Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteen muodostaminen on tässä +50 iässä helpompaa kuin nuorempana. Nyt ei ole enää pelkästään hormooniensa ohjaamana, vaan nyt mukana on myös järkeä ja tunnetta. Sanoisinpa että on jopa valinnan vapautta, ja voi toimia juuri siten kun itsestään tuntuu. M 52
Paljon vaikeampaa, kun on tarkemmat kriteerit. Nuorena kaikki kävi, joten oli tosi helppoa löytää uusi parisuhde. Nyt ei löydy kriteereihin sopivaa laisinkaan.
Kävikö sinulle nuorena kaikki? Oletko mies? Minusta tuntuu erittäin hyvältä tuo edeltävän, kommentoimasi viesti eli että vanhemmiten parinvalinta muuttuu tasapainoisemmaksi myös miehillä. Ja tätä tukee näkemäni erotarinat tuttavapiirissäni eli nainen (ja tietysti samalla myös mies) on löytänyt todella hyvin itselleen soveltuvan puolison. Siis hirveän paljon paremmin sopivan kuin se entinen. Kyse ei siis ole ollut siitä, että olisi ollut jotenkin kauhea puoliso, vaan siitä, että ei vain sovittu alkuunkaan yhteen.
Tämähän on se salaisuus, jota ei saa kertoa. Naisen seksuaalinen markkina-arvo perustuu biologiaan, ja hedelmällisyyteen. Niin meidät miehet on rakennettu, että hedelmällinen nainen herättää miehessä attraktion. Feminismi kertoo naisille, että "miehen tulee arvostaa naisen uraa ja älykkyyttä" eli naiset vastustavat miehen biologiaa, keskittyvät rahan tekemiseen, ja heidän seksuaalinen markkina-arvo putoaa 30 ikävuoden jälkeen. Jos tämän sanot ääneen, se on feministien mielestä misogyniaa, vaikka se on biologiaa. Kun mies etsii itselleen kumppania, hän attraktoituu vastakkaisuudesta eli jos miehellä on rahat valmiina perheen perustamiseen, hän ei katsele itselleen naista, jolla on rahaa ja ura vaan naista, joka tarvitsee miestä, ja haluaa miehen, haluaa perustaa perheen. Mies valitsee naisen, kun hän on 25-vuotias. Valitettavasti naiset ovat tässä iässä jo täysin f-liikkeen marinoimia, ja he eivät ymmärrä omaa asemaansa. Heille uskotellaan, että ura ja vaikutusvalta on se, mihin mies sitten takertuu. Kun ei se mene niin. Meille nätti kaupan kassa, kakskytviisvuotias, on seksuaalisesti attraktiivinen ja huipulla. Valitettavasti naiset ovat siinä iässä täysin tietämättömiä siitä, että mies tekee valintaa. Miehen valinnan esiintuominen on feminismin mielestä misogyniaa.
Ongelma ajatusmallissasi on se että se katsoo naisen ominaisuuksia täysin toistaan irrallisina asioina joista vain yksi ratkaisisi miehen valinnan. Tietenkin mies katsoo naisessa tiettyjä fyysisiä ominaisuuksia ja ulkonäköä. Ei tätä voi kieltää. Mutta yleensä lähes aina mies silti katsoo naista myös kokonaisuutena. Jos nainen on ulkonäöltään miehelle "riittävän viehättävä", mies voi painottaa muita ominaisuuksia (esim. koulutus) hyvinkin paljon. Muuten ei olisi selitettävissä että koulutetut miehet valtsevat kuitenkin useimmin koulutetun naisen eivätkä sitä kaikkein kauneinta mutta vähemmän koulutettua naista.
Harvoin parinmuodostuksessa painotetaan maksimaalisesti vain yhtä ominaisuutta vaan se on aina useamman omianisuuden summa joista jokaisen pitää täyttää jotkut vähimmäisvaatimukset.
Aivan. Jään pohtimaan, onko siinä kyse avioeroon liittyvästä oireilusta vai vakaumuksesta eli naisen palauttamisesta hyvin pieneen ruutuun, jossa ajatellaan hänen olevan ihanteellisempi itselle.
Suo siellä, vetelä täällä eli eihän se valitettavasti muuta pariutumista ainakaan yksinkertaisemmaksi, että valitsee puolison, jolla ei ole kovin paljon yhteistä alun alkaenkaan oman elämänpiirin kanssa. Monenlaiset naiset voivat olla hankalia, vaikkeivat olisi feministejä ja hyvin ansaitsevia.
Tuo on myös sellaista ongelmallista avaimenreiästä katsomista, että kaikki nähdään melko yksioikoisesti vain yhden asian kannalta, johon liittyy vielä aika paljon ennakko-oletuksia. Sanoisin lisäksi, että koulutetut naiset usein eivät ole niin kovin feministisiä sitten kuitenkaan. Esimerkiksi omissa ystävissäni tuollaista tässä paheksuttua feminismin muotoa ei ole lainkaan. Ihmistä kun määrittävät monet muutkin asiat kuin hänen koulutuksensa ja ulkonäkönsä - luonne ja persoonallisuus nyt tietysti kaikkein eniten. Kipakka emäntä osataan etsiä vaikka Thaimaasta, jos sellaisiin tuntee vetoa itse sitä tiedostamattaan (sen vuoksi kannattaisi eron jälkeen vähän pohtia omia juttujaan, ettei toista samaa virhettä).
No muttakun ne kipakat emännät vaan ovat niiiin ihania! Voimakastahtoinen nainen aaaaahh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös briteissä ole peräti tälläinen käsite kuin traditional wife, jota haetaan deiteissä? Varmaan sama kuin "vaimomatskuu" käytännössä, ehkä vielä muutamaa pykälää nöyrempi ja alistuneempi. Briteissä kuitenkin kotirouvilla toisenlaiset perinteet kuin Suomessa.
Tämmöisestähän nuo yhden sortin miekkoset kovasti haaveilee: nainen joka omistautuu miehen palvelukseen.
