Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
Ok. Oletko sitä mieltä, että suomalaisten miesten puhumattomuus ja tunnekylmyys on vain myytti?
Missä sanoin niin? Mutta monet kiltit miehet vain alistuvat naiselle, koska eivät jaksa sitä draamaa ja ylireagointia joka asiasta ja myönnän että itsekin teen tätä. Eli minä kyllä haluaisin ja voisin puhua asioista enemmän, mutta kun naisen reaktio voi olla ihan mitä vaan niin pitäydyn useasti sanomasta omaa mielipidettäni ja myötäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meitä on, tosin nuorempia. Miten olisi 38?
köhkah kirjoitti:
Naisen oikeasti pitäisi olla ystävä ja juttukaveri ja sitten vasta seksiä
Olen 66v nainen. Vuosi sitten omaan asuntoon muuttanut. Eroa en ole ottanut, vaikka on taloudellisesti raskasta. Syynä pieni eläke, joka johtuu kotiäitivuosista kuuden lapsen kanssa. Ja yhteinen omakotitalo on miehen käytössä, kun en jaksanut juopottelua ja kiusaamista.
Ero pitää kyllä ottaa, kun "pöly laskeutuu. Mies on vihainen ja uhkailee, että pitää huolen, että en saa erossa mitään. 16-vuotiaana aloitimme parisuhteen. Lapsista ja lapsenlapsista olen onnellinen.
Yhtään miestä en huoli enää elämääni. Tämä ainoa on ollut niin paha kokemus.
Viisi
Vierailija kirjoitti:
köhkah kirjoitti:
Naisen oikeasti pitäisi olla ystävä ja juttukaveri ja sitten vasta seksiä
Olen 66v nainen. Vuosi sitten omaan asuntoon muuttanut. Eroa en ole ottanut, vaikka on taloudellisesti raskasta. Syynä pieni eläke, joka johtuu kotiäitivuosista kuuden lapsen kanssa. Ja yhteinen omakotitalo on miehen käytössä, kun en jaksanut juopottelua ja kiusaamista.
Ero pitää kyllä ottaa, kun "pöly laskeutuu. Mies on vihainen ja uhkailee, että pitää huolen, että en saa erossa mitään. 16-vuotiaana aloitimme parisuhteen. Lapsista ja lapsenlapsista olen onnellinen.
Yhtään miestä en huoli enää elämääni. Tämä ainoa on ollut niin paha kokemus.
Viisi
Päihteet on pirullinen juttu, kun ne ovat kuvioissa on paras poistaa itsensä. Toivotan sinulle kaikkea mahdollista onnea elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos yhteiskunnassa voisi sitoutua näkyvästi myös sinkkuuteen ilman että pukee nunnankaapua ylleen ja muuttaa luostariin. Merkiksi kaikille seuraa hakeville, että en ole markkoilla. Kyllä varmasti kaikki naiset tietää, että helpompi on torjua mies vilauttamalla vihkisormusta kuin sanomalla, että en ole kiinnostunut, en nyt jouda tmv. Nunnat tuskin kovin paljon joutuvat iskuyrityksiä torjumaan.
Nunnat ovat ilmeisesti samassa asemassa useimpien miesten kanssa tässä asiassa.
Pitäisi päästä eroon koko markkinat-ajattelusta. Tuolla kun ihmiset liikkuvat, tuskin monikaan ajattelee itseään tarjolla olevana tuotteena,
Huoh... He näkevät toiset haluttavimpina kuin toiset, ja toimivat sen mukaan. Koska useimmat ovat aika samaa mieltä, syntyy markkinat, jossa halutuimmilla on enemmän valinnanvaraa. Tämä on niin itsestäänselvää, ja niin kiistämätöntä, että aina ihmettelen miten te jaksatte taistella ilmiselviä totuuksia vastaan. Ensin rakentamalla olkiukkoja tietenkin.
Suhde omistamiseen, uraan, lapsiin, sukulaisiin, ajankäyttöön jne. erottelee ihmisiä kuitenkin edelleen.
Millä ihmeellä ostaisin toisen? Myyntipuheella?
Meno on mennyt sellaiseksi, että liian moni kuvittelee olevansa jotain ihmeellistä tai suorastaan huijaa. Mitäs näille markkinähäiriköille keksittäisiin?
Ja jos tuota laatuluokka-ideaa halutaan kehittää, niin miksei sitten ihan reilusti lajitella porukat omiin laareihinsa, joissa kvaliteetit ovat kaikille selvät. Ei vahingossakaan pääsisi mitään epäsäätyisiä sutinoita kehkeytymään.
Mikä noissa kvaliteeteissa on jotenkin epäselvää? Jos olet miehenä lihava, kalju, kasvot epäsymmetriset ja pituudelta lyhyt, niin kauniit naiset ovat silloin sinulta lukossa. Suurin osa myös vaatimattomamman näköisistä naisista. Mies on laatuluokaltaan siis "subfive". Kaunis nainen tavoittelee kaunista miestä ja toisinpäin.
Ja ei, kauneus ei ole katsojan silmässä. Jos Tinderissä laitetaan peräkkäin vuoden 1998 paidaton Brad Pitt ja vuoden 2022 paidaton minä, niin Brad Pitt voittaa ja saa naisen. Hyvin simppeliä.
Näâ teidän esimerkit on niin älyttömän lapsellisia. Aikuiset miehet puhuu täällä brad pitteistä. Näin se menee: nainen ja mies ihastuvat ja rakastuvat. Brad pittin kuvan ei ole siinä missään roolissa. Näin siis aikuisten maailmassa.
