Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Lähtisin purkamaan otsikon kysymystä mielummin itsetutkiskelulla: miksi parisuhteen muodostamiseen on aikuisena enää niin kova hinku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin purkamaan otsikon kysymystä mielummin itsetutkiskelulla: miksi parisuhteen muodostamiseen on aikuisena enää niin kova hinku?
Miksi ei olisi? Miksi aikuisuus sen estäisi?
Minulla on työ, lapset, ystävät mutta eivät he täytä minun elämässäni sitä osaa, mihin kuuluu romantiikka, seksi, kahdenkeskinen vetovoima jne. Jos joku ei tällaista kaipaa niin fine, mutta ei tuo minusta ikäriippuvainen asia ole
Mä erosin 42 vuotiaana silloisesta puolisostani, meillä yksi kouluikäinen lapsi yhteishuoltajuudessa. Noin vuoden toipumisen jälkeen lähdin sitten hakemaan itselleni uutta miestä.
Tein profiilin tinderiin, ja rupesin svaippailemaan. Sain yhden viikonlopun aikana yli 100 matchia, josta rupesin sitten perkaamaan kiinnostavia tyyppejä. Ehdin tavata muistaakseni 8 miestä, ennen kuin löytyi ihana, myöskin hiljattain eronnut lapseton mies naapurikaupungista. Hänen kanssaan ollaan oltu nyt muutama vuosi yhdessä, ja kivaa on ollut :)
Tuttavapiirissä on alkanut nyt vähän neljänkympin jälkeen porukka eroamaan, useita liittoja ajautunut avioeroon viime vuosina.
Ei näillä eronneilla naisilla ole kyllä ollut minkäänlaisia ongelmia löytää kumppania: jokaisella on nykyään uusi mies, ja mitä nyt näitä uusia miehiä olen nähnyt, niin ihan kivannäköisiä ja oloisia tyyppejä jokainen.
Tämän perusteella uskon että edelleen nykypäivänäkin normaalit ja täysjärkiset, ulkonäöstään huolta pitäneet ihmiset kyllä löytävät itselleen kumppanin jos näin vaan haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että ikäskaala voi vaikuttaa asiaan.
Miksi nuorempi mies haluaisi vakavan parisuhteen itseään vanhemman kanssa?
Tai jo kerran käytetyn k486anssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä erosin 42 vuotiaana silloisesta puolisostani, meillä yksi kouluikäinen lapsi yhteishuoltajuudessa. Noin vuoden toipumisen jälkeen lähdin sitten hakemaan itselleni uutta miestä.
Tein profiilin tinderiin, ja rupesin svaippailemaan. Sain yhden viikonlopun aikana yli 100 matchia, josta rupesin sitten perkaamaan kiinnostavia tyyppejä. Ehdin tavata muistaakseni 8 miestä, ennen kuin löytyi ihana, myöskin hiljattain eronnut lapseton mies naapurikaupungista. Hänen kanssaan ollaan oltu nyt muutama vuosi yhdessä, ja kivaa on ollut :)
Siis olitko valinnut ok;ksi yli 100 kun tuli noin monta matchia? mä luulin että idea on valita itseä kiinnostavat ja toivoa että tulisi muutama match, ehkä olen ymmärtänyt väärin sitten, tuo kuulostaa turhien toiveiden kohottamiselta.
itse olen jo luopunut toiveesta löytää mitään suhdetta. olen 48v,pitkä,hoikka,työssäkäyvä duunarimies.olen vain liian paha jännittäjä tehdäkseni aloitteita,enkä omaa tarpeeksi ulkonäköä taikka rahaa että naisetkaan aloitteita tekisi.joten pakko se on vaan yksin kärvistellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kohdannut enemmänkin päinvastaisen ongelman kuin mitä AP kuvailee:
Viimeiset kaksi miestä joiden kanssa ollaan sovittu fwb järjestely, ovat muutaman kuukauden jälkeen tunnustaneet että haluavat sittenkin että alettaisiin vakavaan seurustelusuhteeseen fwb:n sijaan.
Eli oma ongelmani on siis se että minun kanssani miehet oikein väenvängällä haluavat seurustelusuhteeseen, vaikka etukäteen olen heille kertonut että en sellaisesta ole kiinnostunut.
