Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhäkään ymmärrä tätä.
Kevyttä tapailua haluavia miehiä löytyy kyllä. Myös sellaisia miehiä jotka haluavat parisuhteen (jossa sitoudutaan yhteen ihmiseen), mutta ei muuteta yhteen tai jaeta arkea.
Ettei vain kyse olisi siitä, jonka edeltävät jo tunnustivatkin? Eli oma ulkonäkö ei enää riitä komeus+raha+status-akselilla riittävän tasokkaisiin miehiin?
Siitä se juurikin on kiinni. Eli oma ulkonäkö ei enää riitä, siitä huolimatta, että komeus ei ole kriteeri, rahat löytyy omiin tarpeisiin, ja statuksen jahtaaminen henkilökohtaisesti, tai puolison kautta, on vähän ressukkahommaa.
Omat laatuvaatimukset täyttäväksi katson miehen, joka pystyy huolehtimaan itsestään, on avoin, rehellinen ja
Niin. Mikäli et pysty saamaan niitä miehiä joista olet kiinnostunut, niin sitten olet yksin. Näinhän se menee. Samassa tilanteessa olen itsekin. Kilpailukykyni ei vaan riitä, joten koin parhaimmaksi luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä se juurikin on kiinni. Eli oma ulkonäkö ei enää riitä, siitä huolimatta, että komeus ei ole kriteeri, rahat löytyy omiin tarpeisiin, ja statuksen jahtaaminen henkilökohtaisesti, tai puolison kautta, on vähän ressukkahommaa.
Omat laatuvaatimukset täyttäväksi katson miehen, joka pystyy huolehtimaan itsestään, on avoin, rehellinen ja
Tämä voisi olla pma kirjoitukseni vuoden takaa. Nyt olen pääsääntöisesti oikein sinut asian kanssa ja keskityn elämässäni muihin, iloa tuottaviin asioihin.
En tunnista yllä kuvattua ongelmaa. Rakastuin ihanaan mieheen. Hän on super ihan kaikilla mittareilla. Olen itse aivan tavallisen näköinen mutta olen tyyppinä just sitä mitä mieheni arvostaa. Hänellä on ennen mua ollut nuorempia ja nätempiä mutta siihen se on sitten jäänytkin. Kuten jotkut aiemmin kommentoivat, tässä iässä tietää jo mitä arvostaa. Ei kaikille ulkonäkö ole se juttu.
Minä olen 45+ ja kyllä minulle kävisi parisuhde. Sehän olisi parasta kun löytyisi samanhenkinen ihminen jonka kanssa voisimme viettää mukavia hetkiä yhdessä. Mutta minunkaan toivomukseni eivät täsmää naisten enemmistön kanssa.
Kun olet lukenut läpi seuraavat, ymmärrät etten sopisi sinulle:
- en ole lähtökohtaisesti muuttamassa kanssasi yhteen. Tämä ei ole poissuljettua, mutta on ongelma jos yhteen muuttaminen on jotain mitä haluat ehdotomasti alusta saakka
- en missään tapauksessa halua uusioperheen isäksi tai edes isähahmoksi. Monet sanovat näin, mutta sitten iskee vuoden kymmenes flunssa-, tai vatsatautiepidemia, ja voisitko auttaa jne. Voin tutustua lapsiisi ja voidaan joskus tehdä jotain yhdessä, ja tulen toimeen lasten kanssa melko hyvin. Mutta pääsääntöisesti haluan olla vain sinun kanssasi
- en osaa remontoida tai korjata yhtään mitään. Minkäänlainen asuntoprojekti ei tule kysymykseen
- haluan rajoittaa ns. kissanristiäisten ja lahjojen ostelun määrää. Koskee myös sinun ystäviäsi ja sukulaisiasi. Lähden kyllä mielelläni mukaan jos kyseessä on hauska tilaisuus, joka ei edellytä lahjasäätöä ja muuta vastaavaa
- todennäköisesti siivoan harvemmin kuin sinä. En anna sinun korvata asuntoni melko rouheaa sisustusta valkoisella IKEA-krääsällä
