Mitä kadut elämässäsi eniten?

Ehkä kadun eniten sitä, että olen vaan juhlinut kaikki ne vuodet, kun olisin voinut jatkaa hyviin kouluihin hakemista. Hain 4 kertaa, mutten päässyt. Sitten vain bailasin aivoni ja tulevaisuuteni paskaksi.

Toisaalta, en minä varmaan olisi paremmin voinut vetää. Juhlinta oli tavallaan hoitoa siihen, että olen traumatisoitunut ja ajattelen asioista vähän eri tavalla, kuin joku tavan tallaaja. Pohdiskelen todella paljon todellisuuden rakennetta ja syntyjä syviä, niin ehkä mulle ei riittänyt pelkät aamukahvit ja saunakaljat?

Etten uskaltanut yrittää toista lasta. Toisaalta kadun myös yhden suhteen lopettamista, työnsin hyvän miehen pois...

Kaduttaa että uudessa työpaikassani en osannut pit päätäni kiinni ja sitä että luotin väärään ihmiseen.

Kadun että kirjoitin erään palautteen, se kolahti vain omaan nilkkaan, olisi vain pitänyt osata olla hilja ja mielistellä.

Kadun etten aikanaan vuosikymmeniä sitten osannut näyttää haavoittuvia tunteitani enkä tunnustaa rakkauttani. Leikin vain vaikeasti tavoiteltavaa, vähän kylmää, itsenäistä naista jota mikään ei hetkauta. Olin liian ylpeä ja sydän pieniksi pirstaleiksi murskattuna.

Katumus on seurausta jälkiviisaudesta. Päätökset olemme tehneet silloisten tunteidemme ja tietämyksemme mukaan. On helppo jälkeen päin todeta, että olisi pitänyt tehdä toisin. Vaan miksi tuhlata aikaa sellaiseen?

Aloitin juoksemisen 45-vuotiaana. Kadun, etten aloittanut ennemmin. M56

Kansalaistottelemattomuus­koulutus antaa sinulle tarvittavat tiedot ja taidot osallistua Elokapinan aktioihin. Koulutuksessa kuulet kansalaistottelemattomuuden perusteista, väkivallattoman suoran toiminnan teoriasta ja käytännöstä sekä Elokapinan toimintatavoista.

Kadun sitä, kun tuhlasin nuoruudestani 2 v mustasukkaisen hullun kanssa seurusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Katumus on seurausta jälkiviisaudesta. Päätökset olemme tehneet silloisten tunteidemme ja tietämyksemme mukaan. On helppo jälkeen päin todeta, että olisi pitänyt tehdä toisin. Vaan miksi tuhlata aikaa sellaiseen?

Ei se ole ajan tuhlausta. Katumus on oppimisen ja viisastumisen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Kadun etten aikanaan vuosikymmeniä sitten osannut näyttää haavoittuvia tunteitani enkä tunnustaa rakkauttani. Leikin vain vaikeasti tavoiteltavaa, vähän kylmää, itsenäistä naista jota mikään ei hetkauta. Olin liian ylpeä ja sydän pieniksi pirstaleiksi murskattuna.

Minä taas kadun sitä, että näytin tunteeni, mutta en saanutkaan vastakaikua, vaikka olin ollut ymmärtävänäni. Kuulemma ymmärsin väärin! Sen jälkeen kantti ei kestänyt enää heittäytyä ja aloin leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa tunnetuin seurauksin. Minun sydämeni meni pirstaleiksi tuon erehtymisen jälkeen ja kun muutenkaan en helposti luota, en uskaltanut sen jälkeen senkään vertaa.

Nyt neljäkymmentä vuotta myöhemmin mietin, miksi menin tekemään elämäni virheen tuolloin. Enää en voi edes virheistäni oppia. Kaikki on myöhäistä. Sen sanon, että älkää tehkö niin kuin minä tein, se on vaarallista.

Kaduttaa ja ketuttaa se, miten olen antanut elämän valua ohi ja itseni laiskistua, tylsistyä ja erakoitua.

Nuorena ammattia valitessa en todella miettinyt, mitä haluaisin tehdä ja millaista elämää elää. Päädyin alalle, jossa uuvuin ja joka ei minulle sopinut. Seuraavat opinnot on ollut osa hyviä ja osa ei ole vienyt uralla eteenpäin. Paljon työtä hukkaankin.

Pitkä parisuhde päättyi, monista syistä. Ehkä olisi jatkunut, jos molemmat oltaisi siihen panostettu ja arvostettu toisiamme.

