Miksi lukiolaisilla on nykyään enemmän paineita kuin ennen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kirjoituksetkin voi tehdä suunnilleen miten itse haluaa. Ennen oli kaikki kertalaakista peräkkäin ja jos reppasit niin voi voi. 

Ei ollut, ainakaan 1989 kun itse kirjoitin, kyllä pystyi jo silloin jakamaan kirjoituksia ja pystyi korottamaan arvosanoja useaan otteeseen.

Mä olen kirjoittanut 1994, eikä mitään kirjoitusten pilkkomista vielä tunnettu. Korottaa ja uusia hylättyjä pystyi. C- ja D-kielikin oli samana päivänä, tunnen yhden mua vuoden nuoremman, joka on kirjoittanut molemmat samana päivänä (tunnin sai lisäaikaa eikä tarvinnut ainekirjoituksia kirjoittaa mustekynällä puhtaaksi).

Vierailija kirjoitti:

Myös itse aineiden vaatimukset on ihan jostain toiselta planeetalta. Juurikin esimerkiksi äidinkieli. Itse kirjoitin kahta vaille täydet äidinkielestä, olen opiskellut viestintää yliopistossa ja mielestäni olen kovinkin näppärä äidinkielessä.
Yritin auttaa ekan vuoden lukiolaista äikän tehtävässä ja vaikka siis panin koko viestinnän maisterin osaamiseni ja 20 vuoden toimittajakokemuksen ja tiedonhakukokemuksen peliin, en osannut häntä enempää kuin saamaan juuri ja juuri kasin siitä tehtävästä. En edes edelleenkään tajua, mitä siinä olisi pitänyt olla.
Kielten tehtävät on sellaisia kikkailun riemuvoittoja ettei ole tosikaan.

Teini kirjoitti yläkoulussa 10 aineita ja opettaja totesi niiden olevan lukiotason. Lukiossa hän kirjoittaa 8-9 aineita ja ihmettelee mitä niistä puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muutkin on samalla viivalla. Edes lääkikseen ei tarvita kuutta ällää.
Ja jos todistusvalintaa ei olisi, mikä idea koko kirjoituksissa olisi? Eka luetaan koko lukion oppimäärä, sitten kirjoitukset ja sitten unohdetaan ne ja pääsykokeilla opiskelemaan, ihan pöljä ideanakin.
Pitkä matematiikka todellakin kertoo oppilaasta paljon. Jos suoriudut siitä, suoriudut lähes minkä tahansa alan opinnoista ongelmitta.

Osoitat juuri itse että kaikki eivät ole samalla viivalla koska yhtä ainetta korostetaan yli muiden. Jo ihan kirjoitusten pisteytyksen mukaan on mahdotonta että kaikki saisivat hyvän matikasta koska L:n saa vain tietty prosentti kirjoittajista. Jos tätä ei voi tasaveroisesti kompensoida osoittamalla osaamisensa jossain muussa aineessa niin kaikki eivät ole samalla viivalla. Tätä yhtä ainetta hyvin osaavat ovat kovalla etumatkalla verrattuna muita aineita hyvin osaaviin.

Pitkä matematiikka laajuudeltaan ja vaativuudeltaan on lukion vaikein aine ja laudaturin kirjoittaminen siinä vaatii paljon enemmän opiskelua (tai älyä) kuin keskimäärin. Siksi on hyvä, että ne jotka ovat jaksaneet pitkän matematiikan hyvin arvosanoin suorittaa, saa siitä edes jotain hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistopaikkoja on yli puolelle ikäluokasta, joten kirjaimellisesti pitää olla keskimääräistä tyhmempi jos ei yliopistoon pääse. Ja tähän päälle vielä AMK-opiskelupaikat. Käytännössä yliopisto/amk-opiskelupaikka on jokaiselle lukion suorittaneelle olemassa, myös niille rimaa hipoen valmistuneille.
Jos on hyvä lukiossa, niin ei tarvitse stressata millään tavalla opiskelupaikan suhteen. Kirjoitta ne aineet, joissa joissa on hyvä, se riittää yliopistoon.

