Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Arja kirjoitti:
Vuosikymmenen minua nuorempi mieheni on halunnut parisuhteen kanssani koska
- en halua lapsia
- minulla ei ole lapsia
- käyn töissä
- teen kotityöt ja hoidan laskut
- minulla on kokemusta pitkistä parisuhteista ja olen ottanut niistä opikseni
- en yritä muuttaa häntä muuksi kuin on
- olen oma itseni, itsevarma sisältä ja upea ulkoa
- kommunikaatiomme ja kemiamme toimii
- annan hänen elää ja kypsyä
- rakastan häntä
- hän jumaloi ja rakastaa minua
- minua ennen hän on ehtinyt hyppäämään naisissa satojen suhteiden verran
- hän on vapaa lähtemään jos en enää miellytä
Eli maksat ja teet kaiken ja Ahmed käy kavereiden kanssa missä sattuukin menemään. Sinä odotat kotona vapaamatkustajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arja kirjoitti:
Vuosikymmenen minua nuorempi mieheni on halunnut parisuhteen kanssani koska
- en halua lapsia
- minulla ei ole lapsia
- käyn töissä
- teen kotityöt ja hoidan laskut
- minulla on kokemusta pitkistä parisuhteista ja olen ottanut niistä opikseni
- en yritä muuttaa häntä muuksi kuin on
- olen oma itseni, itsevarma sisältä ja upea ulkoa
- kommunikaatiomme ja kemiamme toimii
- annan hänen elää ja kypsyä
- rakastan häntä
- hän jumaloi ja rakastaa minua
- minua ennen hän on ehtinyt hyppäämään naisissa satojen suhteiden verran
- hän on vapaa lähtemään jos en enää miellytäEli maksat ja teet kaiken ja Ahmed käy kavereiden kanssa missä sattuukin menemään. Sinä odotat kotona vapaamatkustajaa?
Vaikka niin olisikin, niin miksi se häiritsee sinua? Kukin tavallaan.
Feministin mielestä miehet ovat aina väärässä. Kaikesta.[/quote]
Ja miesten mielestä naiset. So? Sellainen on sukupuolten välinen suhde ollut aina, nykyään vaan naiset sanoo herkemmin kun mies on väärässä. On vissiin tarpeeksi katseltu nöyriä äitejämme ja isoäitejämme, jotka purivat huultaan kun miehet melskasivat menemään. Enää ei kiinnosta purra.[/quote]
Ihan akateemisen mielenkiinnon nimissä, onko teidän feministien mielestänne nämä edellä olevat lainaukset jotenkin saman mittaisia? Mielestäni tämä alempi mielipide on pahasti kieroutunut, seksistisesti syyttää kokonaista sukupuolta ja kehittää asiaan tueksi oman historiankirjoituksensa?
Edellinen mielipide väittää feministien olevan sitä mieltä, että miehet ovat väärässä. No, ainakin intersektionaalinen feminismi on enemmän sitä mieltä, ettei valkoista miestä tule kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan niin, että keski-iässä alkaa yleistykset ottaa valtaa ja siksi pariutuminen vaikeutuu. Jokaisella on ne oman historian tuomat oletukset maailmasta ja muista ihmisistä ja niiden perusteella sitten päätetään olla yksin. Tai vaikka mentäisiin yhteen, niin niiden perusteella tulkitaan toisia.
.
Myös minulla on mies, joka on saanut ilmeisen paljon syytöksiä ja huutoa niskaansa, mikä on mielestäni aivan hirveää. Alkuun hänen kanssaan oli vaikea edes keskustella mistään, koska hän oli siilipuolustuksessa jo siitäkin, jos vaikka olin eri mieltä jostain mielipideasiasta. Ei minua haittaa olla eri mieltä, minusta on mielenkiintoista kuulla eroava mielipide. Mies kuitenkin oli tottunut siihen, että jos sanoo eriävän mielipiteen, sitä aletaan muuttamaan kunnes hän taipuu.
