ja hoitajat/avustajat toki tarpeen mukaan avustaisi opettajaa oppituntien aikana. Esikoulussa opetusta voisi tietysti olla enemmän mutta sitä nuoremmille riittäisi varmaan joku pari tuntia viikossa. Muuten tavallista puuhaa eli ulkoilua, satuja, laulamista, leikkimistä jne.

Vaka-opettajan työ on tärkeää, mutta minusta tarve varsinaiselle opettamiselle, arvioinnille yms. ei ole niin suuri kuin annetaan ymmärtää.

Mitä pienempää lasta opetetaan tavoitteellisesti, sitä suuremmat pedagogiset taidot on oltava. Vaikka sinun mielestäsi asia ei niin olisikaan.

Lapset tarvitsevat eniten pysyvyyttä, eikä kiertävä opettaja vastaa sitä.

Voidaan myös kysyä, kuinka hyvä asia se onkaan, että me koitetaan aina vain pienemmästä ja pienemmästä leipoa ns. menestyjiä. Miksi pieni lapsi ei saa olla vain pieni lapsi, ilman että on tavoiteltava maksimaalisia pedagogisia taitoja?

Pysyvyyden vaaliminen on kyllä nykyisessä systeemissä täysi vitsi. Etenkin opettajien osalta, joita ei ryhmässä pysyvästi juurikaan näy.

Eihän tässä ideana ole tuottaa megamenestyjiä, vaan varmistaa että kaikki pysyvät matkassa ja heikoimmatkin saavat ajoissa kaiken tarvitsemansa tuen ja avun. 

Ovatko ne lapset joita ei ole varhaiskasvatettu (vaan pelkästään päivähoidettu tai kotihoidettu) epäonnistujia?

Ei, mutta mikäli heillä on ollut jotain erityistarpeita, niitä ei kotihoidossa saada hoidettua. Esim. sosiaaliset taidot, kielitaito, tunnetaidot, mediataidot jne saattavat olla hyvinkin puutteellisia eikä kouluvalmius ole hyvä. 

Useimpia mainitsemiasi taitoja ole opetettu päiväkodeissakaan kuin vasta muutamien vuosien ajan. Varsinkin tunne- ja mediataitojen opetus oli vielä 6-7 vuotta sitten lähes täysin tuntematon asia.

Niin ikävä kyllä. Nykylapset kyllä kuluttavat mediaa sitä kovaa tahtia, että on tärkeää, että ymmärtävät mitä se on ja mitä se ei ole. Vanhuksista näkee mitä se on, kun mediataitoja ei ole lainkaan. Uskotaan kaikki hömppä mitä netistä nähdään. Eikä vanhuksilla tunnetaitojakaan ole opittuna, vaikenemisen kulttuuri on kova sen sijaan, että osattaisiin käsitellä tunteitaan. 

Nuori polvi höyrähtää kasvatuksen päivänperhoihin kuten vaikkapa tähän sanoitusjuttuun, jonka luullaan yhtäkkiä ratkaisevan suunnilleen kaiken.

Sanoittamisella jää monta väkivallantekoa tekemättä, kun voi sanallistaa vaikkapa harmitustaan. Jos ei ole sanoja, tulee helposti tirvaistua turpaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien määrää voisi varmaan vähentää jos heitä todella kiinnostaa vain se opettaminen eikä niinkään hoitotyö. Opettajat voisivat kiertää ryhmissä/päiväkodeissa pitämässä opetustuokioitaan lapsille ja arvioida niiden toteutumista (vaikka etänä omassa kodissaan) ja sieltä raportoida tulokset hoitajille ja vanhemmille. Yhden opettajan vastuulla voisi olla muutama ryhmä, ja hoitajat/avustajat toki tarpeen mukaan avustaisi opettajaa oppituntien aikana. Esikoulussa opetusta voisi tietysti olla enemmän mutta sitä nuoremmille riittäisi varmaan joku pari tuntia viikossa. Muuten tavallista puuhaa eli ulkoilua, satuja, laulamista, leikkimistä jne.

Vaka-opettajan työ on tärkeää, mutta minusta tarve varsinaiselle opettamiselle, arvioinnille yms. ei ole niin suuri kuin annetaan ymmärtää.

Mitä pienempää lasta opetetaan tavoitteellisesti, sitä suuremmat pedagogiset taidot on oltava. Vaikka sinun mielestäsi asia ei niin olisikaan.

Lapset tarvitsevat eniten pysyvyyttä, eikä kiertävä opettaja vastaa sitä.

Voidaan myös kysyä, kuinka hyvä asia se onkaan, että me koitetaan aina vain pienemmästä ja pienemmästä leipoa ns. menestyjiä. Miksi pieni lapsi ei saa olla vain pieni lapsi, ilman että on tavoiteltava maksimaalisia pedagogisia taitoja?

Pysyvyyden vaaliminen on kyllä nykyisessä systeemissä täysi vitsi. Etenkin opettajien osalta, joita ei ryhmässä pysyvästi juurikaan näy.

Eihän tässä ideana ole tuottaa megamenestyjiä, vaan varmistaa että kaikki pysyvät matkassa ja heikoimmatkin saavat ajoissa kaiken tarvitsemansa tuen ja avun. 

Ovatko ne lapset joita ei ole varhaiskasvatettu (vaan pelkästään päivähoidettu tai kotihoidettu) epäonnistujia?

Ei, mutta mikäli heillä on ollut jotain erityistarpeita, niitä ei kotihoidossa saada hoidettua. Esim. sosiaaliset taidot, kielitaito, tunnetaidot, mediataidot jne saattavat olla hyvinkin puutteellisia eikä kouluvalmius ole hyvä. 

