Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä rupeaa mieskunto horjumaan tuon ikäisenä, myös halut vähenevät. Sitä on tietysti vaikea myöntää ja helpommalla pääsee pysyttelemällä etäällä parisuhteesta. Voi tapailla harvakseltaan vain silloin, kun on saanut kerättyä riittävästi latausta.
Johtuu pitkälti ikätoverinaisista. Laitappa parikymppinen seksotypy läähättämään perään niin satavuotiaskin gulli on jykevästi pystyssä kuin ikitammi.
Siinä on vain se ongelma, ettei sitä parikymppistä peräänläähättäjää mistään löydy. Parempi olisi vain tunnustaa ongelmansa ja hakeutua lääkärin puheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn: onko kukaan viisikymppinen pystynyt muodostamaan toisen viisikymppisen kanssa parisuhdetta, jossa olisi aktiivinen ja molempien osapuolten mielestä hyvä seksielämä?
Kyllä vain, ja vieläpä aivan erinomainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä rupeaa mieskunto horjumaan tuon ikäisenä, myös halut vähenevät. Sitä on tietysti vaikea myöntää ja helpommalla pääsee pysyttelemällä etäällä parisuhteesta. Voi tapailla harvakseltaan vain silloin, kun on saanut kerättyä riittävästi latausta.
Ja sitä m ies viha a ei ole tällä palstalla yhtään..
Ei tämä mitään vihaa ole, biologinen/psykologinen toteamus. Olisi aika palstamiestenkin myöntää, ettei mieskunto parane iän myötä.
Totta, mutta.
Nyt saan varmaankin kaikkien naisten vihat niskaan kun totean samaan hengenvetoon että harva nainen on enää yhtä haluttava +50, kuin nuorempana? Voihan jo sekin olla osasyy siihen että lakanat ei heilu siinä iässä enää yhtä ahkerasti kuin nuorempana?
Toki +50 iässä on se toinenkin puoli. Ajattelee enemmän myös muitakin asioita parisuhteesta kuin pelkästään seksiä.
Ihan samaan hengityksen tahtiin voin todeta, ettei 50+ mieskään ole enää yhtä haluttava kuin nuorempana. Se on vain hyväksyttävä tosiasia ja keskityttävä muihin syttymiskonsteihin, seksuaalisuus ei ole pelkkää ulkonäköä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mika kirjoitti:
Ei naiset osaa seurustella. Liikaa vatimuksia myös että pitäisi olla iso kiho eikä tavis mies kelpaa nykyään.
Nyt lukuja kehiin. Kuinka moni nainen on sinulta tuollaista vaatinut?
kaikki, joille en kelvannut
LUKUJA kehiin. "Kaikki" ei yksistään edusta lukumäärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
Ymmärtäkää hyvät ihmiset, että 50-vuotiailla miehillä ei ole enää niin palavaa intoa olla teidän kanssanne koko ajan.
Olen itse tätä ikäluokkaa oleva mies, jolla on eronneita miehiä kavereina paljonkin. Ei heistä enää kovinkaan moni halua sitoutua parisuhteeseen. Syitä on seuraavia:
- Oma vapaa-aika on muodostunut sellaiseksi, että ei olisi riittävästi aikaa toiselle;
- Halu päättää omista asioista, asumisesta, menemisistä ja tulemisista;
- Haluttomuus sitoutua, koska vanheneminen pelottaa; haluaa ottaa vielä viimeisen vapauden irti, kun se on mahdollista - ja sitä paitsi monelle miehelle uudelleen mahdollista esim. pitkän perhe-elämävaiheen jälkeen;
- Sormet palaneet huonoissa parisuhteissa;
- Yksinkertaisesti halu saalistaa naisia - yrittää vielä sitä kautta tuntea itsensä hyväksytyksi ja kelpaavaksi;
- Muitakin syitä on - esimerkiksi yksi ystäväni on vastuussa iäkkäistä ja huonokuntoisista vanhemmistaan, eikä haluja parisuhteeseen tällä hetkellä ole. Toisella matkatyöt haittaavat. Kolmannella on omia mt-ongelmia.
Pähkinänkuoressa: syitä on monia.Se on se tasapainoinen arki. On työt, ystävät, läheiset, harrastukset, jne. En minä kaipaa tähän enää mitään aikataulutettua.
