Mies ei tunnu tuntevan lapsiamme ollenkaan, hämmentävää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. En valitettavasti osaa sanoa, missä mättää, mutta itse hämmästelen myös, miten ulalla mieheni välillä on tässä asiassa. Jotenkin esim. vitsitasolla jumittaa edelleen sellaisiin asioihin, mitkä nauratti lapsia ehkä joskus tarha- ja ala-asteiässä ja voin kertoa, että aikuisuutta hipovia teinejä se ärsyttää ihan tosissaan. Välillä edelleen esim. perheenä autoiltaessa mies saattaa osoittaa pojallemme (18 v.), että katsopa mikä kaivuri

Hahaa, joo. Mies luulee että meidän yläkoululainen haluaa edelleen pinkkejä Hello Kitty -vaatteita 😂

Siis sä naurat vedet silmissä sun miehelle? Oletko jotenkin vajaa?

Voi babe... Lähinnä huvitti ajatus teinistä tuollaisissa vaatteissa kun lähinnä vain musta ja harmaa kelpaa 😘

Sun mies ei ansaitse sinua. Ei myöskään yhtään kenenkään miehet ansaitse teitä naisia, jotka nimettömänä täällä päivät pitkät haukkuvat miehiään ja nauravat miehilleen.
PS. Olen muuten nainen, joka tämän kirjoitti

Vierailija kirjoitti:

Meillä neljä teiniä. Ei hajuakaan syntymäpäivistä enkä itse asiassa edes muista minkä ikäisiä ovat.
Joka päivä tehdään yhdessä juttuja esim. ruoanlaitto on intohimoni ja siinä avustaa aina joku lapsista. Kokkaan siis joka päivä meidän ruoat. Lemmikkien hoito on minun ja lasten juttu.
Mutta ei noi ikäjutut ym. ole koskaan tuntunut mitenkään merkittäviltä.
Vaimolle en ole ikinä ostanut synttärilahjaa kun en muista. Itse en todellakaan halua synttäreitäni vietettävän vaikka vaimo aina jotain kakkuja väsää ja ostaa lahjan. Kyllä synttärit jne. on lasten juttuja ja vaimo kyllä muistuttaa lasten synttäreistä. Jotkut asiat eivät vaan tunnu tärkeiltä eikä niitä sitten muista.

Sitten jossain kohtaa ihmettelet, että kuinka se nyt halusi ottaa eron, meillähän oli kaikki niin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Tähän olisi kiinnostavaa saada ihan oikea vastaus henkilöltä, joka tätä on itse harrastanut. 

Tuskin sellaiset henkilöt hengailevat vauva-nimisellä keskustelupalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ette te voi olettaa että miestä kiinnostaa lapset, jos te olette niitä vängällä halunneet.
Miehiä kiinnostaa paremmat jutut. 

Meillä mies halusi lapsia ennen minua. Eikä varmasti olla ainoita.

Sinun miehesi arvatenkin myös osallistuu lastensa elämään. Lainaamasi kirjoittaja taisi puhua sellaisista perheistä, joissa lapset ovat äidin harrastus ja isä on mukana vain selkärangattomuuttaan.

Minunkaan isäni ei tiennyt edes minkä ikäinen olen kun joku kerran kysyi.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei tajua, mies ei ymmärrä, mies ei osaa, mies ei tee, mies ei __________ (lisää viivan päälle mitä vaan).
Tämä palsta toistaa samoja iänkaikkisia aiheita.

Naisilla on vain miehet mielessä.

jätä se sika jne.

Emakko on jo porsinut

Mun exä ei oppinut tai edes välittänyt oppia, mistä minä tykkään. Lahjoja ei osannut ostaa, minulle, saati lapsille. Jotenkin loukkaavaa.
Esim inhosin keltaista, silti toi keltaisia kukkia silloin harvoin kun toi. Vaikka olin selittänyt, että kukissa keltainen on mulle rikkaruohojen väri. Äidilleen ja siskolleen kyllä osti orkideoja ja vaaleanpunaisia kimppuja

Meillä taas on niin, että lapsi käyttäytyy aivan eri tavalla isänsä kanssa ja mun kanssa. Isä ei ole jyvällä niistä jutuista joita lapsi tekee mun kanssa enkä minä tajua isän ja muksun välisiä kuvioita. Näin ollut varmaan taaperosta lähtien.

Oma isäni on tuollainen, joo on kylmät välit häneen. 

