Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen turvassa sohvalla ilmankin, että vieressä istuu joku pieruverkkareissa sipsejä mussuttamassa. Pitäisi olla aivan poikkeukselliset kemiat ja molemminpuolinen halu panostaa toisen miellyttämiseen, jotta arkisuhde olisi nykytilannetta parempaa. Tai sitten niin paljon pätäkkää ja vapaa-aikaa, että elämä olisi yhtä seikkailua.
Tämä. Mutta en ole mies niinkuin tämän kirjoittanut, vaan 40v. nainen. Minä en todellakaan tarvitse miestä jota ei kiinnosta tehdä kanssani mitään aivotoimintaa vaativaa. Mieluummin olen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olisin halukas parisuhteeseen ja voisin muuttaa yhteenkin. En ole hakemassa FBW-suhdetta, polyamoriaa, yhden yön juttua tai muuta vastaavaa.
Mutta en ole halukas parisuhteeseen millä ehdoilla tahansa, siten että kodista tulee naisen valtakunta. Oma kokemuksen on, että nainen haluaa päättää kodista. Miten usein siivotaan, kuinka maistuvaa ruokaa tehdään, kuinka nopeasti reagoidaan pieniin ongelmiin ja korjauksiin, miten sisustetaan, jne. Minun kokemukseni mukaan naisilla on tapana haluta ns. tasoa, eli kun mennään jonnekin, sen pitää maksaa jotain. Minun kokemukseni mukaan naiset haaveilevat aina jostain mihin ei ole varaa, oli se sitten unelma-asunto tai jotain muuta.
Tämä siis koskee tavallisia naisia, ei "gold diggereitä" jotka eivät joka tapauksessa kiinnostuisi kaltaisestani keskituloisesta.
Minun kokemukseni mukaan monilla naisilla on sen tyyppinen asenne, että miestä ei tarvitse miellyttää - paitsi jos mies ostaa sitä ja tätä, eli tarjoaa korkean elintason. Toki monet näistä naisista eivät vaadi sitä että mies miellyttäisi heitä, mikä on sinänsä reilua, mutta johtaa parisuhteeseen jollaista en halua.
Minuakaan ei kiinnosta arkisuhde jossa vain ollaan. Haluaisin että harrastetaan yhdessä, kehitytään yhdessä, ja kyllä - ne seksileikitkin kiinnostavat. Ja sitten tulee se asia. joka vie tähän mahdollisuudet. Minä en ole tavoittelemassa korkeampaa elintasoa tai korkeampaa asemaa. Ikävä kyllä naiset jotka haluavat juuri mainitsemiani asioita, haluavat tätä. Naiset jotka ovat vähempään tyytyväisiä, ovat mukavuudenhaluisia ja toivovat sitä arkista suhdetta jossa herkutellaan yhdessä pieruverkkareissa. Näin minun kokemusteni mukaan.
Se mitä minä haluan ja naiset haluavat, ei kohtaa. Jos olisin geneettisesti komeampi ja tavoittelisin korkeampaa elintasoa, tilanne olisi toinen. Mutta kun en ole. En ole ainakaan toistaiseksi tavannut naista jota kiinnostaisi ollenkaan samanlainen elämä jota itse elän, ja minun elämääni vaikuttaisi lähinnä negatiivisesti parisuhde jossa molemmat yrittävät kiskoa toista omaan suuntaansa, siinä onnistumatta.
Rakkaus voi yllättää. Itse löysin elämäni rakkauden vasta lähemmäs 50-vuotiaana. Ja olin sitä myös vastapuolelle. Ennen tätä ihmistä ajattelin että en todellakaan enää ikinä halua kenenkään kanssa saman katon alle arkea jakamaan. Rakastuttuani en olisi halunnut olla hetkeäkään erossa, vaikka olosuhteiden pakosta oli erossakin oltava. Onneksi meillä on loppuelämä aikaa.
