Mikä on seksuaalinen markkina-arvo ja mikä sen määrittää miehen ja naisen kohdalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen korkea arvoinen koska olen helvetin hyvännäköinen
saisin seksiä keneltä naiselta tahansa
ammatiltani olen "vain" talonmies

On virhe kuvitella että naiset toimivat kuten miehet.
Jos te miehet olettekin valmiit seksiin kenen tahansa kauniin naisen kanssa mistään muusta välittämättä, naiset eivät ole samanlaisia. Ei ole sellaista komeaa miestä joka saisi seksiä keneltä tahansa naiselta.
Enkä kyllä oikeasti usko että on sellaista naistakaan joka saisi seksiä keneltä tahansa mieheltä.

Ok, jos osaisit sen ulkonäön lisäksi korjata ja rakentaa mitä vain ja lisäksi tehdä hiukan muotoiluakin, niin olisit vahvoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MA-konkari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mössöä muutenkin, ihmisten välinen kemia, toisen luonteenlaatu ja arvostus?

Miehille seksin osalta täysin yhdentekeviä ja eivät kompensoi jos kauneuden puutetta.
Olennaista oli seksuaalinen markkina-arvo, ei parisuhteen markkina-arvo.
Teoriassa oli yksi puute. Miehen ikä vaikuttaa paljon myös miehen seksuaaliseen markkina-arvoon. Vanhat miehet eivät kauniita nuoria naisia kiinnosta. Vain äärimmäisen korkeat tulot nostavat keski-ikäisen tai vanhemman miehen seksuaalista markkina-arvoa.

Eivät ole yhdentekeviä, sillä onhan sellaisen naisen saaminen seksiin, joka on kaunis, haluttava, älykäs, upea luonne paljon arvostettavampaa kuin naisen, joka ei tuollainen ole. Sen vuoksi, että tuollaisen naisen saaminen seksiin kohottaa omaa itsetuntoa (oli naisen motiivi mikä tahansa). Tuollaista suhdetta mies muistelee pitkään, vaikka se olisi ollut vain yksi kerta.
On miesten aliarvioimista kuvitella, että vain naisen ulkonäkö merkkaa. Se vain ei ole totta.

Harrastin nuorena sinkkuna seksiä miltei sadan naisen kanssa ja kertaakaan en ajatellut että luonteella olisi ollut merkitystä kenen kanssa sänkyyn menin. Ja sänkyyn päätyi välillä aivan seinähulluja naisia. Ei se seksistä huonompaa tehnyt.
Seksi on seksiä, parisuhde on parisuhde.

Entä mitä nyt tekisit? Edelleen tekisit aivan samalla tavalla? Epäilen. Koska ihmisillä on tapana kasvaa, myös henkisesti.
-eri

Jos olisi parikymppinen, tekisin aivan samalla tavalla. Nyt keski-ikäisenä ei voisi baarit vähempää kiinnostaa. Tai irtoseksi, elämä vaimon kanssa on paljon mukavampaa.

Miten kaltaisesi kuppainen h*ra saa vaimon? Tartutitko siihen vaimoosi montakin tautia?

Vaimon saaminen on maailman helpoin temppu. Hyvän vaimon saaminen, jonka kanssa on hyvä olla, vaatii jo vaivaa. Onneksi onnistuin siinä.

Suurelle osalle naisista ei ole merkitystä kuinka monta seksikumppania miehellä on ollut menneisyydessä. Ja ne naiset joille sille on merkitystä todennäköisesti muutenkin olisi mulle vääriä naisia.

Seksitaudit vältin, onneksi käytin aina kondomia.

Ei kaikki naiset mene rahanperässä. Itse olen varakkaasta perheestä, hyvin sosiaalisesti "yläluokkaisesta" siis (mikä sana!) ja olen koulutettu, ja hyvännäköinen, jonka perässä miehet aina juosseet. Itse olen omassa alassani yksi tunnetuimmista maailmassa.

Rakastuin kuitenkin mieheen, jolla ei järin koulutusta eikä rahaa. Hän kyllä on järkyttävän komea ja vei mennessään välittömästi  ja olemme yhä

intohimoiessa suhteessa. Olen aina pääasiassa hänet elättänyt, eikä se ole ongelma ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

MA-konkari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mössöä muutenkin, ihmisten välinen kemia, toisen luonteenlaatu ja arvostus?

Miehille seksin osalta täysin yhdentekeviä ja eivät kompensoi jos kauneuden puutetta.
Olennaista oli seksuaalinen markkina-arvo, ei parisuhteen markkina-arvo.
Teoriassa oli yksi puute. Miehen ikä vaikuttaa paljon myös miehen seksuaaliseen markkina-arvoon. Vanhat miehet eivät kauniita nuoria naisia kiinnosta. Vain äärimmäisen korkeat tulot nostavat keski-ikäisen tai vanhemman miehen seksuaalista markkina-arvoa.

Eivät ole yhdentekeviä, sillä onhan sellaisen naisen saaminen seksiin, joka on kaunis, haluttava, älykäs, upea luonne paljon arvostettavampaa kuin naisen, joka ei tuollainen ole. Sen vuoksi, että tuollaisen naisen saaminen seksiin kohottaa omaa itsetuntoa (oli naisen motiivi mikä tahansa). Tuollaista suhdetta mies muistelee pitkään, vaikka se olisi ollut vain yksi kerta.
On miesten aliarvioimista kuvitella, että vain naisen ulkonäkö merkkaa. Se vain ei ole totta.