Kysäiseppä muutama yksityiskohta itsestäsi häneltä.. ja älä hämmästy. Jotkut eivät vaan kuuntele yhtään, tai kuuntelee, mutta kuulee just niin kuin itse haluaa. Olen tämän täällä kertonut aiemminkin, mutta kerronpa taas: sain mieheltä 40v lahjaksi päiväkirjan (siis sellaisen vihkon, oli maksanut 6,50€, hintalappuhan luonnolisesti oli kiinni vielä). En ole koskaan, edes teininä, pitänyt päiväkirjaa ja olen tämän sanonut ihan ääneenkin monesti. En näe sitä omana juttunani. Ja näitä tapauksia on satoja tästä 30v suhteen ajalta. Odottelen tässä että lapsi tulee täysi-ikäiseksi, että voin tehdä hänestä itselleni edunvalvojan, jos ja kun toi alzheimer tuolta joku päivä minuunkin iskee, kuten kaikkiin muihinkin suvun naisiin. 

Koetko että mies on yleisesti ottaen välinpitämätön lasten asioista, vai onko kyse siitä, että muistatte eri asioita/kiinnitätte eri asioihin huomiota? Esim. oma isäni oli ia on välittävä isä, mutta tuskin tiesi musiikkimakuani yhtään, kun ei hänellä ollut mitään kiinnostusta asiaan. En ole ikinä ajattelut että se haittaa mitenkään. Ei myöskään osannut ostaa meille lahjoja, sekään ei haitannut. 

Aloituksen perusteella teet kärpäsestä härkäsen. Jos hän olisi oikeasti välinpitämätön, todennäköisesti keksit pahempia esimerkkejä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. En valitettavasti osaa sanoa, missä mättää, mutta itse hämmästelen myös, miten ulalla mieheni välillä on tässä asiassa. Jotenkin esim. vitsitasolla jumittaa edelleen sellaisiin asioihin, mitkä nauratti lapsia ehkä joskus tarha- ja ala-asteiässä ja voin kertoa, että aikuisuutta hipovia teinejä se ärsyttää ihan tosissaan. Välillä edelleen esim. perheenä autoiltaessa mies saattaa osoittaa pojallemme (18 v.), että katsopa mikä kaivuri! Välillä ei tiedä, pitäisikö tälle itkeä vai nauraa. Poikaa kaivurit kiinnostivat ehkä viimeksi noin kymmenen vuotta sitten. Huolestuttavampaa on mielestäni kuitenkin se, että sellainen henkisellä tasolla kohtaaminen on miehelle tosi haastavaa. Jos jostain asiasta pitää nuorelle esim. huomauttaa, miehellä on pettämätön kyky tehdä se tavalla, joka saa sadasosasekunnissa kauhean riidan aikaiseksi. Itse taas olen jo vuosia sitten huomannut, että pystyn keskustelemaan ikävistäkin asioista lasten kanssa, kun pidän asiat asioina enkä heti ala nalkuttaa ja kettuilla. 

Vähän sama juttu meidän perheessä! Lasten isä yrittää "hauskuuttaa" lapsia, kutittelee ja kaikkea muuta lapsellista, eikä ole ottanut huomioon että lapset kasvaa eikä ne samat iänikuiset jutut ole enää hauskoja! Ei ota ikätasoa huomioon. Myös tapa opastaa lapsia on väärä, huutaa,käskee, latelee sääntöjä ja kieltoja mutta ei perustele lapsille miksi jotain asiaa ei saa tehdä. Esim itsestään selvä asia: älä potkaise palloa ajotielle. Koskaan ei selittänyt miksi. No siksi että sieltä voi tulla auto, ja jos lapsi juoksee pallon perässä niin ei huomaa autoa,eikä autokuski ehkä kerkiä jarruttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei tajua, mies ei ymmärrä, mies ei osaa, mies ei tee, mies ei __________ (lisää viivan päälle mitä vaan).
Tämä palsta toistaa samoja iänkaikkisia aiheita.

Hassua, että tämä kommentti on saanut niin paljon alapeukkuja.

Todellisuudessa kuitenkin tämän palstan noin joka viides keskustelulanka käsittelee jonkinlaista "mies ei...."-aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei tajua, mies ei ymmärrä, mies ei osaa, mies ei tee, mies ei __________ (lisää viivan päälle mitä vaan).
Tämä palsta toistaa samoja iänkaikkisia aiheita.

Hassua, että tämä kommentti on saanut niin paljon alapeukkuja.
Todellisuudessa kuitenkin tämän palstan noin joka viides keskustelulanka käsittelee jonkinlaista "mies ei...."-aihetta.

