Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
8packCC kirjoitti:
Muuten ulkonäkö tai seksi edellä tutustuminen ei ole yhtään sen pinnallisempaa kuin tutustua vaikka cv edellä, mutta tätä etenkin monet naiset tekevät. Yhtä fiksua kuin vaikka kikkelinmittaukset. :P
Kun minä näen miehen, niin hänen ulkonäkönsä määrittelee sen että herääkö kiinnostukseni häntä kohtaan.
Sitten kun opin tuntemaan miehen paremmin, niin hänen luonteensa määrittelee sen ihastunko tai rakastunko häneen.
Eli jos miehen ulkonäkö ei ole kunnossa, niin emme ikinä tule etenemään siihen pisteeseen missä sillä luonteella olisi merkitystä, romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä siis.
Olenko minä siis pinnallinen?
Minulla se ei ole aina mennyt näin. Yksi opiskelukaverini oli mielestäni tosi oudon, jopa rumannäköinen. Tutustuin väkisinkin opiskelujen lomassa, ja vähitellen ihastuin ja rakastuin, todellakin itselleni yllätykseksi. Jos luonne on kultaa, myös silmät muuttuu, tai siis se miten toisen näkee.
Näinhän tapahtuu vain, jos oppii tuntemaan toisen. En sanoisi sinua pinnalliseksi, paitsi jos tuomitset kaikki rumat tuttusi epäkelvoiksi ihmisiksi ulkonäkönsä perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni on juurikin tuo, että ensimmäisen kierroksen jäljiltä näillä miehillä on sormet palaneet niin pahasti, että eivät uskalla enää parisuhteeseen. Tällainen oli myös oma nykyinen mieheni kun tapasin hänet eronsa jälkeen, ja ymmärsin hyvin kuultuani hänen kokemuksensa avioliitosta. Mies oli suorastaan traumatisoitunut vaatimuksista ja syytöksistä. Etenimme hänen tahdillaan ja 3 vuoden päästä tapaamisesta hän sitten kertoi haluavansa parisuhteeseen kanssani. Oli kai siinä ajassa alkanut uskoa ettei minussa asu piilotettua pirttihirmua.
Öhh.. kuulostaa vähän erikoiselta... miksi kutsuisit tuota 3 vuoden aikaa, jos ette olleet parisuhteessa? Teillä oli tapailu/seksisuhde ja samaan aikaan vapaus tapailla muita?
Tuli vaan mieleen, että voikohan ihmisillä olla eri käsityksiä mitä parisuhde tarkoittaa?
inä olen sen ymmärtänyt niin, että siinä vaiheessa kun ei enää tapailla muita niin ollaan parisuhteessa. Se voi ola hyvinkin kevyt, harvoja tapaamisia tai toisessa ääripäässä asutaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias akateeminen mies. Kerron tässä rehellisesti muutamia syitä, miksi minä en halua enää olla naisten kanssa, joten älkää loukkaantuko. En siis halua seurustella tai edes seksiä. En halua enää minkäänlaista suhdetta naisiin.
Syyt ovat seuravanlaisia:
1) Metoo, feminismi ja muut miehiä syyllistävät ja alistavat ideologiset liikehdinnät,
2) some-elämän yleistyminen; monet naiset elävät somessa ja somea varten,
3) vihervasemmistolaisten WOKE-mielipiteiden (kuten transpakotys yms.) yleisyys naisilla,
4) irtosuhteilun ja jopa maksullisuuden yleisyys nyky-naisilla (ja jopa niillä ylpeily somessa),
5) kohtiin 1) ja 2) liittyen naisten harrastama juoruilu ja mustamaaminen miehiä kohtaan,
6) huonot kokemukset.
Eikä ole kyse edes siitä, ettenkö saisi saisi naista. Olen torjunut minua lähestyneet naiset. MGTOW
Nuo syysi ovat täysin ymmärrettäviä syitä.
Surullista kuitenkin, että luulet kaikkien naisten olevan tuollaisia. Ei me olla. Kun torjut ihan kaikki, voi sinulle sopiva kultajyväkin mennä hukkaan, vain defensiivisyytesi ja kyynisyytesi tähden.