- olen hieman yli keskituloinen, enkä ole varakas. Minä en välitä siitä oletko köyhä vai rikas. Ystävissäni on molempia. Mutta en pelasta sinua eron jälkeisestä tilanteesta korkeamman elintason piiriin
- ensisijaisesti minua kiinnostaisi romantiikka, yhteiset aktiviteetit ja seksi. Aktiviteeteilla tarkoitan esimerkiksi retkeilyä, lenkkeilyä, autiotalojen ja muiden vastaavien paikkojen tutkimista ja viikonloppureissuja kotimaassa
- olisin tukenasi kun sinulla olisi huonompia aikoja. Mutta en se mies joka auttaa kun olet alamaissa, ja joka siirretään maskuliinisemman sankarin tieltä syrjään kun olet taas hauska ja seksuaalinen. Olen luontaisesti se auttaja ja tukija, joten joudun olemaan tarkka tässä asiassa
- en ole ollenkaan kiinnostunut hotelli-, ranta-, tai kaupunkilomista ulkomailla. Inhoan turistirysiä ja ihmismassoja
- ruoka ei ole suuri nautinto minulle. Voimme käydä ravintolassa syömässä, mutta en ole kiinnostunut analysoimaan ruokaa tai hihkumaan euforisessa tilassa saadessani ruokaorgasmeja
- en ole mukavuudenhaluinen. Jos saan sinut mukaan vaellusretkelle, reissun kohokohta oli siellä vaelluksella eikä siinä kun vaelluksen päätteeksi varaamme hotellihuoneen kaikilla mukavuuksilla
- kaikessa ei tarvitse olla korkeaa tasoa. Jos ajattelet että se ja se on teinijuttuja, aikuisille ei riitä mikään niin halpa, emme sovi yhteen
- en pidä jaosta arki/elämykset. Eli puolet vuodesta odotetaan matkaa tms, ja loppuvuosi hehkutetaan sitä. Haluan tehdä mukavia juttuja arjessa, ja minulle aika pienet jutut ovat hienoja
- lopuksi: en ole pitkä, komea, tai varakas
Tuskin oli tarvetta lukea loppuun?
Saa alapeukuttaa. Minulla ei ole välttämätöntä tarvetta saada parisuhdetta, joten en sellaiseen lähde ellei löydy sopivaa ihmistä jonka kanssa toiveet kohtaavat.
Ymmärrän hyvin, jos nainen ei halua vain seksiä, mutta usein nämä vain seksistä valittavat eivät halua sitä lainkaan tai korkeintaan pari kertaa kuukaudessa. Hyvään parisuhteeseen kuuluu paljon seksiä.
Voi helposti vaikuttaa siltä, että haluan vain seksiä, jos kaipaan sitä esimerkiksi jokaisella tapaamisella, mutta kaipaan paljon muutakin jokaisella tapaamisella. Olisi ihan yhtä hölmöä valittaa siitä, että mies haluaa vain puhetta, jos ei ole joillain tapaamisilla ihan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhäkään ymmärrä tätä.
Kevyttä tapailua haluavia miehiä löytyy kyllä. Myös sellaisia miehiä jotka haluavat parisuhteen (jossa sitoudutaan yhteen ihmiseen), mutta ei muuteta yhteen tai jaeta arkea.
Ettei vain kyse olisi siitä, jonka edeltävät jo tunnustivatkin? Eli oma ulkonäkö ei enää riitä komeus+raha+status-akselilla riittävän tasokkaisiin miehiin?
Siitä se juurikin on kiinni. Eli oma ulkonäkö ei enää riitä, siitä huolimatta, että komeus ei ole kriteeri, rahat löytyy omiin tarpeisiin, ja statuksen jahtaaminen henkilökohtaisesti, tai puolison kautta, on vähän ressukkahommaa.
Omat laatuvaatimukset täyttäväksi katson miehen, joka pystyy huolehtimaan itsestään, on avoin, rehellinen ja
Minä en usko tuohon.
Jos olet keskustelutaitoinen, mukava, kiinnostunut seksistä, ja "tavallisen näköinen" - sinulla on täydet mahdollisuudet löytää parisuhde kuvaamasi miehen kanssa.