Harrastin nuorena sinkkuna seksiä miltei sadan naisen kanssa ja kertaakaan en ajatellut että luonteella olisi ollut merkitystä kenen kanssa sänkyyn menin. Ja sänkyyn päätyi välillä aivan seinähulluja naisia. Ei se seksistä huonompaa tehnyt.
Seksi on seksiä, parisuhde on parisuhde.

Eli arvostat seksin saamista ihan yhtä paljon olipa naisen speksit mitkä tahansa, aivan sama onko pubin kaunein vai rumin ruusu. Sitten olet kyllä poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Kerron esimerkin. Nuorena tapasin baarissa Amerikkalaisen öljymiljardöörin, joka ihastui minuun. Olin hotellisiivooja ulkomailla omasta halustani. Minulla ei ollut aikomustakaan pyrkiä parempiin töihin.
Kävelin illalla vieraassa kaupungissa etsien majapaikkaani. Olin rohkea, ennakkoluuloton ja avoin. Tapasin sattumien kautta tämän miljardöörin. Tämä mies oli oikeasti hierarkian huipulla kaikilla mittareilla. Joten ilmeisesti minäkin olin.

Siis mistä tämä on esimerkki?

Tarinasta tuli kuitenkin mieleen kun tapasin Lontoossa saudimiehen (tai poikahan hän oli, noin 18-19v., itse olin 16v.), joka oli erään upporikkaan saudiperheen jäsen. Hän osti minulle kalliin korun, jota tällä hetkellä käyttää tyttäreni. En lämmennyt hänelle kalliista lahjoista huolimatta enkä lähtenyt edes treffeille, vaikka mies oli ihan mukava herrasmies. Hauska muisto kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitus meni näköjään postatessa jostain syystä yhteen mössöön, vaikka olin laittanut siihen monta kappalejakoa.

niin. älä copy-paste-copy niin.. vois onnistuu? paremmin'pahemmin'.. tyhmyydestä sanotetaan. sano..

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki naiset mene rahanperässä. Itse olen varakkaasta perheestä, hyvin sosiaalisesti "yläluokkaisesta" siis (mikä sana!) ja olen koulutettu, ja hyvännäköinen, jonka perässä miehet aina juosseet. Itse olen omassa alassani yksi tunnetuimmista maailmassa.
Rakastuin kuitenkin mieheen, jolla ei järin koulutusta eikä rahaa. Hän kyllä on järkyttävän komea ja vei mennessään välittömästi  ja olemme yhä
intohimoiessa suhteessa. Olen aina pääasiassa hänet elättänyt, eikä se ole ongelma ollenkaan.

Tuo ei sitten ollut suomalainen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki naiset mene rahanperässä. Itse olen varakkaasta perheestä, hyvin sosiaalisesti "yläluokkaisesta" siis (mikä sana!) ja olen koulutettu, ja hyvännäköinen, jonka perässä miehet aina juosseet. Itse olen omassa alassani yksi tunnetuimmista maailmassa.
Rakastuin kuitenkin mieheen, jolla ei järin koulutusta eikä rahaa. Hän kyllä on järkyttävän komea ja vei mennessään välittömästi  ja olemme yhä
intohimoiessa suhteessa. Olen aina pääasiassa hänet elättänyt, eikä se ole ongelma ollenkaan.

Tuo ei sitten ollut suomalainen mies.

 Ihan supisuomalainen malaismies! Ja sen huomasi kropastakin...äskenkin rakasteltiin.

Tällaiset markkina-arvot ja tasot varmaan merkkaa jossain irtoseksin maailmassa itseriittoisille tyhjäpäille, mutta kun ei moisia touhuja ole koskaan harrastanut, aivan muut asiat merkitset parisuhdemarkkinoilla. Lähtökohtaisesti ihminen, joka tällaisia miettii, on minulle kyllä no-no. Rehellisesti voin sanoa, että muovinaamaiset ja -tissiset, viimeisen päälle ehostetut nukkeqnaiset eivät ole koskaan minua sytyttäneet. En kyllä itsekään ole heidän unelmiensa miehen näköinen, mikä on pelkästään hyvä asia. Tavismies tykkää tavistytöistä.

