Vieraat, jotka eivät kutsuilla syö mitään

ties mitä räkää on lasten tekemissä kakuissa

Ihan itse leivottu ketjupolttajan nikotiinin kellastamilla käsillä...  yök!

Vierailija kirjoitti:

Sairastan keliakiaa ja olen suht herkkänä laktoosille ja tämä kombo tekee omalta osalta helpommaksi sen etten ota juhlapöydästä usienkaan muuta kuin kahvia ja hedelmiä. En vaan voi ottaa sitä riskiä että söisin jotain itselleni vaarallista sillä fakta on usein se että vaikka tarjottava olisi merkitty glyuteenittomaksi se monesti on kontaminoitunut niiden ns. normi tarjottavien kanssa. Eli omalta osaltani ei ole kyse ylenkatsomisesta vaan puhtaasti siitä mihin oma terveys pakottaa.

Jos kyseessä on tutut ihmiset, niin heille voi varmasti kertoa etukäteen tai he jo tietävät asian. Esimerkiksi minä olen ollut aina raitis eikä kukaan ole yrittänyt tyrkyttää minulle alkoholia. Tosin oma ystävä- ja tuttavapiirini on varsin "kuivahenkistä" eikä meidän tapaamiset ole koskaan perustuneet mihinkään yhdessä kaljoitteluun vaan enemmänkin kahvitteluun.

En syö koska en tiedä aiheuttaako syöminen äänekkään 30min istunnon tarpeen wc:n puolella 

-m41

Vierailija kirjoitti:

Tässä ajatuksia kaverilta, joka on ollut koko elämänsä pahasti ruoka-allergisena. 

- Tosi usein juhlissa yms pääsee helpommalla, kun ei pidä meteliä omista erityisruokavalioistaan ja kaikessa hiljaisuudessa jättää syömättä/keskittyy popsimaan vain niitä pöydän antimia, joihin voi 100% luottaa

- Erityisruokavaliolla nouset väkisinkin juhlissa tai tapahtumassa muiden yläpuolelle ja joskus jopa koko porukan huomio kääntyy sinuun. 

- Etenkin uusien ihmisten kanssa kahvipöytäkeskustelut kääntyvät aina sinun allergioihisi, ja siellä kilpaa voivotellaan miten vaikeaa on varmasti elää noiden allergioiden kanssa

- Aina ne samat vitsit että höhö, onneksi on sairaala lähellä jos nyt sattuikin menemään pieleen

- Ei ole tavatonta sekään, että juhlien järjestelijä valittaa ääneen miten kallista oli hankkia ruokavalioosi sopivia tuotteita, miten vaikea niitä oli löytää tai suorastaan mahdotonta tehdä itse

- Kommentteja tulee myös erikoisruokasi ulkonäöstä/mausta. "Onpas aneemisen näköinen, mä maistoin tuota ja maistui tosi oudolle".

- Jos on useita eri allergioita, niin joskus isäntäväki hankkii erikoisruuat, jotka eivät täytä 100% allergioita -> silloin ei voi syödä, ja  sekös harmittaa kun on käytetty aikaa, rahaa ja vaivaa

- Erikoisruokavalioisen täytyy olla aina tuntosarvet koholla, että onkohan asia nyt oikeasti näin, välillä kannattaa pyytää nähdä tuoteselosta (mikä sekin aiheuttaa joskus mielipahaa "ettei järjestäjään luoteta")

- Joskus asettelu tai muu huolimattomuus aihettaa sen, ettei sitä erikoisruokavaliota voi syödä (kontaminaatio)

- Jos allerginen on joskus saanut reaktion "100% varmasta ruuasta", siitä jää oikeasti jonkinlainen trauma, kun jatkossa miettii onkohan tämä ruoka nyt varmasti minulle sopivaa -> tarjoilusta ei voi oikeasti nauttia

Olen itse nähnyt paljon helpommaksi "unohtaa" mainita erikoisruokavalioista ennakkoon. Syön kunnolla ennen juhlia, jotta en näe siellä nälkää. Otan kuitenkin aina kahvia ja jos siellä on jotain makeisia tai hedelmiä tarjolla, niin niitä kaveriksi. Joskus on ollut tosi ahdistavaa kun ilmoitat allergiasi ennakkoon ja sieltä tulee täysin överi kattaus erikoisruokia, joita kaikkia tuputetaan maistamaan. "Ota tosta kakkupala, tuossa on kääretorttua, tuolla olisi keksejä ja leipääkin löytyisi. Ota nyt, nämä on yksinomaan sinua varten tänne hankittu, ei näitä kukaan muu syö."

