Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Veltto velho kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.

Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.

Tasokkaat miehet voivat ja tekevät tuota. Kun pyörittää useampaa naista niin syntyy "vajausta" tavallisille miehille. Lisäksi muahanmuutto on ollut hyvin miesvoittoista, mikä kiristää "kilpailua" lisää. Tämän seurauksena tavismiehelle on "tarjolla" vain ö-tasoa. Eikä siksi kiinnosta kuin joskus "tyhjentää kassit" ja säilyttää "tatsi".

Naiset ovat itse pilanneet "tapailukulttuurin" sekä samalla koko maailman.

Miten niin naiset, vaikka itse juuri esitit miten tasokkaat miehet ja muualta tulleet miehet ovat pilanneet tapailukulttuurin. Eihän mikään pakko ole pyörittää useita naisia samaan aikaan? Usein nämä naiset eivät edes tiedä olevansa moisen nuljaskan pyörityksessä. Mistä siis johtopäätös että juuri naiset ovat pilanneet tapailukulttuurin ja koko maailman?

Koska kirjoittaja on harhainen yksinäinen mies, joka ei ole koskaan päässyt naista koskemaankaan ja siitä johtuva katkeruus.

Olen 45-vuotias mies. Etsin ensimmäistä vaimoa perheen perustamista varten. Se on mahdotonta, koska Tinder on täynnä toisella kiertoksella olevia naisia, joiden biossa lukee lapsiluvun olevan jo täynnä. Oman ikäiset ovat tietysti poissuljettu vaihtoehto. Helppoa ei ole kellään...

Joo en kaipaa kommentteja, että olen liian myöhässä. Olen halunnut perhettä jo 25-vuotiaasta asti, mutta kun ei ole komea ja puoleensavetävä, niin sitten ei ole. Muutama ikäiseni tuttu kaveri on hakenut vaimon Thaimaasta, ja minulle on suositeltu samaa. Ei ole kiinnostanut, koska en tunne vetoa aasialaisiin naisiin.

Vierailija kirjoitti:

Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.

Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.

Tuo DiCaprio on menettänyt aivan täysin kiinnostavuutensa ja uskottavuutensa kaikella tavalla. Oikein äklöttää sen touhut ja koko mies.

AP tässä terve!

Huomasin sattumalta, että tämä ketju onkin saanut lisää kommentteja.

Itselle kävi sitten Jäätteenmäki-faksit: eli pyytämättä ja yllättäen kohtasin erinomaisen miehen deittiäpissa :O

Meillä natsasi heti todella hyvin ja ollaan loppusyksystä lähtien oltu tiiviisti yhdessä. 

Haluamme samoja asioita, eli parisuhdetta, sitoutumista ja yhdessäoloa, suhteeseen panostamista. Se sanottiin ääneen jo ekoilla treffeillä (jotka muuten kestivät kuusi tuntia :D).

Mies ollut sinkkuna lähes viisi vuotta ja totesi, että yllättävän paljon vastaan on tullut naisia, jotka eivät halua myöskään suhdetta. Tai jos haluavat, heille suhde näyttäytyy sellaisena harvakseltaan näkemisenä, ja oman elämän/harrastusten priorisointia. 

 

Oli aika käsittämätöntä, että kaksi näin samanlaisesti eri asioista ajattelevaa törmäsikin toisiinsa... mutta näköjään ihmeitä tapahtuu!

