Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Olen vähän päälle 50 mies. Minulla on toimiva parisuhde ja perhe jonka kanssa viihdyn. Minulla on käynyt hyvä flaksi siinä mielessä että vaimoni on minua aika paljon nuorempi, kaunis ja kivaa seuraa. Hänkin tuntuu viihtyvän minun kanssani. Meitä ei kauhistuta mitänsitten kun lapset lentää pesästä.. on se tietysti haikeaa mutta meillä on jo suunnitelmia mitä teemme kahdestaan.
Mutta; jos jostain syystä kävisi niin, että jäisin yksin, niin en kyllä lainkaan kuvittele että minulla kävisi samanlainen tuuri uudestaan. Joskus sinkkuaikoina nettideittimaailmassa (ei ollut mitään tinderin tapaistakaam, ei tainnut olla älypuhelimiakaan) huomasin, että silloin 28-35 naisilla alkoi jo olla sellaista kyynistymistä miehiin ja suhteisiin ja moni tuntui suhtautuvan kevyesti pettämiseen. Monenkaan kanssa ei tuntunut myöskään löytyvän oikeen mitään syvempää yhdistävää. Tai joku aina jollain lailla tökki. Nykyään nasiet rulaa tinderissä ja muutenkin markkinoilla, ja vaikken itse olekaan testannut viehätysvoimaani, niin veikkaan ja olen antanut itseni ymmärtää, että miehen pitää olla aika ulkoisesti komea, menestynyt ja varakas että pääsee niinsanotusti valitsemaan edes jostain joukosta.
Ja kun ollaan jo tässä iässä, niin kummallekin varmaan on/olisi kehittynyt paljon omia rutiineja ja tapoja ja sellainen mukavuudenhalu, että niistä ei ole helppo joustaa.
Jos siis jostain syystä jäisin yksin, niin jotta kiinnostuisin ikäisestäni (tai ylipäätään yli 35v) naisesta, tämän pitäisi olla täysipäinen, iloinen ja positiivinen, ei menneiden suhteiden taakkaa, hoikka mutta sopivan muodokas, mielestäni kaunis (monen näköiset voivat olla kauniita), avarakatseinen ja keskustelukykyinen, kivaa seuraa, ja seksuaalisesti aktiivinen ja jopa kokeilunhaluinen.
Uskonko että löytäisin tuollaisen naisen näin reilu viiskymppisenä? Tuskin. Vaikka omasta mielestäni komea ja hauska ja menestynyt ja hyvää seuraa jne olenkin.
Eli siis, helpointa olisi siinä tilanteessa ulkoistaa seksitarpeet joko maksulliseen tai satunnaisiin panoihin, ja keskittyä muuten miespuolisten kavereiden kanssa ajanviettoon ja tietysti lasten. Kun etsiä jotain mitä ei löydy tai tyytyä johonkin mikä ei sitten ihan tunnu oikealta.
Tämmöstä se vaan on kun ikää tulee.
Tai mistä mä tiedän kun en ole kokeillut. Voihan olla että rakastuisin päätäpahkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän päälle 50 mies. Minulla on toimiva parisuhde ja perhe jonka kanssa viihdyn. Minulla on käynyt hyvä flaksi siinä mielessä että vaimoni on minua aika paljon nuorempi, kaunis ja kivaa seuraa. Hänkin tuntuu viihtyvän minun kanssani. Meitä ei kauhistuta mitänsitten kun lapset lentää pesästä.. on se tietysti haikeaa mutta meillä on jo suunnitelmia mitä teemme kahdestaan.
