Lue keskustelun säännöt.
Pakkosyottaminen lapsena lisaa syomishairioiden riskia nuorena/aikuisena. Lapsi saa negatiiviset muistot syomisesta, koko ruokailutilanne koetaan vastenmieliseksi.
21.08.2006 |
Kun te pässinpäät muistaisitte että vaikka lapsi söisi vain 2 nakinpalaa, on se hänelle aivan eri lailla täyttävää kuin teillä jäte-ämpäreille, jotka vedätte mitä vaan niellä pystyy ja raijaatte liikakiloja hikikarpaloilla maustettuina.
Kommentit (9)
Minut pakotettiin syömään ruokani ala-asteen ensimmäisellä. Kotonakin joskus äiti pakotti, vaikka tiesi etten ko. ruoasta pidä. Vaikka se oli silloin kamalaa, en ole anorektikko, enkä bulimikko.
Syön nykyään monia niitä ruokia, mitä minulle tuolloin tuputettiin. Olin toki monta vuotta välillä syömättä juuri niitä ruokia, joita minua yritettiin pakottaa syömään, mutta aikuisiällä olen löytänyt ne " uudelleen" .
Esim paprika, lasagne (inhosin sitä ala-asteella, nykyisin suosikkiruokiani), sinileima Emmental jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi käsiisi tietoa anoreksiasta, bulimiasta ja ortoreksiasta. Vai odotatko että sulle annetaan kaikki valmiina? Minä en ole lapsesi, enkä palvele sinua kuten he.
Vierailija:
Minut pakotettiin syömään ruokani ala-asteen ensimmäisellä. Kotonakin joskus äiti pakotti, vaikka tiesi etten ko. ruoasta pidä. Vaikka se oli silloin kamalaa, en ole anorektikko, enkä bulimikko.Syön nykyään monia niitä ruokia, mitä minulle tuolloin tuputettiin. Olin toki monta vuotta välillä syömättä juuri niitä ruokia, joita minua yritettiin pakottaa syömään, mutta aikuisiällä olen löytänyt ne " uudelleen" .
Esim paprika, lasagne (inhosin sitä ala-asteella, nykyisin suosikkiruokiani), sinileima Emmental jne.
Vierailija:
Etsi käsiisi tietoa anoreksiasta, bulimiasta ja ortoreksiasta. Vai odotatko että sulle annetaan kaikki valmiina? Minä en ole lapsesi, enkä palvele sinua kuten he.
Sun ongelma on näköjään joku ihan muu, kuin lasten ruokatavat.
Lapsen pitää saada itse oppia tuntemaan nälän ja kylläisyyden tunteensa. Eikä haittaa, vaikka joskus kärsisi vähän nälkääkin, jos väittää, että on kylläinen. Meillä ei ikinä pakoteta syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Lapsen pitää saada itse oppia tuntemaan nälän ja kylläisyyden tunteensa. Eikä haittaa, vaikka joskus kärsisi vähän nälkääkin, jos väittää, että on kylläinen. Meillä ei ikinä pakoteta syömään.
Nimenomaan lisää riskiä, kaikki ei tietenkään sairastu...
Pakkosyöttämisessä ei oikeesti ole mitään pointtia, eri asia pientä lasta välillä houkutella syömään kuin pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Opittuja ja opeteltuja asenteita
Opittu on myös yhtälö: täpötäysi vatsa = hyvä olo. Kun tuo täytelyys hiemankin tipahtaa alaspäin; se on hetimmiten korjattava pienellä välipalalla.
Lautanen opetettiin aina syömään kiltisti tyhjäksi. Ellet syönyt, vedottiin omaan tuntoon ja kehotettiin ajattelemaan niitä kehitysmaan lapsia joilla ei ole ruokaa ollenkaan.
Lapsen järjellä ei ollut helppoa ymmärtää, miten nälkää näkevien lapsien asema siellä jossain Afrikassa paranee, jos lapsi syö täällä Suomessa lautasensa tyhjäksi, tulemalla niin ylensyöneen oloiseksi, että oksettaa?!
Ruuan jättäminen lautaselle oli myös syntiä, josta Taivaan Isä rankaisi. Lapsen väittäessä olevansa jo täynnä, äiti tiesi paremmin sen, milloin lapsen maha on täynnä! Tästä seurasi, että lapsen omassa itsessään oleva kylläisyyttä ilmaiseva tunne järjestelmä kyseenalaistettiin sillä seurauksella, että kyky aistia kylläisyyttä syömistä rajoittavana tekijänä sinänsä alkoi heikentyä...
Ylipainosta kärsivien asiakkaiden kanssa keskustellessani on usein ilmennyt, että heiltä on kyseinen tunne ollut " kadoksissa" niin kauan kuin he muistavat. He kykenevät syömään " pohjattomasti" . Ja kun on oppinut pitämään tuon kylläisyyden tunteen syömällä jatkuvasti yllä se johtaa tietysti siihen, että kontrastia tyhjän ja täyden vatsan välillä ei ole tullut koettua aikoihin.
Sota- ja pula-ajan eläneen sukupolven tapoihin kuului myös ihannoida " pullukkuutta" . Jos joku oli normaalipainoinen tai hoikka, hän oli " sairaan näköinen" , joten " pullukkuus" oli myös terveyden merkki!
Totta. Sota- ja pula-ajan eläneelle väelle on tuo pula ruuasta ollut joskus hyvinkin traumaattinen asia. Silloin oli todella syötävä, kun oli ruokaa, ja jos mahdollista syötävä ikään kuin varastoon, kun ei tiennyt milloin seuraavan kerran saattoi saada syödäkseen. Heidän aikanaan ei ollut myöskään pakastimia, jääkaappeja, ei " tuppervaara" -astioita, joihin olisi ollut mahdollista säilöä ruuan tähteitä, vaan tuolloin syömätön ruoka meni hukkaan.
Hyvin suurella todennäköisyydellä näiden asenteiden yleisyys onkin ollut seurauksena ja vaikuttajana virheellisiin syömistottumuksiin, jotka puolestaan ovat johtaneet ylipainoisuuteen.
Nykyihminen toki lihoo myös mukavuuden haluisuuttaan, kun kattauksia pois korjaava perheenäiti ei viitsi nähdä vaivaa parin kattilaan jääneen lihapullan vuoksi, vaan napsii ne suuhunsa, vaikka on jo syönyt itsensä kylläiseksi. Samoin tapahtuu tarjolle asetettujen leikkeleiden, makkaroiden ja juustosiivujen kanssa, ja lasten ruuan tähteetkin löytävät paikkansa äidin vatsasta.
Mukavuuden haluisuuteen ja laiskuuteen liittyy myös se, että säännöllisistä ruokailuajoista on luovuttu ja kukin perheenjäsen syö kun on nälkä ja sitä mitä kaapista löytyy!
teksti: Kari Tuomaala hypnologi, hypnoterapeutti, NLP-master"
ja lisäisin vielä, että tuon sinun kirjoituksesi perusteella olisi parempi olla nimittelemättä muita.... eipä ole kummoisella älyllä sellaistakaan siunattu, joka olettaa kaikkien äitien olevan ylipainoisia.