Lue keskustelun säännöt.
Minä muistan vielä 90-luvun laman!
13.09.2023 |
Minä muistan vielä deflatorisen laman 90-luvun alussa, jolloin monille asunnon omistajille kävi velanmaksu ylivoimaiseksi asunnon reaaliarvon pudotessa kuin kivi. Minä olin silloin nuori ja 90-luvun lama oli niin vaikea, että muistan kulkeneeni niin risaisilla kengillä, että pohja oli rikki kantapään kohdalta. Rahaa ei yksinkertaisesti ollut ostaa edes uusia kenkiä! Toivottavasti sama ei ole toistumassa nyt Suomessa.
Kommentit (37)
Minä olin 80-luvulla yh-äidin lapsi. Eipä ollut hirveesti muutosta elintasoon kun lama iski.
Muutama kaverin toki tippui korkealta ja kovaa kun heidän vanhempien yritys meni konkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin yksi ero: silloin käytetty tavara maksoi enemmän. Tai sitä oli työläämpi ostaa. Keltainen pörssi oli paksun printtilehden nimi. Kyllähän tavara siis silloinkin kiersi. Muistan, että haaveilin sähkökirjoiuskoneen ostosta, Olivetti oli kuulemma hyvä merkki. Jäi kuitenkin ostamatta.
Nyt on periaatteessa aika helppo olla näyttämättä köyhältä. Silloin katukuvassa näkyi eritavalla varakkuus/hyväosaisuus ja rupusakki, joka oli duunari/työtön/muu köyhä- osasto. Pienituloiset olivat reteästi itsensä näköisiä. Nyt en ole ihan varma onko tätä samanlaista rehvakkuutta enää.
Täällähän oli kilometriketju ysärin muistoista, ehkä useitakin. Pitääkö taas elvyttää? Tuli nyt sitten mitä tuli tällä kertaa.
Kanankoipea ja riisiä tuli mätettyä usein. Kaalisalaattia. Siideribuumi alkoi, nuorina totuteltiin viiniin ja valkoviini maistui hyvältä. Happy hour-ilmiö oli aika yleinen lamavuosina, tuoppeja saattoi saada halvalla ja oli HappyHour kortti, millä sain kerran 2 yhden hinnalla eri paikoissa. Silloisen poikakaverin kanssa laukoimme ympäri pk-seutua tuota listaa kiertäen :D Me köyhät. Hän esitteli minulle Rolling Stonesin ja Agentsin.
Minäkin muistan. Sossusta sain helpolla rahaa. Töitä en saanut millään. Vanhemmilleni se ei merkannut mitään, kun olivat sairaseläkkeellä.
Joo, muistan hyvin sen, että yhtäkkiä ei ollutkaan opiskelijalle kesätöitä.
Ravintoloita suljettiin, ei tarvittu tarjoilijoita, sairaaloiden osastoja suljettiin kesäksi, ei tarvittu kesätyöläisiä.
Silloin osastojen sulkeminen oli pöyristyttävää, nykyään ollaan kiitollisia jos jossain on vielä sairaala.
Vähistä työpaikoista oltiin hiljaa eikä kerrottu edes kavereille, ettei tule kilpailua.
Olin muutaman päivän puhelinmyyjänä. Se on hirvein ja kunniattomin työ mitä olen tehnyt. Sanoin itseni irti. Sit löytyi jotain tarjoilijakeikkoja sentään.
Mut en mä sitä lamaa sen kummemmin muista että se olisi elämään vaikuttanut. Töitä sai, niitä vain joutui etsimään. Aiemmin sen kun valitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, muistan hyvin sen, että yhtäkkiä ei ollutkaan opiskelijalle kesätöitä.
Ravintoloita suljettiin, ei tarvittu tarjoilijoita, sairaaloiden osastoja suljettiin kesäksi, ei tarvittu kesätyöläisiä.
Silloin osastojen sulkeminen oli pöyristyttävää, nykyään ollaan kiitollisia jos jossain on vielä sairaala.Vähistä työpaikoista oltiin hiljaa eikä kerrottu edes kavereille, ettei tule kilpailua.
Olin muutaman päivän puhelinmyyjänä. Se on hirvein ja kunniattomin työ mitä olen tehnyt. Sanoin itseni irti. Sit löytyi jotain tarjoilijakeikkoja sentään.
Mut en mä sitä lamaa sen kummemmin muista että se olisi elämään vaikuttanut. Töitä sai, niitä vain joutui etsimään. Aiemmin sen kun valitsi.
