Mies ei tunnu tuntevan lapsiamme ollenkaan, hämmentävää

Vierailija kirjoitti:

No ette te voi olettaa että miestä kiinnostaa lapset, jos te olette niitä vängällä halunneet.
Miehiä kiinnostaa paremmat jutut. 

Mitäs helvttiä miehet sitten menevät parisuhteisiin, harrastavat seksiä naisten kanssa ja suostuvat lasten hankintaan jos eivät halua niitä? Miksei ne vaan keskity niihin "parempiin juttuihin"?

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö mies paljon töitä? Oma isäni pyöritti pikkufirmaa, ja teininä huomasin, ettei hänellä ollut harmainta aavistusta, millainen ihminen olin. Ongelman siitä teki se, että hän KUVITTELI tuntevansa minut ja tietävänsä mitä ajattelen, miten käyttäydyn jne. Eli esimerkiksi loukkaantui jostain, mitä hänen mielestään minä ajattelin, ja haastoi riitaa

Joo, tuo on vielä ärsyttävämpää kuin pelkkä tietämättömyys. Esimerkiksi laitetaan jotain typeriä kliseitä omaan lapseen/vaimoon: tytöt tykkää pinkistä, naiset tykkää hajuvesistä/päiväkirjoista/romanttisista komedioista...

Vierailija kirjoitti:

Moni mies ei vaan tunnu kiinnittävän huomiota ns. epätriviaaleihin yksityiskohtiin. Monet naiset ovat yleensä esimerkiksi parempia ostamaan lahjoja ja tuntemaan läheisten ihmisten mieltymyksiä. Tämä on toki yleistystä, mutta ainakin oma isäni, veljeni ja mieheni jotka ovat muuten huomaavaisia tuntuvat olevan ihan hukassa kun mietitään lahjoja. En sanoisi sen liittyvän mielenkiinnon puutteeseen vaan olevan vain miehille usein tyypillistä.

Jaha, muut ihmiset (läheiset) on heille epätriviaaleja, sillä kaikenmaailman teknisten vempainten mallit ja yksityiskohdat ja urheilujoukkueet kyllä muistetaan 🙄

Olen samaa mieltä siitä, että yksittäistä lahjaa tms tärkeämpää on se, välittääkö isä tai äiti lapsesta noin ylipäätään. Usein se vain on niin, että välittäminen on kiinnostusta toisesta. Miten se kiinnostus ilmenee? Kyllä kai se useimmin ilmenee sellaisena päivittäisenä jutteluna. Mitäs partiossa on hommailtu? Ai et oo käynyt enää? Mikäs nyt? Mitäs sille Jerepetterille kuuluu (paras kaver, joka aina kotona luuhaa) kun ei oo näkynyt? Jne. Tms.

Kyllä meillä ainakin on normaalia näin jutustella lasten kanssa, isän ja äidin. Sen takia ajattelen, että kyllä täysi tietämättömyys lasten asioista oikeasti kertoo kiinnostuksen puutteesta. Ei ne lapsetkaan meedioita ole "kyllä isäs susta välittää, vaikket usko". Juu, ei mene läpi.

Vierailija kirjoitti:

Näitä kun lukee, niin en voi kuin ihmetellä joidenkin naisten ilkeyttä ja pikkumaisuutta. Keräätte oikein vikalistaa? Ymmärrätkö ap, että tämä on se sinun anti lapsellesi ja varmasti myös se syy jos puolisosi alkaa etääntyä teistä. Lapset kopioivat vanhempien käytöstä hyvässä ja pahassa. Sinun lapsesi oppii, että on ok naureskella ihmiselle, jonka tavat tai arvot vain eroavat omista. Että se mitä toinen tekee on väärin. Että on ok mollata toista, jolle ajatus on tärkein, on se sitten lahja tai vitsi. Että hänen isä on välinpitämätön, kun ei ehkä pysy aivan napilla lapsen kehityksestä. Onko käynyt mielessä, että hänen silmissään se lapsi on vielä todellakin lapsi ja sellaisena pysyy, vaikka se lapsikin vanhenee tulee jopa itse vanhemmaksi. Mielestäni sitä huolenpitoa on hyvä vanhemmuus ja se on lapselle tärkeämpää, kuin se mitä sai synttärilahjaksi teininä, tai se että vanhempi muistaa bestiksen nimen.

