Mies ei tunnu tuntevan lapsiamme ollenkaan, hämmentävää

Jaaha, palsta syö kappalejaot.

Ap

Mies ei tajua, mies ei ymmärrä, mies ei osaa, mies ei tee, mies ei __________ (lisää viivan päälle mitä vaan).

Tämä palsta toistaa samoja iänkaikkisia aiheita.

Ihan normia moni muista edes tarkkaa syntymäpäivää.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normia moni muista edes tarkkaa syntymäpäivää.

En minäkään muista kenenkään syntymäpäiviä, mutta on se mielestäni vähän eri asia kuin että ei tiedä omien lastensa kavereita tai harrastuksia. Syntymäpäivä nyt on aivan yhdentekevä, ja sen voi tarkistaa silloin kun sitä tietoa tarvitsee.

Mies ei oikeen ole pysynyt kärryillä.

Ei sillä, olen 30 ja sain isältä joululahjaksi sitruunan hajuisen helikopterin, joka kiinnitetään auton ilmastointiin. Minulla ei ole ajokorttia.

Moni mies ei vaan tunnu kiinnittävän huomiota ns. epätriviaaleihin yksityiskohtiin. Monet naiset ovat yleensä esimerkiksi parempia ostamaan lahjoja ja tuntemaan läheisten ihmisten mieltymyksiä. Tämä on toki yleistystä, mutta ainakin oma isäni, veljeni ja mieheni jotka ovat muuten huomaavaisia tuntuvat olevan ihan hukassa kun mietitään lahjoja. En sanoisi sen liittyvän mielenkiinnon puutteeseen vaan olevan vain miehille usein tyypillistä.

Kuulostat aika kauhealta. Mies on varmaan ihan normaali.

Kuulostaa tutulta. En valitettavasti osaa sanoa, missä mättää, mutta itse hämmästelen myös, miten ulalla mieheni välillä on tässä asiassa. Jotenkin esim. vitsitasolla jumittaa edelleen sellaisiin asioihin, mitkä nauratti lapsia ehkä joskus tarha- ja ala-asteiässä ja voin kertoa, että aikuisuutta hipovia teinejä se ärsyttää ihan tosissaan. Välillä edelleen esim. perheenä autoiltaessa mies saattaa osoittaa pojallemme (18 v.), että katsopa mikä kaivuri! Välillä ei tiedä, pitäisikö tälle itkeä vai nauraa. Poikaa kaivurit kiinnostivat ehkä viimeksi noin kymmenen vuotta sitten. Huolestuttavampaa on mielestäni kuitenkin se, että sellainen henkisellä tasolla kohtaaminen on miehelle tosi haastavaa. Jos jostain asiasta pitää nuorelle esim. huomauttaa, miehellä on pettämätön kyky tehdä se tavalla, joka saa sadasosasekunnissa kauhean riidan aikaiseksi. Itse taas olen jo vuosia sitten huomannut, että pystyn keskustelemaan ikävistäkin asioista lasten kanssa, kun pidän asiat asioina enkä heti ala nalkuttaa ja kettuilla. 

Eivät taida olla kovin läheisiä ja lapsen asiat eivät kiinnosta syvemmällä tasolla.
Ymmärrän jos kyse oli vkl isästä, heillä on matala kiinnostus lapsien asioita kohtaan, kokemusta on.

No ette te voi olettaa että miestä kiinnostaa lapset, jos te olette niitä vängällä halunneet.

Miehiä kiinnostaa paremmat jutut. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. En valitettavasti osaa sanoa, missä mättää, mutta itse hämmästelen myös, miten ulalla mieheni välillä on tässä asiassa. Jotenkin esim. vitsitasolla jumittaa edelleen sellaisiin asioihin, mitkä nauratti lapsia ehkä joskus tarha- ja ala-asteiässä ja voin kertoa, että aikuisuutta hipovia teinejä se ärsyttää ihan tosissaan. Välillä edelleen esim. perheenä autoiltaessa mies saattaa osoittaa pojallemme (18 v.), että katsopa mikä kaivuri

Hahaa, joo. Mies luulee että meidän yläkoululainen haluaa edelleen pinkkejä Hello Kitty -vaatteita 😂

Tähän olisi kiinnostavaa saada ihan oikea vastaus henkilöltä, joka tätä on itse harrastanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. En valitettavasti osaa sanoa, missä mättää, mutta itse hämmästelen myös, miten ulalla mieheni välillä on tässä asiassa. Jotenkin esim. vitsitasolla jumittaa edelleen sellaisiin asioihin, mitkä nauratti lapsia ehkä joskus tarha- ja ala-asteiässä ja voin kertoa, että aikuisuutta hipovia teinejä se ärsyttää ihan tosissaan. Välillä edelleen esim. perheenä autoiltaessa mies saattaa osoittaa pojallemme (18 v.), että katsopa mikä kaivuri

Hahaa, joo. Mies luulee että meidän yläkoululainen haluaa edelleen pinkkejä Hello Kitty -vaatteita 😂

Siis sä naurat vedet silmissä sun miehelle? Oletko jotenkin vajaa?