Itse olin teini laman aikaan, olin vielä ammatillisessa oppilaitoksessa. Vuosien päästä keikkatöissä (2009 notkahdus) yksi vanhempi tyyppi muisteli kuinka vaikeaa ysärin laman aikaan oli saada hommia kun silloin ei ollut vielä oikein keikkatöitä jollaisia tehtiin, eikä henkilövuokrausta yms. Oli periaatteessa vain työsuhde tai ei työsuhdetta-maailma.
Valmistuin 90-luvun lamassa työttömäksi. Sain harjoittelupalkoista laskettua ansiosidonnasta 580€/kk, josta vuokranpuolikkaaeen meni 200€/kk. Avovaimon tulojen takia en saanut asumis-, enkä toimeentulotukea, muttei se silti halunnut minua elättää.
Elämä oli köyhää ja näköalatonta. En käynyt missään, en ostanut uusia vaatteita enkä juuri mitään muutakaan. Kotiviiniä tehtiin ja sätkiä käärittiin. Oli kuin lottovoitto, kun pääsin iltatöihin 6€/h palkalla.
Vaan siitäkin kurimuksesta noustiin. Olo oli kuin kroisoksella, kun lopulta sain koulutustani vastaavan työpaikan 1430€:n kuukausipalkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kanankoipea ja riisiä tuli mätettyä usein. Kaalisalaattia. Siideribuumi alkoi, nuorina totuteltiin viiniin ja valkoviini maistui hyvältä. Happy hour-ilmiö oli aika yleinen lamavuosina, tuoppeja saattoi saada halvalla ja oli HappyHour kortti, millä sain kerran 2 yhden hinnalla eri paikoissa. Silloisen poikakaverin kanssa laukoimme ympäri pk-seutua tuota listaa kiertäen :D Me köyhät. Hän esitteli minulle Rolling Stonesin ja Agentsin.
Samaa ruokaa yhä tulee syötyä.
Se oli oikein juhla-aikaa. Valmistuin ja 1992 sain paikan vientivetoisesta firmasta. Liksaa 14 000 mk/kk. Työttömyydestä ei ollu mitään pelkoa. Joka kesä oltiiin lomalla etelässä mm. Italiassa 2vko täysihoidossa koko perhe. Ostin ison talon ja auton. Emme kokeneet minkäälaista ahdinkoa silloin eikä toki vieläkään.
Toki monella meni heikosti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin vuonna 90, kävin kääntymässä vuoden verran mökkipaikkakunnalla ja olin koko ajan töissä. Palasin Hesaan -91 ja pääsin toiseen paikkaan, jota hain. Itse olen kokenut koko 2010- luvun jälkeisen ajan paljon paljon pahempana kuin -90- luvun laman, nykyään kaikki on paljon raadollisempaa. Johtunee varmaan siitä, että kokoomus on ollut hallituksessa paljon useimmin kuin ennen.
Työmyyrä kirjoitti:
Valmistuin 90-luvun lamassa työttömäksi. Sain harjoittelupalkoista laskettua ansiosidonnasta 580€/kk, josta vuokranpuolikkaaeen meni 200€/kk. Avovaimon tulojen takia en saanut asumis-, enkä toimeentulotukea, muttei se silti halunnut minua elättää.
Elämä oli köyhää ja näköalatonta. En käynyt missään, en ostanut uusia vaatteita enkä juuri mitään muutakaan. Kotiviiniä tehtiin ja sätkiä käärittiin. Oli kuin lottovoitto, kun pääsin iltatöihin 6€/h palkalla.
Vaan siitäkin kurimuksesta noustiin. Olo oli kuin kroisoksella, kun lopulta sain koulutustani vastaavan työpaikan 1430€:n kuukausipalkalla.
Mutta eikö Suomessa eurot otettu käyttöön vasta vuonna 2002?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan oikein hyvin. Olin vasta valmistunut ja työtä ei löytynyt. Minulla oli kuitenkin pitkäaikaisia säästöjä, joille mietin käyttöä.. Ei houkuttanut jäädä työttömäksi ja torjuakseni masennusta otin ensimmäisen työn vastaan. Se työpaikka olikin sitten Englannissa ja säästöilläni kustansin samalla kieliopintoja.
Sain kansainvälistä kokemusta, palasin Suomeen jatkamaan taas opintoja. Ihmettelin, että miten helposti tulin toimeen opiskelijaetuuksilla, vaikka Suomessa piti olla toivotonta ja köyhää ja moni oli tehnyt itsemurhankin. Pian sain myös Suomessa töitä opintojeni oheen ja silloin tulin toimeen jopa erinomaisesti.
Kulutin melko vähän verrattuna nykyaikaan. Kaikki eivät osanneet laskea kulutustasoaan, mutta minä olin aina elänyt säästeliäästi. Muutaman vuoden päästä, kun asunnot olivat halventuneet sain asuntolainaa ja ostin ensimmäisen omistusasuntoni.
