Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
Juttelin juuri pitkään kaverini kanssa parisuhdekuvioistamme, lähinnä siitä kun ei kummatkaan oikein onnistuta löytämään tasapainoista parisuhdetta. Olemme molemmat koulutettuja, raittiita ja melkoisen katseenkestäviä (säästä kommentisi tuosta yksityiskohdasta). Jatkuvasti vaan sotketaan vaikeitten naisten kanssa ja tasapainoisten naisten seuraan ei ilmeisesti edes yritetä hakeutua.
Todettiin että ollaan molemmat rikkinäisistä perheistä. Ei olla lapsena nähty hyvää parisuhdetta vanhemmilta vaan lähinnä joko riitaa tai etäisyydenottoa.
Siinä meidän parisuhdemalli mihin meidät on "kasvatettu". Lisäksi siis tulee että parhaiten välttyy mahdollisesti pettymään tunnesitoutumisessa kun ottaa semmoisen jonka kanssa elämä on tuttua eli siis sitä tunnehelvettiä.
Välttelevä kiintymissuhtautumistyyli tulee lähinnä mieleen diagnoosiksi.
Jos joku "hyvä" nainen yrittäisikin toimivaa parisuhdetta niin eihän me uskalleta.Tässäpä meillä kummallakin projektia. Saas nähdä edistymmekö.
Missä sinä ja ystäväsi yleisimmin tapaatte näitä hankalia naisia? Kapakoissa? Tinderissä? Jossain muualla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksiköhän? Eiköhän jokaisella +50v:lla ole parisuhde jos toinenkin takanapäin ja pettymyksiä elämässä koettuna.
Rakkaus vaatii hullunrohkeaa heittäytymistä, riippuvaisuutta ja luottamista. Sitä ei järkevillä viiskymppisillä tod.näk. ole. (Tai riippuvaisuutta on, mutta toisessa merkityksessä:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin juuri pitkään kaverini kanssa parisuhdekuvioistamme, lähinnä siitä kun ei kummatkaan oikein onnistuta löytämään tasapainoista parisuhdetta. Olemme molemmat koulutettuja, raittiita ja melkoisen katseenkestäviä (säästä kommentisi tuosta yksityiskohdasta). Jatkuvasti vaan sotketaan vaikeitten naisten kanssa ja tasapainoisten naisten seuraan ei ilmeisesti edes yritetä hakeutua.
Todettiin että ollaan molemmat rikkinäisistä perheistä. Ei olla lapsena nähty hyvää parisuhdetta vanhemmilta vaan lähinnä joko riitaa tai etäisyydenottoa.
Siinä meidän parisuhdemalli mihin meidät on "kasvatettu". Lisäksi siis tulee että parhaiten välttyy mahdollisesti pettymään tunnesitoutumisessa kun ottaa semmoisen jonka kanssa elämä on tuttua eli siis sitä tunnehelvettiä.
Välttelevä kiintymissuhtautumistyyli tulee lähinnä mieleen diagnoosiksi.
Jos joku "hyvä" nainen yrittäisikin toimivaa parisuhdetta niin eihän me uskalleta.Tässäpä meillä kummallakin projektia. Saas nähdä edistymmekö.
Missä sinä ja ystäväsi yleisimmin tapaatte näitä hankalia naisia? Kapakoissa? Tinderissä? Jossain muualla?
Raittiita ollaan niin kapakoissa ei käydä. Kaveri on nettideittaillut, minä en. Pääsääntöisesti jossain muualla eli oman elämän arkikuvioissa, matkoilla ja satunnaisissa juhlissa ym. Molempia meitä naiset myös joskus lähestyy. Ollaan kai vähän kuin kärpäspaperia. Tasapainoisten naisten kanssa ei näköjään osata olla.
Vierailija kirjoitti:
No miksiköhän? Eiköhän jokaisella +50v:lla ole parisuhde jos toinenkin takanapäin ja pettymyksiä elämässä koettuna.
Rakkaus vaatii hullunrohkeaa heittäytymistä, riippuvaisuutta ja luottamista. Sitä ei järkevillä viiskymppisillä tod.näk. ole. (Tai riippuvaisuutta on, mutta toisessa merkityksessä:)
50+ pitäisi jo jotain uskaltaa, myös luottaa. Vaan jos ei ole koskaan oppinut...