.Tuossa aiemmassa tekstissä kuvailtu naisen toimintamalli on minulle aivan vieras. En ikinä voisi käyttäytyä noin kenellekään. En ole ikinä huutanut miehelle mistään, mielestäni hänen ei tarvitse muuttua missään asiassa, minua ei tarvitse palvella ja haluan miehelle vilpittömästi hyvää. Silti vielä vuosien jälkeen mies menee joskus puolustukseen vaikka häntä ei ole syytetty mistään. Se on vain hänen tulkintansa. Joudun muistuttamaan, että en ole hänen eksänsä enkä ylipäätään sellainen ihminen jolle olisi luontaista hyökkäillä syytösten kera toisten kimppuun. Onneksi näin käy koko ajan harvemmin, mutta syvään jää jäljet enkä yhtään ihmettele vaikka oma miehenikin olisi valinnut olla vain yksin.
Ei tuohon käytökseen aina edes tarvita pahaa exää. Miehelläni kun ei sellaista ole.
Mieheni on jotenkin jo kotoaan (tai ties mistä) imenyt itseensä sen käyttäytymis mallin, että jos joku on erimieltä, siitä on pakko suuttua ja mennä puolustuskannalle.
Mistään ei voi keskustella, koska mies kokee kaiken arvosteluksi itseään kohtaan. En esim voi tuoda esiin, minkälaisen keittiön haluaisin, kun remonttia tehdään, koska miehen mielestä syyllistän häntä haluamalla erilaisen keittiön kuin hän.
Mies ei itse keittiötä käytä, koska ei osaa/halua kokata ja käy keittiössä lähinnä syömässä.
Entinen keittiö on edellisten asukkaiden tekemä ja siinä ei ole laskutilaa ollenkaan, vain 50cm pituinen pöydän suikale tiskialtaan vieressä. Kun yritin sanoa, että laskutilaa ja tilaa tehdä kokkaushommia pitäisi olla enemmän, mies loukkaantui, koska hänestä laskutilaa on tarpeeksi. Kaikki keittiöhommat joutuu tekemään ruokapöydällä, koska keittiössä ei muuta työskentelytilaa ole.
Mutta mies ottaa sen henkilokohtaisena loukkauksena, että keittiö on huono ja suuttuu minulle.
En kyllä ymmärrä miten jaksat elää noin käyttäytyvän miehen kanssa? Itsehän me olemme puolisomme valinneet, joten valitusvirttä voi vähän miettiä omien valintojenkin kautta, koska avioliitossa ei kenenkään ole pakko olla. Jos keskustelu ongelmista on mahdotonta, niin vaikea siitä on leipoa kunnollista parisuhdetta minkäänlaisella taikasauvalla.
Joo itsehän tuo tuli 17vuotiaana valittua. Silloin ei osannut ajatella tarpeeksi pitkälle. Ensimmäinen seurustelu suhde tämä nykyinen mieheni. Yhdessä jo 40v ja näillä mennään hautaan. Voisi se tietenkin vielä pahempikin olla;)
Parisuhde ei ole kaikkein paras, sen myönnän, mutta tässä ei ollutkaan tarkoitus valittaa miehestä vaan kertoa, ettei se mies välttämättä ole sen ex-vaimon pilaama, vaan se voi olla tuollainen jo ihan luonnostaan.
Minullakin oli aivan exätön, teininä (huonosti) valittu mies, jolla oli kommunikointiongelmia, eivätkä ne kyllä siitä mihinkään kehittyneet. Tämä ongelma ei koskenut vain minua, jätti kaksi kertaa terapiankin kesken. Kaikeksi onneksi olemme eronneet. Mutta ei nyt pilata hyvää tarinaa. Jos joku nainen saa itsetunnolleen pontta kokiessaan paremmuutta muihin naisiin nähden, kai se tarpeeseen tulee.
Oh, otettiinko kertomukseni siitä etten huuda miehelleni, oman itsetuntoni kohotuksena ja yrityksenä olla parempi kuin muut naiset? Tällainen tulkinta ei tullut mieleenikään.
.
Sattuu vain olemaan niin, että mieheni on oikeasti ollut verbaalisesti äärimmäisen lahjakkaan ja todella voimakastahtoisen naisen kanssa vuosikymmenet. Vuosien mittaan hänen kommunikaationsa vain on nujerrettu. Koska ihmisiä on monenlaisia, näinkin voi tässä maailmassa käydä, vaikka jostain syystä haluaisitte ajatella että miehet ovat luonnostaan kommunikointiongelmaisia. Minun mieheni kuitenkaan ei selvästi ole luonnostaan kommunikointiongelmainen, koska hänen kommunikointinsa on normalisoitunut kun hän on huomannut että voi puhua ilman pelkoa toisen reaktiosta.