Jos nuorelle kelpaa mikä tahansa opiskeluala missä tahansa päin Suomea niin paikka varmasti löytyykin. Ikävä vain että monilla on sellaisia kohtuuttomia vaatimuksia kuin itseä oikeasti kiinnostava ala ja itselle sopiva opiskelupaikkakunta. Tai ala jolla työllistymismahdollisuudet ja palkkaus ovat kohtuullisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen lukiota pitää repiä, että pääsee kunnolliseen lukioon.
Lukiossa pitäisi heti tietää miksi haluaa isona, koska pitää tehdä kurssivalinnat.
Kaikki pitää hoitaa itse. Esimerkiksi se lukujärjestys.
Kaikilla tunneilla on aina eri tyypit, vaikea saada kavereita, varsinkin nyt korona-aikana.
Koko ajan paine siitä, että onnistuu, ettei tyri ja pilaa mahdollisuuksiaan.
Minä menin 7,5 keskiarvolla porukan mukana lukioon, opiskelin rehtorin tekemällä lukkarilla, kirjoitin ällän paperit ja pyrin sitten minne pyrin.
Nyt on yksi oma lapsi opiskelemassa ekaa vuotta ja toinne lukion ekalla ja vierestäkin stressaantuu. Varsinkin nyt tää korona-aika on ollut tosi ikävää tälle nuoremmalle, joka aloitti lukion nyt.

Lukujärjestyksen laatiminen itse on hirveä savotta, kun kurssitarjottimien sisältö on mitä on. Teinillä on välillä kaksi pitkän matematiikan kurssia samassa jaksossa. Opostakaan ei yllättäen mitään apua.
En ymmärrä miksi aikoinaan siirryttiin lukujärjestysten itsetekeoon. Kurssimuotoisessa lukiossa ne tulivat valmiina ja toimi hyvin.

Näin on myös mun lukiolaisella. Mutta joka jaksossa tähän asti on ollut vähintään yksi matikan kurssi, siitäkin huolimatta, että tämä kirjoittaa matikan vasta kolmosen keväällä (aloittaa kirjoitukset tuolloin).

Enkun kurssejakin on ollut joskus kaksi samassa jaksossa.

Yksinkertainen selitys asialle on todistusvalinta. Pakko valita mm. pitkä matikka fysiikka, jos meinaa päästä mihinkään. Ja niitä sitten pitää päntätä hullun lailla. Ja luonnollisesti kirjoituksissa pitää kaikki olla vähintään ällää ja eetä, muuten ei kelpaa enää mihinkään.

Jos järjestelmä olisi kuten ennen, eli myös pääsykökeet olisivat aito väylä yliopistoon, niin paineita olisi paljon vähemmän.

Onneksi kävin lukion reilu 10 vuotta sitten ja päädyin usean välivuoden jälkeen hakemaan vielä ajoissa yliopistoon. Ekalla kerralla en päässyt, mutta sitten suuremmalla sisulla pänttäämistä ja taktikointia hakujärjestyksessä, niin pääsinpä yliopistoon.

Tänä päivänä en pääsisi yo-arvosanoilla mihinkään, koska kirjoitin "väärät" aineet ja liian huonoin arvosanoin. Pitäisi siis palata korottamaan niitä, jotta voisi edes hakea.

Systeemi on nykyisellään täysin mätä. Vanha tapa, jossa osaamisen osoitettiin pääsykokeissa takaisi myös sen, että hakija on motivoitunut, eikä jotkin menneisyyden valinnat vaikuttaneet ratkaisevasti omaan tulevaisuuteen.

Kaikki nyt vaan ei pääse yliopistoon, hyvä puolet. Pitää tajuta oma taso ja pyrkiä oman tasoiseen opiskelupaikkaan. Eikä stressata jonkun itselle mahdottoman tavoitteen perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös itse aineiden vaatimukset on ihan jostain toiselta planeetalta. Juurikin esimerkiksi äidinkieli. Itse kirjoitin kahta vaille täydet äidinkielestä, olen opiskellut viestintää yliopistossa ja mielestäni olen kovinkin näppärä äidinkielessä.
Yritin auttaa ekan vuoden lukiolaista äikän tehtävässä ja vaikka siis panin koko viestinnän maisterin osaamiseni ja 20 vuoden toimittajakokemuksen ja tiedonhakukokemuksen peliin, en osannut häntä enempää kuin saamaan juuri ja juuri kasin siitä tehtävästä. En edes edelleenkään tajua, mitä siinä olisi pitänyt olla.
Kielten tehtävät on sellaisia kikkailun riemuvoittoja ettei ole tosikaan.