Brad Pitt nyt oli vain tunnettu esimerkki, jotta joku ymmärtäisi, mistä on kysymys. Nainen ja mies eivät rakastu sattumanvaraisesti. Pääasiassa ihmiset rakastuvat ominaisuuksiin, eivät mihinkään mystisiin ihmeisiin. Jos minulla olisi hyvin piirtyvät vatsalihakset, tummat hiukset täydellisellä hiusrajalla, virheettömät kasvot ja ikää 27 vuotta, niin takuuvarmasti se rakkaus löytyisi huomattavasti helpommin, kuin lihavalla ja kaljulla 38-vuotiaalla. Toki raha kompensoi ja sekoittaa asioita, mutta ei se välttämättä aitoa rakkautta tuo, toisin kuin ulkonäkö.
Sinä et ymmärrä yhtään, mitä ihmiset toisissaan rakastavat. Ehkä joskus ymmärrät. Toisaalta uskon, että joillain ihmisillä on toiseen ihmiseen niin välineellinen katsantokanta - mistä kertoo esim. markkinaretoriikka - että he eivät tule tajuamaan sitä ikinä.
No minä olen 35-vuotias suomalainen kaljuksi ajeltu mies. Ei julkisuudessa. Rakastuuko minuun, sanotaan vaikka 36-vuotias hoikka, pitkähiuksinen ja liikunnallinen nainen? No ei rakastu. Paitsi jos hänessä on jotain perusteellista vikaa mentaalipuolella. Rakastuuko minuun 34-vuotias "tavallinen" nainen, joka ei ole lihava. No ei rakastu. Keskiverto nainen ei ole sama asia, kuin minä keskivertona miehenä. Hyvin yksinkertaista loppujen lopuksi.
Supliikkimies ei jää ilman seuraa, ulkonäkö on toissijaista
En ole koskaan nähnyt umpirumaa 170 cm supliikkimiestä (ilman rahaa tai jos ei ole Ressu Redford nuorena/Uniikki), joka saisi seuraa vasemmalta ja oikealta. Ulkonäkö ei todellakaan ole toissijaista naiselle, eikä miehelle. Tällä vuosikymmenellä miehen ulkonäkö korostuu Tinderin vuoksi huomattavasti enemmän, kuin ennen Tinderin valtakautta. Tinder ei ole mikään pikkujuttu, vaan suurin osa erityisesti +35-vuotiaista ikäisistäni sinkuista on siellä. Halusin minä sitä tai en.
Olen 167 cm, en mikään varsinainen komistus (vaikka en kyllä rumakaan), mutta kuitenkin supliikkipuoli ilmeisesti pelasi ihan riittävästi.
Löysin naisia silloin kun olin etsimässä. Lyhyt koko ei ollut haitaksi, vaan joskus jopa eduksi - en vaikuttanut hyökkäävältä tai uhkaavalta. Huomattava osa naisista on edelleen suunnilleen itseni mittaisia tai hiukan lyhyempiäkin. Olin nuorena iloinen, eläväinen hyväntuulinen kaveri, taidan olla vieläkin. Useita kertoja naiset tulivat ihan itse ja pyytämättä tekemään tuttavuutta sekä baarissa että koti- ja opiskelijabileissä.
Tuolloin tajusin, että pituutta tai komeita kasvonpiirteitä parempi juttu on rentous, avoimuus, hymy ja hyväntuulisuus; iso osa bodatuista salimakeista baarissa oli yrmeän näköisiä kaappeja, ja uskon, että monen naisen mielestä he saattoivat näyttää jopa pelottavilta. Itse en ollut pelottava, minua oli vaaratonta lähestyä, flirttailla, jutella ja jopa kouria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet tahtoo parisuhteeseen vasta 70+ iässä, kun tarvitsevat hoitajaa, ja tuolloinkin mieluusti 20-25v naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos yhteiskunnassa voisi sitoutua näkyvästi myös sinkkuuteen ilman että pukee nunnankaapua ylleen ja muuttaa luostariin. Merkiksi kaikille seuraa hakeville, että en ole markkoilla. Kyllä varmasti kaikki naiset tietää, että helpompi on torjua mies vilauttamalla vihkisormusta kuin sanomalla, että en ole kiinnostunut, en nyt jouda tmv. Nunnat tuskin kovin paljon joutuvat iskuyrityksiä torjumaan.
Nunnat ovat ilmeisesti samassa asemassa useimpien miesten kanssa tässä asiassa.
Pitäisi päästä eroon koko markkinat-ajattelusta. Tuolla kun ihmiset liikkuvat, tuskin monikaan ajattelee itseään tarjolla olevana tuotteena,
Huoh... He näkevät toiset haluttavimpina kuin toiset, ja toimivat sen mukaan. Koska useimmat ovat aika samaa mieltä, syntyy markkinat, jossa halutuimmilla on enemmän valinnanvaraa. Tämä on niin itsestäänselvää, ja niin kiistämätöntä, että aina ihmettelen miten te jaksatte taistella ilmiselviä totuuksia vastaan. Ensin rakentamalla olkiukkoja tietenkin.
Suhde omistamiseen, uraan, lapsiin, sukulaisiin, ajankäyttöön jne. erottelee ihmisiä kuitenkin edelleen.
Millä ihmeellä ostaisin toisen? Myyntipuheella?
Meno on mennyt sellaiseksi, että liian moni kuvittelee olevansa jotain ihmeellistä tai suorastaan huijaa. Mitäs näille markkinähäiriköille keksittäisiin?
Ja jos tuota laatuluokka-ideaa halutaan kehittää, niin miksei sitten ihan reilusti lajitella porukat omiin laareihinsa, joissa kvaliteetit ovat kaikille selvät. Ei vahingossakaan pääsisi mitään epäsäätyisiä sutinoita kehkeytymään.
