Lue keskustelun säännöt.
Neuvo kolmen lapsen äidiltä
08.10.2006 |
Opettakaa lapset nukahtamaan/nukkumaan jo vauvaiässä.
Vauva oppii asiat huomattavasti nopeammin kuin uhmaikäinen.
Puolivuotias oppii muutamassa illassa kunnon unitavat.
Omat lapsemme ovat luonteeltaan tietysti erilaiset. Kaikki kolme on itkunukutettu alkaen 6 kuukaudesta.
Kenenkään kanssa ei ole valvottu öitä. Nukutusrumbaa ei ole, koska mitään nukuttamista ei ole harrastettu.
Tämä neuvo niille, jotka eivät jaksa vuosikausien ilta- ja yörumbaa.
Joka taas jaksaa, ei näitä neuvoja tietenkään tarvitse.
Kommentit (121)
rva Keltinkangas-Järvinen teki valaistuakseen noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HETKEKSI yksin itkemään, että oppii nukahtamaan itsekseen. Tämä siis sille, joka kysyi, että miksi pitäisi jättää yksikseen. Kun tämä koko unikouluproseduuri tähtää siihen, että lapsi a) nukahtaa itsekseen ja b) ei heräilee turhaan yöllä.
Vierailija:
rva Keltinkangas-Järvinen teki valaistuakseen noin?
Eikä rauhoitu kun menet hetken päästä takaisin, vaan huutaa edelleen minuuttitulkulla ja menee hysteeriseksi? Pitäisikö huutava lapsi jättää yksin ja poistua huoneesta?
..vaan rauhoittelet ja määrätietoisesti laitat uudestaan nukkumaan, niin monta kertaa kun tarvitsee. Ottaen myös huomioon että vauva on myös väsynyt/syönyt/juonut. Kyllä se siitä sit ajan kans helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rauhoitettua esim. pitämällä tiukasti sylissä hetken ja sitten laittaisin takaisin sänkyyn ja lähtisin ja palaisin taas hetken kuluttua jne...
Toiset meistä ovat pehmeämpiä kuin toiset. Kukin uskokoon mihin tahtoo ja hoitakoon lasta, niin kuin parhaakseen näkee. Henkilökohtaisesti ja unikoulun läpikäyneenä vannon sen nimeen. Mutta minä kuulunkin niihin, joiden mielestä lasten kuuluu myös aina nukkua omassa huoneessaan ja omassa sängyssään.
Lapsi sänkyyn, halit ja iltarukoukset.
Ja pois.
Eka rauhoittelu 3 minsan päästä, seuraava 5 minsan päästä, sit 10 minuuttia, sit 15.
Näillä opeilla meidän kersat oppi nukkumaan puolen vuoden kieppeillä. Paitsi se esikoinen, jonka aikaan unikoulut pidettiin jo 3-kuisille.
Uskokaa tai älkää, olen kerennyt näiden viattomien lapsosten elämän pilaamaan jo muillakin keinoilla kuin unikouluilla. Luultavasti heistä tulee mummojenpotkijoita ja huumehörhöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tahtonut nukahtaa illalla. Nukkui ainoastaan tissi suussa, tuttia ei huolinut vaikka elämänsä ensimmäiset 7kk yritimme tarjota. Laitoimme jopa tutin kypärämyssyn alle jotta pysyisi suussa mutta mikään ei auttanut.
Iltaisin vietin makuuhuoneessa kahdesta neljään tuntia nukuttaessani lasta. Yöllä heräsi syömään kolmesta viiteen kertaan. Puolivuotiaana suurinpiirtein, alkoi yöheräilyt muuten vaan. Huutoa tuli ja tuli, vauva hikosi ja köhi, tissiä oli pakko saada. Me yritimme pysyä lujana, heiluttelimme ja hyppyytimme, taputtelimme ja heijasimme, lauloimme ja silittelimme.. ei apua. On se kumma miten 7kk ikäinen pystyy huutamaan väsyneenä kurkku suorana reilusti yli puolitoista tuntia.