.
Ettekö itse usko, että huutavia naisia on olemassa? Vai ajatteletteko että huutaminen on normaalia, ja se joka ei huuda yrittää olla parempi kuin muut naiset? Huutavia naisia on olemassa, mutta ei ole normaalia eikä hyväksyttävää. Alkuperäinen tarkoitukseni olikin kommentoida huutamista kokeneelle miehelle joka nyt ajatteli että kaikki naiset ovat samanlaisia. Emme me ole.
Ja huutavia miehiä on myös!
Mutta:
Onko ketjussa mietitty, miksi joudutaan huutamisen tielle parisuhteessa?
Syy on se, ettei mikään syvällisistä asioista keskustelu kiinnosta tätä vaikenijaa ja puhumatonta. Ei vaikka puhuisit rauhallisesti, puhuisit hellästi jne. Mikään ei saa tätä lukkiutunutta ihmistä puhumaan tai edes koskaan itkemään. Tunteiden näyttäminen on kielletty jo lapsuuden kodissa tai ainoastaan hauskoja tunteita on saanut näyttää, että olet hyvä poika.
Mies pitää sitten pellerooliaan, ettei vain näyttäisi haavoittuvuuttaan. Ja ainoa keino olla puhumaton, reagoimaton.
Tämä ketju laukaisee toisessa lopulta, kaiken keskustelun yrittämisen jälkeen huutamisen riitatilanteessa.Eli huutava pirttihirmukin on siis miehen syy. Tämä selvä, kiitos feministisiat. Miten edes kehtaatte?
Ja tämän samaisen feministisen oksennuksen lähtökohtia voi sitten jatkossa sukupuolet toisinpäin käännettynä käyttää puolustuksena kun joku hullu hakkaa vaimonsa. Eikös vain feministisiat?
Pitäisiköhän sinun rauhoittua? Viestin kirjoittaja pohti ihan maltillisesti sitä, millaiset asiat ja epäterveet mallit parisuhteessa johtavat kommunikaatiovaikeuksiin. Aika värittyneesti täytyy viestejä lukea, jos tuosta löytää uhriutumisen ja pillastumisen aihetta. -eri
Oletko mielestäsi sika? Jos et, niin miksi vastasit tuolle kommentoijalle? Me muut hakkaamme taas asiattomia viestejä pois palstalta ja sinä lainaat ja levität niitä.
Vierailija kirjoitti:
Feministin mielestä miehet ovat aina väärässä. Kaikesta.
Ja miesten mielestä naiset. So? Sellainen on sukupuolten välinen suhde ollut aina, nykyään vaan naiset sanoo herkemmin kun mies on väärässä. On vissiin tarpeeksi katseltu nöyriä äitejämme ja isoäitejämme, jotka purivat huultaan kun miehet melskasivat menemään. Enää ei kiinnosta purra.
Ihan akateemisen mielenkiinnon nimissä, onko teidän feministien mielestänne nämä edellä olevat lainaukset jotenkin saman mittaisia? Mielestäni tämä alempi mielipide on pahasti kieroutunut, seksistisesti syyttää kokonaista sukupuolta ja kehittää asiaan tueksi oman historiankirjoituksensa?
Edellinen mielipide väittää feministien olevan sitä mieltä, että miehet ovat väärässä. No, ainakin intersektionaalinen feminismi on enemmän sitä mieltä, ettei valkoista miestä tule kuunnella.
Ihan yhtä vääristeltyä historiankirjoitusta on sanoa, että feministien mielestä miehet ovat aina väärässä. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Feministin mielestä miehet ovat aina väärässä. Kaikesta.
Ja miesten mielestä naiset. So? Sellainen on sukupuolten välinen suhde ollut aina, nykyään vaan naiset sanoo herkemmin kun mies on väärässä. On vissiin tarpeeksi katseltu nöyriä äitejämme ja isoäitejämme, jotka purivat huultaan kun miehet melskasivat menemään. Enää ei kiinnosta purra.
Ihan akateemisen mielenkiinnon nimissä, onko teidän feministien mielestänne nämä edellä olevat lainaukset jotenkin saman mittaisia? Mielestäni tämä alempi mielipide on pahasti kieroutunut, seksistisesti syyttää kokonaista sukupuolta ja kehittää asiaan tueksi oman historiankirjoituksensa?