N38
Minä nautin ikävuodet 33-45 Helsingin tarjonnasta, nykyään iän myötä vähemmän naisia kuin tuolloin. Ai että ku ollu mukavaa elämää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 47-vuotias mies. Jos nyt eroaisin, en enää koskaan alkaisi seurustella saati muuttaisi yhteen kenenkään kanssa naimisiin menosta puhumattakaan. Olen tehnyt tämän päätöksen jo kauan sitten. Miksi? Kuka ihme viitsii vielä tässä iässä sitä rumbaa? Ensin on änkeydyttävä väkisin jonnekin, missä niitä naisia on ja sitten alkaa se perinjuurin rasittava ja työläs tutustumisyritys, jonka onnistuminen on erittäin epävarmaa pitkänkään ajan kuluessa. Jos onnistuu pokaamaan naisen, siitä alkaa se hemmetin riiausteatteri, jonka parempi tutustuminen vaatii. Jos siitä sitten seurustelusuhde syntyy, alkaa seuraava työläs vaihe eli elämien ja tapojen yhteensovittaminen, sukulaisiin ja toisen kavereihin tutustuminen, yhteen muuttaminen jne. Entä sitten, kun on jälleen kerran käynyt sen pitkällisen rumban läpi, eikä homma sitten toimikaan? Taas aloittamaan sama homma nollasta? Ei kiitos. Kyllä tässä vaiheessa elämää ja lapset pian maailmalla haluaisi eron tullessa keskittyä jatkossa vain ja ainoastaan omaan itseensä ilman yhtäkään ylimääräistä vaivaa ja kompromissia minkään asian suhteen. Kuolisin yksin? Yksin sitä kuolee joka tapauksessa.
Oletetaan, että haluaisinkin vielä seurustella uudelleen. Mistä se nainen sitten niin vain maagisesti löytyy ilman, että sitä on lähdettävä etsimällä etsimään? Ei viitsi baareilla enää, työpaikalta ei toivoakaan (eikä halua) ja salilla käyn treenaamassa, enkä vonkaamassa 20-30 vuotta nuorempia salivosuja. Tinder? Ei todellakaan. Pitäisi väen vängällä siis änkeytyä notkumaan jonnekin, missä on naisia ja yrittää tehdä tikusta asiaa tullen torjutuksi ensin n. 1000 kertaa ennen kuin joku EHKÄ tarttuu kiinni ja sittenkin on todella epävarmaa, että mikään natsaa lopulta. Yeah, right... Tässä iässä se elinpiiri on kutistunut jo niin paljon, ettei naisiin tutustu enää niin kuin nuorempana, kun liehuttiin kaveriporukalla ties missä jatkuvasti ja naisiin törmäsi automaattisesti ilman erillistä yrittämistä.
Hyvä teksti ja niin faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 50+ mies ja eronnut. Olin päättänyt jo ennen eroa, etten suhteisiin enää tule lähtemään kun tämä päättyy. En jaksaisi enää niitä jatkuvia vaateita tai asioita mistä en itse pidä. Tinderit ym ei todellakaan kiinnosta. Seksiä saa kyllä tarvittaessa, olen kuitenkin huolehtinut itsestäni joten en ole sitä isomahaista sakkia. Ulkonäköäkin kuulemma vielä riittää. No, tapasin eron jälkeen kuitenkin nuoruuteni entisen naisystävän. Nähtiin ja tavattiin silloin tällöin kun molemmat oli vapaita. Olin kuitenkin päättänyt ottaa viileästi ja antaa ajan kulua, kiire tai tarve parisuhteeseen ei ollut. Nykyään ollaan tiiviisti yhdessä, molemmilla kuitenkin omat asunnot ja menot. Päätettiin jo alussa että toista ei kahlita ja asioista saa sanoa suoraan. Elo on nykyään tosi helppoa ja mukavaa. Toista arvostetaan oikeasti ja voi olla oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 50+ mies ja eronnut. Olin päättänyt jo ennen eroa, etten suhteisiin enää tule lähtemään kun tämä päättyy. En jaksaisi enää niitä jatkuvia vaateita tai asioita mistä en itse pidä. Tinderit ym ei todellakaan kiinnosta. Seksiä saa kyllä tarvittaessa, olen kuitenkin huolehtinut itsestäni joten en ole sitä isomahaista sakkia. Ulkonäköäkin kuulemma vielä riittää. No, tapasin eron jälkeen kuitenkin nuoruuteni entisen naisystävän. Nähtiin ja tavattiin silloin tällöin kun molemmat oli vapaita. Olin kuitenkin päättänyt ottaa viileästi ja antaa ajan kulua, kiire tai tarve parisuhteeseen ei ollut. Nykyään ollaan tiiviisti yhdessä, molemmilla kuitenkin omat asunnot ja menot. Päätettiin jo alussa että toista ei kahlita ja asioista saa sanoa suoraan. Elo on nykyään tosi helppoa ja mukavaa. Toista arvostetaan oikeasti ja voi olla oma itsensä.
Lässyn lässyn ja kissa aamulla pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole ihan ymmärrettävää ettei enää 50+ halua parisuhdetta kun sitä ei halua 40+ lapsensa tehnyt nainenkaan. Tietysti jokin tapailun ja ajanvieton kautta tapahtuva yhteinen oleilu kelpaa, mutta että ottaisi elämäänsä jonkun siinä mielessä kuin parisuhteeseen otetaan niin kynnys on korkea.
Eipäs yleistetä. Kyllä meitä 50 ihmisiä kakkos kierroksella on, yhteen muutettu ja avioonkin menty. Esimerkiksi minä. Mentiin noin viis kymppisinä avioon.
