Mitä kadut elämässäsi eniten?

Ammatinvalintaa. Palkka juoksee, mutta ei varsinaisesti töitä. Julkisen sektorin joutenoloa. Mulla oli sentään lukion päästötodistuksessa keskiarvo yli 9. Ehkä olisi pitänyt opiskella jotain muuta.

Etten lähtenyt aiemmin huonoista miessuhteista. Kymmeniä vuosia hukkaan.

Nyt on täydellinen mies ja ois voinut aina olla.

Jos tyytyy paskaan niin saa paskaa.

Avioeroa. Oli niin turhaa.

Asuin 20 vuotta vuokralla Helsingissa ennen kuin tajusin muuttaa maalle, n. 150 000 euroa kankkulan kaivoon.

Etten nuorena opiskellut vieraita kieliä. Nyt olisi tarvetta, mutta vanhempana oppii hitaasti...

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että en eronnut puolisostani aiemmin. Tai että ylipäätään menin naimisiin. Oma terveys ehti jo pettää kunnolla miehen temppujen takia, ja nyt henkisesti ja fyysisesti ihmisrauniona ja ilman turvaverkkoja onkin enää vaikeaa lähteä tästä helvetistä muuten kuin oman käden kautta. Vielä toivon, että löytyisi jokin muukin väylä, eikä minun tarvitsisi päätyä niin äärimmäisen ratkaisuun ko. tyypin takia.

Mulla sama. En tiedä miten tästä pääsee ulos. Olen niin uupunut ja surullinen ja vihainen ja katkera.

Ei tule mitään mieleen.

Parikymppisenä tehtyä aborttia. Mitään muuta en elämässäni samalla tavalla kadu. Tästä koen syyllisyyttä ja häpeää. Kun katson lapsia, jotka olen synnyttänyt abortin jälkeen, on sydäntä särkevää ajatalla, että yhden heidän kaltaisen abortoin ennen heitä. En pysty ikinä antamaan itselleni anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten paskakasojen keskellä oleminen lienee monelle asia, mikä kaduttaa. Tämä maahan olisi hieno paikka ilman kateellisia mulkkuja, joita tämä palstakin täynnä.

Hankkikaa elämä, typerykset!

Malliesimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Parikymppisenä tehtyä aborttia. Mitään muuta en elämässäni samalla tavalla kadu. Tästä koen syyllisyyttä ja häpeää. Kun katson lapsia, jotka olen synnyttänyt abortin jälkeen, on sydäntä särkevää ajatalla, että yhden heidän kaltaisen abortoin ennen heitä. En pysty ikinä antamaan itselleni anteeksi.

Ole itsesi paras ystävä ja anna kuitenkin anteeksi. Olet varmaan hyvä äiti näille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elin unelmieni elämää 20 - 30 v. kaupungissa, jossa opiskelin ja jossa minulla oli ihania ystäviä. Pilasin kaiken kun muutin työharjoittelupaikan takia toiselle puolelle maata ja sain sieltä vakityön ja lapsen. Työkokemuksen karttumisen jälkeen olisi ollut tarkoitus muuttaa takaisin rakkaaseen kaupunkiin, mutta mies jäi kiinni pettämisestä, ja sen myötä tuli raskaita vuosia eikä energia riittänyt takaisinmuuttoon. Nyt lasten ja työn takia jumissa kaupungissa, johon liittyy paljon ikäviä muistoja ja ajanjaksoja ja johon tulin vain alunperin käymään en jäämään. Ei tämän elämän näin pitänyt mennä.

lapsi parka.

Lapseni voi hyvin ja elää oikein onnellista elämää. Hänen vuokseen en ole muuttanut, koska hänelle nykyinen koti, ystävät, koulut, muistot ym. ovat tässä kaupungissa, mistä itse en niin välitä, mutta lapseni vuoksi en ole repinyt häntä juuriltaan.

Hän taisi tarkoittaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etten tempaissut niitä kiusaavia pissiksiä käkättimeen, seurauksista viis.

Elä mitään, muistuta sitten kun hoidat niitä jossain hoitolaitoksessa.

Kjähhkjähh!

Tirsk 🤭

Että tuhlasin monta vuotta alkoholistin kanssa. Pilasin samalla varmasti omaakin terveyttäni, kun yritin jonkin aikaa kestää tilannetta juomalla esim. miehen kavereita tavatessa itsekin, vaikka alkoholi ei ole koskaan sopinut minulle.

Aborttia

Mitä voimaannuttavaa siinä on, kun tajuaa sössineensä koko elämänsä pilalle ? T: N54

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä se hyödyttää mitään katua, mennyttä ei saa tekemättömäksi, vaan kääntää epäonnistumiset voimaannuttaviksi kokemuksiksi.

Mitä voimaannuttavaa on huomata tällaisena yli 50 v. naisena, että elämä sössitty pilalle kysyn vaan 

Etten mennyt lääkäriin ja pyytänyt epämääräisten vatsaoireiden selvittelyn jatkamista. Vuosien jälkeen sieltä paljastui syöpä. Liian pitkälle edennyt.

Reilu 15 vuotta sitten olisi ollut työpaikka tarjolla Australiassa. En mennyt, vaan jäin Suomeen työhön, joka ei loppujen lopuksi jaksanut kiinnostaakaan.

Kun en nuorena älynnyt siirtyä papuja ja herneitä sekä rasvaa syömään lihan sijaan.

Olisin miljoona euroa rikkaampi...

Olisi pitänyt muuttaa ulkomaille heti lukion jälkeen. Ei olisi kannattanut muodostaa parisuhdetta. Oma sisar ja äiti kontrolloivat elämääni ja sitten löysin väkivaltaisen puolison Keski-Euroopasta. Olen syntynyt yksin pärjääväksi äidiksi. Lapsetkin olisi pitänyt tehdä ilman isää. Olisi pitänyt kouluttautua itseä kiinnostavalle alalle. Oikeastaan en ole elänyt omannäköistä elämää. Lapset syyttävät minua että isä pilasi heidän elämänsä. En kuitenkaan kontrolloin omia lapsiani ja annan heidän päättää omista asioistaan, sekä puolustan heitä. Nyt yli 50 v. asun yksin ja lapseni ovat itsenäisiä, mutta väkivallan uhka asuu myös Suomessa.