Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
Miehillä rupeaa mieskunto horjumaan tuon ikäisenä, myös halut vähenevät. Sitä on tietysti vaikea myöntää ja helpommalla pääsee pysyttelemällä etäällä parisuhteesta. Voi tapailla harvakseltaan vain silloin, kun on saanut kerättyä riittävästi latausta.
Tämä on oma kokemukseni! Olen toki tavannut hyvin viriilin 62-vuotiaankin, mutta hän oli kyllä poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Miehillä rupeaa mieskunto horjumaan tuon ikäisenä, myös halut vähenevät. Sitä on tietysti vaikea myöntää ja helpommalla pääsee pysyttelemällä etäällä parisuhteesta. Voi tapailla harvakseltaan vain silloin, kun on saanut kerättyä riittävästi latausta.
Ehkä jonkun on vaikea myöntää, mutta kyllä jokainen yli viisikymppinen mies tietää, ettei enää ole p***u mielessä ihan samaan tapaan kuin joskus nuorempana. Vähän harvemminkin riittää 😞
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä rupeaa mieskunto horjumaan tuon ikäisenä, myös halut vähenevät. Sitä on tietysti vaikea myöntää ja helpommalla pääsee pysyttelemällä etäällä parisuhteesta. Voi tapailla harvakseltaan vain silloin, kun on saanut kerättyä riittävästi latausta.
Ja sitä m ies viha a ei ole tällä palstalla yhtään..
Ei tämä mitään vihaa ole, biologinen/psykologinen toteamus. Olisi aika palstamiestenkin myöntää, ettei mieskunto parane iän myötä.
Minun näkökulmasta katsellen pariutumisriitistä on tullut nykyään sellaista soidinmenoa että ei edes viitsi alkaa siihen rumbaan. 27 vuotta avioelämää takana ja nyt 2 vuotta sinkkuna. Minulla oli pari viikkoa deittiprofiili ja otin sen pois. Jotenkin näytti koko homma siltä että tarjolla ei ollut mitään mikä olisi herättänyt mielenkiintoa. Noin kymmenkunta yhteyden ottoa minun suuntaan, ja kahdet live treffit. Ne riitti, ja poikamies elämä jatkuu.
Jäi pelkästään kysymys ilmaan että menetinkö ehkä jotain, vai säästinkö ehkä itseni joltakin mitä en halua? Tässä iässä on helpompi tehdä näitä ratkaisuita, kun nyt ajattelee enimmäkseen yläpäällä, eikä ole enää pelkästään sen alapäänsä ohjattavana.
M53
Mä oon 40-v, kaksi lasta ja nyt toisessa pitkässä parisuhteessa. Mä luulen, että niistä naisista menee vaan jotenkin "hohto" iän myötä. Rakastan kyl nykyistä puolisoani, mutta mä luulen, että jos tulen eroamaan joskus 10 vuoden päästä 50-vuotiaana, niin silloin ei enää vaan kiinnosta naiset ja suhteet, kun ne on niin nähty.
Voi vielä viisikymppisenä, tai juuri silloin, vapaus tuntua hyvältä. Mutta moni harmittelee kun ikää tulee enemmän, että olisi pitänyt se emäntä ottaa kun vielä sai. Helpompaa se viisikymppisenä on kuin yli kuusikymppisenä.
Nykynaiset ja yhteiskunta on miehen kilpailija ja vastustaja, ei kumppani. Mitä sitä kiertelemään. Mies on raiskaaja ja pahoinpitelijä ja kaikin tavoin alistaa ja rääkkää naisia, näin meille kerrotaan. Sitten ihmetellään kun miehiä ei kiinnosta osallistua kotileikkeihin ja avioliittoihin. Miksi vaivautua., seurauksena on vain syyttelyä siitä kuinka mies ei pidä vanhempainvapaita tai tee kotitöitä. Lopulta nainen vie lapset ja mies muuttaa yhteisestä kodista kerrostalokaksioon maksamaan elatusmaksuja.
metoo, feminismi, elatusmaksut, puolen omaisuuden menettäminen erossa, nalkutus ym.
ei oikein kannusta miestä parisuhteeseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hyvät parisuhdetta haluavat miehet ovat sitoutuneet tuossa iässä. Eronneilla taas on usein pitkä parisuhde takana ja lapsia, eikä ole mitään halua enää sitoutua ainakaan vuosiin eron jälkeen. Loput on peräkammarinpoikia.
