Mitä kadut elämässäsi eniten?

Vääriä ystäviä jotka pyörittivät herkän minäni elämää. Pääsin heistä eroon -vihdoin! 

Sain uusia tervejärkisiä , luotettavia ystäviä. Olisi pitänyt irrottautua aiemmin ,mutta herkkyys ei antanut olin liian kiltti. 

Sitä etten osannut tarttua lapsena ja nuorena koulussa hyviin tilaisuuksiin, missä olisi saanut kavereita jääden yksin. Havahduin asiaan liian myöhään ja myöhäistä enää.

Muuttoa.

nyt aivoinffarktin tulessa olen miettinyt elämääni  en kadu oikeastaan mitään melko hyvin on mennyt ja nyt vielä kohtuu eläkekkin.

Pelkäämistä, arastelua ja varman päälle pelaamista.

Nykyistä työpaikkaa. 2 vaihtoehtoa, valitsin tämän koska alalla töitä ja palkka hyvä.

Virhe.

Työpaikka aivan hirveä, työkaverit kauheita, ilmapiiri yleisesti ottaen huono.

Olen kärsinyt 7 vuotta ja nyt mitta täynnä; työttömyyskin hyvä vaihtoehto tämän rinnalla, mikään ei ole tuon arvoista.

Sitä yhtä vesilasillista saunan jälkeen yhtenä iltana loppuvuodesta 2007. Olisi pitänyt pysyä perinteisessä saunasiiderissä.

Piilonarsistisesta lähiöprinsessasta vaimo (ex). Meni reilu 20 vuotta elämästä hukkaan.

Sitä etten jättänyt eksääni aiemmin.

Kadun sitä, että olen ollut aina ns, herrasmies.

Olisi pitänyt iskeä aina kiinni kun oli vähänkään tsäänssejä.

Kadun sitä, että synnytin lapset liian nuorina, enkä pystynyt antamaan heille rikkaampaa ja parempaa elämää. Aikuisiksi tultuaan he ovat syytelleet minua köyhyydestä ja kaikesta, mitä en voinut heille antaa.

Että erehdyin työskentelemään henkilökohtaisena avustajan ja hoiva-alalla sen sijaan, että olisin ollut kunnianhimoisempi työn suhteen jo opiskeluaikana. Nyt seurauksena jatkuva painostus takaisin vastaaviin tehtäviin ja syyllistäminen siitä etten jäänyt silloin kyseiseen työpaikkaan. Tästä on aikaa yli kymmenen vuotta ja luulisi jokaiselle olevan jo selvää, että jos olisin kokenut kyseisen työn olevan elämäntehtäväni, niin en olisi pyrkinyt elämässä muuhunkin, kuin vaippojen vaihtamiseen ja fyysisistä perustarpeista huolehtimiseen.

Nykyisen asunnon ostaminen.

Kadun sitä että en (heterona) tapaillut tyttöjä lainkaan. Miksi en kaatanut naisia silloin. Vasta vanhemmalla iällä toteutin tätä toivetta ja eipä tietenkään onnistu enää (minulle pelkästään nyrpistelevien) nuorten naisten kanssa vaan vanhojen tätien.

Sitä, kuinka paljon annoin kroonisen sairauteni vaikuttaa elämääni. Mielenterveys aiheutti vaikutuksen ja vaikutus aiheutti ison kiven mielenterveyteen.

Oikeastaan ei ole syytä katua. Tämän hetkinen tilanne on paljolti omien valintojen seurausta. Jos jotakin pitää katua, niin olen liikaa ottanut muut huomioon. Itsekkäämpi olisi pitänyt olla.

Joku aiemmin mainitsi että kaduttaa elämättä jäänyt elämä. Itseä kaduttaa taas se eletty elämä, usein mietin onkohan muilla näin paljon itsestä noloja asioita menneisyydessä. Olen lapsena valehdellut paljon ja käyttäytynyt pelkotilojen takia nuorena oudosti. Aloitin juomisen tosi aikaisin ja kännissä käyttäydyin tyhmästi. Itsekunnioituksen puutteen takia roikuin parikymppisenä useamman vuoden huonossa miehessä joka pani selkäni takana kaikkea mikä liikkuu. Saman miehen seurassa käytin myös huumeita niin että jonkun vuoden olin itsekin koukussa ja käyttäydyin kyseenalaisesti, paljolti miestä satuttaakseni.

On kyllä näennäisesti hieno tutkinto, työpaikka ja hyvä mies jo lähemmäs 15 vuotta. Pari lastakin tässä. Nuorempana matkustin paljon, asunut useammassa maassa parikymppisestä lähtien ja täällä ulkomailla edelleen. Toivon vaan että omat lapset käyttäytyisi vähän tylsemmin ja fiksummin, ihan kaikkea ei tarvitse itse kokeilla.

Sitä että heikolla hetkellä valitsin lähteä mukaan puolison lisääntymis- ja perheytymisprojektiin, vaikka sydämessäni tiesin varsin hyvin että ei ole minun juttuni.

Elämä meni peruuttamattomasti väärälle raiteelle.

Osaamisen puutetta ja arkuutta.

Olisi pitänyt jonkun nuoresta saakka patistaa niin, ettei 5-kymppisenä olisi tällaista oloa, ettei ole mitään saanut aikaan ja ollut missään asiassa merkityksellinen.

En lähtenyt teininä interreilaamaan. Jätin ottamatta unelmien työpaikan jenkeistä. Ulkomaan kaukomatkat jääneet kaikki tekemättä.

En opiskellut taidealaa nuorena. Päädyin väärään ammattiin ja pätkätöihin.

En valinnut yhtäkään niistä kilteistä pojista, jotka olivat täysin rakastuneita muhin. Olisin saanut kuun taivaalta. Seurustelin väkivaltaisten ja ilkeiden miesten kanssa. Menin naimisiin huonon narsistialkkismiehen kanssa. Erosin, hirveät velat vielä reilu 10 v myöhemmin, traumat ja yksinäisyys.

Nämä kaikki asiat yhdessä ovat johtaneet huonoihin tapahtumiin ja kierteeseen elämässä. Nyt nelikymppisenä rakennan kaikkea uudestaan mutta olisin tehnyt mieluummin silloin elämäniloisena 16v.