Kyllä huolenpitoa on minusta myös se, että tietää suunnilleen kenen kanssa lapsi viettää aikaa. Ystävyyssuhteet on kuitenkin iso osa lapsen elämää, ja mitä lähemmäksi teini-ikää tullaan, sitä suuremman merkityksen ne saa. Mietipä jos molemmilla vanhemmilla olisi samanlainen asenne, että ei edes muisteta lapsen ystävien nimiä tai ajatellaan jotain parin vuoden takaisia ystävyyssuhteita kun mietitään lapsen kavereita. Siinä on iso riski, että vanhemmat eivät huomaisi myöskään sitä, jos lapsen kaverit olisikin epämääräisempää porukkaa, varsinkin teinitytöt ovat alttiita hyväksikäytölle.

Jos molemmat vanhemmat ajattelee suunnilleen, että se 15-vuotias Linda edelleen haluaa Hello Kitty -vaatteita ja hengailee Annan kanssa, joka oli bestis joskus ala-asteella, niin ei se minusta ole kovin hyvää huolenpitoa. Toki homma toimii, jos edes toinen vanhemmista on kiinnostunut lapsen elämästä ja vertaissuhteista, mutta jostain syystä tämäkin homma on usein ulkoistettu äidille.

Monet miehet on tuollaisia ja kyllä ne lapsistaan välittää.
Mua nämä jaksaa naurattaa ja joku täällä ottaa liian vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä, että yksittäistä lahjaa tms tärkeämpää on se, välittääkö isä tai äiti lapsesta noin ylipäätään. Usein se vain on niin, että välittäminen on kiinnostusta toisesta. Miten se kiinnostus ilmenee? Kyllä kai se useimmin ilmenee sellaisena päivittäisenä jutteluna. Mitäs partiossa on hommailtu? Ai et oo käynyt enää? Mikäs nyt? Mitäs sille Jerepetterille kuuluu (paras kaver, joka aina kotona luuhaa) kun ei oo näkynyt? Jne. Tms.
Kyllä meillä ainakin on normaalia näin jutustella lasten kanssa, isän ja äidin. Sen takia ajattelen, että kyllä täysi tietämättömyys lasten asioista oikeasti kertoo kiinnostuksen puutteesta. Ei ne lapsetkaan meedioita ole "kyllä isäs susta välittää, vaikket usko". Juu, ei mene läpi.

Se nyt vaan taitaa olla niin, että miehet ovat keskimäärin vähän vähemmän kiinnostuneita ihmisten persoonista. 

Se on osaltaan ominaisuus, ja osaltaan tietysti kertoo siitä maailmankuvasta, joka keskittyy joillain vain siihen mitä itse haluaa ja tajuaa. Ehkä näiden olisi parempi olla tosiaan yksin ja ilman mitään erityistä kontaktia joka aiheuttaa kuormaa tai stressiä. 

Esim omista lapsistani olen kiinnostunut ja heidän jutuistaan, mutta herranjestas, tuollaista jutustelua jos pitäisi esittää jonkun muun kanssa niin antaa olla. Ei jaksa kiinnostaa millään tavalla jonkun minulle ei-läheisen henkilön päivä tai kuulumiset juuri varttia pidempään. Ihan sama vaikka joku työkaveri puhuisi auton ostosta tai lastensa kuulumisista, hyvin mielenkiinnotonta ja tollaseen kyllästyy ihan silminnähden. 

Vierailija kirjoitti:

Kysäiseppä muutama yksityiskohta itsestäsi häneltä.. ja älä hämmästy. Jotkut eivät vaan kuuntele yhtään, tai kuuntelee, mutta kuulee just niin kuin itse haluaa. Olen tämän täällä kertonut aiemminkin, mutta kerronpa taas: sain mieheltä 40v lahjaksi päiväkirjan (siis sellaisen vihkon, oli maksanut 6,50€, hintalappuhan luonnolisesti oli kiinni vielä). En ole koskaan, edes teininä, pitänyt päiväkirjaa ja olen tämän sanonut ihan ääneenkin monesti. En näe sitä omana juttunani. Ja näitä tapauksia on satoja tästä 30v suhteen ajalta. Odottelen tässä että lapsi tulee täysi-ikäiseksi, että voin tehdä hänestä itselleni edunvalvojan, jos ja kun toi alzheimer tuolta joku päivä minuunkin iskee, kuten kaikkiin muihinkin suvun naisiin. 