Niille ihmisille keillä ei ole ruokarajoitteita voi olla vaikea ymmärtää miten paljon se ruoka voi aiheuttaa stressiä. Jos syöt väärää ruokaa, se voi tarkoittaa pahempaakin kuin pieniä ilmavaivoja juhlien jälkeen illalla. Joillakin se tarkoittaa mahan menemistä sekaisin, eli juhlat päättyvät vessaan oksentamaan tai ..skantamaan. Toisilla taas voi tulla ambulanssireissu sairaalaan, kun hengitystiet menevät tukkoon tai tulee muita näkyviä allergiaoireita. Jokainen voi kuvitella mielessään, että mitenkä mukavaa se on juhlavaatteissa, vieraassa paikassa ja usein tuntemattomien seurassa saada tuon kaltaisia oireita. 

Joskus olen verrannut allergioiden kanssa pelaamista siihen, että joku kävisi käpälöimässä pöydän antimia, etkä voi olla varma onko juuri sinun annoksesi puhdas. Esimerkkinä pöydällä on 10 pullaa, joista joku lapsi käy räkäisillä sormilla koskettelemassa yhtä pullaa kuitenkaan syömättä sitä. Vaikka todennäköisyys on pieni sille, että sinulle osuu juuri se "räkäpulla", niin tuskin pystyt kovin suurella nautinnolla syömään niitä muita pullia, vaan jätät mieluummin kaikki pullat väliin. Ihan sama periaate siinä on taustalla erikoisruokavalioidenkin kanssa. Jos ilmassa on pienikin epäilys siitä, ettei ruoka käy sinulle, niin et sinä silloin sitä syö. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se epäkohteliasta. Toki voi olla että kys tyypeillä on joku dieetti päällä, allergioita tms, mutta mielestäni silloin voisi avata suunsa ja kertoa asiasta. Tarjoilujen karttaminen tuppisuuna antaa kumman viestin.

Itse Crohnin tautia sairastavana syön tai olen syömättä, enkä katso velvollisuudekseni perustella sitä kenellekään. Jos minulta ei ole kysytty kutsuttaessa, en tuo sairauttani esille. Sama koskee mielestäni kaikkia muitakin, enkä itse koskaan tivaa vierailtani syömisistään silloin, kun heitä kotiini kutsun, mutta pyrin järjestämään tarjoilut siten, että jokaiselle löytyisi edes vähän jotakin.

Mikään ei ärsytä yhtä paljon kuin tuputtajat, jotka kutsuillaan koko ajan hokevat "ottakaa ottakaa", ikään kuin seurustelu ei merkitsisi, vaan pelkästään tarjoilut...

Minulla on paljon vakavia ruoka-aineallergioita. Useasti on käynyt niin, että muut allergiat on huomioitu mutta kuitenkin leivos tehty epähuomiossa vaikka mantelijauhoihin joista turpoaa kurkku umpeen. Tai lihakastikkeissa käytetty soijaa epähuomiossa josta kieli turpoaa. En vaan jaksa sitä epävarmuutta mikä tulee toisten tekemistä ruuista. En halua myöskään tehdä itsestäni mitään numeroa. Siksi juhlissa juon yleensä vai kahvia ja otan jotain varmaa, esim. lasten pöydästä vanilijajäätelöä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ajatuksia kaverilta, joka on ollut koko elämänsä pahasti ruoka-allergisena. 

- Tosi usein juhlissa yms pääsee helpommalla, kun ei pidä meteliä omista erityisruokavalioistaan ja kaikessa hiljaisuudessa jättää syömättä/keskittyy popsimaan vain niitä pöydän antimia, joihin voi 100% luottaa

- Erityisruokavaliolla nouset väkisinkin juhlissa tai tapahtumassa muiden yläpuolelle ja joskus jopa koko porukan huomio kääntyy sinuun. 