Edellinen mielipide väittää feministien olevan sitä mieltä, että miehet ovat väärässä. No, ainakin intersektionaalinen feminismi on enemmän sitä mieltä, ettei valkoista miestä tule kuunnella.
Miksi valkoista miestä tulisi erityisesti kuunnella asioissa, jotka eivät pääasiassa koske häntä? On kuunneltu, koska niin on ollut tapana. Ei ole kuunneltu niinkään ihmisiä, joiden asioista on päätetty. On aika kuunnella. Yksinkertaista.
Monasti sanotaan että ei saa olla alkoholisti.
Opiskelija meiningeissä alkoholisti nousee arvoon arvaamattomaan ja sitä katsotaan ylöspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu siitä, että ihminen vanhemmiten harkitsee pidempään tuollaisia asioita.
Kerran naimisissa ja toisen kerran pitkässä, lähes vuosikymmenen parisuhteessa olleena viisikymppisenä miehenä vastaan aloitukseen, että en näe parisuhteessa mitään sellaista, jonka vuoksi haluaisin alkaa säätämään omaa, itselleni sopivalla mallilla olevaa elämääni. Tai sitten eteen ei vain ole viime vuosina tullut naista, joka olisi vienyt jalat alta. Enkä kyllä ole etsinytkään, tämä kun on hyvä näin. Sosiaalisia suhteitakin sopivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M48 lapset on tehty, oma tupa ja lupa. Elämä on kaikkinensa mukavaa ja nautittavaa. Ainut mikä naisessa kiinnostaa on seksi, mutta sekin vähenemään päin. Tuon tilastojen mukaan kerran viikossa tapahtuvan session vuoksi ei jaksa paljoa uhrata. Tinder on näyttänyt, että aniharvoin yli 42 vuotias nainen on millään tavalla silmää viehättävä. Ei tietenkään pidä ollakaan, kun hedelmällisyys on käytännössä nolla.
On jotenkin aina niin surkeaa lukea jotakin tälläistä tekstiä. Ainoa asia mikä toisesta ihmisestä kiinnostaa on seksi. Ja kuitenkin seksi on vain pieni ja häviävä osa ihmisessä. Ehkä tämän kaltainen ihminen saa kaiken haluamansa sitten mieskavereiltaan? Lämpöä, rakkautta, kumppanuutta, hellyyttä, tunnetta siitä, että on jollekin tärkeä?
Itselle kyllä elämänkumppani merkitsee niin paljon enemmän, kuin pelkkää seksiä, että tuntuu ihan pahalta lukea, että jollekin perisuhteen ainoa anti olisi seksi.
Esim pahassa elämäntilanteessa puoliso on monesti se suurin tuki ja turva.
Säälittää, että tämä mies ei osaa ottaa naista ihmisenä vaan pelkkänä seksin välikappaleena. Paljon hän tulee elämässä menettämään, mutta se hänen valintansa.
Ei kai noin kyynisen ihmisen kanssa kenenkään olisi hyvä elääkään.
Ja yli 42v nainenko ei olisi viehättävä??? Oijoi, kyllä se vaan monen mielestä on ja kyllähän nainen on viehättävä vielä 80v, toki erilailla kuin 17v, mutta kuitenkin ihan yhtä arvokas ihmisenä/kumppanina.
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet on nykyään vänisviä uikuttajia, jopa ovimattoja.
Juuri näin. Ottakaamme siis jatkossa ohjenuoraksi oikea suora nenävarteen kun joku alkaa mussuttamaan. Ai eikö kelpaakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt vähän yli 50-vuotias mies, eronnut. Lapset aikuistuneet. Ero tuli 6 vuotta sitten, loppujen lopuksi omasta aloitteestani.
Vietän omaa elämää leppoisasti omassa talossa, omassa rauhassa. Minulla on laaja ystävä-, kaveri- ja sukulaispiiri. Elämä on kunnossa, harrastukset, työ, suhde lapsiin on kunnossa ja exän kanssa on asialliset välit.
Moni on kysellyt minulta, etsinkö uutta parisuhdetta. Aika ajoin kohtaan myös ikäisiäni naisia, jotka osoittavat kiinnostusta minua kohtaan. En ole ikäisekseni huonokuntoinen, enkä mielestäni rumakaan, joten siinä mielessä varmaan voisin löytää seuraa. Mutta haluanko?