Aloitus ja arvotus on ihan höpöhöpöä parinvalinnassa. Kemiat ratkaisee kaiken. Jos järjellä menee naimisiin tulee ongelmia kun suhde kuolee ennemmin tai myöhemmin. Mutta kun menee sydämmellä naimisiin suhde kestää koko iän.  Itsellä oli akateemiset varakkaat vanhemmat ja tyttö johon ihastuin oli vähävaraisesta työläisperheestä. Hänen statuksensa,  perhetaustansa tai edes harrastuksensa jne ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Jalat meni alta ja pää sekaisin ekasta suudelmasta. Mun puuttuva puolikas, jota en edes osannut kuvitella olevan. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat meni uusiksi, tai ei oikein kiinnostastanutkaan. Henkinen hyvinvointi ja rakkaus vei voiton. Sen jälkeen menty yhdessä ja luotiin omat urat parisuhteen ja  perheen ehdoilla. Romanttinen seksintäyteinen koko iän rakkaustarina. Romantiikka ei ole kuollut, jos sille antaa mahdollisuuden.  Mammonalla ole pskankaan arvoa. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitus ja arvotus on ihan höpöhöpöä parinvalinnassa. Kemiat ratkaisee kaiken. Jos järjellä menee naimisiin tulee ongelmia kun suhde kuolee ennemmin tai myöhemmin. Mutta kun menee sydämmellä naimisiin suhde kestää koko iän.  Itsellä oli akateemiset varakkaat vanhemmat ja tyttö johon ihastuin oli vähävaraisesta työläisperheestä. Hänen statuksensa,  perhetaustansa tai edes harrastuksensa jne ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Jalat meni alta ja pää sekaisin ekasta suudelmasta. Mun puuttuva puolikas, jota en edes osannut kuvitella olevan. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat meni uusiksi, tai ei oikein kiinnostastanutkaan. Henkinen hyvinvointi ja rakkaus vei voiton. Sen jälkeen menty yhdessä ja luotiin omat urat parisuhteen ja  perheen ehdoilla. Romanttinen seksintäyteinen koko iän rakkaustarina. Romantiikka ei ole kuollut, jos sille antaa mahdollisuuden.  Mammonalla ole pskankaan arvoa. 

 Samaa mieltä; se malaismieheen aikoinaan rakastunut.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus ja arvotus on ihan höpöhöpöä parinvalinnassa. Kemiat ratkaisee kaiken. Jos järjellä menee naimisiin tulee ongelmia kun suhde kuolee ennemmin tai myöhemmin. Mutta kun menee sydämmellä naimisiin suhde kestää koko iän.  Itsellä oli akateemiset varakkaat vanhemmat ja tyttö johon ihastuin oli vähävaraisesta työläisperheestä. Hänen statuksensa,  perhetaustansa tai edes harrastuksensa jne ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Jalat meni alta ja pää sekaisin ekasta suudelmasta. Mun puuttuva puolikas, jota en edes osannut kuvitella olevan. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat meni uusiksi, tai ei oikein kiinnostastanutkaan. Henkinen hyvinvointi ja rakkaus vei voiton. Sen jälkeen menty yhdessä ja luotiin omat urat parisuhteen ja  perheen ehdoilla. Romanttinen seksintäyteinen koko iän rakkaustarina. Romantiikka ei ole kuollut, jos sille antaa mahdollisuuden.  Mammonalla ole pskankaan arvoa. 

Tuo edelläkerrottu on (ehkä) tapahtunut sinulle, ja sinua on onnistanut. Yleisesti ottaen kirjoituksesi on huuhaata. On erittäin monia eronneita pareja, jotka menneet naimisiin koska "sydän sanoo niin". Samoin on monia järkiavioliitoista eronneita. Yleisesti ottaen varakkuus ja status näyttelee isoa osaa parinvalinnassa. Yleisimmin se meneekin näin että rikkaan perheen poika ja köyhän perheen (kaunis) tyttö. Teillä kumpikin sai mitä halusi, sinä kauniin vaimon, ja vaimosi varakkaan miehen. Win-win tilanne siis. Jos haluat uskoa että kaikki oli pelkkää kemioitten yhteensopivuutta, voi kaikin mokomin uskoa niin. Jos sinä olisit ollut köyhän perheen ei-niin-komea poika, ja tavannut rikkaan perheen kauniin tytön, olisit voinut todeta että kemiat ovatkin tällä kertaa yksipuolista lajia, ja unelmiesi nainen olisi todennut sinulle selkeästi että "Älä unta nää!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus ja arvotus on ihan höpöhöpöä parinvalinnassa. Kemiat ratkaisee kaiken. Jos järjellä menee naimisiin tulee ongelmia kun suhde kuolee ennemmin tai myöhemmin. Mutta kun menee sydämmellä naimisiin suhde kestää koko iän.  Itsellä oli akateemiset varakkaat vanhemmat ja tyttö johon ihastuin oli vähävaraisesta työläisperheestä. Hänen statuksensa,  perhetaustansa tai edes harrastuksensa jne ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Jalat meni alta ja pää sekaisin ekasta suudelmasta. Mun puuttuva puolikas, jota en edes osannut kuvitella olevan. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat meni uusiksi, tai ei oikein kiinnostastanutkaan. Henkinen hyvinvointi ja rakkaus vei voiton. Sen jälkeen menty yhdessä ja luotiin omat urat parisuhteen ja  perheen ehdoilla. Romanttinen seksintäyteinen koko iän rakkaustarina. Romantiikka ei ole kuollut, jos sille antaa mahdollisuuden.  Mammonalla ole pskankaan arvoa. 

