Neuvo kolmen lapsen äidiltä

kun teini-ikäisensä kiroilee ja on tottelematon hänelle vaikKa hän " aina pusi ja hali sitä pienenä ja tissiäkin se sai niin paljon kuin ikinä halusi, ja äidin pehmeässä kainalossa sai köllötellä mielinmäärin. Mikä meidän kullannupulle nyt tuli, apua!"



LOL:)

Vierailija:

joiden lapset luonnostaan nukkuvat täysin ilman soraääniä ja nukutusrumbia.

Miten teidän kokemuksenne tässä auttavat mitään? Jos lapsenne eivät ole koskaan mitään vaikeutta aiheuttaneet, niin miten teillä voi olla niin varma mielipide, miten olisitte toimineet päinvastaisessa tilanteessa?

Nyt puhutaan käytännöistä siinä tapauksessa, kun lapsella ON jonkinasteisia nukahtamisvaikeuksia.

Ihan sama kuin taannoisessa sektiokeskustelussa, jossa tuomittiin mukavuussektio. Heti siellä raivosi kymmeniä äitejä kiljuen, että heidän lapsi olisi kuollut ilman sektiota.

Jotenkin tuntuu, että täällä palstailee valtaisa määrä ihmisiä, jotka ei pysty yksinkertaisestakaan aiheesta erottamaan sitä olennaisinta, ei sitten millään, hohhoijaa...

myös 3 lapsen äiti.





Kenenkään kanssa ei ole valvottu öitä. Nukutusrumbaa ei ole, koska mitään nukuttamista ei ole harrastettu.

kun jo ihan pienestä jättää yksin nukahtamaan niin sen homman osaa sitten myöhemminkin, eikä se yksin nukahtaminen ainakaan meillä tarkoita huudattamista, jos pientäkään kitinää on kuulunut niin on käyty laittamassa tutti suuhun tms.



101

muutenhan on mennyt monen vuoden hommat hukkaan :O)

Eikä mikään muukaan kikkakolmonen. Aika tepsi ja uhmaikäinen nukkuu nykyisin hyvin.

Vierailija:

Opettakaa lapset nukahtamaan/nukkumaan jo vauvaiässä.

Vauva oppii asiat huomattavasti nopeammin kuin uhmaikäinen.

Puolivuotias oppii muutamassa illassa kunnon unitavat.

Omat lapsemme ovat luonteeltaan tietysti erilaiset. Kaikki kolme on itkunukutettu alkaen 6 kuukaudesta.

Kenenkään kanssa ei ole valvottu öitä. Nukutusrumbaa ei ole, koska mitään nukuttamista ei ole harrastettu.

Tämä neuvo niille, jotka eivät jaksa vuosikausien ilta- ja yörumbaa.

Joka taas jaksaa, ei näitä neuvoja tietenkään tarvitse.

Tsiisus, ettekö te tajua? Teillä on helpot lapset, jos he nukahtavat jo vastasyntyneinä yksin omaan sänkyyn ja nukutus jatkuu samaa rataa kun vauva kasvaa. Kaikilla se ei käy noin ja silloin on vaihtoehtoina nukuttaminen (tai tuo huudatus).

Vierailija:

kun jo ihan pienestä jättää yksin nukahtamaan niin sen homman osaa sitten myöhemminkin, eikä se yksin nukahtaminen ainakaan meillä tarkoita huudattamista, jos pientäkään kitinää on kuulunut niin on käyty laittamassa tutti suuhun tms.

101

En tiedä, johtuuko siitä, että huomio menee esikoiselle. Ainoa asia, jonka olen tehnyt molempien kanssa samalla lailla, on ruokinnan lopettaminen yöllä puolen vuoden iässä. Aina kun on itkenyt, on lohdutettu, mutta tissiä ei ole työnnetty suuhun.

6 kk syö vain äidinmaitoa.



en oleta, että jaksaa nukkua 10-12 h putkeen, joten on luonnollista, että imetän 1-2 x yössä.



kun syö illalla hyvän annoksen puuroa (meillä 11kk), ei herää yöllä enää nälkään.

Voi pieniä parkoja :´(....



Vanhempien tehtävä nyt vaan on kärsiä vähän epämukavuutta välillä. Ei ihmisen aina tarvi päästä niin vähällä kuin mahdollista.

ystävälläni on kolme lasta. yksikään ei nuku öitä. Yksikään ei jää sänkyyn iltaisin nukkumaan.

ystävän avioliitto on aika hajalla, koska yhteistä aikaa (esim. iltaisin) ei ole. ystäväni on todella väsynyt.



En kutsuisi tällaista elämää " lieväksi epämukavuudeksi" .

Itkunukutus:



6-kuinen sänkyyn

-> itkee

-> eka lohdutus 5 minsan päästä, toka lohdutus 10 minsan päästä jne.



Kolme iltaa, niin se sama itkijä menee itkemättä nukkumaan, nukkuu yön läpi. Tuloksena jaksava perhe.

Meilläkin jokainen palsi on opetettu nukahtamaan yksin noin 6kk iässä eikä varsinkaan olla öisin enää mitään maitoja tarjoiltu. Omaan huoneeseen on sitten voinut kivutta siirtää :)



Se on kaikki omasta viitsimisestä kiinni.



t. myös kolmen äiti

Vierailija:

palsi

=lapsi

1. Aikuinen ihminen, joka on nimenomaisesti halunnut tulla jonkun äidiksi tai isäksi, joutuu valvomaan yöt esim. 4 vuotta elämästään. Hän tietää, että se aika joskus loppuu, ja hän tietää, että hänellä on valta ja valinnan vapaus sen suhteen joutuuko heräilemään vai ei (=voi pitää unikoulun tai olla pitämättä).

2. Pieni lapsi, joka herää pelkoon, nälkään tai hellyydenkipeyteen, itkee tietämättä, missä äiti on, tuleeko äiti enää ikinä, tai onko maailmassa enää ketään muuta kuin hän. Ajatus, että äiti on olemassa mutta ei tule kun lapsi itkee, on lapselle kestämätön, sillä se tarkoittaa lapsen mielestä, ettei äiti rakasta häntä eikä välitä hänestä. Hänellä ei ole mitään valtaa eikä valinnanvapautta omiin olosuhteisiinsa nähden, ja tietää joutuvansa pärjäämään yöt yksin tästä hamaan ikuisuuteen.



Lapsi ei itke ärsyttääkseen, vaan pahaa oloaan. Ja lapsi lopettaa vasta, kun huomaa, että kukaan ei tule eikä välitä, vaikka hänellä olisi kuinka paha olla.

osa äideistä lienee jotenkin kovempia luonnostaan.

Lujuus ei ole sama asia kuin kovuus.

meidän 6kk huutaa niin, että koko talo herää, jos ei saa yöllä maitoa? pitäiskö sen vaan antaa olla ja huutaa?

Meillä toimi esikoisella " itkunukutus" eli lempeä unikoulu hyvin. Ei enää otettu syliin eikä syötetty keskellä yötä, vaan paijasimme omassa sängyssään vähän väliä.



Toisella lapsella ei koskaan tehonnut. Mikään keino. Hän vain heräilee, vaikka on jo 3 v.



Kuopus on aina nukutettu syliin, oppi itsekseen parikuisena nukkumaan yöt eikä heräile koskaan keskellä yötä.



Mitä tästä opimme... Lapset ovat yksilöitä.

Tai no kipeänä joskus, mutta JOS itkevät, tottakai menemme heitä lohduttamaan.

Palvelu öiseen aikaan on ihan toinen juttu, sitä meillä ei harrasteta.

6