Aika masentavalta kuulostaa. Kaikki naisen itsenäisyys nähdään tässä vaarallisena feminisminä, joka on käytännössä syypää kaikkeen pahuuteen maailmassa..
Näyttää olevan päivän termi bare minimum :-DDD
Naiset haluaa pitää hauskaa eli seksiseuraa. Kolme 38-42 v naista olen tänä vuonna tavannut ja ei niitä kiinnostanut seurustelu. Seksiä kyllä halusivat harrastaa. Eikä viime vuonna käynyt parempi flaksi. Naiset sanoi ei etsi mitään vakavaa mutta voitais tavata silloin tällöin eli harrastaa seksiä.
Minä tosiaan haluaisin seurustella mutta naiset ei kai ole valmiita muutokseen elämässä. Ahdistaako naisia kun mies olisi siinä vieressä aika usein. Kuitenkin oma vapaus menee kun seurustelee vakavasti.
En usko että vaimomatskuu-sanaa (välttämättä) käytetään sovinistisesti. En ole varma tämän sanan taustasta mutta voisi ajatella että sitä käytetään myös melko harmittomasti.
Ikäänkuin oikeasti tasapainoisesta ja realistisesta naisesta. Joku mies vois avata tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ajatusmallissasi on se että se katsoo naisen ominaisuuksia täysin toistaan irrallisina asioina joista vain yksi ratkaisisi miehen valinnan. Tietenkin mies katsoo naisessa tiettyjä fyysisiä ominaisuuksia ja ulkonäköä. Ei tätä voi kieltää. Mutta yleensä lähes aina mies silti katsoo naista myös kokonaisuutena. Jos nainen on ulkonäöltään miehelle "riittävän viehättävä", mies voi painottaa muita ominaisuuksia (esim. koulutus) hyvinkin paljon. Muuten ei olisi selitettävissä että koulutetut miehet valtsevat kuitenkin useimmin koulutetun naisen eivätkä sitä kaikkein kauneinta mutta vähemmän koulutettua naista.
Harvoin parinmuodostuksessa painotetaan maksimaalisesti vain yhtä ominaisuutta vaan se on aina useamman omianisuuden summa joista jokaisen pitää täyttää jotkut vähimmäisvaatimukset.
Tämä on tietenkin "ongelma", jonka keksitte itse. Koska foorumilla on mahdoton tuoda esille "ajatusmallia", josta puhutte. Hiljalleen näitä ajatuksia avataan kysyttäessä. Olette siis oikeassa, kyse on painopistealueista minun kohdallani. Olen vaan havainnut itse, että pohjoismaalainen, hyvin koulutettu nainen on keskimäärin hyvin poliittisesti tietoinen ja se on itse asiassa todella hämmentävän suuri ero katsantokantaan, miten yksilöt eri kulttuureista katsovat miehen ja naisen välisiä rooleja. Suomalaisen naisen uho ja itsetietoisuus näyttää toisesta kulttuurista tulleelle täysin huvittavalta. Voin kokemuksesta kertoa, että toisesta kulttuurista tulleet naiset eivät edes tiedä näitä "bare minimum" asioita, vaan nainen ja mies palvelee toinen toisiaan ilman Excel-taulukoita varsin sujuvasti. Kirjoitin toisaalla tästä feminismin "pohjavirtauksesta", joka on niin toksinen, että se työntää pois kaikki miehet, jolla on vähänkään kokemusta ja arvoa markkinoilla. Eihän meidän oikeesti tarvitse hyppiä niiden renkaiden läpi, kun olemme sinkkuja, ja kaikki se "koulutus", mitä te uhoatte tekevänne, sehän on vain naurun aihe meille, jotka olemme kokeneet erilaista kulttuuria. Siis en tarkoita pahalla, mutta aasialaiset naiset nauraa kaksinkerroin suomalaiselle naiselle, joka kädet puuskassa vaatii siivousta ja samalla vissiin suomalaiselle miehelle. Se kävisi ihan komediasta paikallisessa teeveessä suomalainen nainen kädet puuskassa. Ymmärrättekö te sitä, että miten isot kulttuurierot voivat olla?
Nyt on joku katsonut vähän liikaa Pekka Puupää- elokuvia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteen muodostaminen on tässä +50 iässä helpompaa kuin nuorempana. Nyt ei ole enää pelkästään hormooniensa ohjaamana, vaan nyt mukana on myös järkeä ja tunnetta. Sanoisinpa että on jopa valinnan vapautta, ja voi toimia juuri siten kun itsestään tuntuu. M 52
Paljon vaikeampaa, kun on tarkemmat kriteerit. Nuorena kaikki kävi, joten oli tosi helppoa löytää uusi parisuhde. Nyt ei löydy kriteereihin sopivaa laisinkaan.
Kävikö sinulle nuorena kaikki? Oletko mies? Minusta tuntuu erittäin hyvältä tuo edeltävän, kommentoimasi viesti eli että vanhemmiten parinvalinta muuttuu tasapainoisemmaksi myös miehillä. Ja tätä tukee näkemäni erotarinat tuttavapiirissäni eli nainen (ja tietysti samalla myös mies) on löytänyt todella hyvin itselleen soveltuvan puolison. Siis hirveän paljon paremmin sopivan kuin se entinen. Kyse ei siis ole ollut siitä, että olisi ollut jotenkin kauhea puoliso, vaan siitä, että ei vain sovittu alkuunkaan yhteen.