Tuo edelläkerrottu on (ehkä) tapahtunut sinulle, ja sinua on onnistanut. Yleisesti ottaen kirjoituksesi on huuhaata. On erittäin monia eronneita pareja, jotka menneet naimisiin koska "sydän sanoo niin". Samoin on monia järkiavioliitoista eronneita. Yleisesti ottaen varakkuus ja status näyttelee isoa osaa parinvalinnassa. Yleisimmin se meneekin näin että rikkaan perheen poika ja köyhän perheen (kaunis) tyttö. Teillä kumpikin sai mitä halusi, sinä kauniin vaimon, ja vaimosi varakkaan miehen. Win-win tilanne siis. Jos haluat uskoa että kaikki oli pelkkää kemioitten yhteensopivuutta, voi kaikin mokomin uskoa niin. Jos sinä olisit ollut köyhän perheen ei-niin-komea poika, ja tavannut rikkaan perheen kauniin tytön, olisit voinut todeta että kemiat ovatkin tällä kertaa yksipuolista lajia, ja unelmiesi nainen olisi todennut sinulle selkeästi että "Älä unta nää!"

Paitsi etten ollut mikään komea poika,  enkä varaskaan, eikä tyttö tiennyt taustastani mitään eikä halunnutkaan tietää. Meillä oli toisemme, eikä millään muulla ollut mitään merkitystä. Ei kysytty vanhemmilta lupaa, ei tullut edes mieleen. Ei kuunneltu ketään muutakaan vaikka mentiin nuorena naimisiin ja saatiin nuorina lapsia.  Muutenkaan ollut tapana kuunnella kenenkään muun mielipiteitä kuin vaimon. Ei ole kaivannut, saati ollut tarpeellista. 

Jotenkin en ole koskaan arvostanut statusta, ulkoista koreutta tai johtajaksi edenneitä, saati auktoriteettejä.  Ei niillä ole ihmissuhteisiin ollut pskankaan merkitystä. Henkilökemiat ratkaisee ja fiksu asenne. Arvostus pitää ansaita, oli mikä status tahansa. Pskan jauhajia ja itseään täynnä olevia on maailman täynnä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus ja arvotus on ihan höpöhöpöä parinvalinnassa. Kemiat ratkaisee kaiken. Jos järjellä menee naimisiin tulee ongelmia kun suhde kuolee ennemmin tai myöhemmin. Mutta kun menee sydämmellä naimisiin suhde kestää koko iän.  Itsellä oli akateemiset varakkaat vanhemmat ja tyttö johon ihastuin oli vähävaraisesta työläisperheestä. Hänen statuksensa,  perhetaustansa tai edes harrastuksensa jne ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Jalat meni alta ja pää sekaisin ekasta suudelmasta. Mun puuttuva puolikas, jota en edes osannut kuvitella olevan. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat meni uusiksi, tai ei oikein kiinnostastanutkaan. Henkinen hyvinvointi ja rakkaus vei voiton. Sen jälkeen menty yhdessä ja luotiin omat urat parisuhteen ja  perheen ehdoilla. Romanttinen seksintäyteinen koko iän rakkaustarina. Romantiikka ei ole kuollut, jos sille antaa mahdollisuuden.  Mammonalla ole pskankaan arvoa. 

Tuo edelläkerrottu on (ehkä) tapahtunut sinulle, ja sinua on onnistanut. Yleisesti ottaen kirjoituksesi on huuhaata. On erittäin monia eronneita pareja, jotka menneet naimisiin koska "sydän sanoo niin". Samoin on monia järkiavioliitoista eronneita. Yleisesti ottaen varakkuus ja status näyttelee isoa osaa parinvalinnassa. Yleisimmin se meneekin näin että rikkaan perheen poika ja köyhän perheen (kaunis) tyttö. Teillä kumpikin sai mitä halusi, sinä kauniin vaimon, ja vaimosi varakkaan miehen. Win-win tilanne siis. Jos haluat uskoa että kaikki oli pelkkää kemioitten yhteensopivuutta, voi kaikin mokomin uskoa niin. Jos sinä olisit ollut köyhän perheen ei-niin-komea poika, ja tavannut rikkaan perheen kauniin tytön, olisit voinut todeta että kemiat ovatkin tällä kertaa yksipuolista lajia, ja unelmiesi nainen olisi todennut sinulle selkeästi että "Älä unta nää!"

Paitsi etten ollut mikään komea poika,  enkä varaskaan, eikä tyttö tiennyt taustastani mitään eikä halunnutkaan tietää. Meillä oli toisemme, eikä millään muulla ollut mitään merkitystä. Ei kysytty vanhemmilta lupaa, ei tullut edes mieleen. Ei kuunneltu ketään muutakaan vaikka mentiin nuorena naimisiin ja saatiin nuorina lapsia.  Muutenkaan ollut tapana kuunnella kenenkään muun mielipiteitä kuin vaimon. Ei ole kaivannut, saati ollut tarpeellista. 

Jotenkin en ole koskaan arvostanut statusta, ulkoista koreutta tai johtajaksi edenneitä, saati auktoriteettejä.  Ei niillä ole ihmissuhteisiin ollut pskankaan merkitystä. Henkilökemiat ratkaisee ja fiksu asenne. Arvostus pitää ansaita, oli mikä status tahansa. Pskan jauhajia ja itseään täynnä olevia on maailman täynnä. 