Vinkki: uskovaiset naiset ajattelee päinvastoin kuin tuossa listaamasi asiat, mitäpä jos antaisit jollekin meistä mahdollisuuden?
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias akateeminen mies. Kerron tässä rehellisesti muutamia syitä, miksi minä en halua enää olla naisten kanssa, joten älkää loukkaantuko. En siis halua seurustella tai edes seksiä. En halua enää minkäänlaista suhdetta naisiin.
Syyt ovat seuravanlaisia:
1) Metoo, feminismi ja muut miehiä syyllistävät ja alistavat ideologiset liikehdinnät,
2) some-elämän yleistyminen; monet naiset elävät somessa ja somea varten,
3) vihervasemmistolaisten WOKE-mielipiteiden (kuten transpakotys yms.) yleisyys naisilla,
4) irtosuhteilun ja jopa maksullisuuden yleisyys nyky-naisilla (ja jopa niillä ylpeily somessa),
5) kohtiin 1) ja 2) liittyen naisten harrastama juoruilu ja mustamaaminen miehiä kohtaan,
6) huonot kokemukset.
Eikä ole kyse edes siitä, ettenkö saisi saisi naista. Olen torjunut minua lähestyneet naiset. MGTOW
Tässä tulikin vedenpitävästi todistettua, että akateemisuus ei takaa minkäänlaista sydämen sivistystä tahi viisautta. Mitattava "älykkyys" tai nykyään copy-paste:n käyttötaito riittää hyvinvointivaltiossa tutkintoon, ehkäpä vanhemmat vielä maksoivat preppauskurssin. Sivistyneelle ja fiksulle miehelle nämä luetellut asiat ovat mahdollisuus, ei lainkaan uhka!
"Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?"
Sanoisin että on muuttunut tuohon suuntaan enemmän. Varmasti vaikuttaa myös missäpäin maailmaa asut. Vanhantyyppinen parisuhde voi vaikuttaa ahdistavalta, varsinkin jos on sellaisen kokenut huonolla menestyksellä. Myös nuoruutta ihannoidaan niin että siitä on tullut suorastaan jonkinasteinen yhteiskunnallinen fiksaatio ja ihanteet ja halut menevät usein mukana. Jos halutaan elää ikuista nuoruutta niin siihen kuuluu usein sinkkuus eikä parisuhteen "kahleet". Tänä päivänä kun on mahdollista myös toteuttaa kaikenlaisia fantasioita ympäri maailman, taikka vaikka oman yksiön sohvalta punavuoressa, niin parisuhdemalli voi tuntua aika vanhanaikaiselta. Mutta niitä ihmisiä on myös paljon, jotka eivät aja takaa liberaalia hedonistista elämää vaan joita kiinnostaa hieman konservatiivisempi elämantapa. Ehkä Suomessa, ja monessa muussakin länsimaassa on menty yhä enemmän tuohon hedonistiseen suuntaan ja sen vuoksi vähemmän markkinoita parisuhteen hakijoille. Tosin kai aika yleismaailmallinen trendi ollut tuokin, vaikka monessa muussa maailmankolkassa ei noin pitkälle mennyt.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, että löydät mitä kaipaat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska vastoinkäymiset, 24h/w:tutus ja kärsimys ei varsinaisesti jalosta ihmistä. 40+ iässä sitä alkaa useimmilla olla taakkaa ja katkeruutta harteilla jo ihan riittämiin riippumatta siitä onko elänyt vasten tahtoaan yksin vaiko pskassa parisuhteessa, josta pääsi nyt eroon.
Ne onnellisena yksin eläneet ei parisuhdetta yleensä (enää) edes kaipaa ja onnellisena parisuhteessa elävät useimmiten elävät jatkossakin sitä onnellista suhdettaan. Ne harvat onnellisesti eläneet, mutta silti sinkkuuntuneet taasen pariutuu aika nopsaan uudelleen. Yleensä keskenään.
Tässä vain mietityttää se, että miksi ihmiset eivät ole valmiita kehittymään. Jos tuntuu kurjalta kumppanin kanssa, niin miksi ei katsota peiliin ja mennä terapiaan? Jos ratkaisu on aina helpoin eli erotaan, ei seuraavassa mahdollisessa suhteessa asiat ole välttämättä yhtään paremmin. Taakat ja katkeruudet ja traumat vain siirtyy siihen uuteenkin, kun homma jätettiin kesken.