Ongelmia tulee vasta kun mieheltä halutaan näköä, kokoa ja suorituskykyä. Niistä ominaisuuksista joutuu kisaamaan ulkonäöllä.
Myönnän sen, että jos ulkonäkö on tosi haastava, voi olla hankaluuksia löytää edes peruskunnollista miestä. Se on toki surullista. Mutta tavallisella ulkonäöllä tämän ei pitäisi olla ylitsepääsemätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhäkään ymmärrä tätä.
Kevyttä tapailua haluavia miehiä löytyy kyllä. Myös sellaisia miehiä jotka haluavat parisuhteen (jossa sitoudutaan yhteen ihmiseen), mutta ei muuteta yhteen tai jaeta arkea.
Ettei vain kyse olisi siitä, jonka edeltävät jo tunnustivatkin? Eli oma ulkonäkö ei enää riitä komeus+raha+status-akselilla riittävän tasokkaisiin miehiin?
Siitä se juurikin on kiinni. Eli oma ulkonäkö ei enää riitä, siitä huolimatta, että komeus ei ole kriteeri, rahat löytyy omiin tarpeisiin, ja statuksen jahtaaminen henkilökohtaisesti, tai puolison kautta, on vähän ressukkahommaa.
Omat laatuvaatimukset täyttäväksi katson miehen, joka pystyy huolehtimaan itsestään, on avoin, rehellinen ja
Tuo kuvaus oli heti kiinnostava minun, 40+ miehen mielestä.
"Tavallinen ulkonäkö" ei sano minulle mitään. Monet tavallisen näköiset ovat minusta kivannäköisiä, mutta eivät kaikki. Myönnän sen, että jos tämä tarkoittaa selkeää keskivartalolihavuutta, niin se on turn-off.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45+ ja kyllä minulle kävisi parisuhde. Sehän olisi parasta kun löytyisi samanhenkinen ihminen jonka kanssa voisimme viettää mukavia hetkiä yhdessä. Mutta minunkaan toivomukseni eivät täsmää naisten enemmistön kanssa.
Kun olet lukenut läpi seuraavat, ymmärrät etten sopisi sinulle:
- en ole lähtökohtaisesti muuttamassa kanssasi yhteen. Tämä ei ole poissuljettua, mutta on ongelma jos yhteen muuttaminen on jotain mitä haluat ehdotomasti alusta saakka
- en missään tapauksessa halua uusioperheen isäksi tai edes isähahmoksi. Monet sanovat näin, mutta sitten iskee vuoden kymmenes flunssa-, tai vatsatautiepidemia, ja voisitko auttaa jne. Voin tutustua lapsiisi ja voidaan joskus tehdä jotain yhdessä, ja tulen toimeen lasten kanssa melko hyvin. Mutta pääsääntöisesti haluan olla vain sinun kanssasi
- en osaa remontoida tai korjata yhtään mitään. Minkäänlainen asuntoprojekti ei tule kysymykseen
-
Olet aivan kuin minun mieheni, jonka tapasin kun olimme ikäisiäsi. Hänellä oli lapsia (nyt ovat jo aikuisia), eikä hänkään vaatinut minua osallistumaan lasten elämään mitenkään. Toki välillä tehtiin jotain yhteistä.
Koen löytäneeni itselleni täydellisen miehen. Ainoastaan vaan se, että minä pidän vaeltamisesta ja teltassa nukkumisesta ja hän ottaisi mieluummin sen hotellin :D
Itse olen 28-vuotias nainen. En ole seurustellut ennen. Mietin onko 30-vuotiaana mahdollista saada miesystävää vai ovatko miehet käyneet kaikki naiset läpi siinä kohtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45+ ja kyllä minulle kävisi parisuhde.
- en missään tapauksessa halua uusioperheen isäksi tai edes isähahmoksi.
Eli haet lapsetonta ja itse olet siis jo 45+.... Onnea etsintään, tehtävä vaikea, mutta tuskin mahdoton.