Pitää osata erottaa toisistaan luhytaikainen seurustelu ja siinä tapahtuva kiksauttelu, sekä sitten syvällisempi parinmuodostus ja perheen perustaminen. Näitä lyhytaikaisia seurusteluja toki tapahtuu pilvin pimein yli varakkuus- ja yhteiskuntarajojen, mutta sitten kun aletaan harkitsemaan perheen perustamista niin valtaosassa tapauksista puntaroidaan jo tarkasti kumppanin soveltuvuutta, mukaanlukien varakkuus ynnä muut tekijät, suhteutettuna omaan markkina-arvoon. Perusperiaate on, että raha löytää rahan, ja haalariporukkaa pariutuu keskenään. Suurin osa seurusteluja, joissa tyttö on ihastunut ihquun persaukiseen haalarijätkään, loppuu luonnollista tietään kun alkuhuuma on koettu, ja järkevälle ajattelulle löytyy tilaa. Tyttö toteaa että hänellä on markkina-arvoa parempaankin aviomieheen, ja tunnustaa pojalle että se "alkuaikojen rakkaus ja kipinä ja kemia vaan jotenkin hävisi, niinku" , suhde loppuu ja useimmiten tyttö löytääkin seuraavaksi jo tasoaan vastaavan  miehen jonka kanssa perustaa nopeasti perheen. Haalaripoika löytää tahollaan kivan Siwan kassan, ja perheellistyy hänkin. Kaivinkoneen kuljettajat pariutuvat perushoitajien kanssa ja varastomiehet pariutuvat vaihetyöntekijöitten kanssa. Kauppatieteitten maisterit pariutuvat lääkäreitten kanssa ja Insinöörit pariutuvat opettajien kanssa. Loppukevennykseksi asiaan liittyvä humoristinen tarina: Poika ja tyttö keskustelevat vakavasti tulevaisuudestaan. Poika kysyy: "Rakastatko minua ihan oikeasti?" "Totta kai" vakuuttaa tyttö. "Niin niin, mutta rakastatko minua ihan omana itsenäni, vaiko vain siksi että perin isältäni viisi miljoonaa euroa?"  "Kuulepas nyt, rakas, tuollaiset asiat ovat minulle ihan yhdentekeviä! Minulle on ihan yks hailee että keneltäkö sinä ne viisi miljoonaa perit!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus ja arvotus on ihan höpöhöpöä parinvalinnassa. Kemiat ratkaisee kaiken. Jos järjellä menee naimisiin tulee ongelmia kun suhde kuolee ennemmin tai myöhemmin. Mutta kun menee sydämmellä naimisiin suhde kestää koko iän.  Itsellä oli akateemiset varakkaat vanhemmat ja tyttö johon ihastuin oli vähävaraisesta työläisperheestä. Hänen statuksensa,  perhetaustansa tai edes harrastuksensa jne ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Jalat meni alta ja pää sekaisin ekasta suudelmasta. Mun puuttuva puolikas, jota en edes osannut kuvitella olevan. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat meni uusiksi, tai ei oikein kiinnostastanutkaan. Henkinen hyvinvointi ja rakkaus vei voiton. Sen jälkeen menty yhdessä ja luotiin omat urat parisuhteen ja  perheen ehdoilla. Romanttinen seksintäyteinen koko iän rakkaustarina. Romantiikka ei ole kuollut, jos sille antaa mahdollisuuden.  Mammonalla ole pskankaan arvoa. 

Tuo edelläkerrottu on (ehkä) tapahtunut sinulle, ja sinua on onnistanut. Yleisesti ottaen kirjoituksesi on huuhaata. On erittäin monia eronneita pareja, jotka menneet naimisiin koska "sydän sanoo niin". Samoin on monia järkiavioliitoista eronneita. Yleisesti ottaen varakkuus ja status näyttelee isoa osaa parinvalinnassa. Yleisimmin se meneekin näin että rikkaan perheen poika ja köyhän perheen (kaunis) tyttö. Teillä kumpikin sai mitä halusi, sinä kauniin vaimon, ja vaimosi varakkaan miehen. Win-win tilanne siis. Jos haluat uskoa että kaikki oli pelkkää kemioitten yhteensopivuutta, voi kaikin mokomin uskoa niin. Jos sinä olisit ollut köyhän perheen ei-niin-komea poika, ja tavannut rikkaan perheen kauniin tytön, olisit voinut todeta että kemiat ovatkin tällä kertaa yksipuolista lajia, ja unelmiesi nainen olisi todennut sinulle selkeästi että "Älä unta nää!"

Paitsi etten ollut mikään komea poika,  enkä varaskaan, eikä tyttö tiennyt taustastani mitään eikä halunnutkaan tietää. Meillä oli toisemme, eikä millään muulla ollut mitään merkitystä. Ei kysytty vanhemmilta lupaa, ei tullut edes mieleen. Ei kuunneltu ketään muutakaan vaikka mentiin nuorena naimisiin ja saatiin nuorina lapsia.  Muutenkaan ollut tapana kuunnella kenenkään muun mielipiteitä kuin vaimon. Ei ole kaivannut, saati ollut tarpeellista. 