Mikä noissa kvaliteeteissa on jotenkin epäselvää? Jos olet miehenä lihava, kalju, kasvot epäsymmetriset ja pituudelta lyhyt, niin kauniit naiset ovat silloin sinulta lukossa. Suurin osa myös vaatimattomamman näköisistä naisista. Mies on laatuluokaltaan siis "subfive". Kaunis nainen tavoittelee kaunista miestä ja toisinpäin.
Ja ei, kauneus ei ole katsojan silmässä. Jos Tinderissä laitetaan peräkkäin vuoden 1998 paidaton Brad Pitt ja vuoden 2022 paidaton minä, niin Brad Pitt voittaa ja saa naisen. Hyvin simppeliä.
Näâ teidän esimerkit on niin älyttömän lapsellisia. Aikuiset miehet puhuu täällä brad pitteistä. Näin se menee: nainen ja mies ihastuvat ja rakastuvat. Brad pittin kuvan ei ole siinä missään roolissa. Näin siis aikuisten maailmassa.
Brad Pitt nyt oli vain tunnettu esimerkki, jotta joku ymmärtäisi, mistä on kysymys. Nainen ja mies eivät rakastu sattumanvaraisesti. Pääasiassa ihmiset rakastuvat ominaisuuksiin, eivät mihinkään mystisiin ihmeisiin. Jos minulla olisi hyvin piirtyvät vatsalihakset, tummat hiukset täydellisellä hiusrajalla, virheettömät kasvot ja ikää 27 vuotta, niin takuuvarmasti se rakkaus löytyisi huomattavasti helpommin, kuin lihavalla ja kaljulla 38-vuotiaalla. Toki raha kompensoi ja sekoittaa asioita, mutta ei se välttämättä aitoa rakkautta tuo, toisin kuin ulkonäkö.
Sinä et ymmärrä yhtään, mitä ihmiset toisissaan rakastavat. Ehkä joskus ymmärrät. Toisaalta uskon, että joillain ihmisillä on toiseen ihmiseen niin välineellinen katsantokanta - mistä kertoo esim. markkinaretoriikka - että he eivät tule tajuamaan sitä ikinä.
No minä olen 35-vuotias suomalainen kaljuksi ajeltu mies. Ei julkisuudessa. Rakastuuko minuun, sanotaan vaikka 36-vuotias hoikka, pitkähiuksinen ja liikunnallinen nainen? No ei rakastu. Paitsi jos hänessä on jotain perusteellista vikaa mentaalipuolella. Rakastuuko minuun 34-vuotias "tavallinen" nainen, joka ei ole lihava. No ei rakastu. Keskiverto nainen ei ole sama asia, kuin minä keskivertona miehenä. Hyvin yksinkertaista loppujen lopuksi.
Supliikkimies ei jää ilman seuraa, ulkonäkö on toissijaista
En ole koskaan nähnyt umpirumaa 170 cm supliikkimiestä (ilman rahaa tai jos ei ole Ressu Redford nuorena/Uniikki), joka saisi seuraa vasemmalta ja oikealta. Ulkonäkö ei todellakaan ole toissijaista naiselle, eikä miehelle. Tällä vuosikymmenellä miehen ulkonäkö korostuu Tinderin vuoksi huomattavasti enemmän, kuin ennen Tinderin valtakautta. Tinder ei ole mikään pikkujuttu, vaan suurin osa erityisesti +35-vuotiaista ikäisistäni sinkuista on siellä. Halusin minä sitä tai en.
Olen 167 cm, en mikään varsinainen komistus (vaikka en kyllä rumakaan), mutta kuitenkin supliikkipuoli ilmeisesti pelasi ihan riittävästi.
Löysin naisia silloin kun olin etsimässä. Lyhyt koko ei ollut haitaksi, vaan joskus jopa eduksi - en vaikuttanut hyökkäävältä tai uhkaavalta. Huomattava osa naisista on edelleen suunnilleen itseni mittaisia tai hiukan lyhyempiäkin. Olin nuorena iloinen, eläväinen hyväntuulinen kaveri, taidan olla vieläkin. Useita kertoja naiset tulivat ihan itse ja pyytämättä tekemään tuttavuutta sekä baarissa että koti- ja opiskelijabileissä.
Tuolloin tajusin, että pituutta tai komeita kasvonpiirteitä parempi juttu on rentous, avoimuus, hymy ja hyväntuulisuus; iso osa bodatuista salimakeista baarissa oli yrmeän näköisiä kaappeja, ja uskon, että monen naisen mielestä he saattoivat näyttää jopa pelottavilta. Itse en ollut pelottava, minua oli vaaratonta lähestyä, flirttailla, jutella ja jopa kouria.
Kai haastoit nuo kourijat oikeuteen ja vähintäänkin hankit heille potkut töistä ja lynkkasit somessa? #MeToo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos yhteiskunnassa voisi sitoutua näkyvästi myös sinkkuuteen ilman että pukee nunnankaapua ylleen ja muuttaa luostariin. Merkiksi kaikille seuraa hakeville, että en ole markkoilla. Kyllä varmasti kaikki naiset tietää, että helpompi on torjua mies vilauttamalla vihkisormusta kuin sanomalla, että en ole kiinnostunut, en nyt jouda tmv. Nunnat tuskin kovin paljon joutuvat iskuyrityksiä torjumaan.
Nunnat ovat ilmeisesti samassa asemassa useimpien miesten kanssa tässä asiassa.