Valitettavasti ei saada välttämättä päiväkodissakaan vaan ongelmat saattaa jopa pahentua jos joutuu alalle soveltumattomien työntekijöiden kanssa tekemisiin. Lapsi mahdollisesti vain havahtuu siihen että on viallinen ja tuo kokemus sitten seuraa loppuelämän. Kotona olisi ehkä saanut kehittyä rauhassa. Osa ongelmista ja "ongelmista" kuitenkin häviää tai lievenee ihan itsestään ennen koulun alkua tai vähän isompana, eli ihan kaikkeen ei ammattilaisen edes tarvitsisi puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien määrää voisi varmaan vähentää jos heitä todella kiinnostaa vain se opettaminen eikä niinkään hoitotyö. Opettajat voisivat kiertää ryhmissä/päiväkodeissa pitämässä opetustuokioitaan lapsille ja arvioida niiden toteutumista (vaikka etänä omassa kodissaan) ja sieltä raportoida tulokset hoitajille ja vanhemmille. Yhden opettajan vastuulla voisi olla muutama ryhmä, ja hoitajat/avustajat toki tarpeen mukaan avustaisi opettajaa oppituntien aikana. Esikoulussa opetusta voisi tietysti olla enemmän mutta sitä nuoremmille riittäisi varmaan joku pari tuntia viikossa. Muuten tavallista puuhaa eli ulkoilua, satuja, laulamista, leikkimistä jne.

Vaka-opettajan työ on tärkeää, mutta minusta tarve varsinaiselle opettamiselle, arvioinnille yms. ei ole niin suuri kuin annetaan ymmärtää.

Mitä pienempää lasta opetetaan tavoitteellisesti, sitä suuremmat pedagogiset taidot on oltava. Vaikka sinun mielestäsi asia ei niin olisikaan.

Lapset tarvitsevat eniten pysyvyyttä, eikä kiertävä opettaja vastaa sitä.

Voidaan myös kysyä, kuinka hyvä asia se onkaan, että me koitetaan aina vain pienemmästä ja pienemmästä leipoa ns. menestyjiä. Miksi pieni lapsi ei saa olla vain pieni lapsi, ilman että on tavoiteltava maksimaalisia pedagogisia taitoja?

Pysyvyyden vaaliminen on kyllä nykyisessä systeemissä täysi vitsi. Etenkin opettajien osalta, joita ei ryhmässä pysyvästi juurikaan näy.

Eihän tässä ideana ole tuottaa megamenestyjiä, vaan varmistaa että kaikki pysyvät matkassa ja heikoimmatkin saavat ajoissa kaiken tarvitsemansa tuen ja avun. 

Ovatko ne lapset joita ei ole varhaiskasvatettu (vaan pelkästään päivähoidettu tai kotihoidettu) epäonnistujia?

Ei, mutta mikäli heillä on ollut jotain erityistarpeita, niitä ei kotihoidossa saada hoidettua. Esim. sosiaaliset taidot, kielitaito, tunnetaidot, mediataidot jne saattavat olla hyvinkin puutteellisia eikä kouluvalmius ole hyvä. 

Useimpia mainitsemiasi taitoja ole opetettu päiväkodeissakaan kuin vasta muutamien vuosien ajan. Varsinkin tunne- ja mediataitojen opetus oli vielä 6-7 vuotta sitten lähes täysin tuntematon asia.

Niin ikävä kyllä. Nykylapset kyllä kuluttavat mediaa sitä kovaa tahtia, että on tärkeää, että ymmärtävät mitä se on ja mitä se ei ole. Vanhuksista näkee mitä se on, kun mediataitoja ei ole lainkaan. Uskotaan kaikki hömppä mitä netistä nähdään. Eikä vanhuksilla tunnetaitojakaan ole opittuna, vaikenemisen kulttuuri on kova sen sijaan, että osattaisiin käsitellä tunteitaan. 

Nuori polvi höyrähtää kasvatuksen päivänperhoihin kuten vaikkapa tähän sanoitusjuttuun, jonka luullaan yhtäkkiä ratkaisevan suunnilleen kaiken.

Sanoittamisella jää monta väkivallantekoa tekemättä, kun voi sanallistaa vaikkapa harmitustaan. Jos ei ole sanoja, tulee helposti tirvaistua turpaan. 

Kummasti lasten väkivaltaisuus päiväkodeissa on kuitenkin lisääntynyt. Ei taida sanoitus toimia, vaikka vakaopen usko on luja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lastenhoitaja edes kuuluu superiin tai tehyyn, jotka eivät aja varhaiskasvatuksen asioita?

Ymmärrän että ei kuulu mihinkään liittoon, mutta miksi maksaa jäsenmaksuja liittoon jota ei oma työalasi kiinnosta?

Mihin liittoon heidän pitäisi mielestäsi kuulua?

Liiton jäsenmaksut on tyhmyysvero niille, joille ei riitä että saa maksaa tavallista veroa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien määrää voisi varmaan vähentää jos heitä todella kiinnostaa vain se opettaminen eikä niinkään hoitotyö. Opettajat voisivat kiertää ryhmissä/päiväkodeissa pitämässä opetustuokioitaan lapsille ja arvioida niiden toteutumista (vaikka etänä omassa kodissaan) ja sieltä raportoida tulokset hoitajille ja vanhemmille. Yhden opettajan vastuulla voisi olla muutama ryhmä, ja hoitajat/avustajat toki tarpeen mukaan avustaisi opettajaa oppituntien aikana. Esikoulussa opetusta voisi tietysti olla enemmän mutta sitä nuoremmille riittäisi varmaan joku pari tuntia viikossa. Muuten tavallista puuhaa eli ulkoilua, satuja, laulamista, leikkimistä jne.

Vaka-opettajan työ on tärkeää, mutta minusta tarve varsinaiselle opettamiselle, arvioinnille yms. ei ole niin suuri kuin annetaan ymmärtää.

Mitä pienempää lasta opetetaan tavoitteellisesti, sitä suuremmat pedagogiset taidot on oltava. Vaikka sinun mielestäsi asia ei niin olisikaan.

Lapset tarvitsevat eniten pysyvyyttä, eikä kiertävä opettaja vastaa sitä.

