Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?

Velhon vetovinkit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veltto velho kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.
Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.

Tasokkaat miehet voivat ja tekevät tuota. Kun pyörittää useampaa naista niin syntyy "vajausta" tavallisille miehille. Lisäksi muahanmuutto on ollut hyvin miesvoittoista, mikä kiristää "kilpailua" lisää. Tämän seurauksena tavismiehelle on "tarjolla" vain ö-tasoa. Eikä siksi kiinnosta kuin joskus "tyhjentää kassit" ja säilyttää "tatsi".
Naiset ovat itse pilanneet "tapailukulttuurin" sekä samalla koko maailman.

Onko se naisten vika, jos miehiä on tyrkyllä enemmän kuin naisia? Ja nimenomaan hakemassa sitä seksiä, valehtelemalla ja huijaamalla kaikin keinoin? Mulle sopisi erittäin hyvin, jos esim. varatut saataisiin jotenkin karsittua deittimarkkinoilta pois sotkemasta ja pelkää seksiä etsivät jotenkin kohdennettua toisiinsa, niin että me rakkautta ja suhdetta etsivät emme joutuisi seulomaan tuota sontaa läpi. Mutta mites tuon järjestät? Ja miten tuo on naisten vika?

Noh, ihan itse naiset ovat aarteensa jostain kaivaneet ja ihan kai itse analyysit ja riskiarviot myös suorittaneet. Jos jokin haitallinen kaava kovin usein toistuu, niin asiaa varmaan kannattaisi mielessä pohtia ja syyllistä etsiä enempi sieltä omasta tajunnasta ja todellisuudesta kuin puolesta maailmasta.
Sinänsä tietenkin hyvä, että tietoa on nyt lähdetty etsimään internetistä ja kuten huomata saattaa, niin sitä saattaa myös onnekkaana löytää.

Sekin helpottaisi, jos niin moni mies ei olisi tunnekylmä ja itsekäs hyväksikäyttäjä. Tietysti jokainen huijatuksi tullut syyttää itseään, ei siihen tarvi enää muiden vahingoniloa. Varmaan samaa räkäistä naurua voi hohottaa niille miehille, joilta Diana tai Tatjaana on vienyt rahat. Oma vika pikku sika. Kato peiliin!

Mä olen taasen huomannut, että usein miehille tulee (uudelleen) vauvakuume 40-50-vuotiaana, vaikka olisikin jo teini-ikäisiä tai jopa aikuisia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

mietin et miksi moni mies luulee että naiset on vaan otettavissa...että karkkikauppa on heidän totuutensa. kun ei he aina itekään ole mitään superhaluttuja.

Miksi moni nainen, ihan taviskin luulee olevansa jokin erityinen uniikki löytö, jonka saadakseen miehen on taisteltava ja kestää naisen taholta törkeääkin käytöstä ja monenlaista tuittuilua?

Aika monella tutustumani nainen on mukana jo jonkun miehen pyörittämässä panoringissä. Kerran tai pari viikossa riittää ja muu aika on sitten täysin itselle ja tarpeet tulee tyydytettyä. Ei kuorsaa kukaan vieressä sängyssä eikä levittele pidettyjä vaatteita pitkin kotia. Ja pääasia, ei haise siellä miltään epämiellyttävältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen. 
 

Ymmärtäkää hyvät ihmiset, että 50-vuotiailla miehillä ei ole enää niin palavaa intoa olla teidän kanssanne koko ajan. 
Olen itse tätä ikäluokkaa oleva mies, jolla on eronneita miehiä kavereina paljonkin. Ei heistä enää kovinkaan moni halua sitoutua parisuhteeseen. Syitä on seuraavia:
- Oma vapaa-aika on muodostunut sellaiseksi, että ei olisi riittävästi aikaa toiselle;
- Halu päättää omista asioista, asumisesta, menemisistä ja tulemisista;
- Haluttomuus sitoutua, koska vanheneminen pelottaa; haluaa ottaa vielä viimeisen vapauden irti, kun se on mahdollista - ja sitä paitsi monelle miehelle uudelleen mahdollista esim. pitkän perhe-elämävaiheen jälkeen;
- Sormet palaneet huonoissa parisuhteissa;
- Yksinkertaisesti halu saalistaa naisia - yrittää vielä sitä kautta tuntea itsensä hyväksytyksi ja kelpaavaksi;
- Muitakin syitä on - esimerkiksi yksi ystäväni on vastuussa iäkkäistä ja huonokuntoisista vanhemmistaan, eikä haluja parisuhteeseen tällä hetkellä ole. Toisella matkatyöt haittaavat. Kolmannella on omia mt-ongelmia.
Pähkinänkuoressa: syitä on monia.