Vastaus on: en halua. En kaipaa parisuhdetta. En koe, että saisin siitä yhtään mitään. Miksi ottaisin jonkun naisen vain esimerkiksi asumaan kotiini? Tai miksi kävisin jonkun naisen kanssa kerran tai pari viikossa kahvilla tai harrastuksissa? Käyn joka päivä kahvilla ystävieni kanssa, harrastuksissa vietän aikaani kavereiden kanssa myös lähes joka päivä. Miksi haluaisin parisuhteen? Mitä sillä tekisin?
Seksihalut ovat haalistuneet, ne vähät, mitä on jäljellä, hoitelen itsekseni. En kaipaa siihen enää naista. Tämän myötä myös romanttiset ajatukset naisia kohtaan ovat totaalisesti kuolleet.
Tunnen lämpimiä, mutta kaverillisia tunteita useampaa naista kohtaan, rakastan myös omaa tytärtäni, sisartani ja muita läheisiä sukulaisiani, niin kuin perheenjäsentä tai sukulaista rakastetaan, mutta en kyllä käsitä, miten enää voisin saada kaivettua mitään ihastusta tai romanttista rakkautta johonkin naiseen (jos niin kävisi, epäilisin alkavaa Alzheimerin tautia).
Syynä kyynistyminen, miesten vaihdevuodet eli andropaussi, joka laskee hormonitoimintaa, vaikuttaa psyykkeeseen. Mielenkiinnon puute naisia kohtaan romanttisessa/seksuaalisessa mielessä voi olla defenssi, jolla puolustat itseäsi uusilta pettymyksiltä.
Oletko ajatellut terapiaa? Voit olla myös masentunut, andropaussi vaikuttaa vahvasti mielialaan, kuten naisten vaihdevuodet naisiin.En huomannut tuossa merkkejä kyynistymisestä. Ei se, ettei halua uutta parisuhdetta ole mikään sairaus :)
Tuskin itsekään haluaisin, jos jään leskeksi tai tulee ero. Kyllähän hyvän parisuhteen rakentaminen on vaikeampaa vanhempana, kun ei ole enää samanlaista joustavuutta kuin nuorena eikä tarvetta perustaa perhettä. Molemmilla myös on omat pettymyksensä, on varovaisuutta ja epäluottamusta, ainakin, jos uusi kumppaniehdokas ei ole ennestään tuttu. Vanhemman iän parisuhteet omissa piireissäni ovat syntyneet ennestään tuttujen kesken, mikä pienentää pelkoja. Silloinkaan ei tietysti voi tietää olisiko toinen hyvä parisuhdekumppanina ja seksikumppanina, vaikka ystävänä tuntisikin.
Lause: en koe että saisin siitä yhtään mitään, kertoo kyynisyydestä, luovuttamisesta. Miksi ihminen ei koe saavansa yhtään mitään toisesta, varsinkin uudesta ihmissuhteesta?
Kirjoitat peloista, pettymyksistä, joustamattomuudesta ym. Nämä sopii kaikenikäisten parisuhteisiin.Eikä kerro. Se kertoo vain toisenlaisista arvostuksen kohteista kuin sinulla itselläsi on.
Totta kai kaikenikäisillä on pelkoja, mutta kun aikaa on elämässä enää vähän, niin aikansa haluaa käyttää fiksusti niihin asioihin, mitkä kiinnostavat. Jos sellaista ihmistä ei ole joka kiinnostaisi, niin parisuhdetta ei tule.
Ymmärrä hyvin, mitä tarkoitat. Itse olen jo yli kuusikymppinen nainen. Mikäli mieheni kuolisi lähivuosina, tiedän, että en lähtisi etsimään rinnalleni ketään toista. Muistan hyvin, miten vaikeaa oli jo nuorena löytää ihminen, joka tuntui (ja tuntuu yhä) kaikella tavalla oikealta. Onneksi sellainen lopulta käveli vastaan.