Pitäisi päästä eroon koko markkinat-ajattelusta. Tuolla kun ihmiset liikkuvat, tuskin monikaan ajattelee itseään tarjolla olevana tuotteena,
Huoh... He näkevät toiset haluttavimpina kuin toiset, ja toimivat sen mukaan. Koska useimmat ovat aika samaa mieltä, syntyy markkinat, jossa halutuimmilla on enemmän valinnanvaraa. Tämä on niin itsestäänselvää, ja niin kiistämätöntä, että aina ihmettelen miten te jaksatte taistella ilmiselviä totuuksia vastaan. Ensin rakentamalla olkiukkoja tietenkin.
Suhde omistamiseen, uraan, lapsiin, sukulaisiin, ajankäyttöön jne. erottelee ihmisiä kuitenkin edelleen.
Millä ihmeellä ostaisin toisen? Myyntipuheella?
Meno on mennyt sellaiseksi, että liian moni kuvittelee olevansa jotain ihmeellistä tai suorastaan huijaa. Mitäs näille markkinähäiriköille keksittäisiin?
Ja jos tuota laatuluokka-ideaa halutaan kehittää, niin miksei sitten ihan reilusti lajitella porukat omiin laareihinsa, joissa kvaliteetit ovat kaikille selvät. Ei vahingossakaan pääsisi mitään epäsäätyisiä sutinoita kehkeytymään.
Mikä noissa kvaliteeteissa on jotenkin epäselvää? Jos olet miehenä lihava, kalju, kasvot epäsymmetriset ja pituudelta lyhyt, niin kauniit naiset ovat silloin sinulta lukossa. Suurin osa myös vaatimattomamman näköisistä naisista. Mies on laatuluokaltaan siis "subfive". Kaunis nainen tavoittelee kaunista miestä ja toisinpäin.
Ja ei, kauneus ei ole katsojan silmässä. Jos Tinderissä laitetaan peräkkäin vuoden 1998 paidaton Brad Pitt ja vuoden 2022 paidaton minä, niin Brad Pitt voittaa ja saa naisen. Hyvin simppeliä.
Näâ teidän esimerkit on niin älyttömän lapsellisia. Aikuiset miehet puhuu täällä brad pitteistä. Näin se menee: nainen ja mies ihastuvat ja rakastuvat. Brad pittin kuvan ei ole siinä missään roolissa. Näin siis aikuisten maailmassa.
Brad Pitt nyt oli vain tunnettu esimerkki, jotta joku ymmärtäisi, mistä on kysymys. Nainen ja mies eivät rakastu sattumanvaraisesti. Pääasiassa ihmiset rakastuvat ominaisuuksiin, eivät mihinkään mystisiin ihmeisiin. Jos minulla olisi hyvin piirtyvät vatsalihakset, tummat hiukset täydellisellä hiusrajalla, virheettömät kasvot ja ikää 27 vuotta, niin takuuvarmasti se rakkaus löytyisi huomattavasti helpommin, kuin lihavalla ja kaljulla 38-vuotiaalla. Toki raha kompensoi ja sekoittaa asioita, mutta ei se välttämättä aitoa rakkautta tuo, toisin kuin ulkonäkö.
Sinä et ymmärrä yhtään, mitä ihmiset toisissaan rakastavat. Ehkä joskus ymmärrät. Toisaalta uskon, että joillain ihmisillä on toiseen ihmiseen niin välineellinen katsantokanta - mistä kertoo esim. markkinaretoriikka - että he eivät tule tajuamaan sitä ikinä.
No minä olen 35-vuotias suomalainen kaljuksi ajeltu mies. Ei julkisuudessa. Rakastuuko minuun, sanotaan vaikka 36-vuotias hoikka, pitkähiuksinen ja liikunnallinen nainen? No ei rakastu. Paitsi jos hänessä on jotain perusteellista vikaa mentaalipuolella. Rakastuuko minuun 34-vuotias "tavallinen" nainen, joka ei ole lihava. No ei rakastu. Keskiverto nainen ei ole sama asia, kuin minä keskivertona miehenä. Hyvin yksinkertaista loppujen lopuksi.
Supliikkimies ei jää ilman seuraa, ulkonäkö on toissijaista
En ole koskaan nähnyt umpirumaa 170 cm supliikkimiestä (ilman rahaa tai jos ei ole Ressu Redford nuorena/Uniikki), joka saisi seuraa vasemmalta ja oikealta. Ulkonäkö ei todellakaan ole toissijaista naiselle, eikä miehelle. Tällä vuosikymmenellä miehen ulkonäkö korostuu Tinderin vuoksi huomattavasti enemmän, kuin ennen Tinderin valtakautta. Tinder ei ole mikään pikkujuttu, vaan suurin osa erityisesti +35-vuotiaista ikäisistäni sinkuista on siellä. Halusin minä sitä tai en.
Olen 167 cm, en mikään varsinainen komistus (vaikka en kyllä rumakaan), mutta kuitenkin supliikkipuoli ilmeisesti pelasi ihan riittävästi.
Löysin naisia silloin kun olin etsimässä. Lyhyt koko ei ollut haitaksi, vaan joskus jopa eduksi - en vaikuttanut hyökkäävältä tai uhkaavalta. Huomattava osa naisista on edelleen suunnilleen itseni mittaisia tai hiukan lyhyempiäkin. Olin nuorena iloinen, eläväinen hyväntuulinen kaveri, taidan olla vieläkin. Useita kertoja naiset tulivat ihan itse ja pyytämättä tekemään tuttavuutta sekä baarissa että koti- ja opiskelijabileissä.
Tuolloin tajusin, että pituutta tai komeita kasvonpiirteitä parempi juttu on rentous, avoimuus, hymy ja hyväntuulisuus; iso osa bodatuista salimakeista baarissa oli yrmeän näköisiä kaappeja, ja uskon, että monen naisen mielestä he saattoivat näyttää jopa pelottavilta. Itse en ollut pelottava, minua oli vaaratonta lähestyä, flirttailla, jutella ja jopa kouria.
