Mitä kadut elämässäsi eniten?

Etten irtisanonut henkilöä 10v sitten,kun siihen oli mahdollisuus. Nyt myrkyttänyt ilmapiiriä tämän koko ajan, kuten jo teki sitä aiemminkin.

Olen ollut parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei vaan ymmärrä, joka on tosi vaikea ja vie enemmän voimavaroja kuin antaa.

Sirkkku kirjoitti:

Sitä että painostuksesta tuhosin terveyteni ja haukuin folioita. Ottaisin sanani takaisin ja myös terveyteni, kiitos

Liityn kerhoon. Aina kun nään tän otsikon niin tämä on asia joka tulee ensimmäisenä mieleen.

Etten sijoittanut bitcoiniin ajoissa. Reippaasti suurin katumuksen aihe itsellä.

Vierailija kirjoitti:

Sirkkku kirjoitti:

Sitä että painostuksesta tuhosin terveyteni ja haukuin folioita. Ottaisin sanani takaisin ja myös terveyteni, kiitos

Liityn kerhoon. Aina kun nään tän otsikon niin tämä on asia joka tulee ensimmäisenä mieleen.

Täällä vielä yksi, tosin folioita en haukkunut. Terveys pilalla eikä tulevaisuutta uskalla suunnitella.

En yhtään mitään.

Että pelkäsin liian pitkään. Pelkäsin mitä toiset ajattelee. Pelkäsin ottaa taloudellisia riskejä. Pelkäsin että jään yksin. Pelkäsin rakastaa. Pelkäsin hypätä tyhjyyteen. 

Sitten tapahtui asia, jos toinenkin, ja potkaisin pelot pellolle. Sen jälkeen alkoi viimein elämä. Ja oikeastaan en kadu mitään, mutta oishan se ollu ihan mahtavaa, jos oisin uskaltanut jo paljon aiemmin. Toisaalta, kun ensin puolet elämästä pelkäsi, niin on osannut arvostaa sitä seuraavaa puolikasta tähän astisesta elämästä enemmän. 

Abortti on isoin katumuksen aiheeni. En olisi halunnut tehdä sitä, mutta olin nuori ja poikaystävän painostuksesta päädyin tekemään sen. En harkinnut lopulta tarpeeksi pitkään koska raskaus oli edennyt niin pitkälle, että aika alkoi käydä vähiin, että abortin sai ilman erikoislupaa..

Kadun ensimmäistä poikaystävääni, joka kohteli minua huonosti ja käytti taloudellisesti hyväksi. "Lainasi" minulta 1000e ja meinasi jättää kokonaan maksamatta. Hirveän painostuksen jälkeen sain nyhdettyä vajaat 300 takaisin siitä. Ei olisi koskaan pitänyt olla sen kanssa tekemisissä, mutta mulla oli niin huono itsetunto, että annoin kaiken vaan tapahtua.

Valitsemaani alaa kadun. Tämä ala ei sovikkaan minulle yhtään...

Kadun, että annoin itseni lihoa, vaikka olin kovalla työllä saanut itseni normaalipainoiseksi

Kadun joitakin miehiä kenen kanssa olin tekemisissä sinkkuaikoina ja ylipäätään joitain sek**aalisia tekoja, joita olen tehnyt

Joitain päihdesekoiluja kadun.

Kadun sitä, miten en ole puolustanut itseäni, kun joku on kohdellut huonosti. Minua kiusattiin rajusti koulussa, mutta olen antanut sen anteeksi itselleni, että en puuttunut siihen, koska en uskaltanut silloin lapsena ja teininä. Mutta ne tilanteet, joita minulle on aikuisena tullut vastaan, että kohdellaan huonosti jää kummittelemaan mieleen "miksi en sanonut sitä tai tätä"

Epäonnistuneet asuntokaupat. Maksoin ensiasunnosta typeränä liikaa ja persnettoa tuli, kun jouduin myymään tappiolla. Lohduttaudun sillä, että tuo kuitenkin on vain rahaa eikä sentään sattunut hometaloa tms. kohdalle.

En kadu mitään.

En kadu mitään.  Olen tehnyt aina sen,mitä olen halunnut. Kertonut tunteeni avoimesti kohteelleen. Ei siinäkään tarvitse katua,ettei tullut sanottua. Omahan on elämäni ja omat mielihaluni,mikä kiinnostaa ja mikä ei. 

Että äänestin kerran nuorena ja tyhmänä Vihreitä.

Sitä että olen olen kolme kertaa rakastunut ja kolme kertaa menettänyt siihen mennessä kerätyn varallisuuden kun olen kolme kertaa joutunut ostamaan kaikki huonekalut uusiksi kun ne "oli rumia, eikä sopinut sisustukseen" ja ne piti hävittää ja eron myötä minullahan ei enää ollutkaan yhtään ainutta huonekalua

Vierailija kirjoitti:

Sirkkku kirjoitti:

Sitä että painostuksesta tuhosin terveyteni ja haukuin folioita. Ottaisin sanani takaisin ja myös terveyteni, kiitos

Liityn kerhoon. Aina kun nään tän otsikon niin tämä on asia joka tulee ensimmäisenä mieleen.

Ja silti käytät heistä sanaa folio, edelleen. HYvä että olet viisastunut, mutta kannattaa jättää se hätäilevä toisten ihmisten nimittely pois.

Lista alkaa olla tässä iässä jo aika pitkä, mutta elämä on laiffii.

90-luvulla päälle parikymppisenä tein typeriä päätöksiä urakalla, mutta joo.

Poltin tahallaan luottotietoni, en vain välittänyt vaikka olisin pystynyt hoitamaan velan (saatu takaisin jo), keskeytin aikuislukion, erosin bändistä, muutin Englantiin josta maitojunalla takaisin myöhemmin, jne.

M52

Lapsia.

Ammatin valintaa ja avioliittoa.

Olen aika varovainen ja harkitseva kaikissa päätöksissä, joten ei ole oikein syntynyt edellytyksiä katua. Niillä vaihtoehdoilla ja tiedoilla, jotka esim. opiskelupaikkaa, kumppania, työpaikkaa, asuntoa, ajoneuvoja tai harrastuksia 'valitessa' oli käytössä, oli täysin fiksua valita se, mitä tuli valittua.

Useimpia varmaan harmittaa, ettei aloittanut jo teininä kuukausisijoittamista indeksirahastoihin tai ettei ole kuntoillut enemmän tai opetellut useita kieliä ja soittamaan useita instrumentteja. Mutta noissahan on oikeastaan kyse siitä, että haluttaisiin lopputulos. Se on aivan eri asia kuin haluta kulkea se matka, jolla lopputulokseen päästään.

Saatan katua kuolinvuoteella sitä, etten ole tehnyt oikeastaan mitään merkittäviä muutoksia elämään vuoden 2008 jälkeen. Mutta sitten se on niin. Ensin pitäisi oikeasti haluta jotakin, jonka saavuttaminen olisi realistisesti ajatellen mahdollista. Muutokset muutoksen vuoksi tuntuvat silkalta hölmöilyltä ja lapselliselta kimpoilulta. Eikä mistään tule mitään jos paine / tunne puuttuu.

Rien, de rien.

Alkoholin käyttöä, pilasin elämäni parhaimmat vuodet kännäämällä.