Tässä oli muuten asiaa. Voisi vielä lisätä, että saa maksullisiltakin, ilman sitoumuksia. Seksityöhän on hienoa, lehtijutuista päätellen. Tuskin seksityöläiset kuvittelevat, että asiakkaat olisivat nuoria ja hyvännäköisiä miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen. 
 

Ymmärtäkää hyvät ihmiset, että 50-vuotiailla miehillä ei ole enää niin palavaa intoa olla teidän kanssanne koko ajan. 
Olen itse tätä ikäluokkaa oleva mies, jolla on eronneita miehiä kavereina paljonkin. Ei heistä enää kovinkaan moni halua sitoutua parisuhteeseen. Syitä on seuraavia:
- Oma vapaa-aika on muodostunut sellaiseksi, että ei olisi riittävästi aikaa toiselle;
- Halu päättää omista asioista, asumisesta, menemisistä ja tulemisista;
- Haluttomuus sitoutua, koska vanheneminen pelottaa; haluaa ottaa vielä viimeisen vapauden irti, kun se on mahdollista - ja sitä paitsi monelle miehelle uudelleen mahdollista esim. pitkän perhe-elämävaiheen jälkeen;
- Sormet palaneet huonoissa parisuhteissa;
- Yksinkertaisesti halu saalistaa naisia - yrittää vielä sitä kautta tuntea itsensä hyväksytyksi ja kelpaavaksi;
- Muitakin syitä on - esimerkiksi yksi ystäväni on vastuussa iäkkäistä ja huonokuntoisista vanhemmistaan, eikä haluja parisuhteeseen tällä hetkellä ole. Toisella matkatyöt haittaavat. Kolmannella on omia mt-ongelmia.
Pähkinänkuoressa: syitä on monia.[/

Tämä oli hyvä lista.Ymmärrän, etteivät 50- v. miehet enää janoa parisuhteita. Naiset ovat sitten enemmän parisuhteen perään, olivatpa naiset minkäikäisiä tahansa. Tarpeet eivät vaan osu yhteen.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen. 
 

Ymmärtäkää hyvät ihmiset, että 50-vuotiailla miehillä ei ole enää niin palavaa intoa olla teidän kanssanne koko ajan. 
Olen itse tätä ikäluokkaa oleva mies, jolla on eronneita miehiä kavereina paljonkin. Ei heistä enää kovinkaan moni halua sitoutua parisuhteeseen. Syitä on seuraavia:
- Oma vapaa-aika on muodostunut sellaiseksi, että ei olisi riittävästi aikaa toiselle;
- Halu päättää omista asioista, asumisesta, menemisistä ja tulemisista;
- Haluttomuus sitoutua, koska vanheneminen pelottaa; haluaa ottaa vielä viimeisen vapauden irti, kun se on mahdollista - ja sitä paitsi monelle miehelle uudelleen mahdollista esim. pitkän perhe-elämävaiheen jälkeen;
- Sormet palaneet huonoissa parisuhteissa;
- Yksinkertaisesti halu saalistaa naisia - yrittää vielä sitä kautta tuntea itsensä hyväksytyksi ja kelpaavaksi;
- Muitakin syitä on - esimerkiksi yksi ystäväni on vastuussa iäkkäistä ja huonokuntoisista vanhemmistaan, eikä haluja parisuhteeseen tällä hetkellä ole. Toisella matkatyöt haittaavat. Kolmannella on omia mt-ongelmia.
Pähkinänkuoressa: syitä on monia.[/
Tämä oli hyvä lista.Ymmärrän, etteivät 50- v. miehet enää janoa parisuhteita. Naiset ovat sitten enemmän parisuhteen perään, olivatpa naiset minkäikäisiä tahansa. Tarpeet eivät vaan osu yhteen.

Juu. Kyllä se on monellakin miehellä tuohon ikään mennessä niin nähty ja koettu parisuhdetoiminta, eli on paljon muita ja kiinnostavampia asioita ja tekemisiä tuolle vaihtoehdoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 44-vuotias mies, parisuhteessa.

Jos ja kun tämä parisuhde päättyy, en todellakaan etsi uutta naista tilalle. Panos/tuotto ei ole sillä tasolla kuin sen pitäisi olla.

Olisitko juuri Sinä sellainen poikkeus? Tuskin, koska olet eronnut.

Entäpä kun moni on eronnut juuri siksi kun ei itsekään saanut suhteesta sitä asiaankuuluvaa panos/tuottoa? Ei se pelkkä menneisyydessä kummitteleva ero (?) tee kenestäkään surkeaa kumppania. Samalla laillahan sinustakin voi moni nainen ajatella, että eronnut mies, oli varmaan kumppaninsa mielestä kelvoton? Tällainen ajatustapa on harhaa.

Epäilemättä näin moni nainen ajattelisikin minusta, harhaa tai ei.