Voidaan myös kysyä, kuinka hyvä asia se onkaan, että me koitetaan aina vain pienemmästä ja pienemmästä leipoa ns. menestyjiä. Miksi pieni lapsi ei saa olla vain pieni lapsi, ilman että on tavoiteltava maksimaalisia pedagogisia taitoja?

Pysyvyyden vaaliminen on kyllä nykyisessä systeemissä täysi vitsi. Etenkin opettajien osalta, joita ei ryhmässä pysyvästi juurikaan näy.

Eihän tässä ideana ole tuottaa megamenestyjiä, vaan varmistaa että kaikki pysyvät matkassa ja heikoimmatkin saavat ajoissa kaiken tarvitsemansa tuen ja avun. 

Ovatko ne lapset joita ei ole varhaiskasvatettu (vaan pelkästään päivähoidettu tai kotihoidettu) epäonnistujia?

Ei, mutta mikäli heillä on ollut jotain erityistarpeita, niitä ei kotihoidossa saada hoidettua. Esim. sosiaaliset taidot, kielitaito, tunnetaidot, mediataidot jne saattavat olla hyvinkin puutteellisia eikä kouluvalmius ole hyvä. 

Valitettavasti ei saada välttämättä päiväkodissakaan vaan ongelmat saattaa jopa pahentua jos joutuu alalle soveltumattomien työntekijöiden kanssa tekemisiin. Lapsi mahdollisesti vain havahtuu siihen että on viallinen ja tuo kokemus sitten seuraa loppuelämän. Kotona olisi ehkä saanut kehittyä rauhassa. Osa ongelmista ja "ongelmista" kuitenkin häviää tai lievenee ihan itsestään ennen koulun alkua tai vähän isompana, eli ihan kaikkeen ei ammattilaisen edes tarvitsisi puuttua.

Tämä voi lievissä tapauksissa olla totta, mutta sosiaalisia taitoja, kielitaitoa jne ei opita kotona äidin kanssa kahden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien määrää voisi varmaan vähentää jos heitä todella kiinnostaa vain se opettaminen eikä niinkään hoitotyö. Opettajat voisivat kiertää ryhmissä/päiväkodeissa pitämässä opetustuokioitaan lapsille ja arvioida niiden toteutumista (vaikka etänä omassa kodissaan) ja sieltä raportoida tulokset hoitajille ja vanhemmille. Yhden opettajan vastuulla voisi olla muutama ryhmä, ja hoitajat/avustajat toki tarpeen mukaan avustaisi opettajaa oppituntien aikana. Esikoulussa opetusta voisi tietysti olla enemmän mutta sitä nuoremmille riittäisi varmaan joku pari tuntia viikossa. Muuten tavallista puuhaa eli ulkoilua, satuja, laulamista, leikkimistä jne.

Vaka-opettajan työ on tärkeää, mutta minusta tarve varsinaiselle opettamiselle, arvioinnille yms. ei ole niin suuri kuin annetaan ymmärtää.

Mitä pienempää lasta opetetaan tavoitteellisesti, sitä suuremmat pedagogiset taidot on oltava. Vaikka sinun mielestäsi asia ei niin olisikaan.

Lapset tarvitsevat eniten pysyvyyttä, eikä kiertävä opettaja vastaa sitä.

Voidaan myös kysyä, kuinka hyvä asia se onkaan, että me koitetaan aina vain pienemmästä ja pienemmästä leipoa ns. menestyjiä. Miksi pieni lapsi ei saa olla vain pieni lapsi, ilman että on tavoiteltava maksimaalisia pedagogisia taitoja?

Pysyvyyden vaaliminen on kyllä nykyisessä systeemissä täysi vitsi. Etenkin opettajien osalta, joita ei ryhmässä pysyvästi juurikaan näy.

Eihän tässä ideana ole tuottaa megamenestyjiä, vaan varmistaa että kaikki pysyvät matkassa ja heikoimmatkin saavat ajoissa kaiken tarvitsemansa tuen ja avun. 

Ovatko ne lapset joita ei ole varhaiskasvatettu (vaan pelkästään päivähoidettu tai kotihoidettu) epäonnistujia?

No jos otetaan huomioon, että lähes 15% suomalaisnuorista on niin heikko lukutaito, että se vaikeuttaa arjessa selviytymistä, niin tuskinpa heille olisi ollut mitään haittaakaan varhaiskasvatuksesta.

Lukutaito on heikentynyt merkittävästi viime vuosina, samaan aikaan kun varhaiskasvatusta on kehitetty. Mikä näiden kahden asian välinen syy- ja seuraussuhde lopulta on, se jää nähtäväksi.

Pisa-tutkimuksiin ei ole vielä ehtinyt yhtäkään uuden varhaiskasvatuslain aikana kasvatettua ikäluokkaa, eli toistaiseksi voinemme todeta, ettei lukutaidon heikkeneminen johdu ainakaan varhaiskasvatuksen kehittämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me halusimme vaihtaa lapsen omahoitajan lastentarhanopesta hoitajaan. Emme kokeneet open olevan pätevä, keskustelut olivat hyvin omituisia. Tuntui, ettei edes muistanut kuka lapsemme on, haasteita kasvussa.

Ope/hoitaja on vain koulun käynyt, ei välttämättä pätevä työssään. Koulusta saa paperit helposti kopioimalla ja vähän sanavalintoja muokkaamalla.

Hienoa, lopetetaan siis vaatimukset kaikille opettajille päiväkodeista lukioihin. Jos Sähkäasentaja-Sakari haluaa lukion ruotsin opeksi, niin siitä vaan. Eihän sen tarvitse mitään osata, kun oppilaat voi opetella asiat kirjoista. Merkonomi-Mari menee sitten amikseen opettamaan sähköalan opiskelijoita.