Tämähän on se salaisuus, jota ei saa kertoa. Naisen seksuaalinen markkina-arvo perustuu biologiaan, ja hedelmällisyyteen. Niin meidät miehet on rakennettu, että hedelmällinen nainen herättää miehessä attraktion. Feminismi kertoo naisille, että "miehen tulee arvostaa naisen uraa ja älykkyyttä" eli naiset vastustavat miehen biologiaa, keskittyvät rahan tekemiseen, ja heidän seksuaalinen markkina-arvo putoaa 30 ikävuoden jälkeen. Jos tämän sanot ääneen, se on feministien mielestä misogyniaa, vaikka se on biologiaa. Kun mies etsii itselleen kumppania, hän attraktoituu vastakkaisuudesta eli jos miehellä on rahat valmiina perheen perustamiseen, hän ei katsele itselleen naista, jolla on rahaa ja ura vaan naista, joka tarvitsee miestä, ja haluaa miehen, haluaa perustaa perheen. Mies valitsee naisen, kun hän on 25-vuotias. Valitettavasti naiset ovat tässä iässä jo täysin f-liikkeen marinoimia, ja he eivät ymmärrä omaa asemaansa. Heille uskotellaan, että ura ja vaikutusvalta on se, mihin mies sitten takertuu. Kun ei se mene niin. Meille nätti kaupan kassa, kakskytviisvuotias, on seksuaalisesti attraktiivinen ja huipulla. Valitettavasti naiset ovat siinä iässä täysin tietämättömiä siitä, että mies tekee valintaa. Miehen valinnan esiintuominen on feminismin mielestä misogyniaa.
Ongelma ajatusmallissasi on se että se katsoo naisen ominaisuuksia täysin toistaan irrallisina asioina joista vain yksi ratkaisisi miehen valinnan. Tietenkin mies katsoo naisessa tiettyjä fyysisiä ominaisuuksia ja ulkonäköä. Ei tätä voi kieltää. Mutta yleensä lähes aina mies silti katsoo naista myös kokonaisuutena. Jos nainen on ulkonäöltään miehelle "riittävän viehättävä", mies voi painottaa muita ominaisuuksia (esim. koulutus) hyvinkin paljon. Muuten ei olisi selitettävissä että koulutetut miehet valtsevat kuitenkin useimmin koulutetun naisen eivätkä sitä kaikkein kauneinta mutta vähemmän koulutettua naista.
Harvoin parinmuodostuksessa painotetaan maksimaalisesti vain yhtä ominaisuutta vaan se on aina useamman omianisuuden summa joista jokaisen pitää täyttää jotkut vähimmäisvaatimukset.
Aivan. Jään pohtimaan, onko siinä kyse avioeroon liittyvästä oireilusta vai vakaumuksesta eli naisen palauttamisesta hyvin pieneen ruutuun, jossa ajatellaan hänen olevan ihanteellisempi itselle.
Suo siellä, vetelä täällä eli eihän se valitettavasti muuta pariutumista ainakaan yksinkertaisemmaksi, että valitsee puolison, jolla ei ole kovin paljon yhteistä alun alkaenkaan oman elämänpiirin kanssa. Monenlaiset naiset voivat olla hankalia, vaikkeivat olisi feministejä ja hyvin ansaitsevia.
Tuo on myös sellaista ongelmallista avaimenreiästä katsomista, että kaikki nähdään melko yksioikoisesti vain yhden asian kannalta, johon liittyy vielä aika paljon ennakko-oletuksia. Sanoisin lisäksi, että koulutetut naiset usein eivät ole niin kovin feministisiä sitten kuitenkaan. Esimerkiksi omissa ystävissäni tuollaista tässä paheksuttua feminismin muotoa ei ole lainkaan. Ihmistä kun määrittävät monet muutkin asiat kuin hänen koulutuksensa ja ulkonäkönsä - luonne ja persoonallisuus nyt tietysti kaikkein eniten. Kipakka emäntä osataan etsiä vaikka Thaimaasta, jos sellaisiin tuntee vetoa itse sitä tiedostamattaan (sen vuoksi kannattaisi eron jälkeen vähän pohtia omia juttujaan, ettei toista samaa virhettä).
Oman kokemukseni mukaan koulutetut naiset edustavat keskimäärin sellaista "perusfeminismia" jossa siis tärkeiksi katsotaan naisen oikeus määrittää itse oman elämänsä ja uransa. Tärkeää on kaikkien mahdollisuus tehdä sitä mitä haluaa ja mahdollisuus koulutukseen jne. Mutta harvemmin tämä feminismi kohdistuu niinkään minkään vehemmistöjen oikeuksien kiivaseen ajamiseen. Se on siis sellaista keskiluokan feminismiä joka ei ole liian äänekästä eikä liian räiskyvää.
Ongelmana tässä on se että nämä keskiluokan feministit, ottaessaan itselleen feministin viitan, tulevat samalla antaneeksi hyväksynnän sille feminismille mikä haluaa tappaa kaikki miehet, sterilisoida 90% miehistä orjiksi ja käyttää 10% siitokseen, sulkea miehet ulos päättävistä elimistä ja tappaa hätäapua katastrofialueilla tarvitsevat miehet nälkään. Että sellaista perusfeminismiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika surkealle kuulostaa jos naisessa on tärkeintä halukkuus siivota nurisematta ja mukautuminen kaikkiin miehen toiveisiin sängyssä.
Ehkä miehet sitten haluavat tuommoisesta täyshoidosta maksaa.
Ei suomalaista naista ole tuohon vaan kasvatettu eikä koulutettu, miehen tarpeiden tyydyttämiseen oman elämänsä kustannuksella. Aika outo ajatus että mikä se perustelu olisi.
En tajua näitä kommentteja, joissa toisaalta valitetaan, että nainen elää miehen rahoilla, ja toisaalta sitten vingutaan siitä, miten nainen on itsenäinen eikä hän saisi olla sitä. Nämähän ovat toisensa pois sulkevia asioita. Jos mies haluaa olla perinteinen "perheenpää", niin maksakoon sitten sen kauniin nukkevaimonsa oikut. Kuitenkin suomalainen nainen on yleensä se itsenäinen, joka ei halua elää toisen siivellä vaan kouluttautuneena ja työssä käyvänä hoitaa oman osansa ja päättää itse asioistaan. Naisen paras turva on koulutus ja oma toimeentulo. Jos se ei miehelle sovi, etsiköön mies jotain muuta.