Sinä sentään saat vielä lahjoja mieheltäsi, vaikka ei osaakaan ostaa sellaisia mistä pidät tai mitä tarvitset. Minun mies ei osta KOSKAAN minulle mitään, ei edes korttia äitienpäivänä. Minun mielestä se on vielä surullisempaa, kun mies ei selvästikään välitä. Kyllä tietää ihan hyvin milloin minun synttärit on ja milloin on äitienpäivä,joulusta puhumattakaan. Ei osta lahjoja myöskään lapsille. Minä hoidan kaiken. Meillä kotona isä osti aina kukkia äidille äitienpäivänä. Olisin toivonut että meilläkin olisi sellaista, niin lapset näkisivät että isä arvostaa äitiä ja välittää. Itse ostan kyllä isänpäiväksi aina isälle jotain pientä ja kortin, ja kakun tottakai.

Meillä on tapana syödä yhdessä ja siinä tulee juteltua sitten kaikenlaisista asioista, mm. musiikista, kirjoista joita kukakin on lukemassa, sarjoista, yleensäkin siitä mitä kukakin perheen jäsen puuhaa. Hyvin ollaan kaikki, sekä lapset että vanhemmat, kartalla toistemme kiinnostuksen kohteista (joista osa on jopa yhteisiä!) ja merkkipäivistä ja kavereista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysäiseppä muutama yksityiskohta itsestäsi häneltä.. ja älä hämmästy. Jotkut eivät vaan kuuntele yhtään, tai kuuntelee, mutta kuulee just niin kuin itse haluaa. Olen tämän täällä kertonut aiemminkin, mutta kerronpa taas: sain mieheltä 40v lahjaksi päiväkirjan (siis sellaisen vihkon, oli maksanut 6,50€, hintalappuhan luonnolisesti oli kiinni vielä). En ole koskaan, edes teininä, pitänyt päiväkirjaa ja olen tämän sanonut ihan ääneenkin monesti. En näe sitä omana juttunani. Ja näitä tapauksia on satoja tästä 30v suhteen ajalta. Odottelen tässä että lapsi tulee täysi-ikäiseksi, että voin tehdä hänestä itselleni edunvalvojan, jos ja kun toi alzheimer tuolta joku päivä minuunkin iskee, kuten kaikkiin muihinkin suvun naisiin. 

Sinä sentään saat vielä lahjoja mieheltäsi, vaikka ei osaakaan ostaa sellaisia mistä pidät tai mitä tarvitset. Minun mies ei osta KOSKAAN minulle mitään, ei edes korttia äitienpäivänä. Minun mielestä se on vielä surullisempaa, kun mies ei selvästikään välitä. Kyllä tietää ihan hyvin milloin minun synttärit on ja milloin on äitienpäivä,joulusta puhumattakaan. Ei osta lahjoja myöskään lapsille. Minä hoidan kaiken. Meillä kotona isä osti aina kukkia äidille äitienpäivänä. Olisin toivonut että meilläkin olisi sellaista, niin lapset näkisivät että isä arvostaa äitiä ja välittää. Itse ostan kyllä isänpäiväksi aina isälle jotain pientä ja kortin, ja kakun tottakai.

Tuolle edelliselle. Minä en kyllä isänpäivää huomioisi mitenkään, jos hän ei kerran muista äitienpäivää. Huono isä, jos ei lapsiaankaan mitenkään muista koskaan. Miten oletkin joutunut tuollaisen kanssa perheen perustamaan, olen pahoillani puolestasi ja toivotan voimia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tapana syödä yhdessä ja siinä tulee juteltua sitten kaikenlaisista asioista, mm. musiikista, kirjoista joita kukakin on lukemassa, sarjoista, yleensäkin siitä mitä kukakin perheen jäsen puuhaa. Hyvin ollaan kaikki, sekä lapset että vanhemmat, kartalla toistemme kiinnostuksen kohteista (joista osa on jopa yhteisiä!) ja merkkipäivistä ja kavereista. 