Peruskoulujen opettajienkin koulutusta voisi merkittävästi lyhentää jos opettajien ei itse edellytettäisi suunnittelevan opetustaan vaan suunnitelmat tulisivat valmiina. Ulkomailla peruskoulujen opettajien koulutus on yleensä huomattavasti lyhyempi kuin Suomessa.

Mitä lastentarhanopettajiin taas tulee, niin kyseinen työ koostuu lähinnä lastenhoidosta, vaikkakin myös kirjallisten töiden määrää on viime vuosina kasvatettu merkittävästi, kun profiilia on pyritty nostamaan.

Mitenkähän sellainen onnistuisi, että opettajat eivät suunnittelisi opetustaan. Jotenkin olen kuvitellut, että opetus nimenomaan suunnitellaan aina kyseisen ryhmän mukaan, ja luokissa voi olla melkoisia eroja keskenään. 

Ihan hyvinhän se onnistuu. Luokan oppilaiden persoonat toki vaihtelevat, mutta ei se sitä tarkoita, että sen vuoksi opetus pitäisi suunnitella joka luokkaa varten erikseen.

Kysehän ei ole persoonista. Oppilailla on erilaisia kykyjä oppia ja se tulee olla huomioitu opetuksen suunnittelussa. Millainen pälli ajattelee asian persoonakysymyksenä?

Lähtökohdan tulee olla se, että kaikilla tarjotaan mahdollisuus samaan oppimiseen. Ei voi olla niin, että "heikkokykyiselle" luokalle opetetaan vain jotkut perusjutut ja "lahjakkaalle" luokalle taas edistyneemmätkin asiat. Siis ainakaan jos tavallisista kouluista puhutaan. Erityiskoulut ovat erikseen.

Eiköhän pätevä akateeminen opettaja kykene huomioimaan sieltä luokasta ihan yksilöllisiäkin tarpeita. 

Ei kykene. Huomaamaan kykenee, muttei huomioimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti hoitajat hoitaa ja näin ovat tehneet jo kauan, koska lastentarhanopettajia ei ole vuosiin ollut.

Varhaiskasvatuksen opettajien poissaolo näkyy kyllä heti.

Kummallista miten vanhanaikaisia monien näkymykset varhaiskasvatuksesta ovat. Kuvitellaan, että se olisi joku lastenhoitopalvelu missä "tädit" hoitavat lapsia näiden vanhempien työpäivän ajan. Tämä näkyy sitten käytetyissä termeissä: puhutaan lastentarhanopettajista jne.

Termiongelmia on kyllä ihan varhaiskasvatuksen päässäkin. Isoin ongelma on, että lakiuudistuksessa päätettiin säilyttää nimitys "päiväkoti" joka nimenomaan viittaa niihin entisiin päivähoitopaikkoihin eikä mitenkään kerro, että kyseessä on varhaiskasvatusyksikkö.

Voi kauheeta. Ruotsissa on edelleen daghem ja englanninkieliset sekä saksalaiset lapset ovat Kindergartenissa, jonka suora käännös oli lastentarha.

Joko on ensimmäiset aamuvuorolaiset ehtineet palstalle, miten päivä meni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien määrää voisi varmaan vähentää jos heitä todella kiinnostaa vain se opettaminen eikä niinkään hoitotyö. Opettajat voisivat kiertää ryhmissä/päiväkodeissa pitämässä opetustuokioitaan lapsille ja arvioida niiden toteutumista (vaikka etänä omassa kodissaan) ja sieltä raportoida tulokset hoitajille ja vanhemmille. Yhden opettajan vastuulla voisi olla muutama ryhmä, ja hoitajat/avustajat toki tarpeen mukaan avustaisi opettajaa oppituntien aikana. Esikoulussa opetusta voisi tietysti olla enemmän mutta sitä nuoremmille riittäisi varmaan joku pari tuntia viikossa. Muuten tavallista puuhaa eli ulkoilua, satuja, laulamista, leikkimistä jne.

Vaka-opettajan työ on tärkeää, mutta minusta tarve varsinaiselle opettamiselle, arvioinnille yms. ei ole niin suuri kuin annetaan ymmärtää.

Mitä pienempää lasta opetetaan tavoitteellisesti, sitä suuremmat pedagogiset taidot on oltava. Vaikka sinun mielestäsi asia ei niin olisikaan.

Lapset tarvitsevat eniten pysyvyyttä, eikä kiertävä opettaja vastaa sitä.

Voidaan myös kysyä, kuinka hyvä asia se onkaan, että me koitetaan aina vain pienemmästä ja pienemmästä leipoa ns. menestyjiä. Miksi pieni lapsi ei saa olla vain pieni lapsi, ilman että on tavoiteltava maksimaalisia pedagogisia taitoja?

Pysyvyyden vaaliminen on kyllä nykyisessä systeemissä täysi vitsi. Etenkin opettajien osalta, joita ei ryhmässä pysyvästi juurikaan näy.

Eihän tässä ideana ole tuottaa megamenestyjiä, vaan varmistaa että kaikki pysyvät matkassa ja heikoimmatkin saavat ajoissa kaiken tarvitsemansa tuen ja avun. 

Ovatko ne lapset joita ei ole varhaiskasvatettu (vaan pelkästään päivähoidettu tai kotihoidettu) epäonnistujia?

Ei, mutta mikäli heillä on ollut jotain erityistarpeita, niitä ei kotihoidossa saada hoidettua. Esim. sosiaaliset taidot, kielitaito, tunnetaidot, mediataidot jne saattavat olla hyvinkin puutteellisia eikä kouluvalmius ole hyvä. 

Valitettavasti ei saada välttämättä päiväkodissakaan vaan ongelmat saattaa jopa pahentua jos joutuu alalle soveltumattomien työntekijöiden kanssa tekemisiin. Lapsi mahdollisesti vain havahtuu siihen että on viallinen ja tuo kokemus sitten seuraa loppuelämän. Kotona olisi ehkä saanut kehittyä rauhassa. Osa ongelmista ja "ongelmista" kuitenkin häviää tai lievenee ihan itsestään ennen koulun alkua tai vähän isompana, eli ihan kaikkeen ei ammattilaisen edes tarvitsisi puuttua.