- Etenkin uusien ihmisten kanssa kahvipöytäkeskustelut kääntyvät aina sinun allergioihisi, ja siellä kilpaa voivotellaan miten vaikeaa on varmasti elää noiden allergioiden kanssa

- Aina ne samat vitsit että höhö, onneksi on sairaala lähellä jos nyt sattuikin menemään pieleen

- Ei ole tavatonta sekään, että juhlien järjestelijä valittaa ääneen miten kallista oli hankkia ruokavalioosi sopivia tuotteita, miten vaikea niitä oli löytää tai suorastaan mahdotonta tehdä itse

- Kommentteja tulee myös erikoisruokasi ulkonäöstä/mausta. "Onpas aneemisen näköinen, mä maistoin tuota ja maistui tosi oudolle".

- Jos on useita eri allergioita, niin joskus isäntäväki hankkii erikoisruuat, jotka eivät täytä 100% allergioita -> silloin ei voi syödä, ja  sekös harmittaa kun on käytetty aikaa, rahaa ja vaivaa

- Erikoisruokavalioisen täytyy olla aina tuntosarvet koholla, että onkohan asia nyt oikeasti näin, välillä kannattaa pyytää nähdä tuoteselosta (mikä sekin aiheuttaa joskus mielipahaa "ettei järjestäjään luoteta")

- Joskus asettelu tai muu huolimattomuus aihettaa sen, ettei sitä erikoisruokavaliota voi syödä (kontaminaatio)

- Jos allerginen on joskus saanut reaktion "100% varmasta ruuasta", siitä jää oikeasti jonkinlainen trauma, kun jatkossa miettii onkohan tämä ruoka nyt varmasti minulle sopivaa -> tarjoilusta ei voi oikeasti nauttia

Siis allekirjoitan kaiken tämän aivan 100%! Todella hyvin koottu kaikki epämiellyttävyydet mitä liittyy erityisruokavalioihin.

Minua kiinnostaa juhlissa kohtaaminen ja yhdessäolo, ei ruoka tai etenkään esim. kakut.

Etenkin lastenjuhlissa on usein valtava määrä erilaisia makeita herkkuja tarjolla, mielestäni ihan liioitellen, ja mun tekee hyvin harvoin jotain makeaa mieli, oon suolaisen ystävä. En koe tarvetta syödä kakkuja ym. kohteliaisuudesta, kun en halua niitä, paitsi kohteliaisuudesta saatan ottaa mini suupalan jotain. En ole mikään kilojen kyttääjä mutta sanoisin myös että tosi turhaa vetää jotain voi-sokeripommeja vain muiden mieliksi ja kun näitä lastenkin juhlia on kokoajan.

Sit aina harmitellaan kun jäi niin paljon yli, mut silti väännetään yhtä isot tarjoilut taas ensi juhlissa..

Vierailija kirjoitti:

Minulla on paljon vakavia ruoka-aineallergioita. Useasti on käynyt niin, että muut allergiat on huomioitu mutta kuitenkin leivos tehty epähuomiossa vaikka mantelijauhoihin joista turpoaa kurkku umpeen. Tai lihakastikkeissa käytetty soijaa epähuomiossa josta kieli turpoaa. En vaan jaksa sitä epävarmuutta mikä tulee toisten tekemistä ruuista. En halua myöskään tehdä itsestäni mitään numeroa. Siksi juhlissa juon yleensä vai kahvia ja otan jotain varmaa, esim. lasten pöydästä vanilijajäätelöä.

Vanilija? Onko kirjoitusvirhe, tosi moni palstalla kirjoittaa vanilija.

Tiedän henkilön, joka suorastaan harrastaa erilaisia ruokavalioita, hänellä on ilmeisesti aina menossa joku ruokavalio, yleensä se uusin.

Tämä henkilö tulee aina omien eväiden kanssa juhliin. Hän kaivaa laukustaan tupperwarat pöytään ja syö omia eväitään. Tämä henkilö saattaa maistaa jotain kutsuilla ja juhlissa tarjottavaa ruokaa, ottaen tarjottavista herkuista sen mikä hänen senhetkiseen ruokavalioonsa sopii, tai on hänelle sallittua syötävää.

Aika ikävän näköistä on, kun hän jättää lautaselleen epämääräisen kasan ruokaa, jota on räävitty esimerkiksi piirakasta päälliset, tai tarjottavien koristeena olevat hänelle sopivat syötävät.

Kieltämättä tunnen välillä myötähäpeää hänen toiminnastaan, ja lisäksi harmittaa kutsujen emännän puolesta.

Ruokarauhaan kuuluu myös se että annetaan ihmisten olla rauhassa syövät tai eivät syö. Syyt eivät kuulu kenellekään.