Itse omillani toimeen tulevana naisena en kaipaa miehestä elättäjää itselleni, vaan tasavertaisen kumppanin, jonka kanssa meillä on keskinäinen kunnioitus ja joka pysyy rinnallani ihan samalla tavalla kuin minä hänen. Pidämme toisiamme arvossa ihmisinä. Kumpikaan ei ole toisen määräysvallassa, mies ei ole tossun alla enkä minä hellan ja nyrkin välissä. Kummallakin on täysi valta omaan elämään ja omiin valintoihin ja samalla halu elää yhdessä ja jakaa arki toisen kanssa. Toisen asioihin ei puututa, mutta joustoa on molemmin puolin ja asioista keskustellaan, yhteiset asiat päätetään yhdessä.
Näiden asioiden pitäisi olla itsestään selviä.
Joistain kommenteista tulee mieleen, että niiden kirjoittajat ovat pudonneet jostain aikakoneesta vuosikymmenten takaa. Puistattavaa.
Mitä tulee tasa-arvoisimpien maiden syntyvyyteen ja sen vähäisyyteen, niin sehän on yksinomaan hyvä asia, ja syntyvyys saisi vieläkin vähetä ihan radikaalisti. Jokainen tietää, miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ei tiedä mitä haluaa. Jos tinderissä saa osuman naisen kanssa ja kysyy naiselta etsiikö parisuhdetta niin ei nainen osaa sanoa. Yleensä sitten vaan voi tulla jonkinlainen tapailu suhde jolloin seksiä harrastetaan. Jos mies on vähänkin vakavissaan etsimässä elämänkumppania niin kyllä naiset perääntyy ja kohta naisesta ei kuulu enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
En usko että vaimomatskuu-sanaa (välttämättä) käytetään sovinistisesti. En ole varma tämän sanan taustasta mutta voisi ajatella että sitä käytetään myös melko harmittomasti.
Ikäänkuin oikeasti tasapainoisesta ja realistisesta naisesta. Joku mies vois avata tätä.
No vähän mutkia oikoen "vaimomatsku" on nainen jonka kehtaa esitellä äidillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua näitä kommentteja, joissa toisaalta valitetaan, että nainen elää miehen rahoilla, ja toisaalta sitten vingutaan siitä, miten nainen on itsenäinen eikä hän saisi olla sitä. Nämähän ovat toisensa pois sulkevia asioita. Jos mies haluaa olla perinteinen "perheenpää", niin maksakoon sitten sen kauniin nukkevaimonsa oikut. Kuitenkin suomalainen nainen on yleensä se itsenäinen, joka ei halua elää toisen siivellä vaan kouluttautuneena ja työssä käyvänä hoitaa oman osansa ja päättää itse asioistaan. Naisen paras turva on koulutus ja oma toimeentulo. Jos se ei miehelle sovi, etsiköön mies jotain muuta.
Itse omillani toimeen tulevana naisena en kaipaa miehestä elättäjää itselleni, vaan tasavertaisen kumppanin, jonka kanssa meillä on keskinäinen kunnioitus ja joka pysyy rinnallani ihan samalla tavalla kuin minä hänen. Pidämme toisiamme arvossa ihmisinä. Kumpikaan ei ole toisen määräysvallassa, mies ei ole tossun alla enkä minä hellan ja nyrkin välissä. Kummallakin on täysi valta omaan elämään ja omiin valintoihin ja samalla halu elää yhdessä ja jakaa arki toisen kanssa. Toisen asioihin ei puututa, mutta joustoa on molemmin puolin ja asioista keskustellaan, yhteiset asiat päätetään yhdessä.
Näiden asioiden pitäisi olla itsestään selviä.
Joistain kommenteista tulee mieleen, että niiden kirjoittajat ovat pudonneet jostain aikakoneesta vuosikymmenten takaa. Puistattavaa.
Mitä tulee tasa-arvoisimpien maiden syntyvyyteen ja sen vähäisyyteen, niin sehän on yksinomaan hyvä asia, ja syntyvyys saisi vieläkin vähetä ihan radikaalisti. Jokainen tietää, miksi.
Tämä juuri! Kaksinaismoralismi, jossa naisen pitäisi olla markkina-arvoinen, ponnaripimbo, salikissa jne. Mitä nämä sedät on? Rupsahtaneita 40-50+ setiä tiukoissa farkuissaan ja kukkapaita päällä. Katsokaa sinne peiliin ja naamaanne, miettikää miksi pakenette väistämätöntä vanhuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteen muodostaminen on tässä +50 iässä helpompaa kuin nuorempana. Nyt ei ole enää pelkästään hormooniensa ohjaamana, vaan nyt mukana on myös järkeä ja tunnetta. Sanoisinpa että on jopa valinnan vapautta, ja voi toimia juuri siten kun itsestään tuntuu. M 52
Paljon vaikeampaa, kun on tarkemmat kriteerit. Nuorena kaikki kävi, joten oli tosi helppoa löytää uusi parisuhde. Nyt ei löydy kriteereihin sopivaa laisinkaan.
Kävikö sinulle nuorena kaikki? Oletko mies? Minusta tuntuu erittäin hyvältä tuo edeltävän, kommentoimasi viesti eli että vanhemmiten parinvalinta muuttuu tasapainoisemmaksi myös miehillä. Ja tätä tukee näkemäni erotarinat tuttavapiirissäni eli nainen (ja tietysti samalla myös mies) on löytänyt todella hyvin itselleen soveltuvan puolison. Siis hirveän paljon paremmin sopivan kuin se entinen. Kyse ei siis ole ollut siitä, että olisi ollut jotenkin kauhea puoliso, vaan siitä, että ei vain sovittu alkuunkaan yhteen.
