Mitä kadut elämässäsi eniten?

Miten se katuminen auttaa?

Eniten kadun lasten tekemistä väärän miehen kanssa.

Yritän olla katumatta tai jossittelematta. Ei hyödytä mitään eikä asioita voi enää muuttaa. Silti, jos on pakko jotain sanoa:

Kauan sitten sain heti valmistuttuani vakituisen työpaikan ja siinä sitten vierähtikin koko aikuisikä eläkkeeseen asti. Työ ei tuonut minulle iloa, ei kyllä suruakaan.

Totuin siihen, enkä tullut enää lähteneeksi muuta alaa opiskelemaan. Onneksi vastapainoa työhön toi perhe. Odotin aina viikonloppuja ja lomia.

Kadun sitä, että en tajunnut jo teininä, että ainoa keino pitää iho nuorekkaan näköisenä ja rypyttömänä mahdollisimman pitkään, olisi ollut huolellinen aurinkorasvan käyttö ja keskipäivän auringolta suojautuminen. 37-vuotiaaksi asti ihoni oli ikäisekseni keskivertoa nuorekkaampi hieman tummemmasta ihon väristäni johtuen, koska aurinko ei ollut minua suuremmin polttanut varsinkaan Suomessa eikä suuremmin ulkomaillakaan, kunnes vuosi takaperin poltin itseni kauttaaltaan ihan tyhmyyttäni ulkomaan reissulla lähellä päiväntasaajaa. Se oli ihoni tuho ja tuo yksi palaminen vanhensi ihoani kerralla ainakin 10 v ihon rypistymisen ja veltostumisen muodossa. Halvin ja varmin tae nuorenkuudelle on AURINKORASVA, joten kannattaa käyttää aina.

Kahden lapsen yksinhuoltaja kirjoitti:

Eniten kadun lasten tekemistä väärän miehen kanssa.

Onko varma, että siemenet laski pesään juurikin se väärä mies?

t. mies

Suomeen takaisin muuttoa.

Kadun, etten heivannut aiemmin elämästäni "ystäviä", jotka eivät olleet vastavuoroisia.

Riparilla pappi kysyi, onko joku uskossa? Yksi tyttö oli. Itse en vielä silloin halunnut vastata kutsuun myöntävästi. Olisin säästynyt monelta itkulta. Uskoon tulin 20 vuoden päästä. Siitä kiitos Jeesukselle

Jumala on rakkaus

Aulikki kirjoitti:

Miksi katua, pitää vaan ottaa opikseen että ei toiste samaan lankea.

Valitettavasti jotkut asiat saattavat olla kerrasta pilalla, joten vaikka opikseen ottaisi, niin sillä yhdellä virheellä saattaa olla pysyvät seuraukset, jotka vaikuttavat koko loppuelämän kulkuun, joten pidän ihan ymmärrettävänä, että tällaiset virheet kaduttavat pitkään ja sitä toivoisi, että jotkut asiat olisivat jääneet kokonaan tapahtumatta.

Ikää jo vähän yli 60 - en oikeastaan kadu mitään.

Uskon, että meistä jokainen toimii aina parhaalla mahdollisella tavalla kyseisellä hetkellä, kyseisissä olosuhteissa ja kyseisen hetken tiedolla, taidolla ja elämänkokemuksella.  Elämä menee niin kuin se menee. Jälkiviisaus ei oikeastaan auta. 

En siis kadu mitään, mutta joku asia kyllä harmittaa...

Kadun sitä että annoin itseni lihoa sairaalloisen lihavaksi ja sitku-ajattelumallin vuoksi elämä jäänyt elämättä.

Kadun nykyistä uravalintaa. Vaikka se saattaa ulospäin näyttää hienolle niin koen sen liian stressaavana enkä ole tarpeeksi älykäs tai kunnianhimoinen jotta voisin oikeasti menestyä.

Kadun sitä että kuuntelin "ystäväni" kiukuttelua. Olisi pitänyt sanoa et turpa kiinni ja laittaa välit poikki.

Kadun sitä, että olen uskonut että paha saa palkkansa ja karma hoitaa. Ei pidä paikkaansa. Mitä vittumaisempi niin sitä varmemmin elämässä menestyy.