Mua ahdistaa tommonen pakkosyöttäminen ja muiden syömisen kyttääminen.

Mä en ainakaan siksi syö vieraisilla yleensä mitään, koska kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistuksesta. Ne oirehtii mulla hyvin fyysisinä oireina joihin kuuluu myös kova ripuli, joka saattaa kestää tunteja. Rauhoittavat auttavat, mutta niitä ei tietenkään voi isoa määrää ottaa ennen jotain juhlia, koska olen sitten ihan selkeästi mömmöissä ja uninen.

Yleensä siis syön hyvissä ajoin kotona, otan ennen lähtöä Imodiumia ja en syö mitään, ennenkuin olen kotona/hotellissa tai muissa omissa oloissani, joissa voin rauhassa viettää aikaa vessassa.

Tämä on aika rasittava ominaisuus, mutta en halua erakoitua joten olen ratkaissut ongelmani olemalla syömättä ja juon vain vettä.

Enkä todellakaan ala selittää asiaa kellekkään missään.

Onko susta sitten ap mukavampi päätös juhlille joutua soittamaan mulle ambulanssi, kun ruoassa onkin ollut jotain sopimatonta? Pääasia vissiin kuitenkin, että emännän mieliksi on syöty.

Vierailija kirjoitti:

Pari syytä, miksei itse leivotut kakut kelpaa

-on epäsiisti koti

-joku ko. huushollissa on vähänkin flunssainen

-kakussa kynttilöitä, jotka päivänsankari räkii sammuksiin

-kakussa on nysvätty massapäällinen ja -koristeet

Mikään ei takaa, että leipomoissa tai cateringissa  valmistetut ovat hygieenisiä, vaikka pitäisi olla

Tenava aivastaa täyslaidallisen räkää täytekakkuun tai pöydän muihin antimiin...

Edelliset juhlat missä olin, pöydässä oli vain pakastealtaista koottuja valmiita tarjottavia. Mun suuhun ne maistuu pahvilta ja esansseilta. Ja mun täytyy olla tarkka painonhallinnan kanssa niin syön vain hyvää ja hyvintehtyä.

Jos pääsisin marttojen pöytään, josta löytyisi itsetehtyjä kakkuja, pikkuleipiä....söisin taatusti.

Minulta on poistettu paksusuoli aggressiivisen Crohnin taudin vuoksi, ja elän suoliavanteen kanssa. Sairaus on laittanut elämäntapani uusiksi, ja joudun myös jatkuvasti huomioimaan että mitä suuhuni laitan. En häpeile sairauttani, mutta en myöskään halua selostaa kahvipöydässä kenellekään sairaushistoriaani. Toivoisin siis ruoan tuputtajilta hieman hienotunteisuutta, sillä kieltäytymisen taustalla voi olla vakavia syitä.

Itselläni on ärtyneen suolen oireyhtymä. Jos syön jotain mikä ei sovi, olo on käsittämättömän karmea monta päivää (sitä ei voi edes sanoin kuvailla). Jonkinlaista kohteliaisuutta olisi myös osata ajatella, että jollakin voi olla ihan terveydellisiä syitä jostakin kieltäytymiseen. Koska IBS on niin monimutkainen vaiva, siitä ei kannata alkaa selittämään, ihmiset eivät yksinkertaisesti usko, että käytännössä kaikki on kiellettyä. Siksi jätän vaan syömättä, tosin vältän kyläilyä mahdollisimman paljon, juuri ikävien tilanteiden takia.

Voin vakuuttaa, että olisi todella mukavaa syödä iloisena herkkuja ja rupatella, mutta kun ei vaan voi.

Vierailija kirjoitti:

On epäkohteliasta ja käytöstavat hukassa.

Sivistynyt ja fiksu ei ylenkatso tarjottavia ja maistaa edes vähäisen.

Tai jättää juhlat/kutsut väliin, jos alkeellisimmat käytöstavat hukassa, eikä aiheuta mielipahaa isäntäperheelle.

Omaan sukuunikin on tullut tälläinen tyyppi, jolle mikään ei kelpaa sukujuhlissa tai isovanhempien luona, mutta ensimmäisenä on kuitenkin änkeämässä pöytään. Ja ilmeet kertovat kaiken, ettei mieluisaa tarjottavaa ole.

Alapeukkujen määrästä päätellen monella ei siis ole enää hyviä käytöstapoja.