Mutta; jos jostain syystä kävisi niin, että jäisin yksin, niin en kyllä lainkaan kuvittele että minulla kävisi samanlainen tuuri uudestaan. Joskus sinkkuaikoina nettideittimaailmassa (ei ollut mitään tinderin tapaistakaam, ei tainnut olla älypuhelimiakaan) huomasin, että silloin 28-35 naisilla alkoi jo olla sellaista kyynistymistä miehiin ja suhteisiin ja moni tuntui suhtautuvan kevyesti pettämiseen. Monenkaan kanssa ei tuntunut myöskään löytyvän oikeen mitään syvempää yhdistävää. Tai joku aina jollain lailla tökki. Nykyään nasiet rulaa tinderissä ja muutenkin markkinoilla, ja vaikken itse olekaan testannut viehätysvoimaani, niin veikkaan ja olen antanut itseni ymmärtää, että miehen pitää olla aika ulkoisesti komea, menestynyt ja varakas että pääsee niinsanotusti valitsemaan edes jostain joukosta.
Ja kun ollaan jo tässä iässä, niin kummallekin varmaan on/olisi kehittynyt paljon omia rutiineja ja tapoja ja sellainen mukavuudenhalu, että niistä ei ole helppo joustaa.
Jos siis jostain syystä jäisin yksin, niin jotta kiinnostuisin ikäisestäni (tai ylipäätään yli 35v) naisesta, tämän pitäisi olla täysipäinen, iloinen ja positiivinen, ei menneiden suhteiden taakkaa, hoikka mutta sopivan muodokas, mielestäni kaunis (monen näköiset voivat olla kauniita), avarakatseinen ja keskustelukykyinen, kivaa seuraa, ja seksuaalisesti aktiivinen ja jopa kokeilunhaluinen.
Uskonko että löytäisin tuollaisen naisen näin reilu viiskymppisenä? Tuskin. Vaikka omasta mielestäni komea ja hauska ja menestynyt ja hyvää seuraa jne olenkin.
Eli siis, helpointa olisi siinä tilanteessa ulkoistaa seksitarpeet joko maksulliseen tai satunnaisiin panoihin, ja keskittyä muuten miespuolisten kavereiden kanssa ajanviettoon ja tietysti lasten. Kun etsiä jotain mitä ei löydy tai tyytyä johonkin mikä ei sitten ihan tunnu oikealta.
Tämmöstä se vaan on kun ikää tulee.
Tai mistä mä tiedän kun en ole kokeillut. Voihan olla että rakastuisin päätäpahkaa.
Näinhän se on. Olen nelikymppinen mies, ja aika samoilla linjoilla.
Hatunnosto sinulle siitä että osaat olla kiitollinen siitä mitä sinulla on, eli vaimostasi. Liian usein me ihmiset pidämme elämässä olevia hyviä asioita itsestäänselvyytenä.
Et ole vain kohdannut oikeasti.
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisilla naisilla oikein on näitä ongelmia saada seurustelusuhde?
Meinaan kun omassa sosiaalisessa piirissä naiset kyllä pariutuvat yleensä tosi nopeasti silloin kun kumppanin vaan haluavat, ja tätä ketjuakin lukiessa aika moni naiskommentoija sanonut että kumppani löytyi lyhyen ajan sisällä siitä kun laittoi "haun päälle". Itsellänikin oli sama juttu, en minä kauaa ehtinyt eron jälkeen olla vapailla markkinoilla, kun tärppäsi.
Miksi se on joillekin naisille niin vaikeaa?
Jo, jotkut pariutuu hyvinkin äkkiä. Itse olen ronkeli, niin nuorena kuin nyt. Kyllä tässä yrittäjiä on mutta kun ei nappaa yksikään
Vierailija kirjoitti:
se on tämä nyky trendi. parisuhde ei kiinnosta, jolloin se hankaloittaa niitä henkilöitä jota se kiinnostaa.
Miten? Deittisaitit on turkasen täynnä miehiä sekä naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisilla naisilla oikein on näitä ongelmia saada seurustelusuhde?
Meinaan kun omassa sosiaalisessa piirissä naiset kyllä pariutuvat yleensä tosi nopeasti silloin kun kumppanin vaan haluavat, ja tätä ketjuakin lukiessa aika moni naiskommentoija sanonut että kumppani löytyi lyhyen ajan sisällä siitä kun laittoi "haun päälle". Itsellänikin oli sama juttu, en minä kauaa ehtinyt eron jälkeen olla vapailla markkinoilla, kun tärppäsi.