Onhan tuo "oma elämä" meikäläiselläkin, mutta olisihan sen LISÄNÄ kiva olla joku, jonka kanssa viettää aikaa, tehdä asioita, harrastaa seksiä, käydä matkoilla, hipsutella soffalla katsellen leffoja jne.
Et sä tuohon parisuhdetta tarvitse.
Sehän riippuu ihan siitä, kuka se toinen on.
Miksei olisi mukava viettää yhdessä aikaa mukavan ihmisen kanssa? Yksin oppii kyllä olemaan, se on totta. Mutta parhaimmillaan toisen seura avaa elämää, mahdollistaa uutta. Mutta ei se kenen tahansa kanssa onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä rupeaa mieskunto horjumaan tuon ikäisenä, myös halut vähenevät. Sitä on tietysti vaikea myöntää ja helpommalla pääsee pysyttelemällä etäällä parisuhteesta. Voi tapailla harvakseltaan vain silloin, kun on saanut kerättyä riittävästi latausta.
Ja sitä m ies viha a ei ole tällä palstalla yhtään..
Ei tämä mitään vihaa ole, biologinen/psykologinen toteamus. Olisi aika palstamiestenkin myöntää, ettei mieskunto parane iän myötä.
Totta, mutta.
Nyt saan varmaankin kaikkien naisten vihat niskaan kun totean samaan hengenvetoon että harva nainen on enää yhtä haluttava +50, kuin nuorempana? Voihan jo sekin olla osasyy siihen että lakanat ei heilu siinä iässä enää yhtä ahkerasti kuin nuorempana?
Toki +50 iässä on se toinenkin puoli. Ajattelee enemmän myös muitakin asioita parisuhteesta kuin pelkästään seksiä.Ihan samaan hengityksen tahtiin voin todeta, ettei 50+ mieskään ole enää yhtä haluttava kuin nuorempana. Se on vain hyväksyttävä tosiasia ja keskityttävä muihin syttymiskonsteihin, seksuaalisuus ei ole pelkkää ulkonäköä.
Yksikään kumppaneistani ei ole ollut joku mr finland ulkonäöltään.
En oikein tajua tätä ulkonäkökeskeisyysjankkausta. En pysty erottamaan persoonaa ulkonäöstä. Karismaa voi olla aivan vaatimattoman näköiselläkin -joidenkin standardien mukaan. Toki paino on semmoinen, mikä on aika yleinen turn off. Mutta sekin on suhteellista. Ei suomalaiset ole tikkulaihaa porukkaa keskimäärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä rupeaa mieskunto horjumaan tuon ikäisenä, myös halut vähenevät. Sitä on tietysti vaikea myöntää ja helpommalla pääsee pysyttelemällä etäällä parisuhteesta. Voi tapailla harvakseltaan vain silloin, kun on saanut kerättyä riittävästi latausta.
Ja sitä m ies viha a ei ole tällä palstalla yhtään..
Ei tämä mitään vihaa ole, biologinen/psykologinen toteamus. Olisi aika palstamiestenkin myöntää, ettei mieskunto parane iän myötä.
Totta, mutta.
Nyt saan varmaankin kaikkien naisten vihat niskaan kun totean samaan hengenvetoon että harva nainen on enää yhtä haluttava +50, kuin nuorempana? Voihan jo sekin olla osasyy siihen että lakanat ei heilu siinä iässä enää yhtä ahkerasti kuin nuorempana?
Toki +50 iässä on se toinenkin puoli. Ajattelee enemmän myös muitakin asioita parisuhteesta kuin pelkästään seksiä.
Tätä voi katsoa ihan positiivisena puolena. Nuorena kun ollaan kauniita, moni rakastuu pelkkään ulkonäköön. Sitten monen meneekin elämä siinä helvetissä aivan väärän ihmisen kanssa, ja siitä poistuessa vannotaan ettei enää koskaan. Minulla ainakin suhteet ovat parantuneet aikuisiällä kun en tosiaankaan ole yhtä haluttava kuin nuorempana. Suhteet on olleet punnitumpia, niissä on ollut muutakin yhteyttä kuin vain seksuaalista, seksi on perustunut muuhunkin kuin pelkkään ulkonäköön, pinnalliset miehet karsiutuvat luonnollisesti kyydistä ilman että tarvitsee tutustua heihin tajutakseen heidän pinnallisuutensa. Itse asiassa ikävuodet 25-40 olivat mulle hankalinta aikaa sinkkuna. Neljänkympin jälkeen alkoi helpottaa ja nyt viisikymppisenä olenkin elämäni parhaassa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä rupeaa mieskunto horjumaan tuon ikäisenä, myös halut vähenevät. Sitä on tietysti vaikea myöntää ja helpommalla pääsee pysyttelemällä etäällä parisuhteesta. Voi tapailla harvakseltaan vain silloin, kun on saanut kerättyä riittävästi latausta.