Vierailija kirjoitti:
Juttelin juuri pitkään kaverini kanssa parisuhdekuvioistamme, lähinnä siitä kun ei kummatkaan oikein onnistuta löytämään tasapainoista parisuhdetta. Olemme molemmat koulutettuja, raittiita ja melkoisen katseenkestäviä (säästä kommentisi tuosta yksityiskohdasta). Jatkuvasti vaan sotketaan vaikeitten naisten kanssa ja tasapainoisten naisten seuraan ei ilmeisesti edes yritetä hakeutua.
Todettiin että ollaan molemmat rikkinäisistä perheistä. Ei olla lapsena nähty hyvää parisuhdetta vanhemmilta vaan lähinnä joko riitaa tai etäisyydenottoa.
Siinä meidän parisuhdemalli mihin meidät on "kasvatettu". Lisäksi siis tulee että parhaiten välttyy mahdollisesti pettymään tunnesitoutumisessa kun ottaa semmoisen jonka kanssa elämä on tuttua eli siis sitä tunnehelvettiä.
Välttelevä kiintymissuhtautumistyyli tulee lähinnä mieleen diagnoosiksi.
Jos joku "hyvä" nainen yrittäisikin toimivaa parisuhdetta niin eihän me uskalleta.Tässäpä meillä kummallakin projektia. Saas nähdä edistymmekö.
Hyvää analyysia!
Naisena tunnistan itseni tuosta.
Tapanani oli "laskea rimaa" , koska en uskonut että tasapainoinen normimies minua huolisi. Se varmaan liittyy siihen, että uskoo vielä rikkinäisen lapsuuden kuvaan itsestään. Otin sellaisia miehiä joita muut eivät kelpuuttaneet ja yritin olla niin hyvä, että he olisivat kiitollisia saatuaan hyvän parisuhteen. Mutta tuli vain hirveetä kuraa.
Kaksi rikkinäistä eivät sovi yhteen.
Sitten nostin riman ihan kattoon ja päätin käydä niin paljon treffeillä ihan niiden upeimpien ja menestyvien tasapainoisten kanssa. Ei mennyt kauan ennenkuin sopiva löytyi. Ja yhtäkkiä kaikki on aivan käsittämättömän helppoa!
Eli kun tiedät mitä tarvitset, niin nyt vain rohkeutta.
Jos valisee huonon niin saa huonoa. Ota hyvä. Ja älä hermostu jos 10 ensimmäistä menee puihin, tämä on kärsivällisyyslaji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin viisikymppisestä (1970 syntynyt) miehestäni. Itse olen syntynyt kasarin puolella. Vietin hiljaiseloa muutaman vuoden, koska olin saanut parisuhde-elämästä tarpeekseni. Kuopus piti kasvattaa aikuiseksi, enkä halunnut sotkea siihen uusia ihmisiä sekaan.
Nyt kun olen ollut taas ns "markkinoilla", olen havainnut, että samat ongelmat kuin aviomieheni kanssa, ovat edelleen ajankohtaisia uusien suhteiden kanssa. Eli miehet viisikymppisten ikäluokassa etsivät itselleen pantavaa kodinkonetta, joka kokkaa, pyykkää, imuroi. Petipuuhien ja kotitöiden lisäksi toki pitää käydä töissä ja jakaa puolet palkasta miehen kanssa. Mies haluaa töidensä ja nukkumisen välissä kuluttaa vapaa-aikansa muuhun kuin kotitöihin tai pihatöihin ja luonnollisesti palkka on kokonaisuudessa miehen omaa rahaa. Miehen oma aika menee omiin harrastuksiin ja panemiseen (joskus jopa vieraan naisen kanssa). Sikäli mikäli nyky viiskymppisillä miehillä edes on enää riittävästi testosteronia.
Nelikymppisiä miehiä en halua, koska heillä on joko haluja saada lapsi tai heillä on ex vaimon kanssa huollettavia lapsia. Ja minä en siihen kuvioon enää halua lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
No minäpä kerron oman näkemykseni.
