Neuvo kolmen lapsen äidiltä

olla lapset eri temperamentilla varustettuja ja olet osannut vaistomaisesti toimia molempien kanssa " oikein" . Meillä on ujo ja arka lapsi, ja olen aina tuntenut kamalaa syyllisyyttä siitä että lapsi on ujo ja arka mun takiani, kun olen kokenut etten ole voinut häntä esimerkiksi itkunukuttaa. Olen ajatellut että olenko ylisuojeleva jne. Helpotti paljon lukea Liisa Keltikangas-Nurmen kirja Temperamentti. Siinä mm. kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan ujoilla eskari-ikäisillä lapsilla ylisuojeleva äiti auttoi lasta sopeutumaan paremmin. Keltikangas-Nurmikin viittaa siihen, että Suomessa ylisuojelevuutta pidetään negatiivisena piirteenä, ja lapsia yritetään painostaa reippauteen, mikä sitten kumminkin vaan pahentaa tilannetta.



Ylisuojelevuudella tarkoitan esim. sitä, että lapsen ei anneta tarkastella uutta tilannetta äidin sylistä kunnes on valmis menemään mukaan vaan viedään vastahakoinen ja pelokas lapsi liian nopeasti liian jännittävään tilanteeseen.

Ei kai ylisuojelevuudella ihan sitä tarkoiteta.



Puhut kai Keltinkangas-Järvisestä.

kunpa vain olisin aiemmin asian tajunnut. Heti kun yömaidot loppuivat, alkoi myös paremmat yöt. Minä valvoin lapsen kanssa vähän yli vuoden, kunnes kyllästyin siihen. Kerralla otin tuttipullon ja tutin pois. Tuloksena oli, että jo kolmantena yönä lapsi nukkui paremmin, kun vertasin sitä edellisiin öihin, normaali heräämiskerta meillä kun oli 4-6 krt. Kunpa vain olisin tajunnut tämän aiemmin.

Tällä hetkellä meillä on vähän yli kaksivuotias, joka nukahtaa illalla omaan sänkyynsä reippaasti ilman sen kummempia nukuttamisia.

En ole ap, mutta esikoiseni oli juuri noin 1,5-vuotias, kun päiväunien kanssa alkoi olemaan vaikeuksia (tosin nukkuin jo vauvana vain parit puolen tunnin tirsat päivässä). Alkuun olin hermorauniona ja nukutin puoliväkisin, mutta parivuotiaana jätti päiväunet myös päiväkodissa pois, eli ei nukahtanut sielläkään yrityksistä huolimatta.



Ja meilläkin esikoinen nukkui 12-13 yössä yhtä soittoa, joten ilmeisesti unimäärä riitti koko vuorokauden tarpeiksi. Tiedän, että " tuossa iässä pitäisi kyllä nukkua päiväunet" ja sitä rataa, mutta minkäs teet, kun lapsi ei nuku päiväunia. Jaksoi silti ihan hienosti olla hereillä iltaan asti, tietty jos olisi alkanut tulemaan hirveää kiukkua, olisi pitänyt miettiä järeämpiä nukutuskeinoja.



Niin, ja kuopus meillä taas tässä(kin) asiassa on ollut ihan eri sorttia, eli nukkuu päiväunia päiväkodissa vielä nyt 3,5-vuotiaana, kotona jätti päikkärit kesällä pois. Näin ne lapset ovat erilaisia.

Itselläni on kaksi lasta, eikä kummankaan kohdalla tullut mieleenkään harrastaa tuollaista itkunukutusta. Molemmat ovat olleet huonoja nukahtamaan ja lempeää unikoulua on sovellettu vasta noin vuoden iässä hyvällä menestyksellä. Sen jälkeen nukahtamiset ja nukkumiset on sujuneet hienosti.