Juuri näin meilläkin. Ei se sen vaikeampaa ole. Yhteiset ruokahetket ilman älylaitteita on tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Moni mies ei vaan tunnu kiinnittävän huomiota ns. epätriviaaleihin yksityiskohtiin. Monet naiset ovat yleensä esimerkiksi parempia ostamaan lahjoja ja tuntemaan läheisten ihmisten mieltymyksiä. Tämä on toki yleistystä, mutta ainakin oma isäni, veljeni ja mieheni jotka ovat muuten huomaavaisia tuntuvat olevan ihan hukassa kun mietitään lahjoja. En sanoisi sen liittyvän mielenkiinnon puutteeseen vaan olevan vain miehille usein tyypillistä.

En nyt sanoisi omia lapsia epätriviaaleiksi yksityiskohdiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysäiseppä muutama yksityiskohta itsestäsi häneltä.. ja älä hämmästy. Jotkut eivät vaan kuuntele yhtään, tai kuuntelee, mutta kuulee just niin kuin itse haluaa. Olen tämän täällä kertonut aiemminkin, mutta kerronpa taas: sain mieheltä 40v lahjaksi päiväkirjan (siis sellaisen vihkon, oli maksanut 6,50€, hintalappuhan luonnolisesti oli kiinni vielä). En ole koskaan, edes teininä, pitänyt päiväkirjaa ja olen tämän sanonut ihan ääneenkin monesti. En näe sitä omana juttunani. Ja näitä tapauksia on satoja tästä 30v suhteen ajalta. Odottelen tässä että lapsi tulee täysi-ikäiseksi, että voin tehdä hänestä itselleni edunvalvojan, jos ja kun toi alzheimer tuolta joku päivä minuunkin iskee, kuten kaikkiin muihinkin suvun naisiin. 

Sinä sentään saat vielä lahjoja mieheltäsi, vaikka ei osaakaan ostaa sellaisia mistä pidät tai mitä tarvitset. Minun mies ei osta KOSKAAN minulle mitään, ei edes korttia äitienpäivänä. Minun mielestä se on vielä surullisempaa, kun mies ei selvästikään välitä. Kyllä tietää ihan hyvin milloin minun synttärit on ja milloin on äitienpäivä,joulusta puhumattakaan. Ei osta lahjoja myöskään lapsille. Minä hoidan kaiken. Meillä kotona isä osti aina kukkia äidille äitienpäivänä. Olisin toivonut että meilläkin olisi sellaista, niin lapset näkisivät että isä arvostaa äitiä ja välittää. Itse ostan kyllä isänpäiväksi aina isälle jotain pientä ja kortin, ja kakun tottakai.

Ihmisillä on erilaisia standardeja. Sinun standardisi ovat erikoisen matalalla, moni ei olisi tuollaiseen suhteeseen jäänyt. Tuo tuottaa vaan surkuttelua ja katkeroitumista, en ymmärrä miten joku voi antaa toisen kohdella itseään vuosikausia noin eikä lähde. Sulla on vain yksi elämä, itse valitset mihin sen tuhlaat.

Perusmies. Autoista ja kaljasta ja potkupallosta varmaan voisi luennoida tuntitolkulla.

Voi jessus palstamiehiä. Oma perhe on triviaali turhanpäiväinen yksityiskohta mistä ei tarvitse olla kiinnostunut. Avoimesti myönnätte ettei omat lapset kiinnosta paskan vertaa ettekä näe siinä mitään outoa tai väärää. Helvetin surullista. 

Normisettiä. Lisäksi miehellä ei mitään hajua mitkä vaatteet on kenenkin lapsen ja mihin käyttötarkoitukseen mikäkin vaate in hankittu.

Hain kerran 3- vuotiaani päiväkodista, isä oli vienyt aamulla hänet päiväkotiin. Kysyin lapselta miksi hänellä on ollut päiväkodissä Tuomas Veturi yöpuku (pusero + housut). Lapsi vastasi, että iskä puki aamulla. Ja tuosta kyseisestä pyjamasta näkee lähes sokeakin että se on pyjama eikä mikään college-puku.

Kerran tulin työmatkalta heti klo 16 aikaan kotiin. 3-vuotiaalla oli 11-vuotiaan sisaruksen pitkät kalsarit sisähoisuina ja tietenkin tuhannella makkaralla kun olivat monta kokoa liian isot. Kysyin lapselta miksi hänellä on isosisaruksen pitkät kalsarit. Iskä kuulemma puki. Kysyin mieheltä miksi puit kuopukselle isosisaruksen ylisuuret pitkät kalsarit? Mies vastasi "no se tarvitsi housut". Joo-o, mutta voisko pukea edes lapsen omat ja sopivan kokoiset? 