Ne harvat seassa olevat helmet jää yksin sitten näiden kahden ryhmän takia, jotka on osoittaneet parisuhdekelvottomuutensa ja asennev¤mmansa liian monta kertaa kaikin mahdollisin tavoin.
Ja se on harmi.
Kyllä noita hyviä miehiä jää yksin. Olen ihan varma siitä.
Nuo saalistajat ja pelaajat ovat usein sinnikkäitä ja jopa röyhkeitä. Olen itse mennyt vipuun ja sitä kadun.
Silti tiedän että tuonne sivuun jää ihan kelpo tyyppejä. Ei harmainta hajuakaan miten miehet ja naiset kohtaisivat nykyään luontevasti. Jonkun kävelyporukan löysin fasesta. Kuulostaa hyvältä idealta, etenkin kun ei puhuttu mitään yksinäisyydestä tai sinkkuudesta. Ne tuttavuudetkin voisivat riittää. Ei olisi niin paineista tuo tapaaminen.
Ei naiset osaa seurustella. Liikaa vatimuksia myös että pitäisi olla iso kiho eikä tavis mies kelpaa nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset ja yhteiskunta on miehen kilpailija ja vastustaja, ei kumppani. Mitä sitä kiertelemään. Mies on raiskaaja ja pahoinpitelijä ja kaikin tavoin alistaa ja rääkkää naisia, näin meille kerrotaan. Sitten ihmetellään kun miehiä ei kiinnosta osallistua kotileikkeihin ja avioliittoihin. Miksi vaivautua., seurauksena on vain syyttelyä siitä kuinka mies ei pidä vanhempainvapaita tai tee kotitöitä. Lopulta nainen vie lapset ja mies muuttaa yhteisestä kodista kerrostalokaksioon maksamaan elatusmaksuja.
Pitääkö sitä 50+ miehen ruveta lapsia tekemään?
Mika kirjoitti:
Ei naiset osaa seurustella. Liikaa vatimuksia myös että pitäisi olla iso kiho eikä tavis mies kelpaa nykyään.
Nyt lukuja kehiin. Kuinka moni nainen on sinulta tuollaista vaatinut?
Keksitään sellaisia matalan kynnyksen harrastusmuotoja, joihin voi tulla olemaan, juttelemaan ilman että tarvitsee ripustaa OLEN TYRKYLLÄ -kylttiä kaulaan. Jotenkin ne kuitenkin saisivat olla sinkuille suunnattuja ilman sitä parituspainotusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni on juurikin tuo, että ensimmäisen kierroksen jäljiltä näillä miehillä on sormet palaneet niin pahasti, että eivät uskalla enää parisuhteeseen. Tällainen oli myös oma nykyinen mieheni kun tapasin hänet eronsa jälkeen, ja ymmärsin hyvin kuultuani hänen kokemuksensa avioliitosta. Mies oli suorastaan traumatisoitunut vaatimuksista ja syytöksistä. Etenimme hänen tahdillaan ja 3 vuoden päästä tapaamisesta hän sitten kertoi haluavansa parisuhteeseen kanssani. Oli kai siinä ajassa alkanut uskoa ettei minussa asu piilotettua pirttihirmua.
.
Moni ei varmaan tällaista odottelua jaksa jos haluaa suhteen eikä aina odottelu edes palkitse. Minä kuitenkin olen suunnattoman kiitollinen itselleni että jaksoin, koska nykyään olemme hurjan rakastuneita. On tosi upeaa kokea tällainen käänteinen suhde, kun nuorempana kaikki suhteet menivät samalla kaavalla, jossa rakastuttiin heti silmittömästi, sitten pikkuhiljaa petyttiin ja rakkaus hiipui vuosi vuodelta. Tässä on alkuun oltu epäileväisiä ja varovaisia, tunteet rakentuneet ihan pikkuhiljaa, sitten roihahtaneet täyteen liekkiin ja kasvavat vaan vuosi vuodelta.Tuo on kyllä outo ilmiö. Ymmärrän varovaisuuden, mutta miksi miehet niin helposti säikähtävät loppuelämäksi? Itse olen nainen ja avioliitossa menee joskus huonosti. Jos tästä lähtisin, niin olisin sitä mieltä, että nyt mä ansaitsen löytää sen onnen. Enkä niin, että yksi mies oli ikävä niin kaikki ne varmaan on.[/
Aika moni nainen kuvittelee huonon avioliittonsa jälkeen erotessaan, että ansaitsee löytää onnen. Niin minäkin ajattelin, mutta sellaista onnea ei vaan välttämättä enää kohtaa. Näin se on. Kannattaa varustaa itsensä yksinoloon, sillä harvemmalla käy niin hyvä tuuri, että se ansaittu onni löytyy.