Tuollainen vauvan huudattaminen on sairasta. En todella ymmärrä, kuka äiti voi kuunnella, kun oma vauva huutaa paniikissa naama punaisena tunnin tai kaksi. Meilläkin sitä joskus kokeiltiin, mutta annoin periksi, kun vauva huusi aivan hysteerisenä jo muutaman minuutin jälkeen. Niinpä meillä on nukutettu lapset tuohon vuoden ikään, vaikka olenkin aika väsynyt ollut. Käsittääkseni kukaan asiantuntijakaan ei suosittele enää noita vanhanaikaisia huudatus-unikouluja.

monen kymmenen lapsen tätinä,olen sitä mieltä,että lapsi ei tarvitse yöpalvelua,mutta se ei ratkaise kaikkien lasten uniongelmia,olen tullut siihen tulokseen,että nukkumistavatkin tulevat suurimmaksi osaksi geeneissä...

pitäisi pystyä hoitamaan sama lapsi useammalla tavalla,ennenkuin voi

sanoa mitään vedenpitävää,niin yksilöitä me ihmiset olemme

Paitsi nykyään ei suositella tota lapsen itkettämistä...



T: äiti, jonka lapsi on oppinut nukkumaan ihan nukuttamalla

kuunnella sitä vauvan itkua, mutta

" keep the goal in mind" eli mieti sitä lopputulosta: illalla on omaa aikaa, yöt saa nukkua rauhassa ja aamulla on suht pirteä, kun herätään.



Äidin oma jaksaminen on kyllä aika tärkeä asia. Kun perhettä liidaillaan, niin kyllä siinä pitää jokaisen hyvinvointia ajatella, jopa sen äidin.



ap

psykologian professori Keltikangas-Järvisen opus " tunne itsesi suomalainen" . Siinä hän kritisoi erittäin vahvasti unikouluja vedoten ihmisen erilaisiin temperamentteihin. Joku nukkuu läpi elämän sikeästi, toinen ei nuku koskaan, ei nuorena eikä vanhana. Se on temperamenttikysymys, eikä siitä voi oppia pois.

Jos huonosti nukkuva vauva kuitenkin unikoulutetaan ja opetetaan nukahtamaan yksikseen, niin vauva oppii professorin mukaan vain yhden asian: sen, että hänet hylätään ja hänet jätetään yksin. Ei siis kannata huutaa, kun kukaan ei välitä. Ja lapsihan alistuu mihin vain.

Itse eivät ole imettäneet, hoitaneet omia lapsiaan kotona jne.



Ja nyt ovat kovin ohjeistamassa, miten lapsia pitää aikuisten oikeesti kasvattaa.



Mua ei vakuuta sellaisen ihmisen puhe, joka ei itse ole elänyt omien oppiensa mukaan. Puhun Liisa KEltinkangas-Järvisestä ja muutamasta muusta gurusta.

jos muutaman minuutin välein käydään lohduttelemassa ja sitten pikku hiljaa pidennetään väliä. Ja mun mielestä ton unikoulun teho ei perustu siihen, että lapsi tuntee, että hänet hylätään, vaan siihen, että lapsi huomaa, että itku ei muuta asioita eli äiti tai isä tulee kyllä, mutta sängystä ei pääse pois tai sitä maitoa ei enää tule ja lapsi oppii aika nopeasti, että ahaa, tämä homma toimii nyt näin ja lopettaa ne " turhat" heräämiset. Musta kyse on ihan samasta kaavasta, että jos kaupassa antaa niillä raivareilla periksi, niin sitten sitä saa tehdä jatkuvasti.



Meillä on päästy yhden yön huudoilla ja itse ihmettelen oikeasti ihmisiä, jotka jaksavat vuosikausia tuntien nukutusshowta ja ikuisia yöheräämisiä, mutta jos ei teillä ole parempaakaan tekemistä, niin siitä vaan.

Näillä keski-ikäisillä ei ole ollut tuoreena vanhempana samaa tietoa saatavilla, mikä nykypäivänä on.