Miksi se on joillekin naisille niin vaikeaa?
Jo, jotkut pariutuu hyvinkin äkkiä. Itse olen ronkeli, niin nuorena kuin nyt. Kyllä tässä yrittäjiä on mutta kun ei nappaa yksikään
Onnea valitsemallesi tielle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisilla naisilla oikein on näitä ongelmia saada seurustelusuhde?
Meinaan kun omassa sosiaalisessa piirissä naiset kyllä pariutuvat yleensä tosi nopeasti silloin kun kumppanin vaan haluavat, ja tätä ketjuakin lukiessa aika moni naiskommentoija sanonut että kumppani löytyi lyhyen ajan sisällä siitä kun laittoi "haun päälle". Itsellänikin oli sama juttu, en minä kauaa ehtinyt eron jälkeen olla vapailla markkinoilla, kun tärppäsi.
Miksi se on joillekin naisille niin vaikeaa?
Jo, jotkut pariutuu hyvinkin äkkiä. Itse olen ronkeli, niin nuorena kuin nyt. Kyllä tässä yrittäjiä on mutta kun ei nappaa yksikään
Onnea valitsemallesi tielle.
No ei sitä väkisinkäån voi kenenkään kanssa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän päälle 50 mies. Minulla on toimiva parisuhde ja perhe jonka kanssa viihdyn. Minulla on käynyt hyvä flaksi siinä mielessä että vaimoni on minua aika paljon nuorempi, kaunis ja kivaa seuraa. Hänkin tuntuu viihtyvän minun kanssani. Meitä ei kauhistuta mitänsitten kun lapset lentää pesästä.. on se tietysti haikeaa mutta meillä on jo suunnitelmia mitä teemme kahdestaan.
Mutta; jos jostain syystä kävisi niin, että jäisin yksin, niin en kyllä lainkaan kuvittele että minulla kävisi samanlainen tuuri uudestaan. Joskus sinkkuaikoina nettideittimaailmassa (ei ollut mitään tinderin tapaistakaam, ei tainnut olla älypuhelimiakaan) huomasin, että silloin 28-35 naisilla alkoi jo olla sellaista kyynistymistä miehiin ja suhteisiin ja moni tuntui suhtautuvan kevyesti pettämiseen. Monenkaan kanssa ei tuntunut myöskään löytyvän oikeen mitään syvempää yhdistävää. Tai joku aina jollain lailla tökki. Nykyään nasiet rulaa tinderissä ja muutenkin markkinoilla, ja vaikken itse olekaan testannut viehätysvoimaani, niin veikkaan ja olen antanut itseni ymmärtää, että miehen pitää olla aika ulkoisesti komea, menestynyt ja varakas että pääsee niinsanotusti valitsemaan edes jostain joukosta.
Ja kun ollaan jo tässä iässä, niin kummallekin varmaan on/olisi kehittynyt paljon omia rutiineja ja tapoja ja sellainen mukavuudenhalu, että niistä ei ole helppo joustaa.
Jos siis jostain syystä jäisin yksin, niin jotta kiinnostuisin ikäisestäni (tai ylipäätään yli 35v) naisesta, tämän pitäisi olla täysipäinen, iloinen ja positiivinen, ei menneiden suhteiden taakkaa, hoikka mutta sopivan muodokas, mielestäni kaunis (monen näköiset voivat olla kauniita), avarakatseinen ja keskustelukykyinen, kivaa seuraa, ja seksuaalisesti aktiivinen ja jopa kokeilunhaluinen.
Uskonko että löytäisin tuollaisen naisen näin reilu viiskymppisenä? Tuskin. Vaikka omasta mielestäni komea ja hauska ja menestynyt ja hyvää seuraa jne olenkin.
Eli siis, helpointa olisi siinä tilanteessa ulkoistaa seksitarpeet joko maksulliseen tai satunnaisiin panoihin, ja keskittyä muuten miespuolisten kavereiden kanssa ajanviettoon ja tietysti lasten. Kun etsiä jotain mitä ei löydy tai tyytyä johonkin mikä ei sitten ihan tunnu oikealta.