Kyse on siitä haluanko ottaa riskin. Vastaus kohdaltani on "en halua"

Miksi en? Koska se ei ole parhaimmillaankaan sen arvoista.

Tai käy niin että sattumalta kadulla joku vaan tulee ja kaikki aiempi shaisse ja päätökset unohtuu. Tai sit ei. Mulle kävi. Ei kandee stressaa.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen. 

 

Ymmärtäkää hyvät ihmiset, että 50-vuotiailla miehillä ei ole enää niin palavaa intoa olla teidän kanssanne koko ajan. 

Olen itse tätä ikäluokkaa oleva mies, jolla on eronneita miehiä kavereina paljonkin. Ei heistä enää kovinkaan moni halua sitoutua parisuhteeseen. Syitä on seuraavia:

- Oma vapaa-aika on muodostunut sellaiseksi, että ei olisi riittävästi aikaa toiselle;

- Halu päättää omista asioista, asumisesta, menemisistä ja tulemisista;

- Haluttomuus sitoutua, koska vanheneminen pelottaa; haluaa ottaa vielä viimeisen vapauden irti, kun se on mahdollista - ja sitä paitsi monelle miehelle uudelleen mahdollista esim. pitkän perhe-elämävaiheen jälkeen;

- Sormet palaneet huonoissa parisuhteissa;

- Yksinkertaisesti halu saalistaa naisia - yrittää vielä sitä kautta tuntea itsensä hyväksytyksi ja kelpaavaksi;

- Muitakin syitä on - esimerkiksi yksi ystäväni on vastuussa iäkkäistä ja huonokuntoisista vanhemmistaan, eikä haluja parisuhteeseen tällä hetkellä ole. Toisella matkatyöt haittaavat. Kolmannella on omia mt-ongelmia.

Pähkinänkuoressa: syitä on monia.[/

Tämä oli hyvä lista.Ymmärrän, etteivät 50- v. miehet enää janoa parisuhteita. Naiset ovat sitten enemmän parisuhteen perään, olivatpa naiset minkäikäisiä tahansa. Tarpeet eivät vaan osu yhteen.

Perinteisesti tämä on ollut toisin päin. Naiset harvemmin edes lähtevät ns. toiselle kierrokselle, moni on sanonut että kun on yhdestä huollettavasta päässyt niin toista ei ota tilalle. Tämä on ollut aikaa kun nainen on tosiaan ollut perheen pyykkäri, kokki, kuski, ruokalähetti, sihteeri ja ties mitä. Näissä perheissä on ollut paljon miehiä jotka eivät osaa pyykkikonetta laittaa käyntiin. Ne miehet ovat sitten olleet eron jälkeen hukassa ja tottuneita siihen että vaimo hoitaa kaiken, joten he ovat lähteneet heti etsimään uutta naista jonka hoivissa olla. Tämä on varmaan muuttunut. Nykyään useimmat miehet osaavat itse kyllä pitää huolen itsestään. Parisuhdetta ei välttämättä tarvitse mihinkään ja moni mies haluaa elää juuri tuota vapaata elämää, aivan kuten naisetkin samassa tilanteessa perinteisesti ovat halunneet. Naiset eivätkä enää miehetkään tarvitse suhdetta sillä perusteella että "kunhan nyt olisi joku" vaan suhteeseen hakeudutaan vasta kun sydän kertoo aidosta kaipuusta yhteyteen ja rakkauteen miehen ja naisen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 44-vuotias mies, parisuhteessa.

Jos ja kun tämä parisuhde päättyy, en todellakaan etsi uutta naista tilalle. Panos/tuotto ei ole sillä tasolla kuin sen pitäisi olla.

Olisitko juuri Sinä sellainen poikkeus? Tuskin, koska olet eronnut.

Entäpä kun moni on eronnut juuri siksi kun ei itsekään saanut suhteesta sitä asiaankuuluvaa panos/tuottoa? Ei se pelkkä menneisyydessä kummitteleva ero (?) tee kenestäkään surkeaa kumppania. Samalla laillahan sinustakin voi moni nainen ajatella, että eronnut mies, oli varmaan kumppaninsa mielestä kelvoton? Tällainen ajatustapa on harhaa.

Epäilemättä näin moni nainen ajattelisikin minusta, harhaa tai ei.

Kyse on siitä haluanko ottaa riskin. Vastaus kohdaltani on "en halua"

Miksi en? Koska se ei ole parhaimmillaankaan sen arvoista.

Tai käy niin että sattumalta kadulla joku vaan tulee ja kaikki aiempi shaisse ja päätökset unohtuu. Tai sit ei. Mulle kävi. Ei kandee stressaa.

Sää olit Mr. Oikea jolle kulle naiselle. Se on hieno uutinen. Iloitsen teistä. On upea tavata joku, joka tekee lopun entisestä.