Moni nainen on maininnut, että miehiä kiinnostaa naisessa vain seksi. Ja moni mies on todennut, että eivät halua parisuhteeseen, koska eivät näe sitä itselleen tarpeeksi positiivisena asiana, eli joko se pelkkä seksi ei riitäkään, sitä ei ole parisuhteessa riittävästi tarjolla tai seksiä on riittävästi, mutta sen mukana tulee liikaa miehen mielestä negatiivista kuormaa. Eikö ratkaisu tähän olisi miettiä, miksi miehillä on niin negatiivinen kuva parisuhteesta ja mistä löytyisi miehille seksin lisäksi muitakin syitä parisuhteelle. Itse kuoppasin lapsihaaveeni noin 35 vuotiaana ja totesin, että ei minua kiinnostanut parisuhde tai sen etsiminen enää yhtään. Tämän hoksaaminen poisti patoutuneen angstin, toi lisää virtaa harrastaa ja teki elämästä huomattavasti seesteisempää. Enää ei tarvinnut viikonloppuja uhrata baareissa notkumiseen ja tinderin selaamiseen, vaan voi tehdä asioita mistä nauttii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen on maininnut, että miehiä kiinnostaa naisessa vain seksi. Ja moni mies on todennut, että eivät halua parisuhteeseen, koska eivät näe sitä itselleen tarpeeksi positiivisena asiana, eli joko se pelkkä seksi ei riitäkään, sitä ei ole parisuhteessa riittävästi tarjolla tai seksiä on riittävästi, mutta sen mukana tulee liikaa miehen mielestä negatiivista kuormaa. Eikö ratkaisu tähän olisi miettiä, miksi miehillä on niin negatiivinen kuva parisuhteesta ja mistä löytyisi miehille seksin lisäksi muitakin syitä parisuhteelle. Itse kuoppasin lapsihaaveeni noin 35 vuotiaana ja totesin, että ei minua kiinnostanut parisuhde tai sen etsiminen enää yhtään. Tämän hoksaaminen poisti patoutuneen angstin, toi lisää virtaa harrastaa ja teki elämästä huomattavasti seesteisempää. Enää ei tarvinnut viikonloppuja uhrata baareissa notkumiseen ja tinderin selaamiseen, vaan voi tehdä asioita mistä nauttii.
Ehkäpä monilla tuo tuollainen kumpuaakin osittain parin etsimisen vaikeudesta ja siinä kohdatuista pettymyksistä. Ovathan paria etsivät eronneet tai sitten eivät ole koskaan paria löytäneetkään. Siksi heillä on toisenlainen kuva parisuhteesta kuin onnellisessa parisuhteessa eläneillä.
Itse elän parisuhteessa, jossa on kaikkea mitä toivon eli pari on sopiva. Mutta tuskin sellaista enää vastaan kävelisi vanhalla iällä.
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen on maininnut, että miehiä kiinnostaa naisessa vain seksi. Ja moni mies on todennut, että eivät halua parisuhteeseen, koska eivät näe sitä itselleen tarpeeksi positiivisena asiana, eli joko se pelkkä seksi ei riitäkään, sitä ei ole parisuhteessa riittävästi tarjolla tai seksiä on riittävästi, mutta sen mukana tulee liikaa miehen mielestä negatiivista kuormaa. Eikö ratkaisu tähän olisi miettiä, miksi miehillä on niin negatiivinen kuva parisuhteesta ja mistä löytyisi miehille seksin lisäksi muitakin syitä parisuhteelle. Itse kuoppasin lapsihaaveeni noin 35 vuotiaana ja totesin, että ei minua kiinnostanut parisuhde tai sen etsiminen enää yhtään. Tämän hoksaaminen poisti patoutuneen angstin, toi lisää virtaa harrastaa ja teki elämästä huomattavasti seesteisempää. Enää ei tarvinnut viikonloppuja uhrata baareissa notkumiseen ja tinderin selaamiseen, vaan voi tehdä asioita mistä nauttii.
En ihan ymmärrä miksi miehelle pitäisi niitä syitä keksiä. Jos hän ei keksi itse, niin kai hänen on parempi olla ilman. Ei kai se sen kummempaa ole. Vain ne, jotka ihan omin aivoin keksivät naisille ja parisuhteille muutakin käyttöä kuin seksin hakeutuvat sitten parisuhteisiin. Se on voitto myös naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt vähän yli 50-vuotias mies, eronnut. Lapset aikuistuneet. Ero tuli 6 vuotta sitten, loppujen lopuksi omasta aloitteestani.