Vierailija kirjoitti:

Että muutin toiselle puolelle Suomea.

Nyt ei uskalla lähteä täältä kun on vakituinen työpaikka.

10 vuotta täällä asunut.

Haluan kotipaikkakunnalleni takaisin.

Turha toivo kun ei ole oman alan töitä.

..sama täällä, muutin Ouluun, joka osoittautunut hyvinkin erään uskonlahkon hallinnoimalta alueelta. Kaupunkia olisi voinut kehittää jo ties miten pitkälle Tampereen tapaan, mutta ei. Korjataan homerakennuksia muutaman vuoden välein Senaatin siunauksella, että näille tyypeille riittää duunia ja rahastamista, kuten myös isännöinninkin kohdalla. Halvemmalla pääsisi, jos olisivat nämä homekiinteistöt purkaneet ja rakentaneet hyvän rakennustavan mukaisesti, tosin siinä olisi se rahasampo menetetty näilläkin uskovaisilla. Asemanseutu on kuin neukkulassa 70-luvun ankea betonikolossi, yllättäen olivat halunneet siirtää yliopistokampuksen keskustan Raksilaan, kun asemanseudun sijoittajien ostamat uudet talot kumisevat tyhjyyttään ilman vuokralaisia. Tosin Linnanmaalla on opiskelijakämpät rakennettu nimenomaan opiskelijoita ja asumiskustannuksia ajatellen. Onneksi tuokin kampushanke kaatui samalla tavalla, kuin tuo konkkaan mennyt torihotellikin. Kauhulla mietin vain tuota Tervatoweria, joka tulee tuhoamaan torinrannan  ulkonäön ihan täysin, jos yleensäkään aloitetaan rakentamaan. Varsinainen kulttuuripääkaupunki 2026, matkailunkehittäminen ihan lapsen kengissä ja kuitenkin seitsemän kaupunginjohtajaa...Olen siis kotoisin pks-alueelta ja mieluiten muutan heti tuonne Tampereelle tai muualle etelämmäksi, jos aukeaa paikkoja oman firman sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Kadun, etten heivannut aiemmin elämästäni "ystäviä", jotka eivät olleet vastavuoroisia.

Sama juttu. Onnekseni tajusin kuitenkin asian jossain vaiheessa ja jätin heidän seuransa. Elämä helpottui huomattavasti sen jälkeen.

Lasta.

sairaan hyvä hoitaja kirjoitti:

Ainoa asia, mitä elämässäni kadun on se, että opiskelin sairaanhoitajaksi. Nyt olen sen vuoksi jumissa p****lla alalla ja surkealla palkalla. En ole koskaan kokenut intohimoa tälle alalle, mutta jotain oli lähdettävä opiskelemaan välivuoden jälkeen. Nyt olen jo liian vanha alanvaihtajasi...

No onhan sulla lisäksi ilmaiset diapamit.

Sitä että vietin väärän ihmisen kanssa yli puolet elämästäni.

Ihan syntymästäni alkaen kadun kaikkea.

Vanhan kansan viisaus: lapsia ja nuorna naimista ihminen ei kadu.

Koiramme lopettaminen, vaikka oli siis sairas. Koiramme oli 12v ja paras ystäväni, ainakin ennen vauvaa. Tuntuu että panikoin ja tein lopettamispäätöksen äkkiä, ja mieltäni kalvaa olisiko pitänyt vielä sittenkin tehdä jotain ja ottaa koepaloja ja kokeilla lääkityksiä ym. Lapsi myös "varasti" huomion koiran viimeisenä kahtena vuotena ja se jäi surettamaan, nyt jälkikäteen olen itkenyt miten olisi pitänyt huomioida enemmän häntäkin. Ikinä en enää takaisin häntä saa ja itken sitä edelleen usein, lopettamisesta nyt 4kk.

Perimäni yli 100 vuotiaan kuusimetsän hakkauttamista. Kaksi vuotta sen jälkeen sain tietää Metso-ohjelmasta. Kuuntelin huonoa neuvonantajaa, ja nyt näen painajaisia hömötiaisesta. Mitä Brecht sanoikaan: Mitä et itse tiedä, sitä et tiedä.