Deittiäpeissä sitä kuonaa jaksaa vain tietty kansanosa. Kannattaa keskittää kumppanitoiveet muualle. Fiksu porukkka on jossain ihan muualla tekemässä muita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Herpes tarttuu myös oireettomana ja vaikka käyttäisi kondomia. Ilmankos sitä on paljon nykyään, kun toisilla on ollut satoja kumppaneita.

Mä olen miettinyt tätä. Että eikö oma tai muiden terveys kiinnosta yhtään, kun seksiä harrastetaan tosta noin vain. Eikö haittaa saada jotain virusta loppuiäksi?

Vierailija kirjoitti:

Deittiäpeissä sitä kuonaa jaksaa vain tietty kansanosa. Kannattaa keskittää kumppanitoiveet muualle. Fiksu porukkka on jossain ihan muualla tekemässä muita asioita.

Hyvä näin, en hae koskaan ketään deittiäpeillä. Face to face on ainoa normaali ja terve tapa tutustua uusiin ihmisiin.

Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?

Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.

Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.

Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.

Olen mies 50+ ja yksikseni nyt seitsemän vuotta. Alkuun etsin vakavalla mielellä kumppania ravintoloista, nettiin en mene, koska en jaksa sellaista intensiivisyyttä ja naisrallia. Muutaman naisen treffailin ja totesin, että nämä olivat netissä kahlanneet valtavan määrän miehiä läpi ja siihen lopahti kiinnostukseni.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni on juurikin tuo, että ensimmäisen kierroksen jäljiltä näillä miehillä on sormet palaneet niin pahasti, että eivät uskalla enää parisuhteeseen. Tällainen oli myös oma nykyinen mieheni kun tapasin hänet eronsa jälkeen, ja ymmärsin hyvin kuultuani hänen kokemuksensa avioliitosta. Mies oli suorastaan traumatisoitunut vaatimuksista ja syytöksistä. Etenimme hänen tahdillaan ja 3 vuoden päästä tapaamisesta hän sitten kertoi haluavansa parisuhteeseen kanssani. Oli kai siinä ajassa alkanut uskoa ettei minussa asu piilotettua pirttihirmua.

.

Moni ei varmaan tällaista odottelua jaksa jos haluaa suhteen eikä aina odottelu edes palkitse. Minä kuitenkin olen suunnattoman kiitollinen itselleni että jaksoin, koska nykyään olemme hurjan rakastuneita. On tosi upeaa kokea tällainen käänteinen suhde, kun nuorempana kaikki suhteet menivät samalla kaavalla, jossa rakastuttiin heti silmittömästi, sitten pikkuhiljaa petyttiin ja rakkaus hiipui vuosi vuodelta. Tässä on alkuun oltu epäileväisiä ja varovaisia, tunteet rakentuneet ihan pikkuhiljaa, sitten roihahtaneet täyteen liekkiin ja kasvavat vaan vuosi vuodelta.

Tuo on kyllä outo ilmiö. Ymmärrän varovaisuuden, mutta miksi miehet niin helposti säikähtävät loppuelämäksi? Itse olen nainen ja avioliitossa menee joskus huonosti. Jos tästä lähtisin, niin olisin sitä mieltä, että nyt mä ansaitsen löytää sen onnen. Enkä niin, että yksi mies oli ikävä niin kaikki ne varmaan on.

M-52 kirjoitti:

Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?

Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.

Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.

Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.

Kiitos mielenkiintoisesta näkökulmasta. Jotain muutakin kuin kuvaamasi voi myös naisesta löytyä. Jospa nainen olisikin sinua huomattavasti varakkaampi, eikä niin hallitseva, mitä tuossa kuvaat. Naisia on niin moneen lähtöön.

M-52 kirjoitti:

Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?

Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.

Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.

Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.

Mitäs sitten, kun lapset on jo lentäneet pesästä ja perustaneet perheet. Ja itse olet eläkkeellä. Yksinkö vaan olla möllötät kodissasi? Laitatko lapset huolehtimaan sinusta, kun olet vanha, vaikka voisitte kumppanin kanssa huolehtia toisistanne?

Miehillä rupeaa mieskunto horjumaan tuon ikäisenä, myös halut vähenevät. Sitä on tietysti vaikea myöntää ja helpommalla pääsee pysyttelemällä etäällä parisuhteesta. Voi tapailla harvakseltaan vain silloin, kun on saanut kerättyä riittävästi latausta.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä rupeaa mieskunto horjumaan tuon ikäisenä, myös halut vähenevät. Sitä on tietysti vaikea myöntää ja helpommalla pääsee pysyttelemällä etäällä parisuhteesta. Voi tapailla harvakseltaan vain silloin, kun on saanut kerättyä riittävästi latausta.

Ja sitä m ies viha a ei ole tällä palstalla yhtään..