Tämähän on se salaisuus, jota ei saa kertoa. Naisen seksuaalinen markkina-arvo perustuu biologiaan, ja hedelmällisyyteen. Niin meidät miehet on rakennettu, että hedelmällinen nainen herättää miehessä attraktion. Feminismi kertoo naisille, että "miehen tulee arvostaa naisen uraa ja älykkyyttä" eli naiset vastustavat miehen biologiaa, keskittyvät rahan tekemiseen, ja heidän seksuaalinen markkina-arvo putoaa 30 ikävuoden jälkeen. Jos tämän sanot ääneen, se on feministien mielestä misogyniaa, vaikka se on biologiaa. Kun mies etsii itselleen kumppania, hän attraktoituu vastakkaisuudesta eli jos miehellä on rahat valmiina perheen perustamiseen, hän ei katsele itselleen naista, jolla on rahaa ja ura vaan naista, joka tarvitsee miestä, ja haluaa miehen, haluaa perustaa perheen. Mies valitsee naisen, kun hän on 25-vuotias. Valitettavasti naiset ovat tässä iässä jo täysin f-liikkeen marinoimia, ja he eivät ymmärrä omaa asemaansa. Heille uskotellaan, että ura ja vaikutusvalta on se, mihin mies sitten takertuu. Kun ei se mene niin. Meille nätti kaupan kassa, kakskytviisvuotias, on seksuaalisesti attraktiivinen ja huipulla. Valitettavasti naiset ovat siinä iässä täysin tietämättömiä siitä, että mies tekee valintaa. Miehen valinnan esiintuominen on feminismin mielestä misogyniaa.
Ongelma ajatusmallissasi on se että se katsoo naisen ominaisuuksia täysin toistaan irrallisina asioina joista vain yksi ratkaisisi miehen valinnan. Tietenkin mies katsoo naisessa tiettyjä fyysisiä ominaisuuksia ja ulkonäköä. Ei tätä voi kieltää. Mutta yleensä lähes aina mies silti katsoo naista myös kokonaisuutena. Jos nainen on ulkonäöltään miehelle "riittävän viehättävä", mies voi painottaa muita ominaisuuksia (esim. koulutus) hyvinkin paljon. Muuten ei olisi selitettävissä että koulutetut miehet valtsevat kuitenkin useimmin koulutetun naisen eivätkä sitä kaikkein kauneinta mutta vähemmän koulutettua naista.
Harvoin parinmuodostuksessa painotetaan maksimaalisesti vain yhtä ominaisuutta vaan se on aina useamman omianisuuden summa joista jokaisen pitää täyttää jotkut vähimmäisvaatimukset.
Aivan. Jään pohtimaan, onko siinä kyse avioeroon liittyvästä oireilusta vai vakaumuksesta eli naisen palauttamisesta hyvin pieneen ruutuun, jossa ajatellaan hänen olevan ihanteellisempi itselle.
Suo siellä, vetelä täällä eli eihän se valitettavasti muuta pariutumista ainakaan yksinkertaisemmaksi, että valitsee puolison, jolla ei ole kovin paljon yhteistä alun alkaenkaan oman elämänpiirin kanssa. Monenlaiset naiset voivat olla hankalia, vaikkeivat olisi feministejä ja hyvin ansaitsevia.
Tuo on myös sellaista ongelmallista avaimenreiästä katsomista, että kaikki nähdään melko yksioikoisesti vain yhden asian kannalta, johon liittyy vielä aika paljon ennakko-oletuksia. Sanoisin lisäksi, että koulutetut naiset usein eivät ole niin kovin feministisiä sitten kuitenkaan. Esimerkiksi omissa ystävissäni tuollaista tässä paheksuttua feminismin muotoa ei ole lainkaan. Ihmistä kun määrittävät monet muutkin asiat kuin hänen koulutuksensa ja ulkonäkönsä - luonne ja persoonallisuus nyt tietysti kaikkein eniten. Kipakka emäntä osataan etsiä vaikka Thaimaasta, jos sellaisiin tuntee vetoa itse sitä tiedostamattaan (sen vuoksi kannattaisi eron jälkeen vähän pohtia omia juttujaan, ettei toista samaa virhettä).
Oman kokemukseni mukaan koulutetut naiset edustavat keskimäärin sellaista "perusfeminismia" jossa siis tärkeiksi katsotaan naisen oikeus määrittää itse oman elämänsä ja uransa. Tärkeää on kaikkien mahdollisuus tehdä sitä mitä haluaa ja mahdollisuus koulutukseen jne. Mutta harvemmin tämä feminismi kohdistuu niinkään minkään vehemmistöjen oikeuksien kiivaseen ajamiseen. Se on siis sellaista keskiluokan feminismiä joka ei ole liian äänekästä eikä liian räiskyvää.
Ongelmana tässä on se että nämä keskiluokan feministit, ottaessaan itselleen feministin viitan, tulevat samalla antaneeksi hyväksynnän sille feminismille mikä haluaa tappaa kaikki miehet, sterilisoida 90% miehistä orjiksi ja käyttää 10% siitokseen, sulkea miehet ulos päättävistä elimistä ja tappaa hätäapua katastrofialueilla tarvitsevat miehet nälkään. Että sellaista perusfeminismiä.