Tutustuttiin baarissa vuonna 2019. Vaikka moni väittää ettei sen pitäisi olla suunnilleen mahdollista :) ei olla mitään deekuja vaan tylsiä taviksia normaaleine asioineen. Jos ei baari kiinnosta niin jostain livenä yrittäisin löytää kumppanin. Nuo Tinderit on täynnä melkein täysin... Hmmm... No sitä mitä ap sanoikin. Reippaat kunnon fiksut miehet ei juurikaan mene treffipalstalle, he löytävät seuraa muutenkin. Niinhän se oli jo nuorenakin.
Reippaat kunnon miehet eivät ehkä roiku vauva-palstalla? Sori, ite oon harvoin, juntti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisilla naisilla oikein on näitä ongelmia saada seurustelusuhde?
Meinaan kun omassa sosiaalisessa piirissä naiset kyllä pariutuvat yleensä tosi nopeasti silloin kun kumppanin vaan haluavat, ja tätä ketjuakin lukiessa aika moni naiskommentoija sanonut että kumppani löytyi lyhyen ajan sisällä siitä kun laittoi "haun päälle". Itsellänikin oli sama juttu, en minä kauaa ehtinyt eron jälkeen olla vapailla markkinoilla, kun tärppäsi.
Miksi se on joillekin naisille niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
mietin et miksi moni mies luulee että naiset on vaan otettavissa...että karkkikauppa on heidän totuutensa. kun ei he aina itekään ole mitään superhaluttuja.
Patriarkaatti on yksi iso tekijä tässä(kin) asiassa. Moni poika syntyy länsimaahan etu-oikeutettujen etujen kanssa ja ei usein edes tajua sitä.
Naisilla on kuitenkin valitettavasti ollut vasta vähän aikaa tasa-arvo oletusarvoisesti.
Itseäkin miehenä vit4ttaa monen miehen ylimielinen poseeraaminen ilman mitään muuta syytä kuin että on täysin sattumalta syntynyt mieheksi.
se on tämä nyky trendi. parisuhde ei kiinnosta, jolloin se hankaloittaa niitä henkilöitä jota se kiinnostaa.
Kyllä elämänkumppanin löytäminen oli todella vaikeaa jo 80-luvulla! SIitä asti olen ollut yhdessä nykyisen vaimon kanssa mutta ennen kuin match löytyi, oli treffejä ja viritelmiä varmaan kymmenittäin. Sopiva kumppani on vaan oikeasti TODELLA harvinainen ja voin vain kuvitella että nykymaailmassa se on vieläkin vaikeampaa koska ihmisillä on aivan erpärealistisia kuvitelmia parisuhde-elämästä. Lisäksi etenkin tämän ikäisillä miehillä voi olla jo historiaa ja koska tasa-arvo ei toteudu eroissa, jäävät miehet yleensä heikommalle esim. lasten suhteen ja usein monessa muussakin jutussa mies halutaan vain maksajan rooliin. Siten en ihmettele lainkaan jos eivät halua enää vakavaa parisuhdetta.
Siksi olisin avoin myös ulkomaiselle puolisolle. Jos esimerkiksi itse joutuisin vielä etsimään kumppania niin nykyään olen täysin varma siitä, ettei se tulisi enää olemaan suomalainen. En nimittäin tunne vaimoni lisäksi yhtään naista joka olisi millään tavalla kiinnostava paristuhteeseen - jos tulisi tarvetta. Ulkomailta voisi sensijaan saada myös nuoremman, jos olet itse vielä timmissä kunnossa ja jos iällä on sinulle merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
itse olen jo luopunut toiveesta löytää mitään suhdetta. olen 48v,pitkä,hoikka,työssäkäyvä duunarimies.olen vain liian paha jännittäjä tehdäkseni aloitteita,enkä omaa tarpeeksi ulkonäköä taikka rahaa että naisetkaan aloitteita tekisi.joten pakko se on vaan yksin kärvistellä.
Ja vaikka naiset tekisikin aloitteita, niin eivät olisi koskaan kuitenkaan sopivia naisia ja se olisi ahdistavaa.
Tapasin ensimmäisen pitkäaikaisen kumppanini opiskelujen aikana yliopistolla.
Tapasin toisen pitkäaikaisen kumppanini (ex mieheni) työpaikalla kolmekymppisenä.
Tapasin nykyisen mieheni Tinderissä, kun olin 48 vuotta.
En tunnista ollenkaan tätä parisuhteen saamisen vaikeutta mistä AP kirjoittaa. En ole ikinä elämäni aikana kokenut mitään vaikeutta saada kumppania, jos vaan olen sellaisen halunnut.
N53
Alue: Aihe vapaa
Mikäs olisi 50v miehelle sopivin palvelu. Etsin mieluiten pidempää parisuhdetta, tavoiteikähhaarukka naiselle 42-54. Kaikki kunnossa, aina löytynyt seuraa nettipalvelu x:stä, nyt täytyy valitettavasti kuitenkin kokeilla vielä laajemmalla otannalla, että se minulle sopiva varmasti tällä kertaa löytyy.