Kärsimys jalostaa vain, jos sitä ei lähde heti pakoon vaan se kohdataan, otetaan opiksi ja tehdään muutoksia omiin reaktiohin ja ajatteluun. Ei aina kivaa, mutta valtava harppaus kohti mielekkäämpää elämää! *been there*
Vierailija kirjoitti:
Olen eri, mutta oman huomioni kiinnitti se ettetkö tunne yhtään tavallisia miehiä jotka toisella kierroksella pariutuvat normaalisti suurinpiirtein oman ikäisensä naisen kanssa? Itse tunnen lähes pelkästään näitä, ulkonäkö on tässä aika sivuseikka. Toiseksi eniten tiedän niitä jotka jäävät sinkuiksi, moni omasta halustaan, osa katkeroituneina ja pettyneinä.
Hei, voinen vastata kun tuon kirjoitin - suurin osa lähipiiristä ei ole eronnut vaan seurustelee, niin ei ole oikein vertailukohtaa, paitsi siis nämä jotka pysyvät sinkkuina ym. syistä ja ovat sanoneet ettei oikein jaksa sitä naisrumbaa enää. Ne jotka seurustelee niin aika lailla oman ikäisten kanssa naimisissa minulla on useita pieniä kaveripiirejä eikä kauheasti hyvän päivän tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska vastoinkäymiset, 24h/w:tutus ja kärsimys ei varsinaisesti jalosta ihmistä. 40+ iässä sitä alkaa useimmilla olla taakkaa ja katkeruutta harteilla jo ihan riittämiin riippumatta siitä onko elänyt vasten tahtoaan yksin vaiko pskassa parisuhteessa, josta pääsi nyt eroon.
Ne onnellisena yksin eläneet ei parisuhdetta yleensä (enää) edes kaipaa ja onnellisena parisuhteessa elävät useimmiten elävät jatkossakin sitä onnellista suhdettaan. Ne harvat onnellisesti eläneet, mutta silti sinkkuuntuneet taasen pariutuu aika nopsaan uudelleen. Yleensä keskenään.
Tässä vain mietityttää se, että miksi ihmiset eivät ole valmiita kehittymään. Jos tuntuu kurjalta kumppanin kanssa, niin miksi ei katsota peiliin ja mennä terapiaan? Jos ratkaisu on aina helpoin eli erotaan, ei seuraavassa mahdollisessa suhteessa asiat ole välttämättä yhtään paremmin. Taakat ja katkeruudet ja traumat vain siirtyy siihen uuteenkin, kun homma jätettiin kesken.
Kärsimys jalostaa vain, jos sitä ei lähde heti pakoon vaan se kohdataan, otetaan opiksi ja tehdään muutoksia omiin reaktiohin ja ajatteluun. Ei aina kivaa, mutta valtava harppaus kohti mielekkäämpää elämää! *been there*
Niin, minäkin suosittelen terapiaa, jos ei ole valmis kehittymään maailman mukana ja hyväksymään, ettei miehiäkään voi omistaa kuten karjaa. Naiset ovat vapautueet ja hyvä niin! Asiat vain eivät vapaudu siten, että itse olisi pelkästään saamapuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska vastoinkäymiset, 24h/w:tutus ja kärsimys ei varsinaisesti jalosta ihmistä. 40+ iässä sitä alkaa useimmilla olla taakkaa ja katkeruutta harteilla jo ihan riittämiin riippumatta siitä onko elänyt vasten tahtoaan yksin vaiko pskassa parisuhteessa, josta pääsi nyt eroon.
Ne onnellisena yksin eläneet ei parisuhdetta yleensä (enää) edes kaipaa ja onnellisena parisuhteessa elävät useimmiten elävät jatkossakin sitä onnellista suhdettaan. Ne harvat onnellisesti eläneet, mutta silti sinkkuuntuneet taasen pariutuu aika nopsaan uudelleen. Yleensä keskenään.