Johtuu pitkälti ikätoverinaisista. Laitappa parikymppinen seksotypy läähättämään perään niin satavuotiaskin gulli on jykevästi pystyssä kuin ikitammi.
Niin jos on sika. Mutta niinhän te miehet teette, mielihyvin varastatte nuoren naisen parhaat vuodet, kun tämä voisi löytää ikäisensä. Siinä on koko loppuelämä sitten rupsahtaneiden ukkojen kanssa. Nauttikaa nuoret naiset nuoruudesta, ja että saatte kumppanin joka ei ole vanha kurttuinen käpy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä rupeaa mieskunto horjumaan tuon ikäisenä, myös halut vähenevät. Sitä on tietysti vaikea myöntää ja helpommalla pääsee pysyttelemällä etäällä parisuhteesta. Voi tapailla harvakseltaan vain silloin, kun on saanut kerättyä riittävästi latausta.
Ja sitä m ies viha a ei ole tällä palstalla yhtään..
Ei tämä mitään vihaa ole, biologinen/psykologinen toteamus. Olisi aika palstamiestenkin myöntää, ettei mieskunto parane iän myötä.
Totta, mutta.
Nyt saan varmaankin kaikkien naisten vihat niskaan kun totean samaan hengenvetoon että harva nainen on enää yhtä haluttava +50, kuin nuorempana? Voihan jo sekin olla osasyy siihen että lakanat ei heilu siinä iässä enää yhtä ahkerasti kuin nuorempana?
Toki +50 iässä on se toinenkin puoli. Ajattelee enemmän myös muitakin asioita parisuhteesta kuin pelkästään seksiä.Tätä voi katsoa ihan positiivisena puolena. Nuorena kun ollaan kauniita, moni rakastuu pelkkään ulkonäköön. Sitten monen meneekin elämä siinä helvetissä aivan väärän ihmisen kanssa, ja siitä poistuessa vannotaan ettei enää koskaan. Minulla ainakin suhteet ovat parantuneet aikuisiällä kun en tosiaankaan ole yhtä haluttava kuin nuorempana. Suhteet on olleet punnitumpia, niissä on ollut muutakin yhteyttä kuin vain seksuaalista, seksi on perustunut muuhunkin kuin pelkkään ulkonäköön, pinnalliset miehet karsiutuvat luonnollisesti kyydistä ilman että tarvitsee tutustua heihin tajutakseen heidän pinnallisuutensa. Itse asiassa ikävuodet 25-40 olivat mulle hankalinta aikaa sinkkuna. Neljänkympin jälkeen alkoi helpottaa ja nyt viisikymppisenä olenkin elämäni parhaassa suhteessa.
Kiitos tästä kommentista. Luo uskoa parhaan suhteen löytymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
Ymmärtäkää hyvät ihmiset, että 50-vuotiailla miehillä ei ole enää niin palavaa intoa olla teidän kanssanne koko ajan.
Olen itse tätä ikäluokkaa oleva mies, jolla on eronneita miehiä kavereina paljonkin. Ei heistä enää kovinkaan moni halua sitoutua parisuhteeseen. Syitä on seuraavia:
- Oma vapaa-aika on muodostunut sellaiseksi, että ei olisi riittävästi aikaa toiselle;
- Halu päättää omista asioista, asumisesta, menemisistä ja tulemisista;
- Haluttomuus sitoutua, koska vanheneminen pelottaa; haluaa ottaa vielä viimeisen vapauden irti, kun se on mahdollista - ja sitä paitsi monelle miehelle uudelleen mahdollista esim. pitkän perhe-elämävaiheen jälkeen;
- Sormet palaneet huonoissa parisuhteissa;
- Yksinkertaisesti halu saalistaa naisia - yrittää vielä sitä kautta tuntea itsensä hyväksytyksi ja kelpaavaksi;
- Muitakin syitä on - esimerkiksi yksi ystäväni on vastuussa iäkkäistä ja huonokuntoisista vanhemmistaan, eikä haluja parisuhteeseen tällä hetkellä ole. Toisella matkatyöt haittaavat. Kolmannella on omia mt-ongelmia.