Parisuhteessa oleva kohta 50 mies täällä. Jos jostain syystä ero tulisi ja jos vielä suhteen haluaisin, niin kyllä hevonen pitää asettaa kärryjen eteen. Ei puhettakaan parisuhteesta ja sitoutumisesta ennenkuin ollaan nähty, että sovitaan yhteen ja kipinä ja roihu ovat todellisia. Katsotaan rauhassa mihin asiat johtaa. Jos elää tässä hetkessä, niin on mahdollista oikeasti rakastua, mutta jos vain petaa loppuelämän suhdetta, jossa vietetään kumppanin kanssa eläkepäiviä vierekkäisissä keinutuoleissa ei tarvittavalle hullaantumiselle ole tilaa. Omalla kohdalla se parisuhde on seurausta tunteista eikä toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Omat laatuvaatimukset täyttäväksi katson miehen, joka pystyy huolehtimaan itsestään, on avoin, rehellinen ja keskustelutaitoinen. Ongelmaksi on muodostunut, että jos nämä taikavoimat omaava supersankari löytyy, hänellä on myös valinnanvaraa, eikä tarvi tyytyä tällaiseen arkisen näköiseen.
Se, etten oman vaatimustasoni täyttävälle ihmiselle kelpaa, ei kuitenkaan velvoita siihen, että minun arkisen näköisen 40+ naisen tulee tyytyä johonkin vähempää"
Olet vain 20 vuotta myöhässä. Tuollaisia miehiä riittu tavallisen näköisille naisille vielä siinä 25 ikävuoden paikkeilla mutta sen jälkeen ne aika lailla varattiin pitkiin hyviin parisuhteisiin joissa he ovat vielä 20 vuotta myöhemminkin.
T. yksi arkisen näköinen nainen joka aikanaan nappasi hyvän miehen.
"Saa alapeukuttaa. Minulla ei ole välttämätöntä tarvetta saada parisuhdetta, joten en sellaiseen lähde ellei löydy sopivaa ihmistä jonka kanssa toiveet kohtaavat."
Ongelma ei ole se että sinulla on toiveita vaan että toivelistasi on hyvin negatiivinen. "En halua sitä enkä tykkää tästä". Helpoiten parisuhteen löytävät ihmiset jotka ovat joustavia ja avoimia niillekin asioille jotka eivät ole ihan sitä heidän omaa juttuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 28-vuotias nainen. En ole seurustellut ennen. Mietin onko 30-vuotiaana mahdollista saada miesystävää vai ovatko miehet käyneet kaikki naiset läpi siinä kohtaa?
Vain hyvin pienellä prosentilla miehistä on 30 ikävuoteen mennessä ollut suuri määrä seksikumppaneita.
"Hänellä on ennen mua ollut nuorempia ja nätempiä mutta siihen se on sitten jäänytkin. Kuten jotkut aiemmin kommentoivat, tässä iässä tietää jo mitä arvostaa. Ei kaikille ulkonäkö ole se juttu. "
Ulkonäkö on aina kaikille jonkinlainen juttu mutta vanhempana aika eri tavalla kuin nuorena. Nuorena pitää paljon useammin olla se kokonaisuutena kaunis ja hyvävartaloinen, vanhempana se kujeileva katse tai joku muu itseä viehättävä yksityiskohta voi hyvin riittää.
Edellinen tässä vielä. Sama juttu muuten seksinkin kanssa. Se ei kiinnosta yhtään jos se ei tunnu muuallakin kuin munassa. Nuorempana on irtopaneskelut kokeiltu, ei ne tunnu missään jos niiden takana ei ole oikeanlainen *molemminpuoleinen* kemia ja väreily.
Ihmetyttää täällä toverit, jotka puhuu seksistä kuin maitopurkin ostamisesta. Siinä on kans häntä heiluttamassa koiraa.
Vierailija kirjoitti:
"Omat laatuvaatimukset täyttäväksi katson miehen, joka pystyy huolehtimaan itsestään, on avoin, rehellinen ja keskustelutaitoinen. Ongelmaksi on muodostunut, että jos nämä taikavoimat omaava supersankari löytyy, hänellä on myös valinnanvaraa, eikä tarvi tyytyä tällaiseen arkisen näköiseen.