Kyllä on. Tapasin mieheni 48 vuotiaana. Mies oli silloin 49. Nyt olemme olleet 5 vuotta yhdessä ja seksiä on ollut alusta saakka usein ja se on hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, hän muutaman vuoden vanhempi. Tunnistan tuon, mistä puhut. Ennen tapaamistamme olin ollut sinkkuna reilut seitsemän vuotta. Tinderiä ei silloin vielä ollut mutta nettideittailukokeilu osoitti alle kahdessa viikossa, että se ei kannata. Eräässä sinkkuyhteisössä olin jonkin aikaa mukana, mutta siellä me 40+ naiset olimme lapsemme jo tehneitä yksinhuoltajia ja ikäisemme miehet vasta ensimmäisellä kierroksella etsimässä äitiä mahdollisille tuleville lapsilleen, joten eipä sieltä jäänyt mitään käteen kummallekaan sukupuolelle.
Tuossa näkyy se, että nainen teki lapsen alfauroksen tai mustan miehen kanssa ja vasta sitten tuli muunlaisten miesten vuoro. Jos Eurosinkkuja tarkoitat, niin se on ihan nollakerho. Ollaan muka kavereita ja ei olla etsimässä suhdetta vaikka sen takiahan siellä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin halukas parisuhteeseen ja voisin muuttaa yhteenkin. En ole hakemassa FBW-suhdetta, polyamoriaa, yhden yön juttua tai muuta vastaavaa.
Mutta en ole halukas parisuhteeseen millä ehdoilla tahansa, siten että kodista tulee naisen valtakunta. Oma kokemuksen on, että nainen haluaa päättää kodista. Miten usein siivotaan, kuinka maistuvaa ruokaa tehdään, kuinka nopeasti reagoidaan pieniin ongelmiin ja korjauksiin, miten sisustetaan, jne. Minun kokemukseni mukaan naisilla on tapana haluta ns. tasoa, eli kun mennään jonnekin, sen pitää maksaa jotain. Minun kokemukseni mukaan naiset haaveilevat aina jostain mihin ei ole varaa, oli se sitten unelma-asunto tai jotain muuta.
Tämä siis koskee tavallisia naisia, ei "gold diggereitä" jotka eivät joka tapauksessa kiinnostuisi kaltaisestani keskituloisesta.
Minun kokemukseni mukaan monilla naisilla on sen tyyppinen asenne, että miestä ei tarvitse miellyttää - paitsi jos mies ostaa sitä ja tätä, eli tarjoaa korkean elintason. Toki monet näistä naisista eivät vaadi sitä että mies miellyttäisi heitä, mikä on sinänsä reilua, mutta johtaa parisuhteeseen jollaista en halua.Minuakaan ei kiinnosta arkisuhde jossa vain ollaan. Haluaisin että harrastetaan yhdessä, kehitytään yhdessä, ja kyllä - ne seksileikitkin kiinnostavat. Ja sitten tulee se asia. joka vie tähän mahdollisuudet. Minä en ole tavoittelemassa korkeampaa elintasoa tai korkeampaa asemaa. Ikävä kyllä naiset jotka haluavat juuri mainitsemiani asioita, haluavat tätä. Naiset jotka ovat vähempään tyytyväisiä, ovat mukavuudenhaluisia ja toivovat sitä arkista suhdetta jossa herkutellaan yhdessä pieruverkkareissa. Näin minun kokemusteni mukaan.
Se mitä minä haluan ja naiset haluavat, ei kohtaa. Jos olisin geneettisesti komeampi ja tavoittelisin korkeampaa elintasoa, tilanne olisi toinen. Mutta kun en ole. En ole ainakaan toistaiseksi tavannut naista jota kiinnostaisi ollenkaan samanlainen elämä jota itse elän, ja minun elämääni vaikuttaisi lähinnä negatiivisesti parisuhde jossa molemmat yrittävät kiskoa toista omaan suuntaansa, siinä onnistumatta.
Tämä on täsmälleen kuten omat ajatukseni sillä erotuksella, että olen nainen. Tekstissä muutetaan siis vain mies/nainen päinvastoin kuin alkuperäisen kirjoittaneella. Olen pohtinut aivan samoin tätä kohtaamisen mahdottomuutta minua kiinnostavan ja minusta kiinnostuvan miehen kanssa. Olenkin tullut lopputulokseen, että parempi alkaa totuttautua ajatukseen siitä, että kohdallani seurustelu ja seksielämä on tullut lopulliseen päätökseen 42-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis yli viisikymppinen ihmettelee, että miksi parisuhteen muodostuminen on vaikeaa?