Pähkinänkuoressa: syitä on monia.[/
Tämä oli hyvä lista.Ymmärrän, etteivät 50- v. miehet enää janoa parisuhteita. Naiset ovat sitten enemmän parisuhteen perään, olivatpa naiset minkäikäisiä tahansa. Tarpeet eivät vaan osu yhteen.Miehet on yleensä eläkkeellä huonossa kunnossa, hyvä että ovat yksin eikä kenenkään naisen tarvitse hoitaa heitä.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
Ymmärtäkää hyvät ihmiset, että 50-vuotiailla miehillä ei ole enää niin palavaa intoa olla teidän kanssanne koko ajan.
Olen itse tätä ikäluokkaa oleva mies, jolla on eronneita miehiä kavereina paljonkin. Ei heistä enää kovinkaan moni halua sitoutua parisuhteeseen. Syitä on seuraavia:
- Oma vapaa-aika on muodostunut sellaiseksi, että ei olisi riittävästi aikaa toiselle;
- Halu päättää omista asioista, asumisesta, menemisistä ja tulemisista;
- Haluttomuus sitoutua, koska vanheneminen pelottaa; haluaa ottaa vielä viimeisen vapauden irti, kun se on mahdollista - ja sitä paitsi monelle miehelle uudelleen mahdollista esim. pitkän perhe-elämävaiheen jälkeen;
- Sormet palaneet huonoissa parisuhteissa;
- Yksinkertaisesti halu saalistaa naisia - yrittää vielä sitä kautta tuntea itsensä hyväksytyksi ja kelpaavaksi;
- Muitakin syitä on - esimerkiksi yksi ystäväni on vastuussa iäkkäistä ja huonokuntoisista vanhemmistaan, eikä haluja parisuhteeseen tällä hetkellä ole. Toisella matkatyöt haittaavat. Kolmannella on omia mt-ongelmia.
Pähkinänkuoressa: syitä on monia.[/
Tämä oli hyvä lista.Ymmärrän, etteivät 50- v. miehet enää janoa parisuhteita. Naiset ovat sitten enemmän parisuhteen perään, olivatpa naiset minkäikäisiä tahansa. Tarpeet eivät vaan osu yhteen.Miehet on yleensä eläkkeellä huonossa kunnossa, hyvä että ovat yksin eikä kenenkään naisen tarvitse hoitaa heitä.
Tuossa vaiheessa ei kukaan nainen enää tule. Myöhäistä.
Kodinhoitaja tulee kyllä, mutta maksu menee eläkkeen suuruuden mukaan, ateriapalvelu tuo mikrossa lämmitettävän ruoan, mutta se maksaa erikseen, kauppa tuo ruoat kotiinkuljetusmaksua vastaan ja kodinsiivous on tilattava yksityiseltä siivousfirmalta.
Ei ole sitten myöskään vaimoa, joka tulisi lääkäriin avuksi mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset on kasvatettu prinsessoiksi. Ei mitään tapoja. Olis aika ottaa vastuuta mitä teette. Sanna on hyvä esimerkki, osaaminen on sillä tasolla että ei tiedä ketä aamupalat maksaa.
joo! toi valtion k*mmunistipelleily on mennyt ihan häiriintyneen sairaaksi. Vakavanhan Väinämösen ikiliikkkuja keksintö on niin totta, mutta sieltä tulee äärettömästi bittejä
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn: onko kukaan viisikymppinen pystynyt muodostamaan toisen viisikymppisen kanssa parisuhdetta, jossa olisi aktiivinen ja molempien osapuolten mielestä hyvä seksielämä?