Tämä voi lievissä tapauksissa olla totta, mutta sosiaalisia taitoja, kielitaitoa jne ei opita kotona äidin kanssa kahden. 

Miten niin ei opita? Toki on vanhempia joilla resurssit on hyvin rajalliset, ja heidän kohdallaan varhaiskasvatuksesta voi olla apua. Olisi kuitenkin hyvä tiedostaa ettei ne päiväkodinkaan resurssit välttämättä ole kummoiset. Vaikka tarve tuelle havaittaisiin niin oikeanlaista tukea ei välttämättä pystytä tarjoamaan.

Ei kai kotihoito muuten useinkaan ole tuollaista että lapsi olisi aina vain kotona neljän seinän sisällä äidin kanssa. Toisaalta, lapsi oppii myös siellä kotioloissa paljonkin. On outoa kuinka kodin ja perheen merkitystä niin painotetaan mutta sitten kuitenkin puhutaan siihen tyyliin kuin vanhemmat ei osaisi mitään vaan aiheuttaisivat pelkkiä ongelmia jotka varhaiskasvatus-opettajat joutuu korjaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien määrää voisi varmaan vähentää jos heitä todella kiinnostaa vain se opettaminen eikä niinkään hoitotyö. Opettajat voisivat kiertää ryhmissä/päiväkodeissa pitämässä opetustuokioitaan lapsille ja arvioida niiden toteutumista (vaikka etänä omassa kodissaan) ja sieltä raportoida tulokset hoitajille ja vanhemmille. Yhden opettajan vastuulla voisi olla muutama ryhmä, ja hoitajat/avustajat toki tarpeen mukaan avustaisi opettajaa oppituntien aikana. Esikoulussa opetusta voisi tietysti olla enemmän mutta sitä nuoremmille riittäisi varmaan joku pari tuntia viikossa. Muuten tavallista puuhaa eli ulkoilua, satuja, laulamista, leikkimistä jne.

Vaka-opettajan työ on tärkeää, mutta minusta tarve varsinaiselle opettamiselle, arvioinnille yms. ei ole niin suuri kuin annetaan ymmärtää.

Mitä pienempää lasta opetetaan tavoitteellisesti, sitä suuremmat pedagogiset taidot on oltava. Vaikka sinun mielestäsi asia ei niin olisikaan.

Lapset tarvitsevat eniten pysyvyyttä, eikä kiertävä opettaja vastaa sitä.

Voidaan myös kysyä, kuinka hyvä asia se onkaan, että me koitetaan aina vain pienemmästä ja pienemmästä leipoa ns. menestyjiä. Miksi pieni lapsi ei saa olla vain pieni lapsi, ilman että on tavoiteltava maksimaalisia pedagogisia taitoja?

Pysyvyyden vaaliminen on kyllä nykyisessä systeemissä täysi vitsi. Etenkin opettajien osalta, joita ei ryhmässä pysyvästi juurikaan näy.

Eihän tässä ideana ole tuottaa megamenestyjiä, vaan varmistaa että kaikki pysyvät matkassa ja heikoimmatkin saavat ajoissa kaiken tarvitsemansa tuen ja avun. 

Ovatko ne lapset joita ei ole varhaiskasvatettu (vaan pelkästään päivähoidettu tai kotihoidettu) epäonnistujia?

No jos otetaan huomioon, että lähes 15% suomalaisnuorista on niin heikko lukutaito, että se vaikeuttaa arjessa selviytymistä, niin tuskinpa heille olisi ollut mitään haittaakaan varhaiskasvatuksesta.

Lukutaito on heikentynyt merkittävästi viime vuosina, samaan aikaan kun varhaiskasvatusta on kehitetty. Mikä näiden kahden asian välinen syy- ja seuraussuhde lopulta on, se jää nähtäväksi.

Lukutaito on heikentynyt, koska lapset ja nuoret eivät enää lue vaan tuijottavat laitteistaan älypäävideoita ja pelaavat. Sillä ei ole mitään yhteyttä päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Lastentarhanopettajan ja nämä vatun varhaiskasvatusopet ovat täysin turha ammattiryhmä. Pkotiin vain hoitajia, saadaan enemmän hlökuntaa ja työn jälki on parempaa. T. 40 v kokemusta alalta.

Järjen ääni. Olen niin samaa mieltä. Ymmärrän, että jossain ylemmällä tasolla voi olla asiantuntijoina pienen lapsen kehitystä akateemisesti opiskelleita, suunnittelemassa jotain yleisiä linjauksia, mutta oikeasti pieni lapsi tarvitsee vain empaattisen aikuisen ja rauhallisen arjen, ei loputonta virikkeellistämistä ja milloin minkäkin pedagogisen muodin mukaista "laadukasta varhaiskasvatusta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien määrää voisi varmaan vähentää jos heitä todella kiinnostaa vain se opettaminen eikä niinkään hoitotyö. Opettajat voisivat kiertää ryhmissä/päiväkodeissa pitämässä opetustuokioitaan lapsille ja arvioida niiden toteutumista (vaikka etänä omassa kodissaan) ja sieltä raportoida tulokset hoitajille ja vanhemmille. Yhden opettajan vastuulla voisi olla muutama ryhmä, ja hoitajat/avustajat toki tarpeen mukaan avustaisi opettajaa oppituntien aikana. Esikoulussa opetusta voisi tietysti olla enemmän mutta sitä nuoremmille riittäisi varmaan joku pari tuntia viikossa. Muuten tavallista puuhaa eli ulkoilua, satuja, laulamista, leikkimistä jne.

Vaka-opettajan työ on tärkeää, mutta minusta tarve varsinaiselle opettamiselle, arvioinnille yms. ei ole niin suuri kuin annetaan ymmärtää.