Mitä tohon nyt sanoisi... oppia ikä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin halukas parisuhteeseen ja voisin muuttaa yhteenkin. En ole hakemassa FBW-suhdetta, polyamoriaa, yhden yön juttua tai muuta vastaavaa.
Mutta en ole halukas parisuhteeseen millä ehdoilla tahansa, siten että kodista tulee naisen valtakunta. Oma kokemuksen on, että nainen haluaa päättää kodista. Miten usein siivotaan, kuinka maistuvaa ruokaa tehdään, kuinka nopeasti reagoidaan pieniin ongelmiin ja korjauksiin, miten sisustetaan, jne. Minun kokemukseni mukaan naisilla on tapana haluta ns. tasoa, eli kun mennään jonnekin, sen pitää maksaa jotain. Minun kokemukseni mukaan naiset haaveilevat aina jostain mihin ei ole varaa, oli se sitten unelma-asunto tai jotain muuta.
Tämä siis koskee tavallisia naisia, ei "gold diggereitä" jotka eivät joka tapauksessa kiinnostuisi kaltaisestani keskituloisesta.
Minun kokemukseni mukaan monilla naisilla on sen tyyppinen asenne, et
Osaatko sanoa mitkä ovat syyt tämän taustalla?
Miehenä on vaikea kuvitella tuota tilannetta, kun kerran kaltaisistani miehistä (jotka haluavat vähemmän arkisen parisuhteen) on niin paljon ylitarjontaa.
Vai onko kyse siitä että halukkaita miehiä olisi, mutta he eivät vastaa muilta osin toivomuksiasi? Siis ulkonäön, älyn, karisman, sosioekonomisen statuksen tms osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdallani kyse alkaa olla siitä, että ikä ja ulkonäkö tuovat jo hyvin suojakerrointa. Ihmiset, jotka minua saattaisivat kiinnostaa, löytävät kyllä helposti yhtä hyviä, mutta sen lisäksi myös hyvältä näyttäviä vaihtoehtoja. Tai ovat mieluummin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani kyse alkaa olla siitä, että ikä ja ulkonäkö tuovat jo hyvin suojakerrointa. Ihmiset, jotka minua saattaisivat kiinnostaa, löytävät kyllä helposti yhtä hyviä, mutta sen lisäksi myös hyvältä näyttäviä vaihtoehtoja. Tai ovat mieluummin yksin.
Tämähän se olisi itsellänikin. Ne miehet joista minä olen kiinnostunut, pystyvät saamaan paljon minua paremman näköisiäkin naisia, joten miksi ihmeessä he ottaisivat minut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä totesin että 50 v. iässä parisuhteen tekeminen oli paljon helpompaa kuin nuorempana. Tietää mitä haluaa, osaa arvostaa ja toivoo erilaisia asioita kumppanista kuin nuorempana. Myös nämä omat särmät on hiontuneet tasaisemmaksi vuosien saatossa. Nyt osaa arvostaa samanlaisia elämänarvoja ja kaipaa elämään harmoniaa sekä kumppania kenen kanssa voi oikeasti keskustella ja viettää laatuaikaa.
M53
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin halukas parisuhteeseen ja voisin muuttaa yhteenkin. En ole hakemassa FBW-suhdetta, polyamoriaa, yhden yön juttua tai muuta vastaavaa.
Mutta en ole halukas parisuhteeseen millä ehdoilla tahansa, siten että kodista tulee naisen valtakunta. Oma kokemuksen on, että nainen haluaa päättää kodista. Miten usein siivotaan, kuinka maistuvaa ruokaa tehdään, kuinka nopeasti reagoidaan pieniin ongelmiin ja korjauksiin, miten sisustetaan, jne. Minun kokemukseni mukaan naisilla on tapana haluta ns. tasoa, eli kun mennään jonnekin, sen pitää maksaa jotain. Minun kokemukseni mukaan naiset haaveilevat aina jostain mihin ei ole varaa, oli se sitten unelma-asunto tai jotain muuta.