Jotenkin en ole koskaan arvostanut statusta, ulkoista koreutta tai johtajaksi edenneitä, saati auktoriteettejä.  Ei niillä ole ihmissuhteisiin ollut pskankaan merkitystä. Henkilökemiat ratkaisee ja fiksu asenne. Arvostus pitää ansaita, oli mikä status tahansa. Pskan jauhajia ja itseään täynnä olevia on maailman täynnä. 

Pitää osata erottaa toisistaan luhytaikainen seurustelu ja siinä tapahtuva kiksauttelu, sekä sitten syvällisempi parinmuodostus ja perheen perustaminen. Näitä lyhytaikaisia seurusteluja toki tapahtuu pilvin pimein yli varakkuus- ja yhteiskuntarajojen, mutta sitten kun aletaan harkitsemaan perheen perustamista niin valtaosassa tapauksista puntaroidaan jo tarkasti kumppanin soveltuvuutta, mukaanlukien varakkuus ynnä muut tekijät, suhteutettuna omaan markkina-arvoon. Perusperiaate on, että raha löytää rahan, ja haalariporukkaa pariutuu keskenään. Suurin osa seurusteluja, joissa tyttö on ihastunut ihquun persaukiseen haalarijätkään, loppuu luonnollista tietään kun alkuhuuma on koettu, ja järkevälle ajattelulle löytyy tilaa. Tyttö toteaa että hänellä on markkina-arvoa parempaankin aviomieheen, ja tunnustaa pojalle että se "alkuaikojen rakkaus ja kipinä ja kemia vaan jotenkin hävisi, niinku" , suhde loppuu ja useimmiten tyttö löytääkin seuraavaksi jo tasoaan vastaavan  miehen jonka kanssa perustaa nopeasti perheen. Haalaripoika löytää tahollaan kivan Siwan kassan, ja perheellistyy hänkin. Kaivinkoneen kuljettajat pariutuvat perushoitajien kanssa ja varastomiehet pariutuvat vaihetyöntekijöitten kanssa. Kauppatieteitten maisterit pariutuvat lääkäreitten kanssa ja Insinöörit pariutuvat opettajien kanssa. Loppukevennykseksi asiaan liittyvä humoristinen tarina: Poika ja tyttö keskustelevat vakavasti tulevaisuudestaan. Poika kysyy: "Rakastatko minua ihan oikeasti?" "Totta kai" vakuuttaa tyttö. "Niin niin, mutta rakastatko minua ihan omana itsenäni, vaiko vain siksi että perin isältäni viisi miljoonaa euroa?"  "Kuulepas nyt, rakas, tuollaiset asiat ovat minulle ihan yhdentekeviä! Minulle on ihan yks hailee että keneltäkö sinä ne viisi miljoonaa perit!"

Eipä ne tytöt mietiskele markkina-arvoaan. Mutta jos tyttö muuttaa pois kotipaikkakunnalta opiskelemaan ja poika jää haalarimieheksi kotipaikkakunnalle, niin suhde katkeaa. Tyttö löytää uudelta paikkakunnalta opiskelijapiireistä poikaystävän ja ehkä toisenkin. 

Ja onhan siinä muustakin kyse kuin rahasta niin kuin viestissäsikin on eli juuri tuosta koulutuksesta ja muistakin asioista, mitä nuorena ei ajattele. Alle kaksikymppisten seurustelu on erilaista kuin yli kaksikymppisten, tuossa ikävaiheessa tapahtuu niin paljon. Esimerkiksi yksi ekoista poikaystävistäni oli kaksi viikkoa kestänyt hyvin viaton seurustelu jotain 14-vuotiaana 18-vuotiaan kanssa, joka oli mielestäni hyvännäköinen ja jolla oli oma auto. Oli hienoa, kun tultiin koulusta autolla hakemaan... miten järkevä perustelu seurustelulle :)  Tuossa iässä ollaan lapsia vielä. Tosin tunnen yhden parin, joka alkoi seurustella tytön ollessa 15 ja ovat vieläkin yhdessä. Molemmat ovat duunariammateissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus ja arvotus on ihan höpöhöpöä parinvalinnassa. Kemiat ratkaisee kaiken. Jos järjellä menee naimisiin tulee ongelmia kun suhde kuolee ennemmin tai myöhemmin. Mutta kun menee sydämmellä naimisiin suhde kestää koko iän.  Itsellä oli akateemiset varakkaat vanhemmat ja tyttö johon ihastuin oli vähävaraisesta työläisperheestä. Hänen statuksensa,  perhetaustansa tai edes harrastuksensa jne ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Jalat meni alta ja pää sekaisin ekasta suudelmasta. Mun puuttuva puolikas, jota en edes osannut kuvitella olevan. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat meni uusiksi, tai ei oikein kiinnostastanutkaan. Henkinen hyvinvointi ja rakkaus vei voiton. Sen jälkeen menty yhdessä ja luotiin omat urat parisuhteen ja  perheen ehdoilla. Romanttinen seksintäyteinen koko iän rakkaustarina. Romantiikka ei ole kuollut, jos sille antaa mahdollisuuden.  Mammonalla ole pskankaan arvoa. 