Tämmöstä se vaan on kun ikää tulee.
Tai mistä mä tiedän kun en ole kokeillut. Voihan olla että rakastuisin päätäpahkaa.
Ulkomailta saa paljon helpommin 15 vuotta nuoremman kauniin prinsessan. Se on pelastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisilla naisilla oikein on näitä ongelmia saada seurustelusuhde?
Meinaan kun omassa sosiaalisessa piirissä naiset kyllä pariutuvat yleensä tosi nopeasti silloin kun kumppanin vaan haluavat, ja tätä ketjuakin lukiessa aika moni naiskommentoija sanonut että kumppani löytyi lyhyen ajan sisällä siitä kun laittoi "haun päälle". Itsellänikin oli sama juttu, en minä kauaa ehtinyt eron jälkeen olla vapailla markkinoilla, kun tärppäsi.
Miksi se on joillekin naisille niin vaikeaa?
Jo, jotkut pariutuu hyvinkin äkkiä. Itse olen ronkeli, niin nuorena kuin nyt. Kyllä tässä yrittäjiä on mutta kun ei nappaa yksikään
Onnea valitsemallesi tielle.
No ei sitä väkisinkäån voi kenenkään kanssa olla.
Ei tietenkään. Ja ajattele positiivisesti, ajan myötä ne yrittäjätkin katoavat häiritsemästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän päälle 50 mies. Minulla on toimiva parisuhde ja perhe jonka kanssa viihdyn. Minulla on käynyt hyvä flaksi siinä mielessä että vaimoni on minua aika paljon nuorempi, kaunis ja kivaa seuraa. Hänkin tuntuu viihtyvän minun kanssani. Meitä ei kauhistuta mitänsitten kun lapset lentää pesästä.. on se tietysti haikeaa mutta meillä on jo suunnitelmia mitä teemme kahdestaan.
Mutta; jos jostain syystä kävisi niin, että jäisin yksin, niin en kyllä lainkaan kuvittele että minulla kävisi samanlainen tuuri uudestaan. Joskus sinkkuaikoina nettideittimaailmassa (ei ollut mitään tinderin tapaistakaam, ei tainnut olla älypuhelimiakaan) huomasin, että silloin 28-35 naisilla alkoi jo olla sellaista kyynistymistä miehiin ja suhteisiin ja moni tuntui suhtautuvan kevyesti pettämiseen. Monenkaan kanssa ei tuntunut myöskään löytyvän oikeen mitään syvempää yhdistävää. Tai joku aina jollain lailla tökki. Nykyään nasiet rulaa tinderissä ja muutenkin markkinoilla, ja vaikken itse olekaan testannut viehätysvoimaani, niin veikkaan ja olen antanut itseni ymmärtää, että miehen pitää olla aika ulkoisesti komea, menestynyt ja varakas että pääsee niinsanotusti valitsemaan edes jostain joukosta.
Ja kun ollaan jo tässä iässä, niin kummallekin varmaan on/olisi kehittynyt paljon omia rutiineja ja tapoja ja sellainen mukavuudenhalu, että niistä ei ole helppo joustaa.
Jos siis jostain syystä jäisin yksin, niin jotta kiinnostuisin ikäisestäni (tai ylipäätään yli 35v) naisesta, tämän pitäisi olla täysipäinen, iloinen ja positiivinen, ei menneiden suhteiden taakkaa, hoikka mutta sopivan muodokas, mielestäni kaunis (monen näköiset voivat olla kauniita), avarakatseinen ja keskustelukykyinen, kivaa seuraa, ja seksuaalisesti aktiivinen ja jopa kokeilunhaluinen.
Uskonko että löytäisin tuollaisen naisen näin reilu viiskymppisenä? Tuskin. Vaikka omasta mielestäni komea ja hauska ja menestynyt ja hyvää seuraa jne olenkin.