Tämä siis koskee tavallisia naisia, ei "gold diggereitä" jotka eivät joka tapauksessa kiinnostuisi kaltaisestani keskituloisesta.
Minun kokemukseni
Ikä ja ulkonäkö- suojakerrointa koskeva kommenttini oli siis vastauksena tähän.
N 42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä totesin että 50 v. iässä parisuhteen tekeminen oli paljon helpompaa kuin nuorempana. Tietää mitä haluaa, osaa arvostaa ja toivoo erilaisia asioita kumppanista kuin nuorempana. Myös nämä omat särmät on hiontuneet tasaisemmaksi vuosien saatossa. Nyt osaa arvostaa samanlaisia elämänarvoja ja kaipaa elämään harmoniaa sekä kumppania kenen kanssa voi oikeasti keskustella ja viettää laatuaikaa.
M53
Sama juttu. Minulle parisuhteen löytäminen muuttui radikaalisti helpommaksi 40+ ikäisenä. En tiedä mitä tapahtui, ehkä parempi itsetunto ja rennompi ote elämään vaikuttivat. Myös parisuhteessa olo on helpompaa. Ei enää kehitä draamaa draaman vuoksi, ja tietää mitä arvostaa toisessa. Ylipäätään on oppinut miten kannattaa toimia niin että molemmat pysyvät onnellisina.
N47
Olen M50. Erosin vähän päälle 40 vuotiaana. Eron jälkeen oli 2 pidempää suhdetta.
3 vuotta sitten totesin, etten enää pari suhdetta halua. Tuollainen kevyt tapailu voisi tulla kysymykseen, jos sattuu vastaa kävelemään. En aktiivisesti tee mitään sellaisen löytääkseni.
Tutuista miehistä, jota ovat olleet pitkässä suhteessa, niin elävät nyt onnellisesti yksin niin kuin minäkin. Muutama on jopa kertonut minulle olevansa vapaudestani kateellisia.
Ehkä puolet ovat tutuista ovat vielä pitkissä suhteissaan, mutta ei noissa suhteissa kivaa näytä olevan kenelläkään. Useampi suhteessa oleva mies on sanonut, että jos ero tulisi, niin ei mitään uuttaa suhdetta varmaan enää tulisi.
Muutama tuttu mies, joilla ei ole mitään pidempiä suhteita ollut, haaveilevat parisuhteesta.
Kun sitä laittaa plussat ja miinukset paperille, mitä parisuhde on, niin totean sen jäävän kannaltani vahvasti miiinukselle.
Toki välillä aina miettii, entäs jos, tuo ajatus kaikoaa mielestä nopeasti pois. Naisessa kiinnostaa käytännössä vain lähinnä seksi ja se ei juuri kiinnosta yli 40 vuotiaiden naisten kanssa.
Miehiä on toki monenlaisia, mutta merkittävä joukko eronneista miehistä ei parisuhteeseen enää halua.
Vierailija kirjoitti:
Olen M50. Erosin vähän päälle 40 vuotiaana. Eron jälkeen oli 2 pidempää suhdetta.
3 vuotta sitten totesin, etten enää pari suhdetta halua. Tuollainen kevyt tapailu voisi tulla kysymykseen, jos sattuu vastaa kävelemään. En aktiivisesti tee mitään sellaisen löytääkseni.
Tutuista miehistä, jota ovat olleet pitkässä suhteessa, niin elävät nyt onnellisesti yksin niin kuin minäkin. Muutama on jopa kertonut minulle olevansa vapaudestani kateellisia.
Ehkä puolet ovat tutuista ovat vielä pitkissä suhteissaan, mutta ei noissa suhteissa kivaa näytä olevan kenelläkään. Useampi suhteessa oleva mies on sanonut, että jos ero tulisi, niin ei mitään uuttaa suhdetta varmaan enää tulisi.
Muutama tuttu mies, joilla ei ole mitään pidempiä suhteita ollut, haaveilevat parisuhteesta.