Oma aikaansaamattomuus ja ikuinen suunnitteluasteella jääminen monissa asioissa kaduttaa myös.

1148:lle, KIITOS kun laitoit tuon ihanan Albatrossi laulun. Sopii aiheeseen, monet ovat katuneet ammatin valintaansa.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin käyttöä, pilasin elämäni parhaimmat vuodet kännäämällä.

Itse en pilannut vain niitä parhaita vuosiani vaan samalla meni koko tulevaisuuskin vtuiksi eikä elämästä enää saa omannäköistä mitenkään.

Pahinta on, etten ollut edes mikään kunnon alkoholisti jolla olisi ollut jotain viikonkaan ränniä vaan ihan vain tavallinen viikonloppubilettäjä. Sitten kun vihdoin ymmärsin repäistä tuosta tavasta irti olikin elämästä mennyt reilu vuosikymmen aivan harakoille.

Harmi, että se oli just se jakso elämästä kun olisi pitänyt rakentaa pohja loppuelämää varten. Mulla se sitten on tällainen joka varmaan olisi jo alkoholistiksi liukuneelle ikisinkulle aivan ok, mutta ei sovi ollenkaan perhekeskeiselle parisuhdeihmiselle joka ei käytä enää lainkaan alkoholia.

Kadun, että tein lapset miehelle, joka vain yrittää löytää paremman. Hävettää, että olen edelleen tässä suhteessa, missä mies flirttailee jokaiselle suuntaansa vilkaisevalle naiselle.

Kadun etten etsinyt sielunkumppaniani. Sieluni nääntyy tässä suhteessa ja tässä elämässä

Vuonna 2010 oli Tietokone lehdessä hyvä juttu Bitcoinista. Tästä innostuneena meinasin niitä ostaa satasella, mutta tyttöystävä oli voimakkaasti vastaan ja suuttui turhaan roskaan rahojen laittamisesta. Meillä meni todella huonosti tuohon aikaan. Vuodesta 2010 arvo on noussut 30000%. Satasen sijoituksella olisin multimiljonääri. Olen ikuisesti katkera, enkä enää ikinä kuuntele kenenkään mielipiteitä missään asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa että uudessa työpaikassani en osannut pit päätäni kiinni ja sitä että luotin väärään ihmiseen.

Kadun että kirjoitin erään palautteen, se kolahti vain omaan nilkkaan, olisi vain pitänyt osata olla hilja ja mielistellä.

Veit melkein sanat suustani...En ajatellut ensin kommentoida, mutta pakko oli. Itse en mennyt kirjoittamaan palautetta, mutta tein kantani selväksi yhdessä kokouksessa, jossa olin täysin eri mieltä (uuden) esimieheni kanssa. Moraalini ei antanut periksi mielistellä tai ryömiä siinä tilanteessa. Täällä kolahti myös pahasti omaan nilkkaan.

Pettämistä, tai oikeammin monia pettämisiäni. En koskaan jäänyt niistä kiinni, enkä tietenkään niistä kertonut, mut kaduttaa tosi paljon. Erottu on, mutta ihan muista syistä. Minä lähdin, sitä en kadu.

Kaduttaa, että tutustuin helmikuussa mieheen joka vaikutti aluksi oudolta joten työnsin hänet vähän tökerölläkin tavalla pois.

No nyt heinäkuussa kun olen saanut olla tämän miehen kanssa töiden puolesta tekemisissä silloin tällöin kaduttaa aivan valtavasti etten tutustunut häneen paremmin, sillä hän on luonteeltaan aivan loistava.

Mutta yllättäen hän on löytänyt itselleen uuden kumppanin.

Eli jos jotain saa opettaa älkää ikinä tuomitko ketään liian hätäisesti.

Kaduttaa että annoin

valehtelevan narsistin rakkauspommittaa minut takas. Kaikki oli valhetta hänen puoleltaan. Sanat ja teot eivät vastanneet ollenkaan. Petti kokoajan ja piti minua varalla. Sitten yksi kaks vaihtoi minut uuteen uhriin kun tiesi paljastuvansa narsistiksi ja pelinsä olevan menetetty minun silmissäni. Aloin nähdä läpi narsistin teatteriesityksen jossa hän oli pääroolissa pitäen useita eri valhenaamareita yllä. Harmittaa kun meni hukkaan muutama vuosi tän ihmisen pyörityksessä. Samalla hän vei ilon elämästäni ja rikkoi minut henkisesti. Nyt kokoan itseäni uudelleen. Elämä On liian arvokasta tuhlattavaksi YHTEENKÄÄN NARSISTIIN!!!

Syntmääni.