Eli siis, helpointa olisi siinä tilanteessa ulkoistaa seksitarpeet joko maksulliseen tai satunnaisiin panoihin, ja keskittyä muuten miespuolisten kavereiden kanssa ajanviettoon ja tietysti lasten. Kun etsiä jotain mitä ei löydy tai tyytyä johonkin mikä ei sitten ihan tunnu oikealta.
Tämmöstä se vaan on kun ikää tulee.
Tai mistä mä tiedän kun en ole kokeillut. Voihan olla että rakastuisin päätäpahkaa.
Ulkomailta saa paljon helpommin 15 vuotta nuoremman kauniin prinsessan. Se on pelastus.
Saa ja saa. Thaimaassa länsimaalaiset miehet ostaa naisen nimiin hulppeita taloja. Sukujen kesken kilpaillaan kenen tytär nai rahakkaan länkkärin. Rahaa näytetään talon välityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisilla naisilla oikein on näitä ongelmia saada seurustelusuhde?
Meinaan kun omassa sosiaalisessa piirissä naiset kyllä pariutuvat yleensä tosi nopeasti silloin kun kumppanin vaan haluavat, ja tätä ketjuakin lukiessa aika moni naiskommentoija sanonut että kumppani löytyi lyhyen ajan sisällä siitä kun laittoi "haun päälle". Itsellänikin oli sama juttu, en minä kauaa ehtinyt eron jälkeen olla vapailla markkinoilla, kun tärppäsi.
Miksi se on joillekin naisille niin vaikeaa?
Jo, jotkut pariutuu hyvinkin äkkiä. Itse olen ronkeli, niin nuorena kuin nyt. Kyllä tässä yrittäjiä on mutta kun ei nappaa yksikään
Onnea valitsemallesi tielle.
No ei sitä väkisinkäån voi kenenkään kanssa olla.
Ei tietenkään. Ja ajattele positiivisesti, ajan myötä ne yrittäjätkin katoavat häiritsemästä.
Eiköhän se joku vielä tule vastaan. Edellisen kanssa meni 20v ja kannatti odottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän päälle 50 mies. Minulla on toimiva parisuhde ja perhe jonka kanssa viihdyn. Minulla on käynyt hyvä flaksi siinä mielessä että vaimoni on minua aika paljon nuorempi, kaunis ja kivaa seuraa. Hänkin tuntuu viihtyvän minun kanssani. Meitä ei kauhistuta mitänsitten kun lapset lentää pesästä.. on se tietysti haikeaa mutta meillä on jo suunnitelmia mitä teemme kahdestaan.
Mutta; jos jostain syystä kävisi niin, että jäisin yksin, niin en kyllä lainkaan kuvittele että minulla kävisi samanlainen tuuri uudestaan. Joskus sinkkuaikoina nettideittimaailmassa (ei ollut mitään tinderin tapaistakaam, ei tainnut olla älypuhelimiakaan) huomasin, että silloin 28-35 naisilla alkoi jo olla sellaista kyynistymistä miehiin ja suhteisiin ja moni tuntui suhtautuvan kevyesti pettämiseen. Monenkaan kanssa ei tuntunut myöskään löytyvän oikeen mitään syvempää yhdistävää. Tai joku aina jollain lailla tökki. Nykyään nasiet rulaa tinderissä ja muutenkin markkinoilla, ja vaikken itse olekaan testannut viehätysvoimaani, niin veikkaan ja olen antanut itseni ymmärtää, että miehen pitää olla aika ulkoisesti komea, menestynyt ja varakas että pääsee niinsanotusti valitsemaan edes jostain joukosta.
Ja kun ollaan jo tässä iässä, niin kummallekin varmaan on/olisi kehittynyt paljon omia rutiineja ja tapoja ja sellainen mukavuudenhalu, että niistä ei ole helppo joustaa.