Kai haastoit nuo kourijat oikeuteen ja vähintäänkin hankit heille potkut töistä ja lynkkasit somessa? #MeToo
Katkeraa on, niin katkeraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 50-kymppiset naiset mitään suhteita ja miehiä enää tarvitse. Ostatte sen paineimpulssi-pulsaattorin ja sillä touhuatte sitä alapäätänne. Se on kuulemma parempaa kuin mikään mitä miehet tekee. Ette te ole oikean seksin päälle nuorinakaan ymmärtäneet, miksi ymmärtäisitte nyt?
Yhtenä päivänä täällä oli ketju, jossa miehet pitkällisesti kehuivat sitä, miten flesuilta saa parhaat kyydit ja miten he sanojensa mukaan harrastavat seksiä kätensä kanssa ja se on ihan parasta evö, se seksisuhde omaan käteen. Että pata kattilaa sitten soimaa.
Hohhoijaa.
Joku nainen tai jotku naiset pitävät Satisfyeriä hyvänä ja ihan parhaana, ja samoin jotkut miehet pitävät Fleshlightiä ainoana oikeana ratkaisuna.
On kuitenkin muitakin miehiä ja naisia. Jos joku tekee jotain, se ei tarkoita että kaikki tekevät. Mihin tollasella yleistävällä ajattelulla pääsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos yhteiskunnassa voisi sitoutua näkyvästi myös sinkkuuteen ilman että pukee nunnankaapua ylleen ja muuttaa luostariin. Merkiksi kaikille seuraa hakeville, että en ole markkoilla. Kyllä varmasti kaikki naiset tietää, että helpompi on torjua mies vilauttamalla vihkisormusta kuin sanomalla, että en ole kiinnostunut, en nyt jouda tmv. Nunnat tuskin kovin paljon joutuvat iskuyrityksiä torjumaan.
Nunnat ovat ilmeisesti samassa asemassa useimpien miesten kanssa tässä asiassa.
Pitäisi päästä eroon koko markkinat-ajattelusta. Tuolla kun ihmiset liikkuvat, tuskin monikaan ajattelee itseään tarjolla olevana tuotteena,
Huoh... He näkevät toiset haluttavimpina kuin toiset, ja toimivat sen mukaan. Koska useimmat ovat aika samaa mieltä, syntyy markkinat, jossa halutuimmilla on enemmän valinnanvaraa. Tämä on niin itsestäänselvää, ja niin kiistämätöntä, että aina ihmettelen miten te jaksatte taistella ilmiselviä totuuksia vastaan. Ensin rakentamalla olkiukkoja tietenkin.
Suhde omistamiseen, uraan, lapsiin, sukulaisiin, ajankäyttöön jne. erottelee ihmisiä kuitenkin edelleen.
Millä ihmeellä ostaisin toisen? Myyntipuheella?
Meno on mennyt sellaiseksi, että liian moni kuvittelee olevansa jotain ihmeellistä tai suorastaan huijaa. Mitäs näille markkinähäiriköille keksittäisiin?
Ja jos tuota laatuluokka-ideaa halutaan kehittää, niin miksei sitten ihan reilusti lajitella porukat omiin laareihinsa, joissa kvaliteetit ovat kaikille selvät. Ei vahingossakaan pääsisi mitään epäsäätyisiä sutinoita kehkeytymään.
Mikä noissa kvaliteeteissa on jotenkin epäselvää? Jos olet miehenä lihava, kalju, kasvot epäsymmetriset ja pituudelta lyhyt, niin kauniit naiset ovat silloin sinulta lukossa. Suurin osa myös vaatimattomamman näköisistä naisista. Mies on laatuluokaltaan siis "subfive". Kaunis nainen tavoittelee kaunista miestä ja toisinpäin.
Ja ei, kauneus ei ole katsojan silmässä. Jos Tinderissä laitetaan peräkkäin vuoden 1998 paidaton Brad Pitt ja vuoden 2022 paidaton minä, niin Brad Pitt voittaa ja saa naisen. Hyvin simppeliä.
Näâ teidän esimerkit on niin älyttömän lapsellisia. Aikuiset miehet puhuu täällä brad pitteistä. Näin se menee: nainen ja mies ihastuvat ja rakastuvat. Brad pittin kuvan ei ole siinä missään roolissa. Näin siis aikuisten maailmassa.
Brad Pitt nyt oli vain tunnettu esimerkki, jotta joku ymmärtäisi, mistä on kysymys. Nainen ja mies eivät rakastu sattumanvaraisesti. Pääasiassa ihmiset rakastuvat ominaisuuksiin, eivät mihinkään mystisiin ihmeisiin. Jos minulla olisi hyvin piirtyvät vatsalihakset, tummat hiukset täydellisellä hiusrajalla, virheettömät kasvot ja ikää 27 vuotta, niin takuuvarmasti se rakkaus löytyisi huomattavasti helpommin, kuin lihavalla ja kaljulla 38-vuotiaalla. Toki raha kompensoi ja sekoittaa asioita, mutta ei se välttämättä aitoa rakkautta tuo, toisin kuin ulkonäkö.
Ihan oikeasti, voitko sanoa noin kun katselet ympärillesi? Et tinderissä, et seiskassa, et iltalehdessä, et av-palstalla, vaan suomalaisten tavallisten ihmisteb keskuudessa? Minusta ei kyllä todella näytä siltä. Edelleen, todellisessa elâmässä valtaosa ihmisistä löytää itselleen kumppanin.