No ne alapeukuttavat, jotka täällä noita jatkuvasti aloituksia tekevät ja kirjoittavat ahnaasti miesten haukkumista puolustavia kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Koetko että mies on yleisesti ottaen välinpitämätön lasten asioista, vai onko kyse siitä, että muistatte eri asioita/kiinnitätte eri asioihin huomiota? Esim. oma isäni oli ia on välittävä isä, mutta tuskin tiesi musiikkimakuani yhtään, kun ei hänellä ollut mitään kiinnostusta asiaan. En ole ikinä ajattelut että se haittaa mitenkään. Ei myöskään osannut ostaa meille lahjoja, sekään ei haitannut. 
Aloituksen perusteella teet kärpäsestä härkäsen. Jos hän olisi oikeasti välinpitämätön, todennäköisesti keksit pahempia esimerkkejä. 

Tiesikö isäsi missä harrastuksissa käyt? Tai ketkä on sun kavereita?

Tekeekö mies paljon töitä? Oma isäni pyöritti pikkufirmaa, ja teininä huomasin, ettei hänellä ollut harmainta aavistusta, millainen ihminen olin. Ongelman siitä teki se, että hän KUVITTELI tuntevansa minut ja tietävänsä mitä ajattelen, miten käyttäydyn jne. Eli esimerkiksi loukkaantui jostain, mitä hänen mielestään minä ajattelin, ja haastoi riitaa.

Minun, sisarusten ja serkkujen iät hänelle ovat vielä nykyäänkin jotenkin yhtä hepreaa (serkut mainitsen, koska perheemme olivat tosin läheisiä, kun me lapset synnyimme ja olimme pieniä), mutta olisiko kyse sitten jostain hahmotushäiriöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei tajua, mies ei ymmärrä, mies ei osaa, mies ei tee, mies ei __________ (lisää viivan päälle mitä vaan).
Tämä palsta toistaa samoja iänkaikkisia aiheita.

Hassua, että tämä kommentti on saanut niin paljon alapeukkuja.
Todellisuudessa kuitenkin tämän palstan noin joka viides keskustelulanka käsittelee jonkinlaista "mies ei...."-aihetta.

Pitäisikö sun mennä ylikselle? Ehkä se on sulle sopivampi.

Näitä kun lukee, niin en voi kuin ihmetellä joidenkin naisten ilkeyttä ja pikkumaisuutta. Keräätte oikein vikalistaa? Ymmärrätkö ap, että tämä on se sinun anti lapsellesi ja varmasti myös se syy jos puolisosi alkaa etääntyä teistä. Lapset kopioivat vanhempien käytöstä hyvässä ja pahassa. Sinun lapsesi oppii, että on ok naureskella ihmiselle, jonka tavat tai arvot vain eroavat omista. Että se mitä toinen tekee on väärin. Että on ok mollata toista, jolle ajatus on tärkein, on se sitten lahja tai vitsi. Että hänen isä on välinpitämätön, kun ei ehkä pysy aivan napilla lapsen kehityksestä. Onko käynyt mielessä, että hänen silmissään se lapsi on vielä todellakin lapsi ja sellaisena pysyy, vaikka se lapsikin vanhenee tulee jopa itse vanhemmaksi. Mielestäni sitä huolenpitoa on hyvä vanhemmuus ja se on lapselle tärkeämpää, kuin se mitä sai synttärilahjaksi teininä, tai se että vanhempi muistaa bestiksen nimen.

Vierailija kirjoitti:

Koetko että mies on yleisesti ottaen välinpitämätön lasten asioista, vai onko kyse siitä, että muistatte eri asioita/kiinnitätte eri asioihin huomiota? Esim. oma isäni oli ia on välittävä isä, mutta tuskin tiesi musiikkimakuani yhtään, kun ei hänellä ollut mitään kiinnostusta asiaan. En ole ikinä ajattelut että se haittaa mitenkään. Ei myöskään osannut ostaa meille lahjoja, sekään ei haitannut. 
Aloituksen perusteella teet kärpäsestä härkäsen. Jos hän olisi oikeasti välinpitämätön, todennäköisesti keksit pahempia esimerkkejä. 

Heh, minunkaan isällä ei ollut hajuakaan mistä tykkäsin lapsena, vaikka muuten oli kyllä välittävä isä. Kerran toivoin lahjaksi Anaheim Mighty Duck-lippiksen, niin se osti jonkun koripallojoukkueen logolla varustetun lippiksen. Oli siinä ankan kuva niin oli se kuunnellut muttei ihan tajunnut että se on ihan eri asia.