Jos siis jostain syystä jäisin yksin, niin jotta kiinnostuisin ikäisestäni (tai ylipäätään yli 35v) naisesta, tämän pitäisi olla täysipäinen, iloinen ja positiivinen, ei menneiden suhteiden taakkaa, hoikka mutta sopivan muodokas, mielestäni kaunis (monen näköiset voivat olla kauniita), avarakatseinen ja keskustelukykyinen, kivaa seuraa, ja seksuaalisesti aktiivinen ja jopa kokeilunhaluinen.
Uskonko että löytäisin tuollaisen naisen näin reilu viiskymppisenä? Tuskin. Vaikka omasta mielestäni komea ja hauska ja menestynyt ja hyvää seuraa jne olenkin.
Eli siis, helpointa olisi siinä tilanteessa ulkoistaa seksitarpeet joko maksulliseen tai satunnaisiin panoihin, ja keskittyä muuten miespuolisten kavereiden kanssa ajanviettoon ja tietysti lasten. Kun etsiä jotain mitä ei löydy tai tyytyä johonkin mikä ei sitten ihan tunnu oikealta.
Tämmöstä se vaan on kun ikää tulee.
Tai mistä mä tiedän kun en ole kokeillut. Voihan olla että rakastuisin päätäpahkaa.
Ulkomailta saa paljon helpommin 15 vuotta nuoremman kauniin prinsessan. Se on pelastus.
Saa ja saa. Thaimaassa länsimaalaiset miehet ostaa naisen nimiin hulppeita taloja. Sukujen kesken kilpaillaan kenen tytär nai rahakkaan länkkärin. Rahaa näytetään talon välityksellä.
Ei tarvitse niin pitkälle lähteä. Matka 400km päähän Helsingistä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuka sitä nyt vanhoja piikoja viiksekkäitä? eivaiskaan, totuus on, että feminismi aiheutti tämän mieskadon treffimarkkinoilla. miehet ovat kyllästyneet "ura-naisiin" ja femakoihin. perheessä ei voi olla kahta johtajaa, ja femisnistit vaativat oikeuksia, jotka ovatkin etuoikeuksia. kun lasku tulee pöytään, yhtään feministiä ei ole lähimainkaan. nyt naiset saa nauttia etuoikeuksistaan. yksin. tämähän ei koske minua, koska ukolla ei ole oikeutta perua lupauksiaan. lupasi elättää minut hautaan saakka, ja siitä pidetään kiinni kynsinhampain. mutta onnea teille yrityksiin päästä sen seinän yli, joka tuli vastaan. kuten sanonta kuuluu: ...ostaa koiran, kuolee yksin. hyvää pääsiäistä, vanhat piiat.
Höpönlöpön. Olen itse johtavassa asemassa, olen käynyt intin ja en ole feministi. Ihan tavallinen työssä käyvä, kolmen lapsen äiti. En ole päällepäsmäri, en riitele, asioita ei tarvitse tehdä vain minun pääni mukaan, pystyn kommunikoimaan ja tekemään kompromisseja. Ainoa mitä vaadin, on se, että mies tulee toimeen omillaan, seisoo sanojensa takana ja on luotettava.
Ei kannataisi vaatia mieheltä mitään. 3 lapsen yh:n on melkein mahdoton löytää vakava parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuka sitä nyt vanhoja piikoja viiksekkäitä? eivaiskaan, totuus on, että feminismi aiheutti tämän mieskadon treffimarkkinoilla. miehet ovat kyllästyneet "ura-naisiin" ja femakoihin. perheessä ei voi olla kahta johtajaa, ja femisnistit vaativat oikeuksia, jotka ovatkin etuoikeuksia. kun lasku tulee pöytään, yhtään feministiä ei ole lähimainkaan. nyt naiset saa nauttia etuoikeuksistaan. yksin. tämähän ei koske minua, koska ukolla ei ole oikeutta perua lupauksiaan. lupasi elättää minut hautaan saakka, ja siitä pidetään kiinni kynsinhampain. mutta onnea teille yrityksiin päästä sen seinän yli, joka tuli vastaan. kuten sanonta kuuluu: ...ostaa koiran, kuolee yksin. hyvää pääsiäistä, vanhat piiat.