Täällä kysellään miksi sitoutuvaa miestä ei löydy. Syy on niinkin yksinkertainen, että sitoutuneet miehet ovat jo parisuhteessa ja ne 40-60-vuotiaat jotka hakevat seuraa, eivät halua enää sitoutua aiempien avioerojen yms. jälkeen. Ketäpä kiinnostaisi pysyvä parisuhde kun useimmilla on jo tuossa vaiheessa lapset ja perhe.
Lisäksi ne vanhemmat miehet jotka haluaisivat pysyvämpää seuraa ovat usein sen oloisia ulkoiselta habitukseltaan, että te itse todennäköisesti hylkäätte heidät jo ennen tutustumista, vaikka luonne olisi sisimmässä kultaa. Ehkä ei kannattaisi hakeakaan niitä komeimpia vaan niitä normaalimman näköisiä miehiä. Miehet jotka hakevat pysyvää parisuhdetta eivät nimittäin pukeudu naista varten mitenkään kovin erikoisesti välttääkseen pinnalliset naiset. Useat vanhemmat miehet myös kelpaa kolmekymppisille ja joskus jopa kaksikymppisille naisille, joten miksi heidän täytyisi ottaa ketään 40-60 ikähaarukasta?
Pahoittelut jos oli hiukan kylmää tekstiä mutta näin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus on se että useimmat miehet eivät pidä läskistä ja iästä. Vanha kurpan näköinen nainen jää yksin, läski nainen jää yksin, vuodesta toiseen ihmettelette näitä samoja juttuja...
-EI LÄSKIÄ
-EI MITÄÄN +40 KURPPAA
ASIA ON NYT LOPPUUN KÄSITELTY!
Elämme surullisia aikoja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
No minäpä kerron oman näkemykseni.
Täällä kysellään miksi sitoutuvaa miestä ei löydy. Syy on niinkin yksinkertainen, että sitoutuneet miehet ovat jo parisuhteessa ja ne 40-60-vuotiaat jotka hakevat seuraa, eivät halua enää sitoutua aiempien avioerojen yms. jälkeen. Ketäpä kiinnostaisi pysyvä parisuhde kun useimmilla on jo tuossa vaiheessa lapset ja perhe.
Lisäksi ne vanhemmat miehet jotka haluaisivat pysyvämpää seuraa ovat usein sen oloisia ulkoiselta habitukseltaan, että te itse todennäköisesti hylkäätte heidät jo ennen tutustumista, vaikka luonne olisi sisimmässä kultaa. Ehkä ei kannattaisi hakeakaan niitä komeimpia vaan niitä normaalimman näköisiä miehiä. Miehet jotka hakevat pysyvää parisuhdetta eivät nimittäin pukeudu naista varten mitenkään kovin erikoisesti välttääkseen pinnalliset naiset. Useat vanhemmat miehet myös kelpaa kolmekymppisille ja joskus jopa kaksikymppisille naisille, joten miksi heidän täytyisi ottaa ketään 40-60 ikähaarukasta?
Pahoittelut jos oli hiukan kylmää tekstiä mutta näin se vaan on.
Nyt en kyllä ymmärtänyt miksi meidän aikuisten naisten pitäisi ottaa noita tavallisen näköisiä miehiä, kun he kerran saavat ja haluavat nuoria naisia. Oli jotenkin ristiriitaisen oloinen teksti. Meidän pitäisi haluta noita tavallisia miehiä vaikka he eivät halua meitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
Ymmärtäkää hyvät ihmiset, että 50-vuotiailla miehillä ei ole enää niin palavaa intoa olla teidän kanssanne koko ajan.
Olen itse tätä ikäluokkaa oleva mies, jolla on eronneita miehiä kavereina paljonkin. Ei heistä enää kovinkaan moni halua sitoutua parisuhteeseen. Syitä on seuraavia:
- Oma vapaa-aika on muodostunut sellaiseksi, että ei olisi riittävästi aikaa toiselle;
- Halu päättää omista asioista, asumisesta, menemisistä ja tulemisista;
- Haluttomuus sitoutua, koska vanheneminen pelottaa; haluaa ottaa vielä viimeisen vapauden irti, kun se on mahdollista - ja sitä paitsi monelle miehelle uudelleen mahdollista esim. pitkän perhe-elämävaiheen jälkeen;
- Sormet palaneet huonoissa parisuhteissa;
- Yksinkertaisesti halu saalistaa naisia - yrittää vielä sitä kautta tuntea itsensä hyväksytyksi ja kelpaavaksi;
- Muitakin syitä on - esimerkiksi yksi ystäväni on vastuussa iäkkäistä ja huonokuntoisista vanhemmistaan, eikä haluja parisuhteeseen tällä hetkellä ole. Toisella matkatyöt haittaavat. Kolmannella on omia mt-ongelmia.