Olen 47-vuotias mies. Jos nyt eroaisin, en enää koskaan alkaisi seurustella saati muuttaisi yhteen kenenkään kanssa naimisiin menosta puhumattakaan. Olen tehnyt tämän päätöksen jo kauan sitten. Miksi? Kuka ihme viitsii vielä tässä iässä sitä rumbaa? Ensin on änkeydyttävä väkisin jonnekin, missä niitä naisia on ja sitten alkaa se perinjuurin rasittava ja työläs tutustumisyritys, jonka onnistuminen on erittäin epävarmaa pitkänkään ajan kuluessa. Jos onnistuu pokaamaan naisen, siitä alkaa se hemmetin riiausteatteri, jonka parempi tutustuminen vaatii. Jos siitä sitten seurustelusuhde syntyy, alkaa seuraava työläs vaihe eli elämien ja tapojen yhteensovittaminen, sukulaisiin ja toisen kavereihin tutustuminen, yhteen muuttaminen jne. Entä sitten, kun on jälleen kerran käynyt sen pitkällisen rumban läpi, eikä homma sitten toimikaan? Taas aloittamaan sama homma nollasta? Ei kiitos. Kyllä tässä vaiheessa elämää ja lapset pian maailmalla haluaisi eron tullessa keskittyä jatkossa vain ja ainoastaan omaan itseensä ilman yhtäkään ylimääräistä vaivaa ja kompromissia minkään asian suhteen. Kuolisin yksin? Yksin sitä kuolee joka tapauksessa.

Oletetaan, että haluaisinkin vielä seurustella uudelleen. Mistä se nainen sitten niin vain maagisesti löytyy ilman, että sitä on lähdettävä etsimällä etsimään? Ei viitsi baareilla enää, työpaikalta ei toivoakaan (eikä halua) ja salilla käyn treenaamassa, enkä vonkaamassa 20-30 vuotta nuorempia salivosuja. Tinder? Ei todellakaan.  Pitäisi väen vängällä siis änkeytyä notkumaan jonnekin, missä on naisia ja yrittää tehdä tikusta asiaa tullen torjutuksi ensin n. 1000 kertaa ennen kuin joku EHKÄ tarttuu kiinni ja sittenkin on todella epävarmaa, että mikään natsaa lopulta. Yeah, right... Tässä iässä se elinpiiri on kutistunut jo niin paljon, ettei naisiin tutustu enää niin kuin nuorempana, kun liehuttiin kaveriporukalla ties missä jatkuvasti ja naisiin törmäsi automaattisesti ilman erillistä yrittämistä.

Vierailija kirjoitti:

AP tässä terve!

Huomasin sattumalta, että tämä ketju onkin saanut lisää kommentteja.

Itselle kävi sitten Jäätteenmäki-faksit: eli pyytämättä ja yllättäen kohtasin erinomaisen miehen deittiäpissa :O

Meillä natsasi heti todella hyvin ja ollaan loppusyksystä lähtien oltu tiiviisti yhdessä. 

Haluamme samoja asioita, eli parisuhdetta, sitoutumista ja yhdessäoloa, suhteeseen panostamista. Se sanottiin ääneen jo ekoilla treffeillä (jotka muuten kestivät kuusi tuntia :D).

Mies ollut sinkkuna lähes viisi vuotta ja totesi, että yllättävän paljon vastaan on tullut naisia, jotka eivät halua myöskään suhdetta. Tai jos haluavat, heille suhde näyttäytyy sellaisena harvakseltaan näkemisenä, ja oman elämän/harrastusten priorisointia. 

 

Oli aika käsittämätöntä, että kaksi näin samanlaisesti eri asioista ajattelevaa törmäsikin toisiinsa... mutta näköjään ihmeitä tapahtuu!

Onnea teille. Joskus sokeakin kana löytää sokean kukon. ;)

Vierailija kirjoitti:

mietin et miksi moni mies luulee että naiset on vaan otettavissa...että karkkikauppa on heidän totuutensa. kun ei he aina itekään ole mitään superhaluttuja.

Ei luule, että on otettavissa.

Kyllähän keski-ikäinen nainen on yleensä niin täynnä itseään, että eihän sitä kukaan estä. Hyvin aggressiivisia jos palvelu ei pelaa miehen suunnalta. Tuossa iässä naiset ilmeisesti haluavat kostaa kaikki kokemansa vääryydet ennen vanhuuteen vajoamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herpes tarttuu myös oireettomana ja vaikka käyttäisi kondomia. Ilmankos sitä on paljon nykyään, kun toisilla on ollut satoja kumppaneita.