Mitä pienempää lasta opetetaan tavoitteellisesti, sitä suuremmat pedagogiset taidot on oltava. Vaikka sinun mielestäsi asia ei niin olisikaan.

Lapset tarvitsevat eniten pysyvyyttä, eikä kiertävä opettaja vastaa sitä.

Voidaan myös kysyä, kuinka hyvä asia se onkaan, että me koitetaan aina vain pienemmästä ja pienemmästä leipoa ns. menestyjiä. Miksi pieni lapsi ei saa olla vain pieni lapsi, ilman että on tavoiteltava maksimaalisia pedagogisia taitoja?

Pysyvyyden vaaliminen on kyllä nykyisessä systeemissä täysi vitsi. Etenkin opettajien osalta, joita ei ryhmässä pysyvästi juurikaan näy.

Eihän tässä ideana ole tuottaa megamenestyjiä, vaan varmistaa että kaikki pysyvät matkassa ja heikoimmatkin saavat ajoissa kaiken tarvitsemansa tuen ja avun. 

Ovatko ne lapset joita ei ole varhaiskasvatettu (vaan pelkästään päivähoidettu tai kotihoidettu) epäonnistujia?

Ei, mutta mikäli heillä on ollut jotain erityistarpeita, niitä ei kotihoidossa saada hoidettua. Esim. sosiaaliset taidot, kielitaito, tunnetaidot, mediataidot jne saattavat olla hyvinkin puutteellisia eikä kouluvalmius ole hyvä. 

Valitettavasti ei saada välttämättä päiväkodissakaan vaan ongelmat saattaa jopa pahentua jos joutuu alalle soveltumattomien työntekijöiden kanssa tekemisiin. Lapsi mahdollisesti vain havahtuu siihen että on viallinen ja tuo kokemus sitten seuraa loppuelämän. Kotona olisi ehkä saanut kehittyä rauhassa. Osa ongelmista ja "ongelmista" kuitenkin häviää tai lievenee ihan itsestään ennen koulun alkua tai vähän isompana, eli ihan kaikkeen ei ammattilaisen edes tarvitsisi puuttua.

Tämä voi lievissä tapauksissa olla totta, mutta sosiaalisia taitoja, kielitaitoa jne ei opita kotona äidin kanssa kahden. 

Mitä halvattua! Mikä ihmeen uskonto tästä "laadukkaasta varhaiskasvatuksestakin" on tullut!? Uskotko ihan ihka oikeasti, että ihmislapsi tarvitsee kehittyäkseen varhaiskasvatuksen ammattilaisia, meluisia ryhmiä ja pitkät päivät ihmisten kanssa, jotka eivät ole sitoutuneita lapseen? Opetetaanko teille tuo jossain lastentarhanopettajien aivopesuseminaareissa, vai missä? Ei voi olla totta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien määrää voisi varmaan vähentää jos heitä todella kiinnostaa vain se opettaminen eikä niinkään hoitotyö. Opettajat voisivat kiertää ryhmissä/päiväkodeissa pitämässä opetustuokioitaan lapsille ja arvioida niiden toteutumista (vaikka etänä omassa kodissaan) ja sieltä raportoida tulokset hoitajille ja vanhemmille. Yhden opettajan vastuulla voisi olla muutama ryhmä, ja hoitajat/avustajat toki tarpeen mukaan avustaisi opettajaa oppituntien aikana. Esikoulussa opetusta voisi tietysti olla enemmän mutta sitä nuoremmille riittäisi varmaan joku pari tuntia viikossa. Muuten tavallista puuhaa eli ulkoilua, satuja, laulamista, leikkimistä jne.

Vaka-opettajan työ on tärkeää, mutta minusta tarve varsinaiselle opettamiselle, arvioinnille yms. ei ole niin suuri kuin annetaan ymmärtää.

Mitä pienempää lasta opetetaan tavoitteellisesti, sitä suuremmat pedagogiset taidot on oltava. Vaikka sinun mielestäsi asia ei niin olisikaan.

Lapset tarvitsevat eniten pysyvyyttä, eikä kiertävä opettaja vastaa sitä.

Voidaan myös kysyä, kuinka hyvä asia se onkaan, että me koitetaan aina vain pienemmästä ja pienemmästä leipoa ns. menestyjiä. Miksi pieni lapsi ei saa olla vain pieni lapsi, ilman että on tavoiteltava maksimaalisia pedagogisia taitoja?

Pysyvyyden vaaliminen on kyllä nykyisessä systeemissä täysi vitsi. Etenkin opettajien osalta, joita ei ryhmässä pysyvästi juurikaan näy.

Eihän tässä ideana ole tuottaa megamenestyjiä, vaan varmistaa että kaikki pysyvät matkassa ja heikoimmatkin saavat ajoissa kaiken tarvitsemansa tuen ja avun. 

Ovatko ne lapset joita ei ole varhaiskasvatettu (vaan pelkästään päivähoidettu tai kotihoidettu) epäonnistujia?

Ei, mutta mikäli heillä on ollut jotain erityistarpeita, niitä ei kotihoidossa saada hoidettua. Esim. sosiaaliset taidot, kielitaito, tunnetaidot, mediataidot jne saattavat olla hyvinkin puutteellisia eikä kouluvalmius ole hyvä. 

Valitettavasti ei saada välttämättä päiväkodissakaan vaan ongelmat saattaa jopa pahentua jos joutuu alalle soveltumattomien työntekijöiden kanssa tekemisiin. Lapsi mahdollisesti vain havahtuu siihen että on viallinen ja tuo kokemus sitten seuraa loppuelämän. Kotona olisi ehkä saanut kehittyä rauhassa. Osa ongelmista ja "ongelmista" kuitenkin häviää tai lievenee ihan itsestään ennen koulun alkua tai vähän isompana, eli ihan kaikkeen ei ammattilaisen edes tarvitsisi puuttua.