Pähkinänkuoressa: syitä on monia.
Minulla on kotona kuvailemasi kaltainen mies. Eroamaan hän ei kuitenkaan suostu ei niin millään.
Omasta puolestani voin sanoa, että itselläni syy parisuhteen puuttumiseen on nirsous. En huoli enää suhdetta, jossa asiat on hankalia, petetään, valehdellaan, lannistetaan. Ja toki pitää olla ulkoisesti miellyttävä ja kemiaa. Ei mulla seuran tarjoajista puutetta ole, ei vaan ole tullut vastaan ketään, joka olisi kolahtanut ja asiat olleet kohdillaan muutenkin. Olen tosi urheilullinen ja toivon sitä mieheltäkin ja pidän itsestäni muutenkin huolta. Ura löytyy ja ystäviä ja kotona vielä yksi lapsi.
N 46v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin eronneena 46v miehenä en kaipaa parisuhdetta, parikymmentä vuotta meni sellaisessa. Omakotitalo, lapset, koira, perhefarmari eli koko normisetti.
Huomaan että tuosta kuviosta eroon päästyäni (sori kaikki konservatiivit) olen paljon onnellisempi kuin olin.
En näe tällä hetkellä suurempaa tarvetta parisuhteelle. Suhde vaatii aina kompromisseja enkä niihin ole juuri nyt valmis. En siis koe että tarvitsisin parisuhdetta tai että "perinteisellä" suhteella olisi minulle paljoakaan annettavaa.
Vierailija kirjoitti:
En oikein jaksa uskoa näitä juttuja että parisuhteen saaminen olisi nykypäivänä jotenkin erityisen vaikeaa. Eikös sinkkuja ole nykypäivänä ihan ennätyspaljon?
Väitänpä että iso osa näistä ihmisistä jotka asian vaikeutta valittelevat, eivät ole viimeisen 12 kuukauden aikana itse lähestyneet kiinnostavaa ihmistä kertaakaan.
Eli joo, onhan se kumppanin saanti vaikeaa, jos et ikinä lähesty ketään. Mutta hieman turhaa se on syyttää kulttuuria tai tinderiä siitä, että et itse saa mitään aikaiseksi.
Joo pitää paikkansa naisten suhteen ainakin. Itse sinkkuna jo 5 vuotta enkä ole suhdetta vailla. Mutta näinä vuosina ei ole yksikään nainen tullut tekemään tuttavuutta. Joten siinä ainakin on yksi syy miksi nainen jää ilman seuraa. Ei voi tasa-arvoisessa maailmassa odottaa, että toimitaan kuin sovinistisessa maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn: onko kukaan viisikymppinen pystynyt muodostamaan toisen viisikymppisen kanssa parisuhdetta, jossa olisi aktiivinen ja molempien osapuolten mielestä hyvä seksielämä?
En oo ihan vielä 50. Olen 46 ja mies pari vuotta vanhempi, nautin elämäni parasta seksiä hänen kanssaan ja usein.
Olen viisikymppinen mies. Erosin noin 7 vuotta sitten. Vuoroviikkoisä, rakastan lapsiani yli kaiken, kohtuu hyvätuloinen, kohtuu ok kaikin puolin.
En ole kertaakaan tehnyt yhtä ainoaa treffi-ilmoitusta mihinkään, enkä yrittänyt ketään millään tasolla iskeä. En todellakaan kaipaa eksääni. 20 vuotta oltiin yhdessä ja lopulta mietin kuka tämä henkilö on,Hyvin hankala luottaa jatkossakaan kehenkään, minä ja lapset, se riittää minulle mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 44-vuotias mies, parisuhteessa.
Jos ja kun tämä parisuhde päättyy, en todellakaan etsi uutta naista tilalle. Panos/tuotto ei ole sillä tasolla kuin sen pitäisi olla.
Olisitko juuri Sinä sellainen poikkeus? Tuskin, koska olet eronnut.Avaatko vähän mitä tarkoitat panos/tuotos-suhteella?