Aika kummallinen näkemys. Kyllä jokainen edustaa ihan vain sitä omaa ajatusmaailmaansa eikä kenenkään muun. Et sinä ole vastuussa jos joku muu tekee pahaa vaikka sinun kotimaasi nimissä tai sinun uskontosi nimissä. Ihan samoin kukaan ei ole vastuussa siitä jos joku muu ajattelee feminismistä niin että se aiheuttaa vahinkoa jos hänen oma feminisminsä ei sitä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus kiinnostaa? Minä kerron. On biologinen tosiasia, että nainen valitsee seksuaalisen kumppaninsa, joten te olette valinneet tämä lopputuloksen! Nainen voi harrastaa seksiä sadan naisen kanssa päivässä onnistuneesti, jos niin haluaa. Sovelluksissa miesten määrä yhdeksänkertainen naisiin verrattuna. Tiedän, että tavallinen keski-ikäinen yh-äiti saa tuhansia matcheja sovelluksessa, kun tavallinen mies saa niitä ehkä yhden päivässä. Naiset siis ovat itse valinneet nämä miehet, joita he tapaavat. Itse olen 46 vuotias, seksuaalisesti itsevarma, tiukka kroppa ja netto-omaisuus on miljoona euroa, pituus 180. Ihan ookoo. En jaksa olla Tinderissä, koska tarjonta on niin heikkoa. Jos menen Aasiaan, saan sadoilta pieniltä ja näteiltä, traditionaalisilta, ja elämään tyytyväisiltä naisilta viestejä. Heitä voisi verrata nättiin kaupan kassaan. Sen jälkeen kun te suomalaiset naiset aloitte tehdä uraa, te luovuitte täysin naisellisuudestanne, ja aloitte taistelemaan meitä miehiä vastaan. Ei meitä kiinnosta. Me vaan kuuntelemme teidän tarinat, toteamme tämä ei ole oikea, liian paljon voimaantumista minulle ja jatkamme etsimistä. Ottakaa huomioon se, että miehillä on myös oikeus valita markkinoilla. Meistä vahvimmat eivät myöskään tarvitse teitä yhtään mihinkään. Tiedämme, että tekään ette tarvitse meitä. Me emme teidän feministiseen kulttuuriin alistu. Menemme Aasiaan ja siellä on naisia, jotka haluavat työssäkäyvän menestyvän miehen, te suomalaiset valitsette näitä f-boy tyyppejä, joten meidän piti olla f-boy tyyppejä saadaksemme seksiä. Kunnes ei jaksa enää sitäkään. Arvostus ansaitaan, se ei kuulu teille automaattisesti. Tein feministille 15 vuotta ruoat, siivosin, tein miltsin rahaa, ja hän palkitsi minut erolla, koska en kusettanut koiraa tarpeeksi ollessani töissä. Hänelläkin oli nimittäin deadline. Ja kaikki se raha, kaikki se menestys, koko se uskollisuus, lapset ja perhe, jota rakensin 15 vuoden ajan, oli hänelle koiran kusen arvoinen. Nyt on toinen ääni kellossa, aasialainen nainen, ja en ajatellut mennä naimisiin. Talossa on ainoastaan isäntä, ja kohta lähdetään matkoille puoleksi vuodeksi katseleen nuoria kissoja. Eläköön feminismi! Te teitte tämän itsellenne. Go MGTOW, brothers!
Pidä miltsis ja tukehdu katkeruuteesi. Katoa Thaikuissa, kukaan ei välitä. Järjetön itsekäs äijä.
Sinä välitit tarpeeksi loukkaantuaksesi ja kirjoittaaksesi feminiinistä vallankäyttöä uhkuvan vihapostauksen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että vaimomatskuu-sanaa (välttämättä) käytetään sovinistisesti. En ole varma tämän sanan taustasta mutta voisi ajatella että sitä käytetään myös melko harmittomasti.
Ikäänkuin oikeasti tasapainoisesta ja realistisesta naisesta. Joku mies vois avata tätä.
No vähän mutkia oikoen "vaimomatsku" on nainen jonka kehtaa esitellä äidillekin.
Eli muija joka hoitaa akanviran. Muuten äijä saa elää kuin poikamies maailmalla ja työreissuillaan! Akalla ei kuitenkaan ole samoja oikeuksia elää vapaana likkana maailmalla ja hoidella siinä sivussa panoja. Ei, koska miehen ego ei sitä kestä, että tässäkin asiassa oltaisiin TASA-ARVOISIA.
Vai mitä äijät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteen muodostaminen on tässä +50 iässä helpompaa kuin nuorempana. Nyt ei ole enää pelkästään hormooniensa ohjaamana, vaan nyt mukana on myös järkeä ja tunnetta. Sanoisinpa että on jopa valinnan vapautta, ja voi toimia juuri siten kun itsestään tuntuu. M 52
Paljon vaikeampaa, kun on tarkemmat kriteerit. Nuorena kaikki kävi, joten oli tosi helppoa löytää uusi parisuhde. Nyt ei löydy kriteereihin sopivaa laisinkaan.
Kävikö sinulle nuorena kaikki? Oletko mies? Minusta tuntuu erittäin hyvältä tuo edeltävän, kommentoimasi viesti eli että vanhemmiten parinvalinta muuttuu tasapainoisemmaksi myös miehillä. Ja tätä tukee näkemäni erotarinat tuttavapiirissäni eli nainen (ja tietysti samalla myös mies) on löytänyt todella hyvin itselleen soveltuvan puolison. Siis hirveän paljon paremmin sopivan kuin se entinen. Kyse ei siis ole ollut siitä, että olisi ollut jotenkin kauhea puoliso, vaan siitä, että ei vain sovittu alkuunkaan yhteen.
Tämähän on se salaisuus, jota ei saa kertoa. Naisen seksuaalinen markkina-arvo perustuu biologiaan, ja hedelmällisyyteen. Niin meidät miehet on rakennettu, että hedelmällinen nainen herättää miehessä attraktion. Feminismi kertoo naisille, että "miehen tulee arvostaa naisen uraa ja älykkyyttä" eli naiset vastustavat miehen biologiaa, keskittyvät rahan tekemiseen, ja heidän seksuaalinen markkina-arvo putoaa 30 ikävuoden jälkeen. Jos tämän sanot ääneen, se on feministien mielestä misogyniaa, vaikka se on biologiaa. Kun mies etsii itselleen kumppania, hän attraktoituu vastakkaisuudesta eli jos miehellä on rahat valmiina perheen perustamiseen, hän ei katsele itselleen naista, jolla on rahaa ja ura vaan naista, joka tarvitsee miestä, ja haluaa miehen, haluaa perustaa perheen. Mies valitsee naisen, kun hän on 25-vuotias. Valitettavasti naiset ovat tässä iässä jo täysin f-liikkeen marinoimia, ja he eivät ymmärrä omaa asemaansa. Heille uskotellaan, että ura ja vaikutusvalta on se, mihin mies sitten takertuu. Kun ei se mene niin. Meille nätti kaupan kassa, kakskytviisvuotias, on seksuaalisesti attraktiivinen ja huipulla. Valitettavasti naiset ovat siinä iässä täysin tietämättömiä siitä, että mies tekee valintaa. Miehen valinnan esiintuominen on feminismin mielestä misogyniaa.