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Valmistuin 90-luvun lamassa työttömäksi. Sain harjoittelupalkoista laskettua ansiosidonnasta 580€/kk, josta vuokranpuolikkaaeen meni 200€/kk. Avovaimon tulojen takia en saanut asumis-, enkä toimeentulotukea, muttei se silti halunnut minua elättää.
Elämä oli köyhää ja näköalatonta. En käynyt missään, en ostanut uusia vaatteita enkä juuri mitään muutakaan. Kotiviiniä tehtiin ja sätkiä käärittiin. Oli kuin lottovoitto, kun pääsin iltatöihin 6€/h palkalla.
Vaan siitäkin kurimuksesta noustiin. Olo oli kuin kroisoksella, kun lopulta sain koulutustani vastaavan työpaikan 1430€:n kuukausipalkalla.
Mutta eikö Suomessa eurot otettu käyttöön vasta vuonna 2002?
Jep, mutta muutin silloiset markat euroiksi, että nuorempien lukijoiden ei tarvitsisi ryhtyä jakolaskuharjoituksiin. Tosin noista ajoista elinkustannusindeksi on noussut 65%, eli tuo 580€:n olisi nykyrahassa 960€/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Demarit vihasi Ahon hallitusta ja media hehkutti sitten lamaa mikä kuitenkaan joitakin koskettanut tuskin lainkaan ja tinkivät sitten muitten mukana mikä olisi tarvittu sitten talouden ylläpitoon.
Sinne mennään ja siinä on sekä hyvät, että huonot puolensa.
Eikä ne jakaannu tasan ihmisten kesken.
Työmyyrä kirjoitti:
Valmistuin 90-luvun lamassa työttömäksi. Sain harjoittelupalkoista laskettua ansiosidonnasta 580€/kk, josta vuokranpuolikkaaeen meni 200€/kk. Avovaimon tulojen takia en saanut asumis-, enkä toimeentulotukea, muttei se silti halunnut minua elättää.
Elämä oli köyhää ja näköalatonta. En käynyt missään, en ostanut uusia vaatteita enkä juuri mitään muutakaan. Kotiviiniä tehtiin ja sätkiä käärittiin. Oli kuin lottovoitto, kun pääsin iltatöihin 6€/h palkalla.
Vaan siitäkin kurimuksesta noustiin. Olo oli kuin kroisoksella, kun lopulta sain koulutustani vastaavan työpaikan 1430€:n kuukausipalkalla.
90-luvulla valuutta oli kylläkin markka.
Euroon siirryttiin vasta 2000-luvulla.
Ennen oli paremmin... kirjoitti:
Mutta tonnikala oli silloin halpaa.
...pensa ei vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Valmistuin 90-luvun lamassa työttömäksi. Sain harjoittelupalkoista laskettua ansiosidonnasta 580€/kk, josta vuokranpuolikkaaeen meni 200€/kk. Avovaimon tulojen takia en saanut asumis-, enkä toimeentulotukea, muttei se silti halunnut minua elättää.
Elämä oli köyhää ja näköalatonta. En käynyt missään, en ostanut uusia vaatteita enkä juuri mitään muutakaan. Kotiviiniä tehtiin ja sätkiä käärittiin. Oli kuin lottovoitto, kun pääsin iltatöihin 6€/h palkalla.
Vaan siitäkin kurimuksesta noustiin. Olo oli kuin kroisoksella, kun lopulta sain koulutustani vastaavan työpaikan 1430€:n kuukausipalkalla.
Mutta eikö Suomessa eurot otettu käyttöön vasta vuonna 2002?
Otettiin. Ja hinnat ja palkat nousi jyrkästi sen myötä.
Markkoja ei voi muuntaa euroksi.
Esim. kuppi kahvia maksoi markan tai kaksi jossain halvassa paikassa.
Voisi luulla että se olisi sitten ollut 40 senttiä. Ei tosiaan ollut, vaan vähintään euron.
Joku tavallinen t-paita maksoi ehkä 50mk.
No maksoiko se euroaikaan 10 e? Ei todellakaan vaan ehkä 30 e, sitten 40 e.
Hinnat nousi puolessa vuodessa aivan järjettömiksi samalla kun kaiken laatu romahti.
Ikäviä, peruuttamattomia muutoksia. Suomessa ei ole enää minkäänlaista kulutustavaratuotantoa.
Melkein hävettää, kun meidän kylällä lapset ei kokeneet kurjuutta lama-aikana, mutta olimme ahkeria keksimään kellon ympäri aktiviteettia, mikä ei maksanut mitään. Puihin kiipeily ja majojen rakentaminen oli melko kivaa. Kuunneltiin jotain Pekka Sauria radiosta ja oli hauskaa.
Mutta tonnikala oli silloin halpaa.