Mitä kadut elämässäsi eniten?

Kadun, että olin välillä tyly äidilleni.

Hän täydestä sydämestään minua rakasti ja tarkoitti aina pelkkää hyvää.

Nyt äitini on jo kuollut ja vien ruusun hänen haudalleen sanoen mielessäni: Anna anteeksi huono käytökseni äitikulta, olet niin rakas.

Vierailija kirjoitti:

Väärää miesvalintaa ja siinä ääliössä roikkumista 10 vuotta. Pahinta on, että tein sille lapsen ja nyt olen ikuisesti pääsemättömissä siitä.

Ystävättäreni purkautui samasta kohtalosta. Hän jaksoi ja yritti noin kymmenen vuotta. Mies toisti samaa kaavaa ja viime syksynä hän pääsi irti. Hänen vapautensa alkoi viime syksynä ja nyt hän kehrää nuoremman miehen paijattavana. Yhteishuoltajuudessa viranomaiset auttavat jos ex-mies alkaa vaikeaksi.  

Kadun etten aiemmin avannut suutani hyväksikäytöstäni. Isäpuoleni raiskasi minut joka perjantai vuosien ajan aina keskellä yötä ja se sattui kipeästi vaikka käytti liukuvoidetta aina kun työntyi pyllyyn tai pimppiin, nyt hän on kuollut ja turhaa olisi nyt alkaa siitä kertomaan äidille joka on dementoitunut.

ufo kirjoitti:

kadun naimisiinmenoani ulkomaalaisen kanssa ja ulkomaille muuttoa. en ole ikinä saanut täällä töitä, paitsi ilmaista vapaaehtoistyötä. aamen

Sen siitä saa kun kurkottaa kuuseen ja dissaa suomalaisia miehiä.

Että en tajunnut suurimmat säästöt tulevan ruokavaliolla.

Aloittamalla soijajauheella, jossa valkuainen vallitsee.

Ei anneta soijaa eläimille hukkaputkeen.

Asunnon ostoa.

Etten ehtinyt junan alle, kun olin 15v

Kadun, että opiskelin luokanopeksi. Paska palkka, ei mitään etenemismahdollisuuksia, hirveä mökä kaiket päivät, vanhemmat on rasittavia, joka paikkaan pitäisi revetä, koko ajan joku kinuu jotain tai on joku tappelu tai riita selvitettävänä. Oppilaista iso osa ei ole koulukuntoisia vaan osastokamaa, iso osa kuuluisi erityiskouluun ja loput tavisraukat ovat oman onnensa nojassa. Kirjaan minkä ehdin, joka mahdollinen asia pitää nykyään varmuuden vuoksi merkitä ylös. Välillä mietin asunko jenkeissä vai Suomessa kun tätä lomakerumbaa ja sääntöjä katsoo.

Nyt on ensikertalaisuuskiintiö, opiskelemaan on vaikea päästä, alaa on vaikea enää perheellisenä ja 40v. muutenkaan vaihtaa. Ihan kaikkeen tarvitaan koulutus ja työkokemusta. Tuntuu, että mielenterveys menee kun mietin, että 27 vuotta pitäisi tätä paskaa vielä lapioida.

Rokotusta ja luottotietojen menetystä

Jääminen paskaan suhteeseen. Tosin olen aloittanut toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi. Joutuu olemaan todella varovainen, että pääsee lähtemään ehjin nahoin.

kullin syöntiä

Sitä, että haksahdin suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei suvainnut uskoani (ei-kristillistä). Ja että tuhlasin melkein kymmenen vuotta tuossa alistavassa suhteessa.

Asfalttia.

Vierailija kirjoitti:

Että en ole Johannan kanssa. 

💔 Sinäkö se olet?

Etten muuttanut heti täysi-ikäistyttyäni omilleni, laittanut välejä perheeseeni poikki ja alkanut heti elämään sellaista elämää, kuin itse haluan. Jotenkin kuvittelin että kaikki on sairaan kallista, enkä pärjäisi  yksin, mutta opiskeluaikoina tuli huomattua että ihan helposti pärjäsin kun vähän budjetoin. Ja nyt n. 15 vuotta myöhemmin olen tajunnut, miten myrkyllinen ilmapiiri lapsuudenkodissa oikeasti oli. Epäluottamus omaan talouteen tuli varmaan juuri lapsuudenkodista, kun ollessani ala-asteella vanhemmat pelotteli konkurssilla ja ulosottomiehellä, vaikka tulivat itse taloudellisesti toimeen keskivertoa paremmin.

Kadun niitä asioita, jotka jatkuvasti hävettävät, eli muutamaa ihmissuhdetta karuine seurauksineen.

Itsemurhayritystä

Ensirakkauden perään kaipaamista mitä kesti varmaan 10 vuotta. Mitä hukkaan heitettyä aikaa!

Sama kuin edellinen, eli jäin kiinni nuoruuden rakkauteen ja odotin häntä takaisin liian kauan..... jäin menneisyyden vangiksi, kaipaan häntä vielä 30 v kuluttuakin.

Miten jäitte menneisyyden vangiksi?