Mä olen miettinyt tätä. Että eikö oma tai muiden terveys kiinnosta yhtään, kun seksiä harrastetaan tosta noin vain. Eikö haittaa saada jotain virusta loppuiäksi?

Täytyy aina muistaa, että on olemassa niin heikkolahjaisia ihmisiä, jotka eivät näistä välttämättä edes tiedä tai sitten eivät vain välitä.

Monella on niin huonot kotiolot, että sieltä suosta ei välttämättä nousta enää kuin korkeintaan hengittämään välillä raikasta ilmaa, koska on ehdollistuttu siihen, että asioiden kuuluukin mennä huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni on juurikin tuo, että ensimmäisen kierroksen jäljiltä näillä miehillä on sormet palaneet niin pahasti, että eivät uskalla enää parisuhteeseen. Tällainen oli myös oma nykyinen mieheni kun tapasin hänet eronsa jälkeen, ja ymmärsin hyvin kuultuani hänen kokemuksensa avioliitosta. Mies oli suorastaan traumatisoitunut vaatimuksista ja syytöksistä. Etenimme hänen tahdillaan ja 3 vuoden päästä tapaamisesta hän sitten kertoi haluavansa parisuhteeseen kanssani. Oli kai siinä ajassa alkanut uskoa ettei minussa asu piilotettua pirttihirmua.

.

Moni ei varmaan tällaista odottelua jaksa jos haluaa suhteen eikä aina odottelu edes palkitse. Minä kuitenkin olen suunnattoman kiitollinen itselleni että jaksoin, koska nykyään olemme hurjan rakastuneita. On tosi upeaa kokea tällainen käänteinen suhde, kun nuorempana kaikki suhteet menivät samalla kaavalla, jossa rakastuttiin heti silmittömästi, sitten pikkuhiljaa petyttiin ja rakkaus hiipui vuosi vuodelta. Tässä on alkuun oltu epäileväisiä ja varovaisia, tunteet rakentuneet ihan pikkuhiljaa, sitten roihahtaneet täyteen liekkiin ja kasvavat vaan vuosi vuodelta.

Tuo on kyllä outo ilmiö. Ymmärrän varovaisuuden, mutta miksi miehet niin helposti säikähtävät loppuelämäksi? Itse olen nainen ja avioliitossa menee joskus huonosti. Jos tästä lähtisin, niin olisin sitä mieltä, että nyt mä ansaitsen löytää sen onnen. Enkä niin, että yksi mies oli ikävä niin kaikki ne varmaan on.

Monella miehellä on niin huono itsetunto, että jo yksikin huono tapaus saa pään sekaisin ja sitten katkeroidutaan. Varmaan tätä esiintyy naisillakin, mutta miehenä olen todistanut tällaista kuviota hyvi, hyvin monta kertaa.

itsereflektio on hyvä pitää mielessä, jos haluaa itseään kehittää.

Olen 50+ mies ja eronnut. Olin päättänyt jo ennen eroa, etten suhteisiin enää tule lähtemään kun tämä päättyy. En jaksaisi enää niitä jatkuvia vaateita tai asioita mistä en itse pidä. Tinderit ym ei todellakaan kiinnosta. Seksiä saa kyllä tarvittaessa, olen kuitenkin huolehtinut itsestäni joten en ole sitä isomahaista sakkia. Ulkonäköäkin kuulemma vielä riittää. No, tapasin eron jälkeen kuitenkin nuoruuteni entisen naisystävän. Nähtiin ja tavattiin silloin tällöin kun molemmat oli vapaita. Olin kuitenkin päättänyt ottaa viileästi ja antaa ajan kulua, kiire tai tarve parisuhteeseen ei ollut. Nykyään ollaan tiiviisti yhdessä, molemmilla kuitenkin omat asunnot ja menot. Päätettiin jo alussa että toista ei kahlita ja asioista saa sanoa suoraan. Elo on nykyään tosi helppoa ja mukavaa. Toista arvostetaan oikeasti ja voi olla oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen. 