Kyllä voin sanoa. Tosi harvoin näkee todella eriparisia kumppaneita, paitsi jos he ovat olleet kymmeniä vuosia yhdessä. Tinder on pääosassa nykyisiä parinmuodostuksia opiskelujen ohella, joten ulkonäkö on molemmilla sukupuolella poikkeuksellisen suuressa roolissa 2022. Vielä 20 vuotta sitten tilanne oli toinen ja ihmiset joutuivat lähes aina tutustumaan toisiinsa livenä, mikä saattoi vaikuttaa joskus naisen mielipiteeseen hieman vaatimattomamman näköisestä miehestä. Ja heistä saattoi tulla hyvällä tuurilla jotain. Mutta ei enää nykyään.
Monilla ihmisillä on sellainen harha, että kun ihmisellä on joitain hyviä ominaisuuksia, niin muitakin puolia ollaan valmiita arvoimaan suopeasti. Minusta kokonaisuus menee aina pakkaselle, jos löytyy jotain red flagejä, ihan sama mitä muuten olisi tarjolla. Ei vaan pysty jos ei voi ymmärtää tai hyväksyä niitä toisen kaikkia puolia, ei ne hyvät jutut tasoita huonoja.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn: onko kukaan viisikymppinen pystynyt muodostamaan toisen viisikymppisen kanssa parisuhdetta, jossa olisi aktiivinen ja molempien osapuolten mielestä hyvä seksielämä?
Minä! Seksiä on lähes päivittäin. Mies on joskus väsynyt ja haluaa välipäivän, minä harrastaisin joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos yhteiskunnassa voisi sitoutua näkyvästi myös sinkkuuteen ilman että pukee nunnankaapua ylleen ja muuttaa luostariin. Merkiksi kaikille seuraa hakeville, että en ole markkoilla. Kyllä varmasti kaikki naiset tietää, että helpompi on torjua mies vilauttamalla vihkisormusta kuin sanomalla, että en ole kiinnostunut, en nyt jouda tmv. Nunnat tuskin kovin paljon joutuvat iskuyrityksiä torjumaan.
Nunnat ovat ilmeisesti samassa asemassa useimpien miesten kanssa tässä asiassa.
Pitäisi päästä eroon koko markkinat-ajattelusta. Tuolla kun ihmiset liikkuvat, tuskin monikaan ajattelee itseään tarjolla olevana tuotteena,
Huoh... He näkevät toiset haluttavimpina kuin toiset, ja toimivat sen mukaan. Koska useimmat ovat aika samaa mieltä, syntyy markkinat, jossa halutuimmilla on enemmän valinnanvaraa. Tämä on niin itsestäänselvää, ja niin kiistämätöntä, että aina ihmettelen miten te jaksatte taistella ilmiselviä totuuksia vastaan. Ensin rakentamalla olkiukkoja tietenkin.
Suhde omistamiseen, uraan, lapsiin, sukulaisiin, ajankäyttöön jne. erottelee ihmisiä kuitenkin edelleen.
Millä ihmeellä ostaisin toisen? Myyntipuheella?
Meno on mennyt sellaiseksi, että liian moni kuvittelee olevansa jotain ihmeellistä tai suorastaan huijaa. Mitäs näille markkinähäiriköille keksittäisiin?
Ja jos tuota laatuluokka-ideaa halutaan kehittää, niin miksei sitten ihan reilusti lajitella porukat omiin laareihinsa, joissa kvaliteetit ovat kaikille selvät. Ei vahingossakaan pääsisi mitään epäsäätyisiä sutinoita kehkeytymään.
Mikä noissa kvaliteeteissa on jotenkin epäselvää? Jos olet miehenä lihava, kalju, kasvot epäsymmetriset ja pituudelta lyhyt, niin kauniit naiset ovat silloin sinulta lukossa. Suurin osa myös vaatimattomamman näköisistä naisista. Mies on laatuluokaltaan siis "subfive". Kaunis nainen tavoittelee kaunista miestä ja toisinpäin.
Ja ei, kauneus ei ole katsojan silmässä. Jos Tinderissä laitetaan peräkkäin vuoden 1998 paidaton Brad Pitt ja vuoden 2022 paidaton minä, niin Brad Pitt voittaa ja saa naisen. Hyvin simppeliä.
Näâ teidän esimerkit on niin älyttömän lapsellisia. Aikuiset miehet puhuu täällä brad pitteistä. Näin se menee: nainen ja mies ihastuvat ja rakastuvat. Brad pittin kuvan ei ole siinä missään roolissa. Näin siis aikuisten maailmassa.
Brad Pitt nyt oli vain tunnettu esimerkki, jotta joku ymmärtäisi, mistä on kysymys. Nainen ja mies eivät rakastu sattumanvaraisesti. Pääasiassa ihmiset rakastuvat ominaisuuksiin, eivät mihinkään mystisiin ihmeisiin. Jos minulla olisi hyvin piirtyvät vatsalihakset, tummat hiukset täydellisellä hiusrajalla, virheettömät kasvot ja ikää 27 vuotta, niin takuuvarmasti se rakkaus löytyisi huomattavasti helpommin, kuin lihavalla ja kaljulla 38-vuotiaalla. Toki raha kompensoi ja sekoittaa asioita, mutta ei se välttämättä aitoa rakkautta tuo, toisin kuin ulkonäkö.
Sinä et ymmärrä yhtään, mitä ihmiset toisissaan rakastavat. Ehkä joskus ymmärrät. Toisaalta uskon, että joillain ihmisillä on toiseen ihmiseen niin välineellinen katsantokanta - mistä kertoo esim. markkinaretoriikka - että he eivät tule tajuamaan sitä ikinä.