Miehen elämässä on ilmeisesti paljon muutakin sisältöä kuin lapset. Naiset elää lapsien katta ja miehellä on myös oma elämä lapsien ja vaimon elättämisen jälkeenkin

Vierailija kirjoitti:

No ette te voi olettaa että miestä kiinnostaa lapset, jos te olette niitä vängällä halunneet.
Miehiä kiinnostaa paremmat jutut. 

Meillä mies halusi lapsia ennen minua. Eikä varmasti olla ainoita.

Mun isä oli tuollainen. Luuli että mun lempiväri oli punainen, vaikken sietänyt sitä yhtään esim. vaatteiden värinä.

Ei sitä vaan kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. En valitettavasti osaa sanoa, missä mättää, mutta itse hämmästelen myös, miten ulalla mieheni välillä on tässä asiassa. Jotenkin esim. vitsitasolla jumittaa edelleen sellaisiin asioihin, mitkä nauratti lapsia ehkä joskus tarha- ja ala-asteiässä ja voin kertoa, että aikuisuutta hipovia teinejä se ärsyttää ihan tosissaan. Välillä edelleen esim. perheenä autoiltaessa mies saattaa osoittaa pojallemme (18 v.), että katsopa mikä kaivuri! Välillä ei tiedä, pitäisikö tälle itkeä vai nauraa. Poikaa kaivurit kiinnostivat ehkä viimeksi noin kymmenen vuotta sitten. Huolestuttavampaa on mielestäni kuitenkin se, että sellainen henkisellä tasolla kohtaaminen on miehelle tosi haastavaa. Jos jostain asiasta pitää nuorelle esim. huomauttaa, miehellä on pettämätön kyky tehdä se tavalla, joka saa sadasosasekunnissa kauhean riidan aikaiseksi. Itse taas olen jo vuosia sitten huomannut, että pystyn keskustelemaan ikävistäkin asioista lasten kanssa, kun pidän asiat asioina enkä heti ala nalkuttaa ja kettuilla. 

Olen huomannut tuon saman, mies ei kertakaikkiaan pysty pysymään perässä (henkisesti). Ei pysyt sopeutumaan muuttuneeseen tilanteeseen, ei kykene omaksumaan uusia asioita.

On ehkä joissain asioissa (tietokoneet) fiksu ja kehittyy, mutta kaikki muu - ei oo todellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. En valitettavasti osaa sanoa, missä mättää, mutta itse hämmästelen myös, miten ulalla mieheni välillä on tässä asiassa. Jotenkin esim. vitsitasolla jumittaa edelleen sellaisiin asioihin, mitkä nauratti lapsia ehkä joskus tarha- ja ala-asteiässä ja voin kertoa, että aikuisuutta hipovia teinejä se ärsyttää ihan tosissaan. Välillä edelleen esim. perheenä autoiltaessa mies saattaa osoittaa pojallemme (18 v.), että katsopa mikä kaivuri

Hahaa, joo. Mies luulee että meidän yläkoululainen haluaa edelleen pinkkejä Hello Kitty -vaatteita 😂

Siis sä naurat vedet silmissä sun miehelle? Oletko jotenkin vajaa?

Voi babe... Lähinnä huvitti ajatus teinistä tuollaisissa vaatteissa kun lähinnä vain musta ja harmaa kelpaa 😘

Minun isä ei ole moniin vuosiin tiennyt asuinosoitettanikaan :) kiinnostus 0.

Meillä neljä teiniä. Ei hajuakaan syntymäpäivistä enkä itse asiassa edes muista minkä ikäisiä ovat.

Joka päivä tehdään yhdessä juttuja esim. ruoanlaitto on intohimoni ja siinä avustaa aina joku lapsista. Kokkaan siis joka päivä meidän ruoat. Lemmikkien hoito on minun ja lasten juttu.

Mutta ei noi ikäjutut ym. ole koskaan tuntunut mitenkään merkittäviltä.

Vaimolle en ole ikinä ostanut synttärilahjaa kun en muista. Itse en todellakaan halua synttäreitäni vietettävän vaikka vaimo aina jotain kakkuja väsää ja ostaa lahjan. Kyllä synttärit jne. on lasten juttuja ja vaimo kyllä muistuttaa lasten synttäreistä. Jotkut asiat eivät vaan tunnu tärkeiltä eikä niitä sitten muista.