Höpönlöpön. Olen itse johtavassa asemassa, olen käynyt intin ja en ole feministi. Ihan tavallinen työssä käyvä, kolmen lapsen äiti. En ole päällepäsmäri, en riitele, asioita ei tarvitse tehdä vain minun pääni mukaan, pystyn kommunikoimaan ja tekemään kompromisseja. Ainoa mitä vaadin, on se, että mies tulee toimeen omillaan, seisoo sanojensa takana ja on luotettava.
Ei kannataisi vaatia mieheltä mitään. 3 lapsen yh:n on melkein mahdoton löytää vakava parisuhde.
Ei mulla asu kotona enää kuin yksi ja hänellä on jo isä. Kyllä tässä tarjokkaita pyörii, ei hätää
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän päälle 50 mies. Minulla on toimiva parisuhde ja perhe jonka kanssa viihdyn. Minulla on käynyt hyvä flaksi siinä mielessä että vaimoni on minua aika paljon nuorempi, kaunis ja kivaa seuraa. Hänkin tuntuu viihtyvän minun kanssani. Meitä ei kauhistuta mitänsitten kun lapset lentää pesästä.. on se tietysti haikeaa mutta meillä on jo suunnitelmia mitä teemme kahdestaan.
Mutta; jos jostain syystä kävisi niin, että jäisin yksin, niin en kyllä lainkaan kuvittele että minulla kävisi samanlainen tuuri uudestaan. Joskus sinkkuaikoina nettideittimaailmassa (ei ollut mitään tinderin tapaistakaam, ei tainnut olla älypuhelimiakaan) huomasin, että silloin 28-35 naisilla alkoi jo olla sellaista kyynistymistä miehiin ja suhteisiin ja moni tuntui suhtautuvan kevyesti pettämiseen. Monenkaan kanssa ei tuntunut myöskään löytyvän oikeen mitään syvempää yhdistävää. Tai joku aina jollain lailla tökki. Nykyään nasiet rulaa tinderissä ja muutenkin markkinoilla, ja vaikken itse olekaan testannut viehätysvoimaani, niin veikkaan ja olen antanut itseni ymmärtää, että miehen pitää olla aika ulkoisesti komea, menestynyt ja varakas että pääsee niinsanotusti valitsemaan edes jostain joukosta.
Ja kun ollaan jo tässä iässä, niin kummallekin varmaan on/olisi kehittynyt paljon omia rutiineja ja tapoja ja sellainen mukavuudenhalu, että niistä ei ole helppo joustaa.
Jos siis jostain syystä jäisin yksin, niin jotta kiinnostuisin ikäisestäni (tai ylipäätään yli 35v) naisesta, tämän pitäisi olla täysipäinen, iloinen ja positiivinen, ei menneiden suhteiden taakkaa, hoikka mutta sopivan muodokas, mielestäni kaunis (monen näköiset voivat olla kauniita), avarakatseinen ja keskustelukykyinen, kivaa seuraa, ja seksuaalisesti aktiivinen ja jopa kokeilunhaluinen.
Uskonko että löytäisin tuollaisen naisen näin reilu viiskymppisenä? Tuskin. Vaikka omasta mielestäni komea ja hauska ja menestynyt ja hyvää seuraa jne olenkin.
Eli siis, helpointa olisi siinä tilanteessa ulkoistaa seksitarpeet joko maksulliseen tai satunnaisiin panoihin, ja keskittyä muuten miespuolisten kavereiden kanssa ajanviettoon ja tietysti lasten. Kun etsiä jotain mitä ei löydy tai tyytyä johonkin mikä ei sitten ihan tunnu oikealta.
Tämmöstä se vaan on kun ikää tulee.
Tai mistä mä tiedän kun en ole kokeillut. Voihan olla että rakastuisin päätäpahkaa.