No minä olen 35-vuotias suomalainen kaljuksi ajeltu mies. Ei julkisuudessa. Rakastuuko minuun, sanotaan vaikka 36-vuotias hoikka, pitkähiuksinen ja liikunnallinen nainen? No ei rakastu. Paitsi jos hänessä on jotain perusteellista vikaa mentaalipuolella. Rakastuuko minuun 34-vuotias "tavallinen" nainen, joka ei ole lihava. No ei rakastu. Keskiverto nainen ei ole sama asia, kuin minä keskivertona miehenä. Hyvin yksinkertaista loppujen lopuksi.
Supliikkimies ei jää ilman seuraa, ulkonäkö on toissijaista
En ole koskaan nähnyt umpirumaa 170 cm supliikkimiestä (ilman rahaa tai jos ei ole Ressu Redford nuorena/Uniikki), joka saisi seuraa vasemmalta ja oikealta. Ulkonäkö ei todellakaan ole toissijaista naiselle, eikä miehelle. Tällä vuosikymmenellä miehen ulkonäkö korostuu Tinderin vuoksi huomattavasti enemmän, kuin ennen Tinderin valtakautta. Tinder ei ole mikään pikkujuttu, vaan suurin osa erityisesti +35-vuotiaista ikäisistäni sinkuista on siellä. Halusin minä sitä tai en.
Olen 167 cm, en mikään varsinainen komistus (vaikka en kyllä rumakaan), mutta kuitenkin supliikkipuoli ilmeisesti pelasi ihan riittävästi.
Löysin naisia silloin kun olin etsimässä. Lyhyt koko ei ollut haitaksi, vaan joskus jopa eduksi - en vaikuttanut hyökkäävältä tai uhkaavalta. Huomattava osa naisista on edelleen suunnilleen itseni mittaisia tai hiukan lyhyempiäkin. Olin nuorena iloinen, eläväinen hyväntuulinen kaveri, taidan olla vieläkin. Useita kertoja naiset tulivat ihan itse ja pyytämättä tekemään tuttavuutta sekä baarissa että koti- ja opiskelijabileissä.
Tuolloin tajusin, että pituutta tai komeita kasvonpiirteitä parempi juttu on rentous, avoimuus, hymy ja hyväntuulisuus; iso osa bodatuista salimakeista baarissa oli yrmeän näköisiä kaappeja, ja uskon, että monen naisen mielestä he saattoivat näyttää jopa pelottavilta. Itse en ollut pelottava, minua oli vaaratonta lähestyä, flirttailla, jutella ja jopa kouria.
Kai haastoit nuo kourijat oikeuteen ja vähintäänkin hankit heille potkut töistä ja lynkkasit somessa? #MeToo
Katkeraa on, niin katkeraa.
Mitä helvettiä? TASA-ARVOA! Feministisaastat saatava tilille teoistaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Oletko sitä mieltä, että suomalaisten miesten puhumattomuus ja tunnekylmyys on vain myytti?
Missä sanoin niin? Mutta monet kiltit miehet vain alistuvat naiselle, koska eivät jaksa sitä draamaa ja ylireagointia joka asiasta ja myönnän että itsekin teen tätä. Eli minä kyllä haluaisin ja voisin puhua asioista enemmän, mutta kun naisen reaktio voi olla ihan mitä vaan niin pitäydyn useasti sanomasta omaa mielipidettäni ja myötäilen.
Tämä on ihan hirveän surullinen ilmiö ja vaikka on todella ymmärrettävää että ihminen toimii noin, sitä vastaan kannattaisi taistella niin paljon kuin pystyy. Jos nainen suuttuu kaikesta mitä sanoo, olisiko ero parempi vaihtoehto kuin näivettää ja mykistää itsensä? Miksi olla yhdessä ihmisen kanssa joka ylireagoi kaikkeen?
Itse olen tapaillut useampaa miestä jotka ovat täysin lamaantuneita ja keskustelukyvyttömiä epäilemättä juuri tuollaisten kokemusten vuoksi. Jos heiltä kysyy jotain, tulee silmiin pakokauhuinen katse ja he vain yrittävät nopeasti skannata mikä olisi minulle mieluisa vastaus. Lopulta tuntuu että he eivät itsekään tiedä mitä tahtovat. Ja palstan päivystävälle miesasiamiehelle tiedoksi että en siis syytä tästä miehiä vaan naisia, jotka ovat traumatisoineet nämä miehet! Kannattaa kuitenkin yrittää päästä tuosta tavasta eroon, ja muistaa että meitäkin naisia on jotka tykkäävät keskustella ja kuulla miehen aitoja mielipiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ihmiset aiheuttavat toisille mielenterveysongelmia puuttumalla toisten elämään ja arvostelemalla jatkuvasti negatiivisesti.
Aikuisen pitäisi saada tehdä päätöksensä itse ilman, että joku on koko ajan sekaantumassa asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Toiset ihmiset aiheuttavat toisille mielenterveysongelmia puuttumalla toisten elämään ja arvostelemalla jatkuvasti negatiivisesti.
Aikuisen pitäisi saada tehdä päätöksensä itse ilman, että joku on koko ajan sekaantumassa asioihin.
Moni nainenkin saattaisi seurustella itseä lyhyemmän miehen kanssa, mutta ei halua, koska koko suku, ystävät ja koko Suomi on kommentoimassa asiaa ja puuttumassa siihen niin parempi seurustella itseä pidemmän miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ihmiset aiheuttavat toisille mielenterveysongelmia puuttumalla toisten elämään ja arvostelemalla jatkuvasti negatiivisesti.
Aikuisen pitäisi saada tehdä päätöksensä itse ilman, että joku on koko ajan sekaantumassa asioihin.