Minä vein patjan lastenhuoneen lattialle ja koitin lapsi kainalossa saada sitä nukkumaan. Siinä vaiheessa kun miehen kello soitti aamulla, olin vielä hereillä. Yritimme tassuttelut ja kaikki vinkit mitä tutuilta saatiin, koitettiin.
Lopulta huudatimme lapsen yhtenä iltana. Lapsi jäi pinnasänkyyn itkemään ja minä itkin toisessa huoneessa huonoa äitiyttäni. Liki kahden tunnin huudon jälkeen tuli tauko. Huolestuneena kiirehdimme katsomaan oliko vauva kuollut. Se nukkui.
Seuraavana iltana huuto kesti vajaan tunnin. Ja pikkuhiljaa lapsi saatiin illalla nukkumaan.
En puolusta huudatusunikoulua. En missään nimessä halunnut sellaista lapselleni, mutta mistään muusta ei ollut apua.
Vierailija:
HETKEKSI yksin itkemään, että oppii nukahtamaan itsekseen. Tämä siis sille, joka kysyi, että miksi pitäisi jättää yksikseen. Kun tämä koko unikouluproseduuri tähtää siihen, että lapsi a) nukahtaa itsekseen ja b) ei heräilee turhaan yöllä.
Miksi lasta ei voi rauhoittaa ensin ja lähteä sitten vasta huoneesta kun itku on loppunut? Niin minä olen lapseni opettanut nukahtamaan.
T: 52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse superväsynyt, ja jätin vauvan huutamaan sänkyyn. Huusi puoli tuntia ja nukkui 11 tuntia.
Tätä ennen olin valvonut yöt miltei kokonaan vauvan levottomuuden takia.
Päätin kokeilla muutaman illan tätä huudatusta. Kolme iltaa meni, ja vauva alkoi nukkua klo 20 - 08. Nyt hyvät unitavat ovat jatkuneet jo 5 vuotta.
Vielä merkkejä äärimmäisistä traumoista ei ole näkynyt. Katselen ja ilmoittelen, kun traumat alkavat tulla julki.
Yritin joskus unikoulua, mutta siitä ei tullut mitään.
t. 61
Vierailija:
..vaan rauhoittelet ja määrätietoisesti laitat uudestaan nukkumaan, niin monta kertaa kun tarvitsee. Ottaen myös huomioon että vauva on myös väsynyt/syönyt/juonut. Kyllä se siitä sit ajan kans helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä ei pidä lannistua, vaikka sitä huutoa jatkuisi kolme tuntia.
Käydään säännöllisesti lohduttamassa, mutta ei nosteta sängystä.
Kyllä vauva oppii nukkumaan. Topakampi vauva toki huutaa pitkäänkin!
tuliko lapsellesi traumoja siitä vai ei. Koska hylkäämiskokemus ei " näy" . Sen huomaa sitten vanhempana, kun ei uskalla sitoutua toiseen ihmiseen, kun pelkää hylkäämistä yli kaiken. Tai sitten sitoutuu, mutta aina siellä takaraivossa kummittelee pelko hylkäämisestä. Tai jotain muuta vastaavaa. Äidille siitä ei kerrota.
Vierailija:
Vielä merkkejä äärimmäisistä traumoista ei ole näkynyt. Katselen ja ilmoittelen, kun traumat alkavat tulla julki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta lapset ovat erilaisia. Meilläkin kakkonen oppi muutamassa illassa ilman huudattamista nukahtamaan itsekseen. Esikoisen kanssa yritettiin ja oppi viikon huutamisen (ihan turhan) huutamisen jälkeen. Kuitenkin aina aika ajoin nukkumumaan menon kanssa oli hirveät taistelut vuotiaasta neljä vuotiaaksi. Kolmaskaan ei muutamassa illassa oppinut itsekseen nukahtamaan, joten annoin asian olla ja edelleen 3v nukutan viereen. Tosin nyt on lapsi jo muutamina iltoina hakeutunut oma-aloitteisesti omaan sänkyyn nukkumaan, joten tuskin häntä enää kouluikäisenä tarvii nukuttaa.