Kun sitä laittaa plussat ja miinukset paperille, mitä parisuhde on, niin totean sen jäävän kannaltani vahvasti miiinukse
Tämä on samalla kurjaa ja hienoa kuulla. Erityisen hienoa on se, että ketään ei syyllistetä ja vastaus vaikuttaa rehelliseltä. Kurjaa siinä on se, että vaikka itsellekin kevyt tapailu mukavasti oman elämän oheen sovitettuna olisi ihanteellista, ei se omalla kohdalla ole enää mahdollista, koska kuten sanottu Naisessa kiinnostaa käytännössä vain lähinnä seksi ja se ei juuri kiinnosta yli 40 vuotiaiden naisten kanssa.
Melkein itkettäisi ellei naurattaisi.
nimim. game over
Olen 60v mies, eronnut 7v sitten, aikuiset lapset. Kun kiinnostavia naisia on tullut vastaan, pari asiaa on noussut pinnalle.
"Mutta en ole halukas parisuhteeseen millä ehdoilla tahansa, siten että kodista tulee naisen valtakunta. Oma kokemuksen on, että nainen haluaa päättää kodista. Miten usein siivotaan, kuinka maistuvaa ruokaa tehdään, kuinka nopeasti reagoidaan pieniin ongelmiin ja korjauksiin, miten sisustetaan, jne. ."
Omat havainnot tukevat tuota näkemystä; jos naisen ensimmäinen kommentti taloni eteisessä on "kyllä tästä ihan kivan saa kun vaihdetaan matto ja otetaan taulut pois seinältä", totean, että jos tarvitsen sisustussuunnittelijaa, palkkaan sen, en ala seurusteemaan hänen kanssaan.
Toinen ylittämätön asia tuntuu olevan kolme kissaani. Kommentti tyyliin "sinun pitää valita, joko minä tai kissat" saa minut taluttamaan leidin ovelle.
Taitaa näillä pohjilla olla hieman vaikeaa löytää seuraa...
Kylmä tosiasia on, että nykyään naiset hakevat täydellistä miestä oman täydellisyytensä seuraksi. Minä olen ollut yksin 12 vuotta avokin menetyksen jälkeen ja ihan hyvin menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen M50. Erosin vähän päälle 40 vuotiaana. Eron jälkeen oli 2 pidempää suhdetta.
3 vuotta sitten totesin, etten enää pari suhdetta halua. Tuollainen kevyt tapailu voisi tulla kysymykseen, jos sattuu vastaa kävelemään. En aktiivisesti tee mitään sellaisen löytääkseni.
Tutuista miehistä, jota ovat olleet pitkässä suhteessa, niin elävät nyt onnellisesti yksin niin kuin minäkin. Muutama on jopa kertonut minulle olevansa vapaudestani kateellisia.
Ehkä puolet ovat tutuista ovat vielä pitkissä suhteissaan, mutta ei noissa suhteissa kivaa näytä olevan kenelläkään. Useampi suhteessa oleva mies on sanonut, että jos ero tulisi, niin ei mitään uuttaa suhdetta varmaan enää tulisi.
Muutama tuttu mies, joilla ei ole mitään pidempiä suhteita ollut, haaveilevat parisuhteesta.
Kun sitä laittaa plussat ja miinukset paperille, mitä parisuhde on, nii
En yhäkään ymmärrä tätä.
Kevyttä tapailua haluavia miehiä löytyy kyllä. Myös sellaisia miehiä jotka haluavat parisuhteen (jossa sitoudutaan yhteen ihmiseen), mutta ei muuteta yhteen tai jaeta arkea.
Ettei vain kyse olisi siitä, jonka edeltävät jo tunnustivatkin? Eli oma ulkonäkö ei enää riitä komeus+raha+status-akselilla riittävän tasokkaisiin miehiin?
Alue: Aihe vapaa
No siis miehethän sitä kotia useimmiten haluavat "leikkiä kotia" eli haluavat sen "vaimon" joka laittaa ruokaa, siivoaa ja harrastaa seksiä. Mutta eivät kuitenkaan halua oikeaa parisuhdetta tai avioliittoa.