Se, etten oman vaatimustasoni täyttävälle ihmiselle kelpaa, ei kuitenkaan velvoita siihen, että minun arkisen näköisen 40+ naisen tulee tyytyä johonkin vähempää"Olet vain 20 vuotta myöhässä. Tuollaisia miehiä riittu tavallisen näköisille naisille vielä siinä 25 ikävuoden paikkeilla mutta sen jälkeen ne aika lailla varattiin pitkiin hyviin parisuhteisiin joissa he ovat vielä 20 vuotta myöhemminkin.
T. yksi arkisen näköinen nainen joka aikanaan nappasi hyvän miehen.
Kaikki hyvät miehet eivät valinneet oikein ekalla kerralla. Mä vähän vieroksun sitä yleistä asennetta että eronneet miehet on laitettu kiertoon miehestä riippuvista syistä. Joskus se syy on siinä naisessa.
Vierailija kirjoitti:
"Omat laatuvaatimukset täyttäväksi katson miehen, joka pystyy huolehtimaan itsestään, on avoin, rehellinen ja keskustelutaitoinen. Ongelmaksi on muodostunut, että jos nämä taikavoimat omaava supersankari löytyy, hänellä on myös valinnanvaraa, eikä tarvi tyytyä tällaiseen arkisen näköiseen.
Se, etten oman vaatimustasoni täyttävälle ihmiselle kelpaa, ei kuitenkaan velvoita siihen, että minun arkisen näköisen 40+ naisen tulee tyytyä johonkin vähempää"Olet vain 20 vuotta myöhässä. Tuollaisia miehiä riittu tavallisen näköisille naisille vielä siinä 25 ikävuoden paikkeilla mutta sen jälkeen ne aika lailla varattiin pitkiin hyviin parisuhteisiin joissa he ovat vielä 20 vuotta myöhemminkin.
T. yksi arkisen näköinen nainen joka aikanaan nappasi hyvän miehen.
Näinhän se taitaa olla. Hyvät löytävät mieluisan puolison joskus jo varhain ja sellainen itsellenikin aikanaan löytyi. Aikuistumisen myötä perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi, ja koska minun kanssa ei lapsia voinut saada, oli tämä helmi päästettävä menemään. Olisi ollut julmaa ja väärin kahlita mahtava nuorimies vastentahtoiseen lapsettomuuteen. Siitähän olisi aikaa myöten parhaimmillaan seurannut katkeroitumista ja ero. Eli en ole myöhässä. Elämäntilanteet ovat vain erilaisia.
"Kaikki hyvät miehet eivät valinneet oikein ekalla kerralla. Mä vähän vieroksun sitä yleistä asennetta että eronneet miehet on laitettu kiertoon miehestä riippuvista syistä. Joskus se syy on siinä naisessa. "
Tietenkin hyviä miehiä vapautuu "markkinoille" jonkin verran myös myöhemmin mutta paljon vähemmän kuin huonoja. Eli jos sitä hyvää miestä ei löytänyt nuorempana, sen löytäminen vanhempana on vielä paljon vaikeampaa. Ei toki mahdotonta.
Siitä se juurikin on kiinni. Eli oma ulkonäkö ei enää riitä, siitä huolimatta, että komeus ei ole kriteeri, rahat löytyy omiin tarpeisiin, ja statuksen jahtaaminen henkilökohtaisesti, tai puolison kautta, on vähän ressukkahommaa.
Omat laatuvaatimukset täyttäväksi katson miehen, joka pystyy huolehtimaan itsestään, on avoin, rehellinen ja keskustelutaitoinen. Ongelmaksi on muodostunut, että jos nämä taikavoimat omaava supersankari löytyy, hänellä on myös valinnanvaraa, eikä tarvi tyytyä tällaiseen arkisen näköiseen.
Se, etten oman vaatimustasoni täyttävälle ihmiselle kelpaa, ei kuitenkaan velvoita siihen, että minun arkisen näköisen 40+ naisen tulee tyytyä johonkin vähempään, vaan voin myös opetella olemaan yksin. Suurin kipuilu tässä vaiheessa onkin, että tämän tosiasian, ei seksiä, ei seurustelua, sulattelu vaatii vielä kohdallani vähän aikaa.