Neuvo kolmen lapsen äidiltä

Tottakai joskus (harvoin) lapset itkevät yöllä.

Heitä lohdutetaan.

Mutta maitopalvelu loppui jokaisella 6-kuisena.

Itkuun yöllä suhtauduttiin samoin kuin itkuun illalla nukkumaanmenoaikaan:

eka lohdutus 5 minsan päästä, toka 10 minsan jne.



Alussa jokainen lapsi on itkenyt illalla ja yöllä.

2.5, 4 ja pian 7 v lapsemme ovat nukkuneet perhepedissä niin pitkään kun ovat halunneet. Nyt jo vuoden päivät pieninkin on mennyt söpösti hyvät yöt ja kauniit unet toivotellen itse nukkumaan omaan sänkyynsä. Lapsista ketään ei tarvitse nukuttaa ja nukkuvat läpi yön.

Esikoinen siirtyi omaan sänkyyn n.4vuotiaana, keskimmäinen 3vuotiaana.



Mainittakoon vielä että esikoisella on tarkkaavaisuushäiriö, keskimmäinen oli hyperallerginen, viimeisin on " normaali" . Joten mistään superhelpoista lapsista ei ole kyse.



Minusta pienen vauvan itkettäminen tarkoituksena saada hyvin ja helposti nukkuva/nukahtava leikki-ikäinen on perusteetonta lasten rääkkäystä.

vuosikausien pätkittäiseen nukkumiseen pakottaminen on naisten rääkkämistä...



ap

Vierailija:

Minusta pienen vauvan itkettäminen tarkoituksena saada hyvin ja helposti nukkuva/nukahtava leikki-ikäinen on perusteetonta lasten rääkkäystä.

Ja varsinkin kun äidin unettomuus jää krooniseksi, eli vaikka lapsi sitten nukkuukin yöt niin äidiltä se ei enää onnistu. Se jos mikä syö naista, kun pitäisi vielä opiskella ja käydä töissäkin.

Vierailija:

Minusta pienen vauvan itkettäminen tarkoituksena saada hyvin ja helposti nukkuva/nukahtava leikki-ikäinen on perusteetonta lasten rääkkäystä.

Yksi vanhempien tehtävistä on opettaa lapsi sietämään pettymyksiä ja epämukavuuksia, Joskus vanhemman on jopa oltava itse se, joka näitä lapsille aiheuttaa. Kuulut ilmeisesti siihen koulukuntaan, joka ei usko tähän alkuunkaan.

vauvat nukahtivat kuin enkelit ekat 6kk sitten alkoivat hammaskivut, sairauskierteet ym ja yha vielakin puolentoista vuoden ikaisena vaikeaa nukahtaa. Eli ei voi yleistaa.

järjestämään pettymyksiä. MAALAISJÄRKI HOI!!!!

Vierailija:

Yksi vanhempien tehtävistä on opettaa lapsi sietämään pettymyksiä ja epämukavuuksia, Joskus vanhemman on jopa oltava itse se, joka näitä lapsille aiheuttaa. Kuulut ilmeisesti siihen koulukuntaan, joka ei usko tähän alkuunkaan.

En tahtonutkaan nyt vängätä asioista; kerroinpa vain oman tarinani niille, joiden ajatusmaailmaan tällainen toiminta mahtuu.



Itse muutun paholaisen isoäidiksi, jos en saa nukkua.



ap

Ei teitä kukaan pakota opettamaan lapsillenne yhtään mitään. Antakaa jokaisen perheen tehdä omat valintansa.



Terv. kolmas 3 lapsen äiti, jolla vain esikoista tarvitsi opettaa ja muut nukahtivat itse ihan alusta saakka.

Onko se nyt lapsenkaan kannalta parempi, jos vanhemmat on väsyneitä, tulee riitaa helpommin, pahimmassa tapauksessa koko parisuhde hajoaa siksi että kumpikaan ei vaan jaksa enää?



Kysehän on yleensä vain muutamasta yöstä, jonka jälkeen jo lapsi on oppinut nukahtamaan yksin!

Kaikkien olen antanut vauvana nukahtaa rinnalle iltaisin ja sitten laittanut sänkyyn. Rinnan jäädessä pois ei rytmi muuttunut, lapset nukahtaneet kun vain vienyt sänkyyn. Ei ole tarvinnut nukutella eikä etenkään itkettää.

kuin suoraan meiltä. Jokainen lapsi nukkunut itsestään jo vauvasta ilman ylimääräisiä krumeluureja. Jos olisin kuunnellut jokaisen hysteerikon neuvoja olisi varmasti perhe-elämä aika sekaisin.

Vierailija:

Kaikkien olen antanut vauvana nukahtaa rinnalle iltaisin ja sitten laittanut sänkyyn. Rinnan jäädessä pois ei rytmi muuttunut, lapset nukahtaneet kun vain vienyt sänkyyn. Ei ole tarvinnut nukutella eikä etenkään itkettää.

joka ei myöskään esikoisen kohdalla voinut ajatellakaan, että sen tarvitsisi itkeä ja " kärsiä" . Nukutusasioissa edettiin pehmein arvoin, lapsi sai kaiken läheisyyden mitä halusi. Nukutettiin kymmenillä eri tavoilla, sai nukkua vieressä, sai syödä yöllä jos halusi. Koskaan ei annettu itkeä.