Ongelma ajatusmallissasi on se että se katsoo naisen ominaisuuksia täysin toistaan irrallisina asioina joista vain yksi ratkaisisi miehen valinnan. Tietenkin mies katsoo naisessa tiettyjä fyysisiä ominaisuuksia ja ulkonäköä. Ei tätä voi kieltää. Mutta yleensä lähes aina mies silti katsoo naista myös kokonaisuutena. Jos nainen on ulkonäöltään miehelle "riittävän viehättävä", mies voi painottaa muita ominaisuuksia (esim. koulutus) hyvinkin paljon. Muuten ei olisi selitettävissä että koulutetut miehet valtsevat kuitenkin useimmin koulutetun naisen eivätkä sitä kaikkein kauneinta mutta vähemmän koulutettua naista.
Harvoin parinmuodostuksessa painotetaan maksimaalisesti vain yhtä ominaisuutta vaan se on aina useamman omianisuuden summa joista jokaisen pitää täyttää jotkut vähimmäisvaatimukset.
Aivan. Jään pohtimaan, onko siinä kyse avioeroon liittyvästä oireilusta vai vakaumuksesta eli naisen palauttamisesta hyvin pieneen ruutuun, jossa ajatellaan hänen olevan ihanteellisempi itselle.
Suo siellä, vetelä täällä eli eihän se valitettavasti muuta pariutumista ainakaan yksinkertaisemmaksi, että valitsee puolison, jolla ei ole kovin paljon yhteistä alun alkaenkaan oman elämänpiirin kanssa. Monenlaiset naiset voivat olla hankalia, vaikkeivat olisi feministejä ja hyvin ansaitsevia.
Tuo on myös sellaista ongelmallista avaimenreiästä katsomista, että kaikki nähdään melko yksioikoisesti vain yhden asian kannalta, johon liittyy vielä aika paljon ennakko-oletuksia. Sanoisin lisäksi, että koulutetut naiset usein eivät ole niin kovin feministisiä sitten kuitenkaan. Esimerkiksi omissa ystävissäni tuollaista tässä paheksuttua feminismin muotoa ei ole lainkaan. Ihmistä kun määrittävät monet muutkin asiat kuin hänen koulutuksensa ja ulkonäkönsä - luonne ja persoonallisuus nyt tietysti kaikkein eniten. Kipakka emäntä osataan etsiä vaikka Thaimaasta, jos sellaisiin tuntee vetoa itse sitä tiedostamattaan (sen vuoksi kannattaisi eron jälkeen vähän pohtia omia juttujaan, ettei toista samaa virhettä).
Oman kokemukseni mukaan koulutetut naiset edustavat keskimäärin sellaista "perusfeminismia" jossa siis tärkeiksi katsotaan naisen oikeus määrittää itse oman elämänsä ja uransa. Tärkeää on kaikkien mahdollisuus tehdä sitä mitä haluaa ja mahdollisuus koulutukseen jne. Mutta harvemmin tämä feminismi kohdistuu niinkään minkään vehemmistöjen oikeuksien kiivaseen ajamiseen. Se on siis sellaista keskiluokan feminismiä joka ei ole liian äänekästä eikä liian räiskyvää.
En katso olevani feministi enkä mikään muukaan -isti, mutta en voi sietää homojen syrjimistä enkä muitakaan epäoikeudenmukaisuuksia. Se että jotakuta automaattisesti syrjittäisiin täällä Suomessa, niin sitä en oikein allekirjoita tutkimatta tilannetta lähemmin. Muualla maailmassa on toisin, kun siellä todella on rakenteellista syrjintää ja isoja ongelmia lainsäädännössäkin ihmisten tasavertaisuutta koskien.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni on juurikin tuo, että ensimmäisen kierroksen jäljiltä näillä miehillä on sormet palaneet niin pahasti, että eivät uskalla enää parisuhteeseen. Tällainen oli myös oma nykyinen mieheni kun tapasin hänet eronsa jälkeen, ja ymmärsin hyvin kuultuani hänen kokemuksensa avioliitosta. Mies oli suorastaan traumatisoitunut vaatimuksista ja syytöksistä. Etenimme hänen tahdillaan ja 3 vuoden päästä tapaamisesta hän sitten kertoi haluavansa parisuhteeseen kanssani. Oli kai siinä ajassa alkanut uskoa ettei minussa asu piilotettua pirttihirmua.
.
Moni ei varmaan tällaista odottelua jaksa jos haluaa suhteen eikä aina odottelu edes palkitse. Minä kuitenkin olen suunnattoman kiitollinen itselleni että jaksoin, koska nykyään olemme hurjan rakastuneita. On tosi upeaa kokea tällainen käänteinen suhde, kun nuorempana kaikki suhteet menivät samalla kaavalla, jossa rakastuttiin heti silmittömästi, sitten pikkuhiljaa petyttiin ja rakkaus hiipui vuosi vuodelta. Tässä on alkuun oltu epäileväisiä ja varovaisia, tunteet rakentuneet ihan pikkuhiljaa, sitten roihahtaneet täyteen liekkiin ja kasvavat vaan vuosi vuodelta.
Mitä sille oli sitten käynyt?
Et varmaan sinäkään aluksi ollut kauhean tosissasi, jos 3 olit noin löysässä hirressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.
Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.Nyt puhut palturia, parisuhde ei ole tae seksistä.
Eikä pidäkään olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
/quote]
Kyllä feminismiin liittyy miesten vihaamista myös niin kuin liittyy sovinismiinkin. Mutta myös hyviä ja tärkeitä asioita, mitä on saatu aikaan ja parannettu maailmaa. Ei ole sattumaa, että ne maat, missä naisen asema on hyvä, ovat myös maailman kehittyneimpiä maita, joissa vallitsee hyvä elintaso. Tosin siinä on merkitystä muullakin kuin feminismillä. Esimerkiksi pohjoismaissa naiset osallistuivat yhteiskuntaan jos paljon ennen feminismiä, perivät vanhempansa jne.