Vähän samantyyppiset ajatukset naisena. Jos ero tulisi, tuntuisi hyvin epätodennäköiseltä että oman ikäisistä 50+ miehistä löytyisi vielä nuorekas, hyväntuulinen, avoin, keskustelukykyinen, kivannäköinen, katkeroitumaton mies ilman menneisyyden painolasteja tai pahempia päihde - tai mt-ongelmia. Tällä hetkellä mulla sellainen on, ja olen kyllä kiitollinen joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisilla naisilla oikein on näitä ongelmia saada seurustelusuhde?
Meinaan kun omassa sosiaalisessa piirissä naiset kyllä pariutuvat yleensä tosi nopeasti silloin kun kumppanin vaan haluavat, ja tätä ketjuakin lukiessa aika moni naiskommentoija sanonut että kumppani löytyi lyhyen ajan sisällä siitä kun laittoi "haun päälle". Itsellänikin oli sama juttu, en minä kauaa ehtinyt eron jälkeen olla vapailla markkinoilla, kun tärppäsi.
Miksi se on joillekin naisille niin vaikeaa?
Jo, jotkut pariutuu hyvinkin äkkiä. Itse olen ronkeli, niin nuorena kuin nyt. Kyllä tässä yrittäjiä on mutta kun ei nappaa yksikään
Onnea valitsemallesi tielle.
No ei sitä väkisinkäån voi kenenkään kanssa olla.
Ei tietenkään. Ja ajattele positiivisesti, ajan myötä ne yrittäjätkin katoavat häiritsemästä.
Eiköhän se joku vielä tule vastaan. Edellisen kanssa meni 20v ja kannatti odottaa
Väärinhän tuota valitsit odottamalla, kun ero tuli. Hukkasit 20 vuotta miehen elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Tapasin ensimmäisen pitkäaikaisen kumppanini opiskelujen aikana yliopistolla.
Tapasin toisen pitkäaikaisen kumppanini (ex mieheni) työpaikalla kolmekymppisenä.
Tapasin nykyisen mieheni Tinderissä, kun olin 48 vuotta.
En tunnista ollenkaan tätä parisuhteen saamisen vaikeutta mistä AP kirjoittaa. En ole ikinä elämäni aikana kokenut mitään vaikeutta saada kumppania, jos vaan olen sellaisen halunnut.
N53
Toisaalta sitten taas: kuka haluaa siksi neljänneksi, viidenneksi n:neksi kumppaniksi ja odottamaan että se seuraavakin sieltä sitten vielä ehtii toisen elämään tupsahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin ensimmäisen pitkäaikaisen kumppanini opiskelujen aikana yliopistolla.
Tapasin toisen pitkäaikaisen kumppanini (ex mieheni) työpaikalla kolmekymppisenä.
Tapasin nykyisen mieheni Tinderissä, kun olin 48 vuotta.
En tunnista ollenkaan tätä parisuhteen saamisen vaikeutta mistä AP kirjoittaa. En ole ikinä elämäni aikana kokenut mitään vaikeutta saada kumppania, jos vaan olen sellaisen halunnut.
N53
Toisaalta sitten taas: kuka haluaa siksi neljänneksi, viidenneksi n:neksi kumppaniksi ja odottamaan että se seuraavakin sieltä sitten vielä ehtii toisen elämään tupsahtaa.
50% avioliitoista päättyy eroon. Onko sinulla joku ongelma sen kanssa jos eronnut ihminen etsii uutta kumppania?
Vapaa seksi. Kun sitä saa ilman sitoutumista, niin miksi sitoutua? Ajattelee moni keskenkasvuinen mies ja on kuin karkkikaupassa.
Ihminen on luotu rakastamaan ja sitoutumaan, kehittymään ja joskus vähän kärsimäänkin, kun joutuu luopumaan loputtomasta itsekeskeisyydestään. Meille on hyväksi ja tarkoitus tulla paremmiksi ihmisiksi, mutta se ei monia tässä hedonistisessa maailmassa kiinnosta.
Alue: Aihe vapaa
Naisia kun katsoo niin miksi ihmeessä hyvä mies teidän kanssa lähtisi mihinkään? Mies on varmasti onnellisempi yksin tai ystävien kanssa.