Tulos: Tokaluokkalainen, joka vasta vuoden nukkunut puhtaasti omassa sängyssään, ja joka ei vieläkään osaa nukahtaa ilman mielettömiä rutiineja ja toistuvia traditioita. Niitä yritetään karsia, mutta kuin varkain lapsi kehittää uutta tilalle. Jatkuva sotatila käynnissä.



Toisen lapsen kohdalla eri juttu. Häntä ei palveltu öisin. Yösyötöt lopetti tosin itse jo 4kk. Mutta muutoinkaan ei otettu esim. viereen, jos itki, niin käytiin hyssyttämässä, jolloin lapsen ei sitten tarvitse luulla, että " on yksin maailmassa" . Tuli tietysti vaiheita, että huuto alkoi heti kun vei väsyneen lapsen sänkyyn, mutta samalla metodilla jatkettiin.



Tulos: Reipas kaksivuotias, joka nukahtaa ilman mitään temppuja joka ilta ja nukkuu aamuun asti. Myös päiväunet sujuvat täysin kitkattomasti. Lapsessa ei mitään merkkejä siitä, että on " rääkätty" .



Kolmas tulossa, tiedän kuulkaas rouvat mitä hänenkin kanssaan teen:)



TIETYSTI eri asia ovat sairaat lapset ja myös lapset, jotka nukahtavat aina ilman vaikeuksia. Kumpaakaan näistä ryhmistä on turha tähän keskusteluun sekoittaa.

Esikoinen nukahtanut aina helposti,joko tissille tai omaa sänkyynsä. Meillä siis perhepeti+ sivuvaunu, eli välillä poika nukkunut meidän välissä ja välillä sivuvaunussaan. Meillä periaatteena se, että en harrasta nukuttamismaratooneja, en huudatusunikoulua ja äidin kainalossa saa nukkua niin kauan kuin haluaa.



Esikoisen sänky siirrettiin omaan huoneeseen kun oli tasan 2v ja nukkui siellä itsekseen n 1kk ja siirtyi takaisin meidän säänkyyn kun kuopus syntyi. Tai siirtyi itseasiassa samana päivänä kun vauvan pinnis tuli meidän makkariin :)



Kun kuopus oli n 1kk vanha,esikoinen halusi takaisin omaan sänkyynsä ja omaan huoneeseen nukkumaan. Sinänsä harmi, meinaan aamuisia raivareita rupesi esiintymään juuri silloin kun siirtyi itse eri huoneeseen nukkumaan. No, takaisin kyllä pääsee halutessaan. Kuopus nukkuu meidän sängyssä suurimmaksi osaksi. Ja meille sopii lempeät nukkumistavat. Joo, kumpikin nukkuvat yöllä hyvin, tissittelevät harvoin. Isompi lopetti 1v ja kuopus syö kerran yössä :)

Sen nukkumaan opettamisen kun voi huutaa muutenkin kuin vauvaa yksin huudattamalla.

mutta vasta 1-1,5v (siihen asti nukkuivat vieressä). 3-4 iltaa meilläkin meni niin, että 100 kertaa vietiin takaisin sänkyyn ja muutamia kymmeniä kertoja lohdutettiin illassa, mutta sitten kaikki muuttui. Lapset vaan sitten vietiin sänkyyn ja nukahtivat sinne itsekseen helposti. Levolliset yöt kaikilla ja äitikin on taas virkeä itsensä.

t. 3 lapsen äiti myös

Olisiko sinulla antaa hyvää neuvoa 1,5-vuotiaan päiväunille saamisesta? Lapsi on yhtäkkiä lopettanut päiväunensa. Alkoi pari viikkoa sillä, että pisti hanttiin päiväunille menoa. Nukahti kuitenkin, kun vaan kannoin sänkyyn. Nyt viimeiset päivät on vain huudellut sängyssään -tänäänkin 3,5 tuntia. Sitten annoin periksi ja hain kukkujan pois sängystään.



Luulin, että tämän ikäiset vielä nukkuisivat päiväunensa. Yöunet ovat pituudeltaan 12-13 tuntia, joten ne sitten näköjään riittävät meidän 1,5-vuotiaalle vai mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä?

Ystävissäni on paljon niitä, jotka tekevät kaiken pehmein keinoin. (Silti olemme hyviä ystäviä, toim huom) Olen havainnut kaveriäideissäni aika karseaa väsymystä, kun eivät esimerkiksi viiteen vuoteen ole nukkuneet yhtään kokonaista yötä.



Olen itse aika tuittupää ja kiivas. Tarvitsen unta, keskeytymätöntä sellaista. Siksi olen (siis miehen kanssa) toiminut lasteni kanssa näin. Ajattelen, että parempi kolmena yönä " rääkätä" vauvoja kuin valvoa heidän kanssaan vuositolkulla ja muuttua monsterimammaksi.



ap



PS Rasittavaa, kun enää ei voi laittaa pisteitä minnekään.

" Linkittäminen kielletty."