Tuo edelläkerrottu on (ehkä) tapahtunut sinulle, ja sinua on onnistanut. Yleisesti ottaen kirjoituksesi on huuhaata. On erittäin monia eronneita pareja, jotka menneet naimisiin koska "sydän sanoo niin". Samoin on monia järkiavioliitoista eronneita. Yleisesti ottaen varakkuus ja status näyttelee isoa osaa parinvalinnassa. Yleisimmin se meneekin näin että rikkaan perheen poika ja köyhän perheen (kaunis) tyttö. Teillä kumpikin sai mitä halusi, sinä kauniin vaimon, ja vaimosi varakkaan miehen. Win-win tilanne siis. Jos haluat uskoa että kaikki oli pelkkää kemioitten yhteensopivuutta, voi kaikin mokomin uskoa niin. Jos sinä olisit ollut köyhän perheen ei-niin-komea poika, ja tavannut rikkaan perheen kauniin tytön, olisit voinut todeta että kemiat ovatkin tällä kertaa yksipuolista lajia, ja unelmiesi nainen olisi todennut sinulle selkeästi että "Älä unta nää!"

Paitsi etten ollut mikään komea poika,  enkä varaskaan, eikä tyttö tiennyt taustastani mitään eikä halunnutkaan tietää. Meillä oli toisemme, eikä millään muulla ollut mitään merkitystä. Ei kysytty vanhemmilta lupaa, ei tullut edes mieleen. Ei kuunneltu ketään muutakaan vaikka mentiin nuorena naimisiin ja saatiin nuorina lapsia.  Muutenkaan ollut tapana kuunnella kenenkään muun mielipiteitä kuin vaimon. Ei ole kaivannut, saati ollut tarpeellista. 

Jotenkin en ole koskaan arvostanut statusta, ulkoista koreutta tai johtajaksi edenneitä, saati auktoriteettejä.  Ei niillä ole ihmissuhteisiin ollut pskankaan merkitystä. Henkilökemiat ratkaisee ja fiksu asenne. Arvostus pitää ansaita, oli mikä status tahansa. Pskan jauhajia ja itseään täynnä olevia on maailman täynnä. 

Pitää osata erottaa toisistaan luhytaikainen seurustelu ja siinä tapahtuva kiksauttelu, sekä sitten syvällisempi parinmuodostus ja perheen perustaminen. Näitä lyhytaikaisia seurusteluja toki tapahtuu pilvin pimein yli varakkuus- ja yhteiskuntarajojen, mutta sitten kun aletaan harkitsemaan perheen perustamista niin valtaosassa tapauksista puntaroidaan jo tarkasti kumppanin soveltuvuutta, mukaanlukien varakkuus ynnä muut tekijät, suhteutettuna omaan markkina-arvoon. Perusperiaate on, että raha löytää rahan, ja haalariporukkaa pariutuu keskenään. Suurin osa seurusteluja, joissa tyttö on ihastunut ihquun persaukiseen haalarijätkään, loppuu luonnollista tietään kun alkuhuuma on koettu, ja järkevälle ajattelulle löytyy tilaa. Tyttö toteaa että hänellä on markkina-arvoa parempaankin aviomieheen, ja tunnustaa pojalle että se "alkuaikojen rakkaus ja kipinä ja kemia vaan jotenkin hävisi, niinku" , suhde loppuu ja useimmiten tyttö löytääkin seuraavaksi jo tasoaan vastaavan  miehen jonka kanssa perustaa nopeasti perheen. Haalaripoika löytää tahollaan kivan Siwan kassan, ja perheellistyy hänkin. Kaivinkoneen kuljettajat pariutuvat perushoitajien kanssa ja varastomiehet pariutuvat vaihetyöntekijöitten kanssa. Kauppatieteitten maisterit pariutuvat lääkäreitten kanssa ja Insinöörit pariutuvat opettajien kanssa. Loppukevennykseksi asiaan liittyvä humoristinen tarina: Poika ja tyttö keskustelevat vakavasti tulevaisuudestaan. Poika kysyy: "Rakastatko minua ihan oikeasti?" "Totta kai" vakuuttaa tyttö. "Niin niin, mutta rakastatko minua ihan omana itsenäni, vaiko vain siksi että perin isältäni viisi miljoonaa euroa?"  "Kuulepas nyt, rakas, tuollaiset asiat ovat minulle ihan yhdentekeviä! Minulle on ihan yks hailee että keneltäkö sinä ne viisi miljoonaa perit!"

Eipä ne tytöt mietiskele markkina-arvoaan. Mutta jos tyttö muuttaa pois kotipaikkakunnalta opiskelemaan ja poika jää haalarimieheksi kotipaikkakunnalle, niin suhde katkeaa. Tyttö löytää uudelta paikkakunnalta opiskelijapiireistä poikaystävän ja ehkä toisenkin. 

Ja onhan siinä muustakin kyse kuin rahasta niin kuin viestissäsikin on eli juuri tuosta koulutuksesta ja muistakin asioista, mitä nuorena ei ajattele. Alle kaksikymppisten seurustelu on erilaista kuin yli kaksikymppisten, tuossa ikävaiheessa tapahtuu niin paljon. Esimerkiksi yksi ekoista poikaystävistäni oli kaksi viikkoa kestänyt hyvin viaton seurustelu jotain 14-vuotiaana 18-vuotiaan kanssa, joka oli mielestäni hyvännäköinen ja jolla oli oma auto. Oli hienoa, kun tultiin koulusta autolla hakemaan... miten järkevä perustelu seurustelulle :)  Tuossa iässä ollaan lapsia vielä. Tosin tunnen yhden parin, joka alkoi seurustella tytön ollessa 15 ja ovat vieläkin yhdessä. Molemmat ovat duunariammateissa.