No ainakin minä. Kaikissa parisuhteissani. Olen mies ja ikää 61 vuotta. En ymmärrä missä ne ongelmat ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkumies46 kirjoitti:
Naiset ne vasta seksin perässä ovat. Itse en ole seksistä naiselle edes puhunut mutta naiset sitten on koska en ole parin viikon sisään vonkannut. En vonkaa edes kuukauden päästä vielä. Olen halunnut tutustua ja ulkoilu seuraa halunnut. Ei naiset sitten kiinnostu edes kävelystä rannalla tai lähteä mukaan kalaan vaan sanovat että ei tehdä tästä liian vakavaa ja sitten ne ehdottelee peiton heiluttelua vaikka eivät suoraan sano sitä vaan vihjailevat koska eivät kehtaa suoraan sanoa. Tässä keväälläkin kävin paljon siikaa onkimassa ja olisin halunnut yhden naisen kanssa vähän ulkoilla mutta se vaan pyysi sen luokse mutta en paljon ehtinyt koska heräsin aamulla ennen viittä ja menin kalaan ja olin siellä 8-9 tuntiakin lähes joka päivä. Nainen sitten kai kyllästyi koska en jaksanut panna sitä ja lopetti yhteydenpidon.
Tarvitset yhtä itsenäisen naisen, joka tekee yhtä paljon omia juttuja. Eli harrastaa jotain 8-9h päivä päivittäin + nukkuminen + ruokailu, eli hivenen jää vuorokaidesta aikaa tavata sinua, jos jaksaa ja huvittaa. Tietysti sillä olettamuksella, että matkoihin ei mene paljoa aikaa. Jos harrastaa vaikka 9h päivä ja nukkuu 8h päivä, joka on suositus, se tekee 17h. Ruokailuihin menee, sanotaan vaikka 2h, koska ruoan laittaminen. Siinä on nyt enää 5h aikaa tavata, jos matkustusaika on lyhyt. Jos menee pahimmillaan suuntaansa vaikka 1h, kuten esim. pääkaupunkiseudun julkisessa liikenteessä, on päivässä aikaa kumppanille 3h, usein vähemmän, koska pitää myös peseytyä, siivota, pyykätä, hoitaa asioita, käydä asioilla jne.
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.
Olin 51, kun tapasin nykyisen puolisoni, hän muutaman vuoden vanhempi. Minä olin asunut yksin edeltävät 20+ vuotta, viimeisimmästä seurustelusuhteesta oli seitsemän vuotta. Hänellä oli edellisestä avioliitosta viitisen vuotta.
Meillä ei ollut alunperin ajatusta muuttaa avoliittoon. Avioliittoon emme edelleenkään halua. Saman katon alle päädyimme sittemmin noin neljän vuoden seurustelun jälkeen, kun se alkoi vaikuttaa paitsi rakkaus- niin myös järkiratkaisulta.
Meillä on edelleen eri ystävät ja sukulaiset. Molemmat tapaavat omia sukulaisiaan ja ystäviään, ja ihan satunnaisesti tapaamme toistemme sukulaisia ja ystäviä. Mies on tavannut minun sukulaisiani viimeksi heinäkuussa 2021, minä hänen sukulaisiaan joskus tässä alkuvuonna pikaisesti. Omilta sukulaisiltaan hän palasi tuossa hetki sitten käymästä. Aikuista lastani hän on tavannut myös viimeksi heinäkuussa 2021, kun olimme reissussa sillä suunnalla, millä hän asuu.
Meillä on erilliset rahat, Yhteiset menot (asuminen, ruoka yhteisen auton kulut) maksamme 50/50. Emme edes keskustele tuloistamme, henkilökohtaisista menoistamme, säästöistämme, veloistamme tms. Minä maksoin viime kesänä terassin rakentamisen saunatilojen yhteyteen, koska se oli minun toiveeni. Olen maksanut myös huonekaluja ja sisustustekstiilejä, koska miestä ei ole kiinnostanut vaihtaa niitä vaan se on ollut minun toiveeni. Hän on kuitenkin ollut valitsemassa niitä.
Matkustelemme enimmäkseen yhdessä mutta myös erikseen. On päivänselvää, että jos toinen haluaa lähteä reissuun yksin tai omien kavereiden kanssa, niin se on täysin ok. Samoin erilliset harrastukset. Yhteiset harrastuksemme liittyvät matkailuun ja kulttuuriin, mutta lisäksi mies on jalkapallofani ja matkustaa (matkusti ennen koronaa) pelien perässä ja moottoripyöräilee. Minulla on omat juttuni.
Minusta on täysin ok elää ilman tiivistä parisuhdetta, en itsekään uskonut enää ketään sellaista tapaavani, jonka kanssa haluaisin jakaa elämäni. Ja LAT-suhde oli meilläkin alunperin mielessä. Mutta ei kannata takertua ennakkoluuloihin ja kuvitella, että jos johonkin rakastuu, niin on pakko sietää myös hänen sukulaisiaan, kavereitaan ja lapsiaan.