Mies on kyllä ihan normaalisti töissä mutta en tiedä miten suoriutuu työstään kun lasten vaatetuskin on jo noin haasteellista. Mies on insinööri.

Minun oma isä on juuri tuollainen, ei mitään hajua mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies ei vaan tunnu kiinnittävän huomiota ns. epätriviaaleihin yksityiskohtiin. Monet naiset ovat yleensä esimerkiksi parempia ostamaan lahjoja ja tuntemaan läheisten ihmisten mieltymyksiä. Tämä on toki yleistystä, mutta ainakin oma isäni, veljeni ja mieheni jotka ovat muuten huomaavaisia tuntuvat olevan ihan hukassa kun mietitään lahjoja. En sanoisi sen liittyvän mielenkiinnon puutteeseen vaan olevan vain miehille usein tyypillistä.

Jaha, muut ihmiset (läheiset) on heille epätriviaaleja, sillä kaikenmaailman teknisten vempainten mallit ja yksityiskohdat ja urheilujoukkueet kyllä muistetaan 🙄

Joo, jos mies muistaa kannattamansa urheilujoukkueen pelaajien lempiruuat, mutta maitoallergiselle lapselleen ostaa lahjaksi joka joulu maitosuklaata, niin sanoisin että miehellä on korjattavaa siinä, mitä pitää tärkeänä ja mitä epätriviaalina yksityiskohtana.

Olen itsekin huomannut sitä, että moni mies muistaa naisia ja lapsia koskevat asiat päinvastoin kuin mitä on. Jos vaimo kertoo inhoavansa keltaisi kukkia ja tykkäävänsä punaisista, mies muistaa vaimon tykkäävän keltaisista ja inhoavan punaisia. Tai maitoallergisen lapsen tykkäävän maitosuklaasta ja inhoavan hedelmäkarkkeja. Kummasti kuitenkin ne tuntemattomien urheilijoiden lempivärit ja -ruuat muistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Normisettiä. Lisäksi miehellä ei mitään hajua mitkä vaatteet on kenenkin lapsen ja mihin käyttötarkoitukseen mikäkin vaate in hankittu.
Hain kerran 3- vuotiaani päiväkodista, isä oli vienyt aamulla hänet päiväkotiin. Kysyin lapselta miksi hänellä on ollut päiväkodissä Tuomas Veturi yöpuku (pusero + housut). Lapsi vastasi, että iskä puki aamulla. Ja tuosta kyseisestä pyjamasta näkee lähes sokeakin että se on pyjama eikä mikään college-puku.
Kerran tulin työmatkalta heti klo 16 aikaan kotiin. 3-vuotiaalla oli 11-vuotiaan sisaruksen pitkät kalsarit sisähoisuina ja tietenkin tuhannella makkaralla kun olivat monta kokoa liian isot. Kysyin lapselta miksi hänellä on isosisaruksen pitkät kalsarit. Iskä kuulemma puki. Kysyin mieheltä miksi puit kuopukselle isosisaruksen ylisuuret pitkät kalsarit? Mies vastasi "no se tarvitsi housut". Joo-o, mutta voisko pukea edes lapsen omat ja sopivan kokoiset? 
Mies on kyllä ihan normaalisti töissä mutta en tiedä miten suoriutuu työstään kun lasten vaatetuskin on jo noin haasteellista. Mies on insinööri.

Eikö sillä oo yhtään maalaisjärkeä? Miten se osaa pukea itsensä? Erottaako omat vaatteensa sinun vaatteista 😅 Joillakin menestyvillä bisnesmiehillä ei oo tippaakaan maalaisjärkeä, saa ihmetellä miten ovat urallaan silti menestyneet.

Kun nyt tämän ketjun teemaksi on tullut toistella tuota termiä "epätriviaali", niin katsokaa huviksenne vaikka googlesta tai sanakirjasta, mitä triviaali tarkoittaa. Vinkki: se ei tarkoita sitä mitä ilmeisesti luulette sen tarkoittavan.