Tässä vain mietityttää se, että miksi ihmiset eivät ole valmiita kehittymään. Jos tuntuu kurjalta kumppanin kanssa, niin miksi ei katsota peiliin ja mennä terapiaan? Jos ratkaisu on aina helpoin eli erotaan, ei seuraavassa mahdollisessa suhteessa asiat ole välttämättä yhtään paremmin. Taakat ja katkeruudet ja traumat vain siirtyy siihen uuteenkin, kun homma jätettiin kesken.
Kärsimys jalostaa vain, jos sitä ei lähde heti pakoon vaan se kohdataan, otetaan opiksi ja tehdään muutoksia omiin reaktiohin ja ajatteluun. Ei aina kivaa, mutta valtava harppaus kohti mielekkäämpää elämää! *been there*
Niin, minäkin suosittelen terapiaa, jos ei ole valmis kehittymään maailman mukana ja hyväksymään, ettei miehiäkään voi omistaa kuten karjaa. Naiset ovat vapautueet ja hyvä niin! Asiat vain eivät vapaudu siten, että itse olisi pelkästään saamapuolella.
? Ajattelitko, että terapian tarkoitus on etsiä syyllinen? Ja että se on aina tiettyä sukupuolta oleva. Ei, hyvä terapia on neutraalia ja kummankin näkökantoja kohdellaan tasaveroisesti. Molempia autetaan ymmärtämään toisen kuvakulmaa vähän paremmin.
Kummankin pitää haluta katsoa sinne peiliin ja haluta kehittyä, muuten sinne terapiaan ei kannata mennä. Ihan kummankin, sukupuolesta viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten on turha itkeä sitä, että monet (mutteivät kaikki) 50+-miehet haluavat itseään nuorempaa naista ja miesten turha itkeä sitä, että monet (mutteivät kaikki) naiset iästä riippumatta haluavat itseään pidempää miestä.
Niin se vain on, ja jos ennen ei mielestäsi ollut niin vaikea pariutua niin ehkä johtuu siitä että olit nuorempi silloin, mutta vaikuttaa varmaan nuorillakin nykyään vaikeusasteeseen se, että olemme kaikki taloudellisesti paremmin pärjääviä ja riippumattomampia kuin ennen, sekä myös koulutetumpia ja tasa-arvoisempia, niin paineet hakeutua suhteeseen taloudellisista syistä ovat pienemmät kuin esim. 90-luvun lama-aikana ja aikana ennen sitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias akateeminen mies. Kerron tässä rehellisesti muutamia syitä, miksi minä en halua enää olla naisten kanssa, joten älkää loukkaantuko. En siis halua seurustella tai edes seksiä. En halua enää minkäänlaista suhdetta naisiin.
Syyt ovat seuravanlaisia:
1) Metoo, feminismi ja muut miehiä syyllistävät ja alistavat ideologiset liikehdinnät,
2) some-elämän yleistyminen; monet naiset elävät somessa ja somea varten,
3) vihervasemmistolaisten WOKE-mielipiteiden (kuten transpakotys yms.) yleisyys naisilla,
4) irtosuhteilun ja jopa maksullisuuden yleisyys nyky-naisilla (ja jopa niillä ylpeily somessa),
5) kohtiin 1) ja 2) liittyen naisten harrastama juoruilu ja mustamaaminen miehiä kohtaan,
6) huonot kokemukset.
Eikä ole kyse edes siitä, ettenkö saisi saisi naista. Olen torjunut minua lähestyneet naiset. MGTOW
Älä sinäkään loukkaannu, kun sanon että olet itse tainnut viettää liikaa aikaa somessa ja netissä ylipäätään. Nuohan on kaikki ihan höpöhöpö-trendijuttuja, eivätkä vastaa oikeata maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuohan on kaikki ihan höpöhöpö-trendijuttuja, eivätkä vastaa oikeata maailmaa.
Komppaan tätä huomiota, että woke-ilmiöstä yms. triggeröityvät (inhoan tuota triggeröityä sanaa btw :) ) eivät nyt oikein huomioi sitä, ettei nämä jutut tosielämässä vaikuta kuitenkaan millään tavalla omaan elämään - ei mene kahvihetki pilalle, Netflixistä voi katsoa mitä haluaa ja makkaraa voi grillata takapihallaan eikä se vaadi yhtään mitään että olisi kiinnostunut oke-jutuista yms., ne voi skipata ihan suosiolla kun vain jättää ne huomioimatta elämässään!.