TÄMÄ! Kannattaa etsiä mies tilalle. Panos/ tuotto on silloin varmasti oikealla tasolla🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että ikäskaala voi vaikuttaa asiaan.
Miksi nuorempi mies haluaisi vakavan parisuhteen itseään vanhemman kanssa?Makuasioista ei kai voi kiistellä.. onhan niitä miehiä, jotka tykkää vähän vanhemmista naisista.
Niin kuin on naisia, jotka tykkää vanhemmista miehistä.
Siiosoo.
Yleensä vanhempien naisten kanssa ei haluta mitään vakavaa parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kiinnittänyt huomiota siihen, että ne ihmiset jotka valittavat kaikkein eniten kumppanin saamisen vaikeudesta, tekevät yleensä kaikkein vähiten sen eteen että se kumppani löytyisi.
Ystävätär 1 on jo n. kymmenen vuotta valittanut kuinka vaikeaa on löytää mies. Mitä hän on tässä ajassa tehnyt itse asian eteen? EI MITÄÄN! Nolla kertaa lähestynyt miestä itse.
Ystävätär 2 jäi sinkuksi pari vuotta sitten. Hän aloitti nopeasti kaksi uutta harrastusta, kielen opiskelun ja lattaritanssin, ja aktivoitui Tinderissä. Yllättäen, hän ei ole enää yksin, vaan on nykyään kivan miehen kanssa yhdessä.
Tuokaan ei välttämättä ole oikotie onneen. Sanon omalla kokemuksella, ehkä olenkin kirjoittanut tähän ketjuun, kun se on niin pitkä.
Olen ollut sinkkuna (nainen, 40v) kohta 20 vuotta. Olen viimeisen 20 vuoden aikana muuttanut useaan otteeseen ympäri Suomea, vaihtanut työpaikkoja, harrastanut eri asioita, matkustanut yksin erityisesti Euroopassa ja Aasiassa, opiskellut ammattiin, opiskellut kieliä kansalaisopistossa ja ollut muutenkin aktiivisesti liikenteessä. Olen keskittynyt elämään ja kehittämään itseäni, näitäkin kun aina tarjotaan vaihtoehdoksi, jos ei ole vielä tärpännyt ("kyllä se tulee vastaan, kun vähiten odotat ja teet kivoja asioita ja nautit elämästä, kun elämästään nauttivat ihmiset sädehtivät ja vetävät ihmisiä puoleensa :)") Tinderiin en tosin ole mennyt, siellä kun oletus tuntuu olevan, että jos seksiä ei tipu viimeistään kolmansilla treffeillä ja ekoilla treffeillä pussailla, niin sayonara nainen - minä olen yhden miehen eklusiivinen diili vain parisuhteessa, en deittien käytettävissä pelkässä tutustumistarkoituksessa tai seksinälässä. Menisin tinderöinnistä vain henkisesti rikki.
Lisäksi asun pääkaupunkiseudulla, eli ihmisiä riittää ympärillä.
Kiinnostuneita on ollut yksi ulkomaalainen mies, joka kutsui puistoon ryyppäämään kesällä. Ei kiitos, puistokännit eivät ole omalla listallani lainkaan, enkä halua miestä, jonka mielestä puistokännit ovat paras tapa viettää kesäpäivää.
Edelleen täällä sinkkuna. Ehkä en sitten ole tarpeeksi sädehtivän ihanan houkutteleva?
Toisaalta, eivät kaikki koskaan löydä ketään. Ikinä ei ole ollut sellaista tilannetta maailmassa, että kaikille löytyy parisuhde, eikä sellaista tule olemaankaan. Ehkä se on minun roolini tässä elämässä. Ehkä ensi elämässä sitten paremmalla onnella! :)
Onneksi en halunnut lapsia, koska nyt pitäisi surra tahatonta lapsettomuutta.
Enää ei suostu mihin vaan.
Itsekseen eläminen voittaa mennen tullen parisuhteen!
Alue: Aihe vapaa
Av kuplassa naisen toivotaan alentuvan taustalla hurisevaksi robotti-imuriksi. Kevyt ha! miehen sanoessa omasta mielestään jotain nokkelaa. Haarojen aukioloaika pe-su 22-23