Mitä kadut elämässäsi eniten?
Itse kadun sitä että koulu ei kiinnostanut silloin kun sen olisi pitänyt kiinnostaa.Nyt ollaan sitten huonolla palkalla raatamassa.
Kommentit (1388)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että en muuttanut aikaisemmin pois Suomesta, vuosia meni hukkaan.
Täällä Norjassa on oikeasti paljon korkeampi elintaso kuin Suomessa.En tiedä tarkoititko sinäkään elintasolla pelkkää rahaa, mutta mulle Norjassa olisi myös oikeampi ilmasto, ilmapiiri ja etenkin elämäntapa. Toki ei sielläkin on sohviksia ja päihteilijöitä, mutta iso osa ihmisistä tuntuu elävän aika liikunnallista ulkoilmaelämää ja tähän siellä on myös tehty hyvät mahdollisuudet.
Liikunnalliseen ulkoilmaelämään on Suomessakin hyvät mahdollisuudet ja oikeastaan joka maassa.
Kadun etten lähtenyt sen jumalaisen komean ranskalais-usalaisen miehen kanssa asumaan Maineen.
Oli järjestänyt kodin ja kaikki ja vanhemmatkin odottivat. Minulta niin suuri aivopieru että!
Etten hyödyntänyt nuoruuttani ja kauneuttani järkevämmin. Nyt sen tajuaa vanhempana. Mutta eipä ollu ketään neuvomassa.
Kadun vain tupakoinnin aloittamista, mitään muuta en kadu. Aloitin 16 vuotiaana, yhteensä tupakoin n. 13 vuotta, välissä 2 x 2 vuoden tupakkalakot.... Hitto että olin tyhmä 🙈 omg...... Onneksi sain lopullisesti stumpattua 36-vuotiaana 🎉
Vierailija kirjoitti:
No minä olen hyväpalkkaisessa työssä uralla, joka ei kiinnosta pätkän vertaa. Kadun siis ehkä sitä, että en ikinä löytänyt itsestäni sisäistä paloa mihinkään. Ehkä sitä ei ikinä ollutkaan, tai ympäristö sammutti sen.
Niin olin minäkin. V. 2005 valmistuin ja heti ensimmäisen työpaikan palkka 3500€ /kk. Mies kitkutteli tonnin pienemmällä palkalla. Ensimmäisen työvuoden jälkeen jo tajusin, että ei kiinnosta muuten pätkän vertaa tämä työ. Vaihdoin toiseen työpaikkaan samalla koulutuspohjalla ja totesin, että jumaliste on tylsää hommaa. Olen perusluonteeltani positiivinen ja jopa räväkkä. Joka päivä työssä tuntui, ettei saa olla täysin sitä mikä oma persoona on. Viisi vuotta sinnittelin jotenkuten työssä, välillä paikkaa vaihtaen, sitten tulin raskaaksi ja olin lopulta kotona 4,5 vuotta, kun tuli sopivasti toinenkin muksu. Syy pitkälle kotiäidin elolle ei kyllä ollut niinkään halu kasvattaa itse lapsia kotona, vaan kun ei tippaakaan kiinnostanut mennä työpaikalle jäkittämään. Opiskelin uuden ammatin. Nyt onkin viime vuodet palkka pyörinyt noin 3000 euroa bruttona. Jos olisin entisessä työssä, hyvin todennäköisesti noin 4500-5000 euroa kuussa, mutta sisäinen kuolema siinä olisi koittanut ja katkeruus.
Juomista, joka rapautti ihmissuhteitani ja aiheutti suuren syyllisyyden.
Kaikki isosti kaduttavat asiat ovat jo loppuun kaduttuja ja kaluttuja.
Viime päivinä olen katunut yhden osoitteen hävittämistä, sille olisi käyttöä, kun eräs minulle tärkeä ihminen toisella puolen maapalloa on sairastunut vakavasti ja nyt kun haluaisin laittaa hänelle viestiä, ei ole osoitetta mihin lähettää.
Koskaan ei tiedä milloin jokin osoite/puhelinnumero tulee jälleen tarpeelliseksi, niitä ei kannattaisi laittaa roskiin tai voi joutua katumaan.
Ajatuksissani lähetän hänelle myötätuntoisia ja kiittäviä ajatuksia. Jos on sellainen voima tai henki olemassa, joka ne vie perille, niin siitä en koskaan tule tietämään.
Kommentti 847, hieno kirjoitus! Allekirjoitan täysin kaiken. Olen tuntenut vuosikymmenet, kuinka ajaudun yhä kauemmaksi siitä elämästä jota minun piti elää ja ihmisestä, joka oikeasti olen.
Kadun koulutustani ja vääriä miehiä.
Että olen ollut niin turvallisuushakuinen ja riskejä kaihtava koko ikäni. No minkä sitä persoonallisuudelleen toisaalta tekee, mutta... Olisin voinut lähteä työpaikastani heti sen ensimmäisen viiden vuoden jälkeen kun se alkui maistumaan puulta, mutta en viitsinyt kun palkka hyvä ja asunto oli ostettu jne. Nyt alkaa eläkeikä lähestymään ja elämä elämättä.
Ai mitä kadut? Noh, onhan noita sitäkatu, tätäkatu ja joku sivukatu.
Perhettä ja tarkemmin vielä erityisesti perheytymistä minulle täysin epäyhteensopivan ihmisen kanssa.
Tämä on virhe jota ei voi korjata.
Kaduttaa etten ollut ehdottomampi.
Huonosti hoidettuja hampaita. Olin lapsesta asti pelkopotilas enkä aikuisenakaan saanut asiaa käännettyä.
Etten kauan sitten tappanut erästä hyvin pahaa, ilkeää ja väkivaltaista ihmistä, kun minulla olisi ollut tilaisuus se tehdä. Enkä takuuvarmasti olisi jäänyt siitä kiinni. Sai jatkaa tekojaan vielä pitkään.
Silmien laserleikkausta, josta jäi ikuinen silmien kuivuminen, joka pilaa yöunet.
Vierailija kirjoitti:
Ai mitä kadut? Noh, onhan noita sitäkatu, tätäkatu ja joku sivukatu.
On myös olemassa sinnemäki, tännemäki ja tuonnemäki, mutta niitä ei kannata kaduta sikäli että se on turhaa.
Turku kiukkuani. Jäi yliopisto-opiskelut kesken, kun Turku viha kasvoi niin isoksi, etten Turussa pystynyt enää olemaan.
Se murre on aivan järkyttävää. En voi tälle mitään, enkä tiedä mistä tämä on tullut, mutta sorry.
Keksin mä sitten jotain muuta, mutten päässyt unelma-ammattiini.
Kadun että yritimme jatkaa miehen pettämisen jälkeen yhdessä. Armeliaampaa meille kaikille olisi ollut lopettaa siihen. Nyt on jo niin paljon pahaa verta.
Kadun sitä, että nuorena valitsin koulun sijaan äitiyden. On eri asia mennä nuorena kouluun, opiskella ammatti ja päästä mukaan työelämään, kuin opiskella vanhempana ja jäädä uuden ammatin kanssa työttömäksi.