Teini kirjoitti yläkoulussa 10 aineita ja opettaja totesi niiden olevan lukiotason. Lukiossa hän kirjoittaa 8-9 aineita ja ihmettelee mitä niistä puuttuu.

Lukiotaso ei tarkoita kympin tasoa, vaan juuri sitä 8-9 tasoa. Hyvä aine lukiossa edellyttää jo aivan eri tason kypsyyttä kuin yläkoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistopaikkoja on yli puolelle ikäluokasta, joten kirjaimellisesti pitää olla keskimääräistä tyhmempi jos ei yliopistoon pääse. Ja tähän päälle vielä AMK-opiskelupaikat. Käytännössä yliopisto/amk-opiskelupaikka on jokaiselle lukion suorittaneelle olemassa, myös niille rimaa hipoen valmistuneille.
Jos on hyvä lukiossa, niin ei tarvitse stressata millään tavalla opiskelupaikan suhteen. Kirjoitta ne aineet, joissa joissa on hyvä, se riittää yliopistoon.

Jos nuorelle kelpaa mikä tahansa opiskeluala missä tahansa päin Suomea niin paikka varmasti löytyykin. Ikävä vain että monilla on sellaisia kohtuuttomia vaatimuksia kuin itseä oikeasti kiinnostava ala ja itselle sopiva opiskelupaikkakunta. Tai ala jolla työllistymismahdollisuudet ja palkkaus ovat kohtuullisia.

Sitten pitää tehdä enemmän töitä hyvien arvosanojen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muutkin on samalla viivalla. Edes lääkikseen ei tarvita kuutta ällää.
Ja jos todistusvalintaa ei olisi, mikä idea koko kirjoituksissa olisi? Eka luetaan koko lukion oppimäärä, sitten kirjoitukset ja sitten unohdetaan ne ja pääsykokeilla opiskelemaan, ihan pöljä ideanakin.
Pitkä matematiikka todellakin kertoo oppilaasta paljon. Jos suoriudut siitä, suoriudut lähes minkä tahansa alan opinnoista ongelmitta.

Osoitat juuri itse että kaikki eivät ole samalla viivalla koska yhtä ainetta korostetaan yli muiden. Jo ihan kirjoitusten pisteytyksen mukaan on mahdotonta että kaikki saisivat hyvän matikasta koska L:n saa vain tietty prosentti kirjoittajista. Jos tätä ei voi tasaveroisesti kompensoida osoittamalla osaamisensa jossain muussa aineessa niin kaikki eivät ole samalla viivalla. Tätä yhtä ainetta hyvin osaavat ovat kovalla etumatkalla verrattuna muita aineita hyvin osaaviin.

Pitkä matematiikka laajuudeltaan ja vaativuudeltaan on lukion vaikein aine ja laudaturin kirjoittaminen siinä vaatii paljon enemmän opiskelua (tai älyä) kuin keskimäärin. Siksi on hyvä, että ne jotka ovat jaksaneet pitkän matematiikan hyvin arvosanoin suorittaa, saa siitä edes jotain hyötyä.[/quote]

Jos ala edes jotenkin sivuaa matikkaa niin kyllä. Pahimmillaan ja kärjistettynä nykysysteemi kuitenkin johtaa siihen että vaikkapa englantia yliopistoon lukemaan hakevista valitaan se joka on kirjoittanut matikasta L:n ja englannista B:n eikä sitä joka on kirjoittanut englannista L:n ja matikasta B:n.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistopaikkoja on yli puolelle ikäluokasta, joten kirjaimellisesti pitää olla keskimääräistä tyhmempi jos ei yliopistoon pääse. Ja tähän päälle vielä AMK-opiskelupaikat. Käytännössä yliopisto/amk-opiskelupaikka on jokaiselle lukion suorittaneelle olemassa, myös niille rimaa hipoen valmistuneille.
Jos on hyvä lukiossa, niin ei tarvitse stressata millään tavalla opiskelupaikan suhteen. Kirjoitta ne aineet, joissa joissa on hyvä, se riittää yliopistoon.