Tämä voi lievissä tapauksissa olla totta, mutta sosiaalisia taitoja, kielitaitoa jne ei opita kotona äidin kanssa kahden. 

Jaa? Itse olen vain kotona kahden veljen kanssa äidin hoivissa. Jossain kerhossa aloin käydä kuusivuotiaana. Kouluaika meni hienosti, kavereita sain paljon ja olen erittäin sosiaalinen. Mikä meni kotikasvatuksessa pieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vakaopeja. Ei lastentarhanopettajia.

Vakaope on varhaiskasvatuksen akateeminen erityisasiantuntija eikä mikään vanhanajan lastentarhatäti.

Mikä ihmeen erityisasiantuntija? Lastentarhanopettajia he ovat ja tekevät pääasiassa samaa työtä kuin hoitajatkin. Lapsille he ovat tätejä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Hoitajista suuri osa kuuluu mm JHL:n ja ovat lakossa. .

Nyt kun JHL:n hoitajat ovat lakossa, ei kukaan inahdakaan siitä että vanhustenhuolto on täydessä katastrofitilanteessa. Aika moni vanhustyössä työskentelevä hoitaja nimittäin on JHL:n jäsen. 

Tehy ja super jättivät vanhustenhoidon lakon ulkopuolelle juuri siitä syystä että siellä henkilökuntapula uhkaa potilas- ja asiakasturvallisuutta joka ikinen päivä jo muutenkin. Nyt JHL:n hoitajat on lakossa ja suojelutyötä ei oteta edes puheeksi :o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesasta puuttuu tavallisena arkenakin se 900 vakaopea. Homma on jo kauan pyörinyt lähinnä hoitajien voimin. Ryhmissä pitäisi olla 2 vakaopea lain mukaan, käytännössä näistä lähes aina vähintään toinen on kuitenkin lastenhoitaja, koska opettajia ei saada.

Henkilökuntarakennetta tai koulutusohjelmaa tulisi muuttaa, koska nykyinen malli ei toimi. Vakaopeilla on kenties vähän liian korkea koulutus kys. hommaan, joka toki on tärkeää, mutta käytännössä kuitenkin sellaista ettei siitä varmaan voida kaikille opeille yli 3000 egen akateemisia palkkoja maksaa. Työ on hyvin käytännönläheistä vaikka olisikin asiantuntija koulutus taustalla. Työstä on myös mielestäni pyritty keinotekoisesti tekemään asiantuntijatyötä, kehittämällä sen ympärille valtava määrä ns. paperityötä. Vaikka hoitajan/ open läsnäolo on työssä tärkeintä ja monet asiat on kyllä ihan maalaisjärjellä hoidettavia (toki sitäkään ei kaikilta löydy).

T. Ex-lastenhoitaja

Päiväkotien tuleva henkilökuntarakenne on vakaopettaja, varhaiskasvatuksen sosionomi ja lastenhoitaja. Helsingissä tämä jo toteutuu. Opettaja vastaa lapsen yksilöllisstä opetuksesta ja tuen tarpeista. Nämä sovitaan vuosittain vanhempien kanssa käytävissä vasukeskusteluissa. varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänä on tukea laajemmin koko lapsen perhettä. Lastenhoitajan tehtävä on käytännönläheisempi päiväkodin arjessa tapahtuvaa työtä. Vakaopettajia puuttuu alalta valtavasti. Heikko palkkaus on varmastikin yksi syy. Palkalla on vaikea tulla toimeen pääkaupunkiseudulla. Toivottavasti lakolla on tähän asiaan myönteistä kehitystä. Toinen syy työvoimapulaan on varmastikin päiväkotien heikko työhyvinvointi. Ilmeisestikin lastenhoitajien on äärimmäisen vaikeaa hyväksyä sitä, että opettajilla on eri koulutus, toimenkuva ja palkka ja opettajia kohdellaan päivkotien arjessa syrjivästi. Tähän tulisi johtamisessa puuttua jyrkästi. 

Tämä syrjiminen on valitettavasti niin totta. Olen työskennellyt esiopettajana päiväkodissa. Ihan jokaista suunnitteluun käyttämääni minuuttia jouduin perustelemaan. Hoitajat kävivät ovella kurkkimassa ja huokailemassa, kuulin välillä ihan suoraa vittuilua, ehkä vahingossa.

Jossain vaiheessa kateelliset (?) työkaverit saivat jopa läpi vaatimuksen, että jokaisen työntekijän tulee vaihtaa päivässä tasan yhtä monta vaippaa, muuten "et ole hoitanut päivän osuuttasi". Tämä koski yhtälailla pienten ryhmissä työskenteleviä, oppisopimuksella lastenhoitajaksi opiskelevaa apulaista ja minua, luokanopettajan pätevyydellä ainoana vastuullisena yksin eskaria pyörittävää opettajaa. Kukaan muu ei tokikaan vetänyt vastaavasti eskarituokioita tai tehnyt yhtään asiakirjaa tai toteuttanut tukitoimea, mutta minun piti ehtiä oman työni ohella vaihtaa yhtä monta vaippaa kuin hoitotyötä tekemään palkatun ihmisen.

Lähdin yhden lukuvuoden jälkeen. Myöhemmin sain pahoittelut tehtävääni (epäpätevänä) hoitamaan siirtyneeltä vakaopelta. Hän totesi, että eipä hän aiemmin tajunnut, mitä kaikkea opettajan työhön kuuluu.

Tässä se juju onkin. Epäselvät toimenkuvat ja heikko johtaminen, joka ei puutu työpaikkakiusaamiseen. 

Miten tämä sama kaava tuntuu toistuvan joka ainoalla naisvaltaisella alalla, johon jollain tapaa liittyy hoitajat? Kaikki muut ympärillä, lääkärit, opettajat, siivoojat, kuraattorit yms. kykenevät toimimaan työyhteisössä, mutta hoitaja kuin hoitaja, aina joku eripura ja kateellinen kyräily täysin naurettavista asioista. Ja juuri tämä ikuinen mantra miten heitä pitää arvostaa, osaavat kaiken yhtä hyvin kuin pidemmälle kouluttautuneet, he tekevät liki kaiken työn ja ties mitä. Sietämätön ihmisryhmä.