Aika huonosti pitää käyttäytyä naisia kohtaan muutenkin esim. jotta meetoo-ilmiöstä on haittaa itselleen, normaalilla olemisella ei noita trans-juttuja ja muita edes huomaa koska ei niihin tarvi kiinnittää huomiota jos ei asia kiinnosta.
En ole kyllä vieläkään kovin vakuuttunut siitä, että nykypäivänä olisi jotenkin aiempaa vaikeampi pariutua. Ainakin siis omassa tuttavapiirissä se näyttää ihmisillä onnistuvan ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias akateeminen mies. Kerron tässä rehellisesti muutamia syitä, miksi minä en halua enää olla naisten kanssa, joten älkää loukkaantuko. En siis halua seurustella tai edes seksiä. En halua enää minkäänlaista suhdetta naisiin.
Syyt ovat seuravanlaisia:
1) Metoo, feminismi ja muut miehiä syyllistävät ja alistavat ideologiset liikehdinnät,
2) some-elämän yleistyminen; monet naiset elävät somessa ja somea varten,
3) vihervasemmistolaisten WOKE-mielipiteiden (kuten transpakotys yms.) yleisyys naisilla,
4) irtosuhteilun ja jopa maksullisuuden yleisyys nyky-naisilla (ja jopa niillä ylpeily somessa),
5) kohtiin 1) ja 2) liittyen naisten harrastama juoruilu ja mustamaaminen miehiä kohtaan,
6) huonot kokemukset.
Eikä ole kyse edes siitä, ettenkö saisi saisi naista. Olen torjunut minua lähestyneet naiset. MGTOW
Älä sinäkään loukkaannu, kun sanon että olet itse tainnut viettää liikaa aikaa somessa ja netissä ylipäätään. Nuohan on kaikki ihan höpöhöpö-trendijuttuja, eivätkä vastaa oikeata maailmaa.
Totta. MAx muutama prosentti naisista ovat tuollaisia, loput enempi vähempi taviksia.
Valitse siis seurasi tarkkaan, ei pelkkiä fitness/onlyfans-somepimuja seurantaan!
50+ naiset on pahimpia. He ovat niin täynnä itseään ja unelmiaan. Toisen sietokyky on nolla. Kun mieheltä jää kerran vessanpöntön kansi sulkematta, suhde on siinä. Ehkä se vaan on niin, että vain hedelmällisessä iässä olevat naiset sietävät miestä. Kun vaihdevuodet tulevat, kaikki pidäkkeet poistuvat ja miehestä tehdään vaan aukkoon sopivan palikan kantaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias akateeminen mies. Kerron tässä rehellisesti muutamia syitä, miksi minä en halua enää olla naisten kanssa, joten älkää loukkaantuko. En siis halua seurustella tai edes seksiä. En halua enää minkäänlaista suhdetta naisiin.
Syyt ovat seuravanlaisia:
1) Metoo, feminismi ja muut miehiä syyllistävät ja alistavat ideologiset liikehdinnät,
2) some-elämän yleistyminen; monet naiset elävät somessa ja somea varten,
3) vihervasemmistolaisten WOKE-mielipiteiden (kuten transpakotys yms.) yleisyys naisilla,
4) irtosuhteilun ja jopa maksullisuuden yleisyys nyky-naisilla (ja jopa niillä ylpeily somessa),
5) kohtiin 1) ja 2) liittyen naisten harrastama juoruilu ja mustamaaminen miehiä kohtaan,
6) huonot kokemukset.
Eikä ole kyse edes siitä, ettenkö saisi saisi naista. Olen torjunut minua lähestyneet naiset. MGTOW
Älä sinäkään loukkaannu, kun sanon että olet itse tainnut viettää liikaa aikaa somessa ja netissä ylipäätään. Nuohan on kaikki ihan höpöhöpö-trendijuttuja, eivätkä vastaa oikeata maailmaa.
Kyllä, ja trollitehdas pyörii täällä netissä. Joillekin suurta hupia on esittää vastakkaista sukupuolta ja leikkiä olevansa hirveä ihminen. Nais- ja miesvihaa levitetään osaksi viihteen vuoksi. Ei tasapainoista, mutta tällaista silti tapahtuu täällä paljon.