 

Ei ole mitään järkeä mennä parisuhteeseen vain sen vuoksi että haluaa parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Olen 50+ mies ja eronnut. Olin päättänyt jo ennen eroa, etten suhteisiin enää tule lähtemään kun tämä päättyy. En jaksaisi enää niitä jatkuvia vaateita tai asioita mistä en itse pidä. Tinderit ym ei todellakaan kiinnosta. Seksiä saa kyllä tarvittaessa, olen kuitenkin huolehtinut itsestäni joten en ole sitä isomahaista sakkia. Ulkonäköäkin kuulemma vielä riittää. No, tapasin eron jälkeen kuitenkin nuoruuteni entisen naisystävän. Nähtiin ja tavattiin silloin tällöin kun molemmat oli vapaita. Olin kuitenkin päättänyt ottaa viileästi ja antaa ajan kulua, kiire tai tarve parisuhteeseen ei ollut. Nykyään ollaan tiiviisti yhdessä, molemmilla kuitenkin omat asunnot ja menot. Päätettiin jo alussa että toista ei kahlita ja asioista saa sanoa suoraan. Elo on nykyään tosi helppoa ja mukavaa. Toista arvostetaan oikeasti ja voi olla oma itsensä.

Parhaiten suhde toimii kun molemmilla on omat asunnot, järkevästi toimittu.

Ei näytä aikuiset haluavan enää ystäviäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesnäkökulmaa vielä. Eiköhän se tosiaan isolta osin niin mene, että 45+ miehillä testosteronitaso laskee, eikä seksi tai sen jahtaaminen pyöritä elämää samaan tapaan kuin vielä 30+ miehillä. Vanhempana mies laskee naisen tapaan plussat ja miinukset, mitä parisuhde elämään tuo. Ja kuten kaikki aikuiset tietää, parisuhteen täytyy olla todella hyvä ja toimiva, että se menee ohi hyvästä ja toimivasta yksinelosta. Ja kun ikää on tarpeeksi, omat särmät ja outoudet vain lisääntyy, joten ei se ihme ole, että niiden sovittaminen yhteen toisen särmiintyneen ja omanlaisekseen kasvaneen keski-ikäisen kanssa tuntuu mukavaan ja hallittavaan elämään verrattuna vaivaloiselta ja riskaabelilta.

Ja kun työelämä loppuu on edessä yksinäiset päivät.

Outo ajatus, että se mahdollinen puoliso tai työkaverit olisivat ainoat ihmiset elämässä.

Kyllä tuo on kuule ihan normaalia, että ei ole paljoakaan ystäviä, monilla on ainoastaan se oma puoliso ja ehkä työkaverit siihen päälle.

Koska vain paskimmat jämät on jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei näytä aikuiset haluavan enää ystäviäkään.

Miksi haluaisi? Netistä löytyy kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.

Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.

Tuo DiCaprio on menettänyt aivan täysin kiinnostavuutensa ja uskottavuutensa kaikella tavalla. Oikein äklöttää sen touhut ja koko mies.

DiCaprio on homo ja elänyt vuosikymmemiä yhdessä miehensä Lukas Haasin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen. 

 

Elämä on paljon helpompaa, kun voi van avata strippaussivuston ja nauttia sensuellista naiskauneudesta ilman, että tarvitsee lähteä värjöttelemään ulos kylmään ja istumaan meluisaan baariin ja nähdä vaivaa naisen eteen.

Suurin osa miehistä ei jaksa nähdä vaivaa naisen hankkimisen eteen, puhumattakaan siitä, mitä parisuhteessa pitäisi tehdä.

Patriarkaatti on meidät tähän ajanut. Miehet luulevat olevansa jotenkin erityisiä, mutta eivät he ole. 

Sama vaikka seksinukenkin kanssa. Aikansa siinä puuhailee alkuun innoissaan, mutta sitten se unohtuu kaappiin kun sen kaivaminen sieltä on niin vaivalloista ja ennemmin vetää pikaiset hanskaan tietsikan äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.

Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.

Ei sellaista vakituista mammaa ole olemassa. Kaikki haluaa vain yhdenillan juttuja kymmenien ellei satojen kanssa.