Päiväkodissa kaikkien päätyö on lastenhoito. Muut työtehtävät ovat vain marginaalia, koska lastenhoito vie niin paljon aikaa. Kuitenkin koulutukset, tittelit ja palkkaus on mukautettu sen marginaalin mukaan. Luonnollisesti tällainen järjestely synnyttää paljon katkeruutta, nipotusta ja nokkimisjärjestyksiä.

Minkälaista hoitoa tarvitsee 3-6-vuotias, joka osaa jo pukea, syödä ja käydä vessassa itsenäisesti? Kyllä tuon ikäinen tarvitsee enemmän kasvatusta ja erilaisten taitojen opetusta.

Ei osaa yleensä itsenäisesti pukea, ruokailla kuin käydä vessassakaan. Siis jos noiden asioiden halutaan sujuvan kunnolla. Lisäksi tarvitsevat hyvin paljon vahtimista jotta eivät keksi typeryyksiä.

Tuon ikäiset tarvitsevat kehittäviä tekemisiä eikä vahtimista. 

Oletko tosissasi? Vanhemmatkin voi varmaan sitten jättää nämä 3-vuotiaat lapsinerot kehittävien tekemisien pariin ilman valvontaa? Siis käytännössä se vahtiminen ja hoitaminen on tärkein juttu alle kouluikäisten kohdalla, ihan kaikissa tilanteissa pitää vahtia tai olla vähintään kuuloetäisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti hoitajat hoitaa ja näin ovat tehneet jo kauan, koska lastentarhanopettajia ei ole vuosiin ollut.

Varhaiskasvatuksen opettajien poissaolo näkyy kyllä heti.

Kummallista miten vanhanaikaisia monien näkymykset varhaiskasvatuksesta ovat. Kuvitellaan, että se olisi joku lastenhoitopalvelu missä "tädit" hoitavat lapsia näiden vanhempien työpäivän ajan. Tämä näkyy sitten käytetyissä termeissä: puhutaan lastentarhanopettajista jne.

Ei ole tittelin muutoksesta kuin muutama vuosi. Eikä se muutos lastentarhanopettajasta varhaiskasvatuksen opettajaksi tee itse työstä yhtään sen hienompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti hoitajat hoitaa ja näin ovat tehneet jo kauan, koska lastentarhanopettajia ei ole vuosiin ollut.

Varhaiskasvatuksen opettajien poissaolo näkyy kyllä heti.

Kummallista miten vanhanaikaisia monien näkymykset varhaiskasvatuksesta ovat. Kuvitellaan, että se olisi joku lastenhoitopalvelu missä "tädit" hoitavat lapsia näiden vanhempien työpäivän ajan. Tämä näkyy sitten käytetyissä termeissä: puhutaan lastentarhanopettajista jne.

Termiongelmia on kyllä ihan varhaiskasvatuksen päässäkin. Isoin ongelma on, että lakiuudistuksessa päätettiin säilyttää nimitys "päiväkoti" joka nimenomaan viittaa niihin entisiin päivähoitopaikkoihin eikä mitenkään kerro, että kyseessä on varhaiskasvatusyksikkö.

Kyllä on isot murheet. Naiset aina sortuu nillittämään sanoista. Samaan aikaan toisaalla miehet käärii rahat ja porskuttaa menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien määrää voisi varmaan vähentää jos heitä todella kiinnostaa vain se opettaminen eikä niinkään hoitotyö. Opettajat voisivat kiertää ryhmissä/päiväkodeissa pitämässä opetustuokioitaan lapsille ja arvioida niiden toteutumista (vaikka etänä omassa kodissaan) ja sieltä raportoida tulokset hoitajille ja vanhemmille. Yhden opettajan vastuulla voisi olla muutama ryhmä, ja hoitajat/avustajat toki tarpeen mukaan avustaisi opettajaa oppituntien aikana. Esikoulussa opetusta voisi tietysti olla enemmän mutta sitä nuoremmille riittäisi varmaan joku pari tuntia viikossa. Muuten tavallista puuhaa eli ulkoilua, satuja, laulamista, leikkimistä jne.

Vaka-opettajan työ on tärkeää, mutta minusta tarve varsinaiselle opettamiselle, arvioinnille yms. ei ole niin suuri kuin annetaan ymmärtää.

Mitä pienempää lasta opetetaan tavoitteellisesti, sitä suuremmat pedagogiset taidot on oltava. Vaikka sinun mielestäsi asia ei niin olisikaan.

Lapset tarvitsevat eniten pysyvyyttä, eikä kiertävä opettaja vastaa sitä.

Voidaan myös kysyä, kuinka hyvä asia se onkaan, että me koitetaan aina vain pienemmästä ja pienemmästä leipoa ns. menestyjiä. Miksi pieni lapsi ei saa olla vain pieni lapsi, ilman että on tavoiteltava maksimaalisia pedagogisia taitoja?

Pysyvyyden vaaliminen on kyllä nykyisessä systeemissä täysi vitsi. Etenkin opettajien osalta, joita ei ryhmässä pysyvästi juurikaan näy.

Eihän tässä ideana ole tuottaa megamenestyjiä, vaan varmistaa että kaikki pysyvät matkassa ja heikoimmatkin saavat ajoissa kaiken tarvitsemansa tuen ja avun. 

Ovatko ne lapset joita ei ole varhaiskasvatettu (vaan pelkästään päivähoidettu tai kotihoidettu) epäonnistujia?

Kaikki varhainen kasvatus on varhaiskasvatusta. Kotonakin lasta siis varhaiskasvatetaan. Vaikka sitä sanotaankin ihan vain kasvatukseksi.