Kyllä kai jokainen viisikymppinen ymmärtää, että parisuhteet ei ole koskaan helppoja ja itsestä ja muista löytyy kaikenlaista puolta. Eli ei pidä itseään saati muita ihmisiä minään ehdottomana herkkuna, jota kannattaisi kaupata kelpo kaveriksi pitkään onnelliseen yhteiseen elämään. Jos jotain haluaa, niin jotain on myös itse satsattava ja silti voi mennä pieleen. Eli kysymys on siitä, kannattaako laittaa itsensä peliin ja tehdä kaikkensa suhteen eteen. Mikäli keski-ikäinen sinkku on ehtinyt jonkinsortin tosirakkauden jo kokea elämässään, niin pitäisi löytää joku uusi motiivi ja syy rakkaussuhteeseen. Että ei halua elää yksin, niin sen kanssa on vähän niin ja näin. Monessa mielessä voi olla helpompaa yksin. Vanhemmalla iällä voi olla kaikenlaista kremppaa ja muuta hidastetta menoa haittaamassa. Jossain kohtaa alkaa ikääntymisen vaivat ja ne on aika paskamaisia, varsinkin jos puoliso käyttää alkoholia lisäksi tai on mielenterveysongelmia yms.
Vierailija kirjoitti:
50+ naiset on pahimpia. He ovat niin täynnä itseään ja unelmiaan. Toisen sietokyky on nolla. Kun mieheltä jää kerran vessanpöntön kansi sulkematta, suhde on siinä. Ehkä se vaan on niin, että vain hedelmällisessä iässä olevat naiset sietävät miestä. Kun vaihdevuodet tulevat, kaikki pidäkkeet poistuvat ja miehestä tehdään vaan aukkoon sopivan palikan kantaja.
Täällä yksi rento vaihdevuosinen 51v, jota ei ole koskaan häirinnyt vessankansi, oli auki tai kiinni. Outoja tuttuja sulla, koska omat 50+ ystävänikin ovat iloisia ja rentoja, me ei enää yhtään jakseta märistä turhista vaan nautitaan elämästä. Myös siitä rakkaasta aviosiipasta <3
Vierailija kirjoitti:
50+ naiset on pahimpia. He ovat niin täynnä itseään ja unelmiaan. Toisen sietokyky on nolla. Kun mieheltä jää kerran vessanpöntön kansi sulkematta, suhde on siinä. Ehkä se vaan on niin, että vain hedelmällisessä iässä olevat naiset sietävät miestä. Kun vaihdevuodet tulevat, kaikki pidäkkeet poistuvat ja miehestä tehdään vaan aukkoon sopivan palikan kantaja.
Eihän tuo koske vain yli 50+ vuotiaita. Syntyvyys on Suomessa suorastaan romahtanut ja tutkitusti ysiselitteinen syy tähän on se, että suomalaiset miehet ei kelpaa suomalaisille naisille. Naiset on vieneet vaatimukset niin tappiin, että Suomi tulee kansana häviämään maailmankartalta.
Olen n 45 mies, vajaa pari vuotta sitten eronnut. Pikkuhiljaa alkanut seuraamaan äppejä ja maailmaa taas sillä silmällä jos uutta kumppania löytäisi. Tunnen monia ikäisiäni kunnollisia miehiä jotka kaipaavat parisuhdetta. Mutta oma kokemukseni on, että esim Tinderissä naisilla vaatimustaso on hurja. Olethan vähintään 180cm, hyvin toimeentuleva, lapseton, menneisyyden traumoista vapaa, kunnianhimoinen, urakeskeinen, vauhdikkaita omia harrastuksia omaava, tuuheahiuksinen ja atleettinen mies hyvillä hampailla. Ei rohkaise pyyhkäisemään oikealle. Toinen optio on sitten nämä seksiseuraa tai lyhyttä juttua etsivät, avoimessa suhteessa elävät. Ei kiitos.
Suosittelen teille naisille tekemään miespuolisen profiilin Tinderiin ja kurkatkaa millainen kokemus tuo maailma on meille miehille.