Moni nainenkin saattaisi seurustella itseä lyhyemmän miehen kanssa, mutta ei halua, koska koko suku, ystävät ja koko Suomi on kommentoimassa asiaa ja puuttumassa siihen niin parempi seurustella itseä pidemmän miehen kanssa.
Ja miksi naisten painoa koko ajan kommentoidaan. Yhdenkään miehen ei Suomessa tarvitse seurustella ylipainoisen naisen kanssa, jos ei halua. Kukaan ei pakota. Keskittykää omaan elämäänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ihmiset aiheuttavat toisille mielenterveysongelmia puuttumalla toisten elämään ja arvostelemalla jatkuvasti negatiivisesti.
Aikuisen pitäisi saada tehdä päätöksensä itse ilman, että joku on koko ajan sekaantumassa asioihin.
Moni nainenkin saattaisi seurustella itseä lyhyemmän miehen kanssa, mutta ei halua, koska koko suku, ystävät ja koko Suomi on kommentoimassa asiaa ja puuttumassa siihen niin parempi seurustella itseä pidemmän miehen kanssa.
Ja miksi naisten painoa koko ajan kommentoidaan. Yhdenkään miehen ei Suomessa tarvitse seurustella ylipainoisen naisen kanssa, jos ei halua. Kukaan ei pakota. Keskittykää omaan elämäänne.
Ja työtöntä ei tarvitse neuvoa. Työttömällä on kyllä aivot päässä ja meillä on työkkäri joka hoitaa työttömien asiat.
Suomessa osa ihmisistä masentuu, koska nämä itseään toista parempina pitävät narsistit eivät osaa pitää turpaansa kiinni. Teitä besserwissereitä ei tarvita neuvomaan ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, PUHUMINEN on se syy, miksi erotaan. PUHUMINEN ja KOMMUNIKOINNIN PUUTE on se syy miksi erotaan. Miehellä kyllä riittää aikaa ja tahtoa puhua ja kommunikoida töissä, palavereissa, harrastuksissa ja siellä työreissujen baarimuijien kanssa. Kun pitäisi vaimon kanssa keskustella aikuisten oikeesti esim. seksistä, mies mykistyy, häpeää. Erikoinen yhtälö.
Miehellä on siis aina aikaa muille, ei vaimolle. Puhumattomuus surkastuttaa avioliiton ja myös ne uudet suhteet, ellei mies opi PUHUMAAN KUIN AIKUINEN.Minä en oikein tiedä kummassa se on vika, kun a) minä en tunnu saavan esittää omia mielipiteitäni koska jos se on väärä, niin nainen saa kilarit. Multa kyllä kysytään asioita, mutta pitää tosi tarkkaan miettiä että mitä vastausta multa odotetaan, että rauha säilyy.
b) jos huomautan jostain asiasta, jonka hän on tehnyt mielestäni väärin ja jonka voisi tehdä järkevämmin, niin nainen saa kilarit
Minä olisin ainakin meidän suhteessa se, joka pystyy kiihkottomasti ja ennakkoluulottomasti keskustelemaan asioista suuttumatta ja rauhallisesti, nainen ei siihen tunnu pystyvän vaan homma menee heti nälvimiseksi tms.
Tämän olen itse huomannut. Ei saisi olla omanlaisia mielipiteitä, ei saisi puhua ihan vapaasti siitä miten ajattelee asioista. Ja hassua miten jotkut esimerkiksi kodin yhteiset asiat ovat sellaisia mitkä otetaan henkilökohtaisina loukkauksina, jos niistä esittää eriäviä mielipiteitä. Naisille tekisi hyvää olla armeijassa, koska siellä oppisi siihen että omaa mielipidettä sängyn viikkaamisesta ei ole, ja jos onkin se on väärä. Ja se iso idea tässä on, että ihminen silti on arvokas vaikkei toimikaan oman mielen mukaisesti aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ihmiset aiheuttavat toisille mielenterveysongelmia puuttumalla toisten elämään ja arvostelemalla jatkuvasti negatiivisesti.
Aikuisen pitäisi saada tehdä päätöksensä itse ilman, että joku on koko ajan sekaantumassa asioihin.
Moni nainenkin saattaisi seurustella itseä lyhyemmän miehen kanssa, mutta ei halua, koska koko suku, ystävät ja koko Suomi on kommentoimassa asiaa ja puuttumassa siihen niin parempi seurustella itseä pidemmän miehen kanssa.
Ja miksi naisten painoa koko ajan kommentoidaan. Yhdenkään miehen ei Suomessa tarvitse seurustella ylipainoisen naisen kanssa, jos ei halua. Kukaan ei pakota. Keskittykää omaan elämäänne.
Ja työtöntä ei tarvitse neuvoa. Työttömällä on kyllä aivot päässä ja meillä on työkkäri joka hoitaa työttömien asiat.
Suomessa osa ihmisistä masentuu, koska nämä itseään toista parempina pitävät narsistit eivät osaa pitää turpaansa kiinni. Teitä besserwissereitä ei tarvita neuvomaan ketään.
Olen työtön ja se ketä minua neuvoo saa kuulla kuinka ruma on.
Ihmisiltä löytyy raskaisarpia, rumia luomia, silmänalusryppyjä, suonikohjuja, osa on liian pitkiä naisia, osa liian lyhyitä miehiä, on kaljuja miehiä, on kaularyppyjä, on naisilla kananpersetukkaa, rumia tatuointeja, rumia lävistyksiä, osa naisista on lautoja, ei rintoja jne.
Kun joku minua työtöntä neuvoo niin minä annan saman tien kyseiselle henkilölle ohjeita miten esim. sille ryppykaulalle pitäisi tehdä.
Ok. Oletko sitä mieltä, että suomalaisten miesten puhumattomuus ja tunnekylmyys on vain myytti?