Vietän omaa elämää leppoisasti omassa talossa, omassa rauhassa. Minulla on laaja ystävä-, kaveri- ja sukulaispiiri. Elämä on kunnossa, harrastukset, työ, suhde lapsiin on kunnossa ja exän kanssa on asialliset välit.
Moni on kysellyt minulta, etsinkö uutta parisuhdetta. Aika ajoin kohtaan myös ikäisiäni naisia, jotka osoittavat kiinnostusta minua kohtaan. En ole ikäisekseni huonokuntoinen, enkä mielestäni rumakaan, joten siinä mielessä varmaan voisin löytää seuraa. Mutta haluanko?
Vastaus on: en halua. En kaipaa parisuhdetta. En koe, että saisin siitä yhtään mitään. Miksi ottaisin jonkun naisen vain esimerkiksi asumaan kotiini? Tai miksi kävisin jonkun naisen kanssa kerran tai pari viikossa kahvilla tai harrastuksissa? Käyn joka päivä kahvilla ystävieni kanssa, harrastuksissa vietän aikaani kavereiden kanssa myös lähes joka päivä. Miksi haluaisin parisuhteen? Mitä sillä tekisin?
Seksihalut ovat haalistuneet, ne vähät, mitä on jäljellä, hoitelen itsekseni. En kaipaa siihen enää naista. Tämän myötä myös romanttiset ajatukset naisia kohtaan ovat totaalisesti kuolleet.
Tunnen lämpimiä, mutta kaverillisia tunteita useampaa naista kohtaan, rakastan myös omaa tytärtäni, sisartani ja muita läheisiä sukulaisiani, niin kuin perheenjäsentä tai sukulaista rakastetaan, mutta en kyllä käsitä, miten enää voisin saada kaivettua mitään ihastusta tai romanttista rakkautta johonkin naiseen (jos niin kävisi, epäilisin alkavaa Alzheimerin tautia).
Kuulostaapa tutulta ja olen 45 vuotias nainen, leskeksi jäin muutama vuosi takaperin. Ehkä juuri seksuaalisten halujen haalistuessa, aiemmin olin hyvinkin vireä, en enää osaa kuvitella itseäni parisuhteessa saatika rakastuneena tms. On muodostunut niin omat elämäntavat, nautin rauhasta ja itsenäisyydestäni aivan liikaa. Omat kädet myös toimivat ok :D
Ja parisuhteita on takana koko ikäni ajalta niin tiedän jo aika tarkkaan mitä olisi tiedossa. Lopulta miehiä on ärsyttänyt luonteeni, koska olen metsissä viihtyvä omiin harrastuksiin paneutuva lukutoukka enkä kovin altis miellyttämään tahi palvelemaan ketään enkä viihdy juhlissa tms. Töitä teen ihan huvikseni, koska taloudellisesti pärjäisin ilmankin ja tulevaisuus on avoinna. Muutama ystävä löytyy, mutta parisuhdetta en kuitenkaan enää kaipaa enkä mitään vapaampaa kuviotakaan. Jotenkin tunnen olevani vapaa ensimmäistä kertaa elämässäni.
Samantyyppinen mies ei kokisi tuota rasitteeksi. Kaikenhan ratkaisee se, että sopiiko elämäntavat ja libidot yhteen jne. Me olemme mieheni kanssa hyvin samanlaisia, viihdymme kahden ja olemme kaiken vapaa-aikamme kahden. Lukutoukkia molemmat, pidämme matkustelusta ja muutenkin pidämme samoista asioista. Seksissä myös. Silloin se yhteiselämä on aika rattoisaa, vaikka kuulostaa tuo sinunkin elämäsi varsin mukavalta näin introvertin lukutoukan silmin.
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen on maininnut, että miehiä kiinnostaa naisessa vain seksi. Ja moni mies on todennut, että eivät halua parisuhteeseen, koska eivät näe sitä itselleen tarpeeksi positiivisena asiana, eli joko se pelkkä seksi ei riitäkään, sitä ei ole parisuhteessa riittävästi tarjolla tai seksiä on riittävästi, mutta sen mukana tulee liikaa miehen mielestä negatiivista kuormaa. Eikö ratkaisu tähän olisi miettiä, miksi miehillä on niin negatiivinen kuva parisuhteesta ja mistä löytyisi miehille seksin lisäksi muitakin syitä parisuhteelle. Itse kuoppasin lapsihaaveeni noin 35 vuotiaana ja totesin, että ei minua kiinnostanut parisuhde tai sen etsiminen enää yhtään. Tämän hoksaaminen poisti patoutuneen angstin, toi lisää virtaa harrastaa ja teki elämästä huomattavasti seesteisempää. Enää ei tarvinnut viikonloppuja uhrata baareissa notkumiseen ja tinderin selaamiseen, vaan voi tehdä asioita mistä nauttii.