Vierailija:

Itse eivät ole imettäneet, hoitaneet omia lapsiaan kotona jne.

Ja nyt ovat kovin ohjeistamassa, miten lapsia pitää aikuisten oikeesti kasvattaa.

Mua ei vakuuta sellaisen ihmisen puhe, joka ei itse ole elänyt omien oppiensa mukaan. Puhun Liisa KEltinkangas-Järvisestä ja muutamasta muusta gurusta.

Nyt varhainen vuorovaikutus on pop.

Sitte ku olemme vanhuksia, ni joku saakelin keltinkangas tulee opastamaan, että jos et nyt paapo tuota kolmekymppistä Paavo-poikaasi, ni hulttio siitä tulee.



Kyllä omaa jaksamista pitää kuunnella, sanoo joku keltinkangas ihan mitä tahtoo.



Ja todellakin unikoulussa lasta ei jätetä yksin huutamaan: lasta käydään lohduttamassa, mutta huudolle ei vain anneta periksi.



Mutta kyllä mun puolestani saatte vuorovaikutella itsenne vaik hautaan saakka. Se on vain niin, että jos akka valvoo vuosikaudet, niin akka tulee hulluksi. Vauva varmaan saa vuorovaikutukset, mut äiti on hourulakunnossa.

Olet kyllä ihme tyyppi, jos et arvosta alan guruja. Oletko SINÄ pätevämpi arvioimaan ihmisen psykologisia ulottuvuuksia tutkijoita enemmän???? Oletpa sangen ylpeä ihminen....

vaikka ei olekkaan opetettu yksin nukahtamaan. Ihan ittestään ovat vaan alkaneet yksin nukkua, tietenkin äidin sängyssä, missä meillä muutenkin saa lapset nukkua niin kauan kuin haluavat.

Onko sinulla lapsia?

Jos on niin sääli heitä, jos et edes varhaiseen vuorovaikutukseen usko.

Se, että asiaa on tutkittu vasta viime vuosina, ei tee siitä mitään muotihömppää. Monet asiat muuttuvat parempaan tiedon ja tutkimuksen myötä.

Vierailija:

jos muutaman minuutin välein käydään lohduttelemassa ja sitten pikku hiljaa pidennetään väliä. Ja mun mielestä ton unikoulun teho ei perustu siihen, että lapsi tuntee, että hänet hylätään, vaan siihen, että lapsi huomaa, että itku ei muuta asioita eli äiti tai isä tulee kyllä

Miksi sieltä huoneesta pitää lähteä pois ja jättää lapsi YKSINÄÄN itkemään?

Mutta täytyy kyl ihmetellä miten parisuhde toimii jos vanhempien sängyssä nukkuu joka yö muutama pikkutuhisija.. eiks olis ihan kiva käpertyä oman rakkaan kainaloon pitkän päivän pätteeksi ihan aikuisten kesken? Ei ne lapset katoa mihinkään yön aikana..

En.



Mietin vain samalla äitien psykologisia ulottuvuuksia. En ole löytänyt yhtään tutkimusta, joka osoittaisi, että vuosikausien valvomiset ovat terveellisiä kenellekään. Äidille tai lapsille.



Mutta joka haluaa ja jaksaa valvoskella pilttiensä kanssa, niin hän valvokoon. Minä en jaksa.

Miten se vaikuttaa vanhempien parisuhteeseen, jos sängyssä nukkuu lapsia? Me nukumme yöllä, oli meitä sitten 1, 2 tai 4 samassa sängyssä. Parisuhde on hyvä.

Vierailija:

Mutta täytyy kyl ihmetellä miten parisuhde toimii jos vanhempien sängyssä nukkuu joka yö muutama pikkutuhisija.. eiks olis ihan kiva käpertyä oman rakkaan kainaloon pitkän päivän pätteeksi ihan aikuisten kesken? Ei ne lapset katoa mihinkään yön aikana..