Mitä kadut elämässäsi eniten?

Mikäli en olisi itse ollut masentunut, olisin pelastanut ihmishengen.

Että tulin koskaan tälle palstalle ja jäin kommentoimaan. Tää addektoi. Ihan kauheeta.

Pitää hankkia elämä.

Ylen syömistä läski ei sula muuten kuin juomalla vettä 5 kuukautta.

Revin opinto todistuksen 9+ ....

Muiden miellyttämistä oman hyvinvoinnin kustannuksella. Kunpa olisin nuorena uskaltanut puhua ja avautua ongelmistani. Kunpa olisin osannut ottaa avun vastaan. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ehkä sen piti mennä näin.

Kadun sitä, että olen pitkälle aikuisuuteen antanut aivan liikaa painoarvoa sille, mitä vanhempani ajattelevat valinnoistani. Olen halunnut olla mieliksi ja laittanut omat unelmani syrjään.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko katua oikea sana, mutta jos saisin nuoruuteni takaisin en tekisi lapsia.

Minkälainen ihminen katuu omia lapsiaan??? Ei mahdu mun kaaliin. Oletteko niin muitten vietävissä, ettei omaa tahtoa ole lainkaan? Kait nyt sellainen ihminen katuu kaikkia valintojaan, jos ne eivät perustu omaan tahtoon. Eli katuisit sitten muita "valintojasi" ja syyttäisi muita kun ei taaskaan mennyt oman mielen mukaan.

Ihminen - tunne itsesi!

Kadun sitä etten suoraan kertonut tunteistani miehelle silloin, kun olin sinkku. Entä sitten vaikka hän oli varattu? Turhaan kunnioitin hänen avioliittoaan kun se kuitenkin päättyi eroon (joitain vuosia myöhemmin).

Toistuvia virheitä lottorivin täyttämisessä.

Tein viisi aborttia. Setäni käytti minua hyväkseen 20 vuotta. En ole uskltanut puhua kenellekään.

Olisi pitänyt suostua avioliittoon kun kaksi tyttöä halusi.

Eniten kadun sitä, etten ole kuunnellut intuitiotani (se pieni hiljainen ääni päässä). Kuuntelemalla tai siis ymmärtämällä sisäistä ääntä olisin säästynyt monelta murheelta. 

Niitä naisia, joita en.

Vierailija kirjoitti:

Tein viisi aborttia. Setäni käytti minua hyväkseen 20 vuotta. En ole uskltanut puhua kenellekään.

Sinun on mahdollista edelleen tehdä rikosilmoitus. Vaikka setäsi olisi kuollut, taikka rikoksesta kulunut liikaa aikaa että hän saisi tuomion, niin silti rikosilmoituksen teko todennäköisesti helpottaa sinua. Tulee sellainen tunne, että minua vastaan on tehty rikos, ts. Se ei ollut sinun syytäsi.

Vierailija kirjoitti:

Kadun sitä, että olen pitkälle aikuisuuteen antanut aivan liikaa painoarvoa sille, mitä vanhempani ajattelevat valinnoistani. Olen halunnut olla mieliksi ja laittanut omat unelmani syrjään.

Tämä. Miksi ihmeessä joidenkin pitää miellyttää vanhempiaan? Ja jotenkin yrittää kelvata kokoajan vanhemmilleen? Tunnistan tämän omista sisaruksistani. Aikuiset ihmiset, haloo!

Ja vähän itsenäisemmät leimataan oudoiksi.

Jokaista hetkeä kun olen luottanut toiseen ihmiseen, Seurauksena on ollut aina petos tavalla tai toisella.

Olis pitäny kuunnella enempi faijaa, mutsia ei oikeastaan ollenkaan.

Sitä miten pitkään häpesin itseäni ja pelkäsin vastakkaista sukupuolta. Luulin etten kelpaa kenellekään enkä epäonnistumisen pelossa halunnut edes kokeilla. Nyt kun kokemuksen myötä tajuan olevani ihan jees tyyppi, harmittaa miten monta vuotta elin pelossa ja yksin, olin yli kolmekymppinen ennen kuin seurustelin ekan kerran.

Että päästin irti kahdesta naisesta joita toista rakastin niin, että kävi aivan kipeää ja toisen kanssa seksi oli pelkkää ilotulitusta.  Nämä oli eri aikaan, että eivät vaikuttaneet toisiinsa. 

Tiedä sitten mikäolisi tilanne nyt. Ei voi tietää.   Ehkä hyvä niin. 

Vierailija kirjoitti:

Luottamista ihmisiin ja ihmisyyteen. Huonoja ihmissuhteita.

Itsetutkiskelua harrastettuani olen myös näitä "valintoja" paljon pohtinut. Vaihtoehto oli ollut sekin (ihan tarjolla oleva, jopa houkuttava) että olisin juuttunut jo alle kolmikymppisenä erakkouteen. No sitä ennen oli yksi epämääräinen pari/ystävyyssuhde alkoholistiin. 

Mutta koska olin itsekin rikkinäinen, tein varmaan jollain tasolla valinnan, että kovin kranttu en voi olla eikä minulla ollut haaveita perheestä. Töissä olin kyllä päättänyt käydä.

Ja nyt kun mietin, karvoineen päivineen, silti mieluummin ne vähätkin ihmiset kuin ei yhtään ketään. Kyllä ne kokemukset kumminkin veivät minua eteenpäin. Se vaan, että huonoon helposti juuttuu vähän liian pitkäksi aikaa. Mukautuu, sopeutuu, alistuu. Koko elämässä on kyse vähän vastaapotkimisesta liialle sopeutumiselle ja kiltteydelle, ainakin minun kohdallani. Että löytää oman aidon arvonsa vaikka eläisi sitten yksin.