Tuossa on asiaa. Tosiaan, jos pariutuminen ja lastenhankinta tapahtuu hyvin nuorina, ja parisuhde kestää (joka on varsin harvinaista) niin silloin voivat puolisot olla vanhemmiten ammateiltaan hyvin eriparisia. Syynä on silloin se että parikymppiset ovat ihan työ- ja opiskelu-uransa alussa, ja ammatit ovat vielä kaukana tulevaisuudessa. Samoin suhteen toinen osapuoli joutuu panostamaan enemmän lastenhoitoon kun toinen tekee uraa tai opiskelee. Suhteen pysymistä helpottaa jos molemmat ovat ammatillisesti suunnilleen samalla tasolla, juuri kuten esimerkissäsi olikin asian laita.

Kun ikää alkaa olla +25, niin nuoruuden ensi seurustelut on seurusteltu, ja varsinkin nuoret naiset alkavat etsiä kumppania "tositarkoituksella", johtuen esim. biologisen kellon tikityksen voimistumisesta. Tällöin on jo ikää sen verran että osataan harkita, ja punnita eri vaihtoehtoja, ja niitten vaikutusta elämään tulevaisuudessa. Jos kauniilla nuorella naisella on vaihtoehtoina ihan ok. miehet, joista toinen on juuri ammattiin valmistuva lääkäri, ja toinen on raksalla betoniraudoittaja, niin 80% varmuudella valitsee lääkärin, olipa kemia mitä mieltä tahansa.

Vielä tuosta oikea kemia-asiasta ja sen välttämättömyydestä parisuhteen kestossa. "Aihe vapaa" osiossa löytyy mielenkiintoinen keskusteluketju aiheesta otsikolla "Kuinka monta kemiaa ja oikeaa kolahdusta ootte kokenut elämänne aikana?"  Aika monenlaista tarinaa löytyy, laidasta laitaan. Mikä tulee selväksi on  että se kemia ei todellakaan näyttäisi olevan mikään autuaaksitekevä voima mitä parisuhteitten kestoon tulee. Joillakin kestää, joillakin ei. Ihan niinkuin muissakin ihmissuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vielä tuosta oikea kemia-asiasta ja sen välttämättömyydestä parisuhteen kestossa. "Aihe vapaa" osiossa löytyy mielenkiintoinen keskusteluketju aiheesta otsikolla "Kuinka monta kemiaa ja oikeaa kolahdusta ootte kokenut elämänne aikana?"  Aika monenlaista tarinaa löytyy, laidasta laitaan. Mikä tulee selväksi on  että se kemia ei todellakaan näyttäisi olevan mikään autuaaksitekevä voima mitä parisuhteitten kestoon tulee. Joillakin kestää, joillakin ei. Ihan niinkuin muissakin ihmissuhteissa.

Kemia väljähtyy, jos on ongelmia. Monen ssian pitää olla kunnossa, jotta suhde kestää. Yksi on kemia, toinen suht samanlainen koulutustaso, että on yhteisiä kiinnostuksenkohteita jne. Ei seksuaalinen kemiakaan kestä, jos muualla mättää.

Vaikka yksi eronnut ystävä sanoi kyllä, että seksi oli hyvää loppuun asti. Silti ero oli helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Vielä tuosta oikea kemia-asiasta ja sen välttämättömyydestä parisuhteen kestossa. "Aihe vapaa" osiossa löytyy mielenkiintoinen keskusteluketju aiheesta otsikolla "Kuinka monta kemiaa ja oikeaa kolahdusta ootte kokenut elämänne aikana?"  Aika monenlaista tarinaa löytyy, laidasta laitaan. Mikä tulee selväksi on  että se kemia ei todellakaan näyttäisi olevan mikään autuaaksitekevä voima mitä parisuhteitten kestoon tulee. Joillakin kestää, joillakin ei. Ihan niinkuin muissakin ihmissuhteissa.

Aika oaljon hajontaa eli kemiaa on joillakin vain muutaman, toisilla kymmenien kanssa. Itselläni vain neljä kertaa, hsrvoin, kun ikää on 50plus.

Erittäin suuri tekijä seksuaalisessa markkina-arvossa, niin miehillä kuin naisilla, on henkilön seksuaalinen aura (tai pilke silmäkulmassa, positiivisesti näkyvä itsetunto tms.). Tiedän naisia, jotka ovat kauniita kuin mitkä, mutta joilta puuttuu täysin sellainen "sex appeal", ja miehiä jotka ovat sosiaalisessa statusasteikossa aika keskitasolla, eivät pitkiä eikä hyvässä kunnossa. Heillä saattaa silti olla itsevarma ote lähestyessään naisia, ja sopiva naisten naurattaja aura. Hyvin käy heillä flaksi markkina-arvossa paljon korkeampien naisten kanssa.