Pointti ei olekaan se, että pääseekö yliopistoon vaan se, että pääseekö sinne minne haluaa. Kuinka joku voi olla noin tyhmä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistopaikkoja on yli puolelle ikäluokasta, joten kirjaimellisesti pitää olla keskimääräistä tyhmempi jos ei yliopistoon pääse. Ja tähän päälle vielä AMK-opiskelupaikat. Käytännössä yliopisto/amk-opiskelupaikka on jokaiselle lukion suorittaneelle olemassa, myös niille rimaa hipoen valmistuneille.
Jos on hyvä lukiossa, niin ei tarvitse stressata millään tavalla opiskelupaikan suhteen. Kirjoitta ne aineet, joissa joissa on hyvä, se riittää yliopistoon.

Jos nuorelle kelpaa mikä tahansa opiskeluala missä tahansa päin Suomea niin paikka varmasti löytyykin. Ikävä vain että monilla on sellaisia kohtuuttomia vaatimuksia kuin itseä oikeasti kiinnostava ala ja itselle sopiva opiskelupaikkakunta. Tai ala jolla työllistymismahdollisuudet ja palkkaus ovat kohtuullisia.

Sitten pitää tehdä enemmän töitä hyvien arvosanojen eteen.

Aivan ja siksi he tekee ja siksi on niitä paineita.

Jo 90-luvullla lukiossa puhuttiin, että opiskelu- (ja ulkonäkö) paineet olivat poikkeuksellisen kovat. Ja siitä eteenpäin jokainen ikäluokka omalta kohdaltaan ajatteli näin. Miten tätä lopulta voi mitata? Juu, nyt todistusvalinnat, mutta toisaalta kirjoitukset voi jakaa syksylle ja keväälle. Reaali hajoitettu omiksi aineiksi. Uusi arvosana e. jne.

Lopulta jokaisessa ikäluokassa oppilaat kilpailevat toisiaan vastaan. Eivtkä ihmiset ole mitenkään erityisesti viisastuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistopaikkoja on yli puolelle ikäluokasta, joten kirjaimellisesti pitää olla keskimääräistä tyhmempi jos ei yliopistoon pääse. Ja tähän päälle vielä AMK-opiskelupaikat. Käytännössä yliopisto/amk-opiskelupaikka on jokaiselle lukion suorittaneelle olemassa, myös niille rimaa hipoen valmistuneille.
Jos on hyvä lukiossa, niin ei tarvitse stressata millään tavalla opiskelupaikan suhteen. Kirjoitta ne aineet, joissa joissa on hyvä, se riittää yliopistoon.

Jos nuorelle kelpaa mikä tahansa opiskeluala missä tahansa päin Suomea niin paikka varmasti löytyykin. Ikävä vain että monilla on sellaisia kohtuuttomia vaatimuksia kuin itseä oikeasti kiinnostava ala ja itselle sopiva opiskelupaikkakunta. Tai ala jolla työllistymismahdollisuudet ja palkkaus ovat kohtuullisia.

Sitten pitää tehdä enemmän töitä hyvien arvosanojen eteen.

Tietenkin mutta ei siis auta että jokaiselle on teoreettisesti olemassa opiskelupaikka jos ne eivät vastaa sitä mitä ne nuoret haluaisivat opiskella. Ongelmahan on juuri se että niihin parhaisiin opiskelupaikkoihin on kova tunku ja niihin pääsy vaikeaa. Silloin ei paljon lohduta että olisi päässyt lukemaan alaa joka ei kiinnosta paikkakunnalle johon ei halua muuttaa.

Mun tytär pääsi hammaslääkikseen todistuksella. Pitkästä matikasta M, pari ällää, pari eetä. Ja tuonne on kuitenkin vaikea päästä. Helpompiin paikkoihin pääsee huonommillakin papereilla. Ei todellakaan tarvitä ällä riviä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen lukiota pitää repiä, että pääsee kunnolliseen lukioon.
Lukiossa pitäisi heti tietää miksi haluaa isona, koska pitää tehdä kurssivalinnat.
Kaikki pitää hoitaa itse. Esimerkiksi se lukujärjestys.
Kaikilla tunneilla on aina eri tyypit, vaikea saada kavereita, varsinkin nyt korona-aikana.
Koko ajan paine siitä, että onnistuu, ettei tyri ja pilaa mahdollisuuksiaan.
Minä menin 7,5 keskiarvolla porukan mukana lukioon, opiskelin rehtorin tekemällä lukkarilla, kirjoitin ällän paperit ja pyrin sitten minne pyrin.
Nyt on yksi oma lapsi opiskelemassa ekaa vuotta ja toinne lukion ekalla ja vierestäkin stressaantuu. Varsinkin nyt tää korona-aika on ollut tosi ikävää tälle nuoremmalle, joka aloitti lukion nyt.