Ei tietenkään. Helpompaa sanoa etteivät miehet halua kuin seksiä, sitenhän kaikki vastuu, ja syyllisyys, pysyy tukevasti miesten harteilla. Eihän nyt hyvänenaika nähköön naisella VOI olla mitään tekemistä miehen pariutumishalujen kanssa.
Panos-tuotos kommentti jostain jenkkileffasta: "Love to me is like a bank account. You only get out as much as you put in, and if you're lucky, you get a little interest."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä jotkut jaksavat miettiä yöt päivät läpeensä joidenkin vanhempien julkkismiesten pariutumisia. Julkkisnaisten lelupoikia ei mietitä ollenkaan samalla hartaudella.
Ollaanko sitten Jenkkilästä jäljessä, mutta ei tuo oman lapsensa ikäisen (seksi)kumppanin saalistaminen kovin suomaiselta ilmiöltä tunnu. Oletuksena kuitenkin että oman ikäinen olisi turn off ja seksihän nyt on hamaan tappiin asti se, miksi sukupuolet toisistaan kiinnostuvat. Muun on oltava täysin toisarvoista.
Se että joku toivoisi tälläisen pariutumisvalinnan yleistymistä ei silti tee siitä vielä kovin yleistä. Ja syitä tuolla joku aikuinen mies jo luetteli. Suurinta osaa viiskymppisistä mietityttää muu kuin oma seksuaalinen haluttavuus markkinoilla. Näin kehtaan väittää, vaikka markkinavoimat varmaan haluaisivat asian olevan toisin.
Markkinat eivät halua mitään. Tuossa taitaa olla yksi syy, virhe, miksi te todellisuudelta silmänne ummistavat niin vihaatte, kun ihmisten käyttäytymistä kuvaillaan parhaiten osuvilla termeillä.
Kummasti se on usein niin, että lähinnä ne miehet jotka noita markkinatermejä käyttävät eivät ole parisuhteessa. Ne jotka eivät käytä ovat.
Vedä siitä johtopäätöksesi.Harvemmin naisten kanssa kannattaa puhua asioiden oikeilla nimillä. Kostatte heti, kun ette kestä realismia. Jotkut miehetkin käyttäytyvät niin. Minutkin mieltäisit aiempaan joukkoon, jos tuntisimme toisemme.
Ja joskus miehet vain ovat väärässä. Se on ihan inhimillistä.
Feministin mielestä miehet ovat aina väärässä. Kaikesta.
Ja miesten mielestä naiset. So? Sellainen on sukupuolten välinen suhde ollut aina, nykyään vaan naiset sanoo herkemmin kun mies on väärässä. On vissiin tarpeeksi katseltu nöyriä äitejämme ja isoäitejämme, jotka purivat huultaan kun miehet melskasivat menemään. Enää ei kiinnosta purra.
Mitenkähän monta sukupolvea tuohon traumojen purkamiseen mahtaa mennä? Mietin vain, että milloin aito tasa-arvo sukupuolten välillä olisi kenties mahdollinen, jos ylipäätään on. Ehkä sadan vuoden päästä?
Vai ollaanko me sitten jo niin pitkällä transhumanismissa, että ollaan käytännössä puolirobotteja, joille sukupuoli on aika toisijainen asia?
Sivusta: Pari/kolmesataa vuotta voi vielä mennä siihen, että naiset ovat aidosti tasa-arvoisia ja tulevat kohdelluiksi samoin kuin miehet, jostain kuulin tällaisen arvion. En kylläkään tiedä, mitä tässä odotellessa pitäisi tehdä, eikä meistä kukaan varmaan ole näkemässä.
Eli naisia kohdeltaisiin parin/kolmensadan vuoden kuluttua huomattavasti huonommin kuin nyt? Jaa, en oikein usko.
Alue: Aihe vapaa
Ei ihme, jos olet lahna eli et kotona osallistu mihinkään kotitöihin.