Yksi mies vastaa ap:lle, että kyllä siellä ollaan kaiken maailman apeissa ja omasta mielestä kaikki muumit laaksossa. Livenä nyt vähemmän baarissa, koska itse aivan pihalla missä edes käy yli 40v naisia?
Netin kautta tietysti vaikea edes kuvitella onko keskinäistä kemiaa, joten treffeillä on tullut käytyä. Pikku mutta on myös mahdollinen välimatka ja elämäntilanne esim. lasten suhteen. Juuri nyt on pientä sutinaa menossa, joten apit ja napit on nyt tauolla.
Itse haluaisin vielä parisuhteen, mutta kaikki tapaamani naiset ovat vaikuttaneet olevan niin kiireisiä, ettei heillä taida olla edes aikaa sellaiselle. Tai siis omasta mielestään heillä on, mutta jos kuukaudessa ehtii näkemään 1-3 kertaa (ei välttämättä edes vuorokautta kerrallaan), niin mitä sellaisesta voisi ylipäätään edes syntyä.
- Monella on vielä 40-50v lapsia kotona, tai sitten hoidetaan lastenlapsia.
- Työ ja ura vie mennessään, heilutaan suunnilleen työnarkomanian partaalla.
- Työn lisäksi aikaa vieviä harrastuksia, oma vapaa-aikakin on kalenteroitu.
- Naisystävien kanssa on joka viikonloppu jokin bilereissu tai jokin ristiinnaintireissu Lapin tuntureissa. Jos naisella on lapsia, niin nämä tietenkin lapsivapaina viikonloppuina. Kun on lapset kotona, niin silloinkaan ei voi tietenkään nähdä, koska lapset.
- Lasten harrastuskuskaukset tai seurojen talkoohommat/jne.
Tuota listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, sillä kaikki on nähty tässä vuosien saatossa. 😁 On minullakin menoja ja oma elämä, mutta silti olisi mukava nähdä naisen kanssa sen 1-2 kertaa viikossa edes muutaman tunnin ajan. Mutta harvassa on he, joilta se onnistuu..
Yksinkertaisesti: hyvin harvalla naisella on aikaa parisuhteelle, vaikka halua saattaisikin olla!
Naisen markkina-arvo laskee tasaisesti 35 ikävuoden jälkeen, kun taas miehellä se pysyy suhteellisen samana eläkeikään asti; mies on suhteellisesti yhtä suosittu pariutumispoolissaan kuin aikaisemminkin. 80 prosenttia miehistä joutuu nuoruudeessaan kokemaan jatkuvaa torjuntaa ja pettymyksiä, mikä aiheuttaa sen, että myöhemmällä iällä seksuaalivietin laskiessa ei pariutuminen ole välttämättä enää minkäänlainen prioriteetti.
Naiset puolestaan tottuvat nuoruudessaan siihen, että seuraa on tarjolla pilvin pimein. Harvan psyyke kestää sitä ja lopputuloksena on itsekäs prinsessa, joka kuvittelee, että miehet jonottavat täyttämään neitosen tarpeita vielä, kun tällä on ikää se 50 vuotta. Tässä vaiheessa harvalla naisella on enää juuri mitään annettavaa miehelle. Nuorempana mies vielä jaksoi naisen oikuttelua seksin takia, mutta että aikuisena jaksaisi kiukuttelevaa emäntää. Ei todellakaan.
Minulla on lapset tehty, asunto maksettu ja sen verran varallisuutta, että elämästä pystyy nauttimaan. Seksiä harrastan ainoastaan itseäni 10 vuotta nuorempien naisten kanssa, mutta ei tulisi mieleenkään lyödä hynttyitä yhteen yhdenkään naisen kanssa.
Itse olen 35-vuotias mies ja erosin viimeisen kerran parisuhteesta 2017. Ei koskaan enää. Keskityn mieluummin kehittämään ulkonäköäni kaikin mahdollisin keinoin ja pyrin olemaan se mies, jota käytetään pelkkään seksiin. Se on tulevaisuuteen ainoa tavoitteeni. Tykkään jännityksestä ja seikkailuista, mitä parisuhde ei pysty missään määrin tarjoamaan. Haluan vapautta ja seikkailuja. Minut on tehty sellaiseen.
kaikki, joille en kelvannut