Paljon varmasti on edistetty naisen asemaa. Uskomattoman paljon on saatu aineellista hyvinvointia. Läntinen yhteiskunta pyörii feminismin rahoilla tehokkaammin kuin yksikään muu. Silti sen kehittämä tunteiden pohjavirtaus on syvästi toksinen. Ei ole sattumaa, että maissa, joissa feminismi on kehittynyt pisimmälle perheet hajoavat, avioerojen määrä suhteessa avioliittoihin on korkeimmillaan juuri näissä maissa, syntyvyys alhaisimmillaan näissä maissa, ja naisten velkaantuminen korkeimmillaan näissä maissa, mielialalääkkeiden käyttö on korkeimmillaan näissä maissa, ja avioliiton ulkopuolisten lasten määrä on korkeimmillaan kulttuureissa, joissa korostetaan "strong and independent" ideologiaa. Vastaavasti maissa, joissa on traditionaaliset parisuhteet, esim. Yhdysvalloissa aasialaistaustaiset perheet menestyvät merkittävästi paremmin kuin yksikään muu etninen ryhmä. Täällä Suomessa yksinhuoltajaperheiden määrä on valtavassa kasvussa, ja solmittujen avioliittojen määrä romahtanut. Sitä kautta yhteiskuntamme, joka rakentuu vahvoista perheyhteisöistä, on heikentynyt ja heikkenee yhä edelleen voimakkaasti.
Mannerheiminkadun liikkeen pussukoita on myyty sadoilla miljoonilla euroilla. Se business kukoistaa. Voidaan miettiä, miten tämä päättyy tämä strong and independent tarina? Yhdysvalloissa demokraatit ovat parhaillaan yrittämässä lakia, jossa annetaan anteeksi opintolainat niitä ottaneille, koska naisilla on 2/3 opintolainasta ja he eivät pärjää. He huutavat olevansa vahvoja ja itsenäisiä, ja eivät tarvitse miestä mihinkään, ja kuitenkin miehiltä pyydetään verorahaa velkojen anteeksiantamiseen.
Seuraavaksi miehet pakenevat sinne, missä heidän työtään ei veroteta yksinäisten naisten purkkiviiniin ja kissanruokaan. Näin tulee käymään. Koska meitä miehiä ei sido enää mikään velvoite, te naiset olette valinneet olla itsenäisiä ja vahvoja, ja nyt asutte yksiöissänne kissojen kanssa, kunnes dollari romahtaa, ja se voi tapahtua koska tahansa. Te valitsitte feminismin, uskoitte siihen, ja teitte valintanne, valtio tuo rahaa ja miehet maksaa. Vaan ei ole miehiä. Te ette synnytä miehiä.
Tästähän on ollut puhetta, että miksi yhteiskunnissa, missä tasa-arvo on pisimmällä, muodostuu uudelleen konservatiivisia arvoja, joita varmaan itse edustan naisena.
Harmi vain en ehtinyt lukea tuota pitkää artikkelia kun se ilmestyi.
Voisiko se johtua siitä että sellaisessa ympäristössä konservatismi on turvallista? Siinä ei tarvitse pelätä menettävänsä oikeasti jotain oikeuksia vaan siinä saa vain "larpata" konservatiivista yhteiskuntaa omalta vapaaehtoiselta pohjalta.
Aika harva konservatiiviksi itsensä ajatteleva haluaisi lopulta elää maailmassa joka toimisi joka asiassa konservatiivisesti. Sitä halutaan yleensä niiden itselle tärkeiden ja omaan elämään sopivien asioiden kohdalla mutta ei niin että joutuisi tekemään itselle hankalia asioita tai menettämään itse jotain vapauksia.
Hyvin funtsittu, kyllä varmasti tuostakin on kyse. On suurta harhaa olettaa, että ne saavutukset, mitkä on saavutettu olisivat pysyviä. Sillä historiassa on haettu aina syntipukkeja sille, että itsellä ei kovin kaksisesti mene, ja usein suunta on ollut nainen tai Toinen (j, m, homot tai muut vähemmistöt).
Harmittaa, kun en muista sitä lehteä edes, missä tuo artikkeli oli enkä ehtinyt lukea sitä.
Kyllä. On aina vaarallista leikkiä tulella vaikka sen tekisi miten turvallisen tuntuisessa ympäristössä. En usko että monikaan uuskonservatisti ihan oikeasti ajattelee että se konservatiivinen yhteiskunta tulisi takaisin tai edes lopulta toivoisi sitä. Ennemminkin kyse on sellaisesta nostalgisesta "ennen kaikki oli paremmin" kiiltokuvasta johon on kiva uskoa vaikka sen tietää pelkäksi haaveeksi joka ei vastaa todellisuutta.
Mutta valitettavasti on aina niitä johtajia ja kansankiihottajia jotka ratsastavat tällä nostalgialla ja voivat saada ihmisiä mukaan.
Konservatiivisuuttakin on monenlaista. Uskonnollinen konservatismi, populistinen konservatismi ja elitistinen konservatismi nyt ainakin. Vähän riippuu mistä se on peräisin, mutta pohjimmiltaan on kyse jälleen -ismistä, missä on ismien ongelmat. Ismien aallonharjalla ratsastaa aina populisti, oli se sitten vihreä tai persu.
Kyllä. On aina vaarallista leikkiä tulella vaikka sen tekisi miten turvallisen tuntuisessa ympäristössä. En usko että monikaan uuskonservatisti ihan oikeasti ajattelee että se konservatiivinen yhteiskunta tulisi takaisin tai edes lopulta toivoisi sitä. Ennemminkin kyse on sellaisesta nostalgisesta "ennen kaikki oli paremmin" kiiltokuvasta johon on kiva uskoa vaikka sen tietää pelkäksi haaveeksi joka ei vastaa todellisuutta.
Mutta valitettavasti on aina niitä johtajia ja kansankiihottajia jotka ratsastavat tällä nostalgialla ja voivat saada ihmisiä mukaan.