Vierailija kirjoitti:
metoo, feminismi, elatusmaksut, puolen omaisuuden menettäminen erossa, nalkutus ym.
ei oikein kannusta miestä parisuhteeseen
Tuolla tietämyksellä on tosiaan parempi, että pysyy kaukana kaikista parisuhteista.
M-52 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä rupeaa mieskunto horjumaan tuon ikäisenä, myös halut vähenevät. Sitä on tietysti vaikea myöntää ja helpommalla pääsee pysyttelemällä etäällä parisuhteesta. Voi tapailla harvakseltaan vain silloin, kun on saanut kerättyä riittävästi latausta.
Ehkä jonkun on vaikea myöntää, mutta kyllä jokainen yli viisikymppinen mies tietää, ettei enää ole p***u mielessä ihan samaan tapaan kuin joskus nuorempana. Vähän harvemminkin riittää 😞
Kyllähän tuossa on vinha perä.🙂 Kaikkein parasta on asustella tai matkustella yksin.
mies54v
Vierailija kirjoitti:
Keksitään sellaisia matalan kynnyksen harrastusmuotoja, joihin voi tulla olemaan, juttelemaan ilman että tarvitsee ripustaa OLEN TYRKYLLÄ -kylttiä kaulaan. Jotenkin ne kuitenkin saisivat olla sinkuille suunnattuja ilman sitä parituspainotusta.
FB:n lenkkiryhmät. Sopivavauhtisella lenkillä pystyy juttelemaan ja viikottaisella lenkillä voi ennen pitkää tutustuakin joihinkin.
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä rupeaa mieskunto horjumaan tuon ikäisenä, myös halut vähenevät. Sitä on tietysti vaikea myöntää ja helpommalla pääsee pysyttelemällä etäällä parisuhteesta. Voi tapailla harvakseltaan vain silloin, kun on saanut kerättyä riittävästi latausta.
Ehkä jonkun on vaikea myöntää, mutta kyllä jokainen yli viisikymppinen mies tietää, ettei enää ole p***u mielessä ihan samaan tapaan kuin joskus nuorempana. Vähän harvemminkin riittää 😞
Kyllähän tuossa on vinha perä.🙂 Kaikkein parasta on asustella tai matkustella yksin.
mies54v
Mikä siinä on parasta? Minusta ainakin jaetut kokemukset ovat ihan parhaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä rupeaa mieskunto horjumaan tuon ikäisenä, myös halut vähenevät. Sitä on tietysti vaikea myöntää ja helpommalla pääsee pysyttelemällä etäällä parisuhteesta. Voi tapailla harvakseltaan vain silloin, kun on saanut kerättyä riittävästi latausta.
Ja sitä m ies viha a ei ole tällä palstalla yhtään..
Ei tämä mitään vihaa ole, biologinen/psykologinen toteamus. Olisi aika palstamiestenkin myöntää, ettei mieskunto parane iän myötä.
Totta, mutta.
Nyt saan varmaankin kaikkien naisten vihat niskaan kun totean samaan hengenvetoon että harva nainen on enää yhtä haluttava +50, kuin nuorempana? Voihan jo sekin olla osasyy siihen että lakanat ei heilu siinä iässä enää yhtä ahkerasti kuin nuorempana?
Toki +50 iässä on se toinenkin puoli. Ajattelee enemmän myös muitakin asioita parisuhteesta kuin pelkästään seksiä.
Nimenomaan. Lapset ovat lentäneet pesästä ja heidän kanssaan on hienoa olla aikuisten ihmisten välisessä ystävyyssuhteessa. Erityisen hienoa on, kun saa - vielä kohtuullisen nuorena - vaarina olla lastenlasten elämässä mukana. Sitä onnea ja autuutta en nuorempana, omien lasten kiireiden keskellä osannut kuvitellakaan.
Tietysti vanheneminen yksinäisessä pesässä on aika synkkä tulevaisuuskuva, ja ehkä se onkin suurin syy avo-/avioliittoon ryhtymisessä vanhemmalla iällä.