Sen olen vuosien varrella huomannut, että vauva-aika ja leikki-ikä menevät nopeasti ohi (nopeamminkin kuin alussa arvaakaa). Ei kannata tehdä mistään asiasta suurta numeroa, useimmat kuitenkin ratkeavat itsestään vuosien varrella.
Meillä on kolme lasta ja kaikki kyllä menevät nukkumaan, kun sanotaan. Viime viikolla oli nenät tukossa, joten silloin ei oikein kukaan saanut nukkua, mutta se onkin jo toinen juttu.
Muistan joskus vauva-aikaan ihmetelleeni, kun mies sanoi, että antaa lapsen vain nukahtaa itse. Kun en halunnut meidän välille riitaa ja mies kun oli ollut sukulaislasten kanssa tekemisissä ennen, niin ajattelin, että antaa hänen päättää asiasta. Näköjään päätös oli hyvä, koska ei tarvitse tuskailla lasten nukkumisten kanssa.
Miksei Keltinkangas-Järvinen ilmoita lähteitä, jos väittää noinkin raskaita asioita?
Vierailija:
Miksei Keltinkangas-Järvinen ilmoita lähteitä, jos väittää noinkin raskaita asioita?
Vauva ei voi oppia, että yöllä ei saa palveluja, koska hänellä ei ole ajantajua, joka tajuisi, milloin on yö. Ajantaju ei tule väkisin opettamalla, vaan omia aikojaan kehityksen mukaan.
Vauva ei myöskään pysty säätelemän omaa unirytmiään, jonka määrää synnynnäinen temperamentti.
Myös pimeän pelko ja ahdistus, jotka yöllä mahdollisesti yksin ja pimeässä herääminen aiheuttaa, kuuluvat synnynnäisen temperamentin piiriin.
...vauva ei osaa rauhoittaa itse itseään, odotella unta ja olla häiritsemättä muita. Herätessään yksin yöllä hän vain ahdistuu. Hän kyllä sopeutuu olemaan pyytämättä apua, jos sitä ei tule, mutta sopeutuminen ei ole samaa kuin oppiminen. Se ei tarkoita, että hän olisi oivaltanut, että todellakin, nythän on yö, yritämpä uudestaan aamulla. Ainoa asia minkä hän on oiekasti oppinut on se, ettei hänestä välitetä. Koska hän lakkaa pyytämästä apua, aikuisesta tuntuu, että kokeilu on onnistunut. Mutta se on tapahtunut lapsen optimaalisen kehityksen kustannuksella.
...Lapsen unirytmin muuttaminen niin, että se ei aiheuta lapselle ahdistusta ja turvattomuutta kysyy aiuiselta aikaa ja vaivaa. Se ei onnistu viikossa tai kahdessa. Aluksi on hyväksyttävä ihmisen yksilöllisyys. Sitten lapsi voidaan totuttaa tiettyihin aisioihin, esim siihen, että joskus kukaan ei nouse hänen kanssaan leikkimään.
... herätä tutussa huoneessa omassa sängyssä. Hänen huutonsa täytyy tuoda paikalle tutun ja turvallisen aikuisen, juoka rauhoittelee häntä, ei jätä yksin, panee kärsivällisesti uudestaan nukkumaan. Näin voi unirythmin odottaa vähitellen muuttuvan, ei pakolla eikä itkun kanssa.... Joskus on myös hyväksyttävä ajatus, että kaikkia lapsia ei koskaan saa nukkumaan niin kuin aikuinen toivoisi.