Lukujärjestyksen laatiminen itse on hirveä savotta, kun kurssitarjottimien sisältö on mitä on. Teinillä on välillä kaksi pitkän matematiikan kurssia samassa jaksossa. Opostakaan ei yllättäen mitään apua.
En ymmärrä miksi aikoinaan siirryttiin lukujärjestysten itsetekeoon. Kurssimuotoisessa lukiossa ne tulivat valmiina ja toimi hyvin.

Minulta meni lukion ekaluokkalaisen kanssa siihen kaksi kokonaista työpäivää (teimme siis tokan vuoden viiden jakson lukujärjestykset) ja teinin isäkin osallistui vielä siihen viimeiseen vaiheeseen, kun tarkistimme että kaikki mahdolliset lukuisat meilit aiheesta oli huomoitu, oli kollattu ristiin se, että mitä pitää suorittaa minäkin vuonna ja oltiin tarkistettu missä aineissa ei tarvitse edetä järjestyksessä jne.

Ja silti sieltä puuttuu yhden a-kielen tokana vuonna suoritettavaksi suositeltu kurssi, koska sitä ei ollut koko vuonna.

Lisätaakan tähän lisäsi vielä se, että nyt on sekä lopsi2016 ja lopsi2021 kursseja esimerkiksi kesälukiossa oli vain ensimmäisiä. Koko ajan sai varoa, ettei vahingossa buukkaa väärää.

Minun lapseni sanoivat taannoin, että minä en pärjäisi tämän päivän lukiossa.

Olen itse opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistopaikkoja on yli puolelle ikäluokasta, joten kirjaimellisesti pitää olla keskimääräistä tyhmempi jos ei yliopistoon pääse. Ja tähän päälle vielä AMK-opiskelupaikat. Käytännössä yliopisto/amk-opiskelupaikka on jokaiselle lukion suorittaneelle olemassa, myös niille rimaa hipoen valmistuneille.
Jos on hyvä lukiossa, niin ei tarvitse stressata millään tavalla opiskelupaikan suhteen. Kirjoitta ne aineet, joissa joissa on hyvä, se riittää yliopistoon.

Jos nuorelle kelpaa mikä tahansa opiskeluala missä tahansa päin Suomea niin paikka varmasti löytyykin. Ikävä vain että monilla on sellaisia kohtuuttomia vaatimuksia kuin itseä oikeasti kiinnostava ala ja itselle sopiva opiskelupaikkakunta. Tai ala jolla työllistymismahdollisuudet ja palkkaus ovat kohtuullisia.

Sitten pitää tehdä enemmän töitä hyvien arvosanojen eteen.

Aivan ja siksi he tekee ja siksi on niitä paineita.

Mutta ei ole sitten paineita pääsykokeissa. Ja jos kirjoitukset menee huonosti, niin voi uusia. On oikein hyvä, että hyvin kirjoittaneet pääsee ilman pääsykokeita ja välivuosia yliopistoon, muilla on myös mahdollisuus pääsykokeen tai korotusten kautta olemassa. Olennaista on, että opintopaikkoja on lisätty paljon aikaisemmasta, joten lopulta suurempi osa pääsee yliopistoon kuin esim 90 luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Mun tytär pääsi hammaslääkikseen todistuksella. Pitkästä matikasta M, pari ällää, pari eetä. Ja tuonne on kuitenkin vaikea päästä. Helpompiin paikkoihin pääsee huonommillakin papereilla. Ei todellakaan tarvitä ällä riviä

No itse asiassa hammaslääkikseen ei ole kauhean vaikea päästä kuten itsekin huomasit. Moni tavallisempi ala vaikkapa Helsingissä tai Tampereella vaatii paremmat paperit. Sellainenkin iso yleisala kuin kauppatiede vaatii Helsingissä varsin hyvät paperit.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni sanoivat taannoin, että minä en pärjäisi tämän päivän lukiossa.
Olen itse opettaja.

Itse taas lasken huvikseen pitkän matematiikan ja fysiikan pääsykokeet. Käytännössä joka vuosi olisin saanut ylppäreistä täydet pisteet.