Lue keskustelun säännöt.
Sukumökki on jatkuvasti varattu- pitääkö maksaa kuluja?
Miehen sukumökkiä käyttävät pääosin miehen edesmenneen isän sisarukset (3kpl) lapsenlapsineen.Yritettiin viime kesänä edes yhtenä viikonloppuna päästä sinne, mutta joka viikko oli täyttä. Tiluksilla on useita aittoja, jotka oli sitten nekin varattu lapsenlapsille ja teineille jne.Suku ei ole kovin läheinen, joten kun yksi porukka on siellä, ei muita huolita.Kerran melkein päästiin, mutta täti soittikin miehelle, että älkää menkökään, kun hänen poikansa perheineen olikin jo varannut sen.Oltiin juuri Prismassa ostamassa mökkieväitä, kun tuo tieto tuli.Toissa kesänä oltiin lyhyttä viikonloppua viettämässä siellä, sadepäivä kun oli niin oli tyhjä, mutta täti paukkasikin ilmoittamatta paikalle, ja lähdettiin sitten kotiin.Ei siinä mitään, vuokrattiin oma mökki muualta kun ei saatu yhtään viikonloppua, mutta nyt kuulin, että tätien mukaan miehen pitäisi silti maksaa käyttökustannuksia, kun on kuitenkin suvun mökki.Onko tuo mielestänne reilua?! Ei olla kolmeen vuoteen oltu siellä kuin kaksi kertaa, ja vain siksi, ettei ole tilaa.Mä sanoin, että ei maksa, ja vois ilmoittaa syynkin.
Kommentit (960)
Käyttäjä36354 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei hyvää päivää taas. Tasinko ei ole sama kuin mökkiosuus. Toki apn mies voisi sillä mökillä sitä kuitata, mutta eihän siinä olisi mitään järkeä.
Toi riippuu ihan siitä, mitä muuta on jaettavana. Jos pariskunnalla oli vaikkapa auto, eikä leskellä ole ajokorttia, niin on ihan järkevää päättää jättää se auto sinne perinnön puolelle, ja mökki sen korvikkeeki sinne lesken puolelle. yms... Mutta ennen osituksen suorittamista ei voi tietää, miten ne kamat jaetaan.
Ja kyllä monesti ositus ja perinnönjako tehdään samalla kertaa, mutta ei välttämättä.
Tasinko on ihan lesken päätettävissä, haluaako sitä tehdä vai ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivositko sukumökin. Tyhjensitkö ulkohuussin. Oletko hoitanut mökin pihaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas tätä ketjua.
Meidän suku on täynnä veemäisiä ihmisiä, mutta jonkun kuollessa kamat on aina menneet jakoon ja kuolinpesä päätetty niin pian kuin se on ollut mahdollista.
Ootkohan mun miehen sukua? Iso suku js en pysy perillä kuka on kenenkin kanssa riidoissa, mun mies ja hänen nuorin sisko on ainoot jotka pärjää kaikkien kanssa. Mutta appikin kun kuoli kaikki tapahtui nopeasti ja siinä oli kaikki yksimielisiä. Toki jaettavaa ei ollut paljon mutta kaikki kävi helposti eikä kukaan ole valittanut jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämän takia sukumökit ovat helvetistä. Kannattaa hankkiutua eroon.
Yhdestä sukumökistä pääsimme eroon.
Päätimme vaimon kanssa, että ei ikinä enää.
Jos ei ole jatkossa varaa omaan mökkiin, niin sitten vuokrataan itselle viikoksi-kahdeksi.
Mutta ei kolhoosia enää.
Ei kai jakamattomaan pesään voi rakentaa kuin pesän varoilla kaikkien suostumuksella?
Nuo kyllä pitäis jakaa heti kun alkuperäiset omistajat kuolee, tuollainen on yhtä sotkua kun osa rintaperillisistä on jo kuollut ja osa vielä elää.
Mieheni sukumökki oli 50- luvulta asti jakamatta. Se oli kans lakimiehille iso juttu, 8 rintaperillisen, osa jo kuollut, joiden lapset, kuten mieheni oli sitten pesän jäsen. Joku oli saanut osuutensa, jotain veroja maksamatta jbe.
Itse selvitimme pesän ja sukumökin heti vanhempiemme kuoltua mikä oli hyvin viisasta.
Eikö tuossa miies pesön osakkaana voi vaatia jakoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kuin leski elää on korrektia pitää mökit ja muut jakamattomana, mutta sen jälkeen heti vaan kaikki myyntiin, halukkaat voivat ostaa itselleen. Ihan järkyttävää tuollaisen porukan kesken touhu. Ja tosiaan pesän voi jakaa jos yksikin haluaa.
Kamalia tuollaiset mökit. Ehdotan, että mökin kaikki osakkaat jakavat kesän lomaviikot keskenään, miten monta kenellekin tulee ja sitten jaetaan sen mukaan, miten kukakin sinne pääsee, eikä kenelläkään muulla ole sinne silloin mitään asiaa. Tai sitten myytte osuutenne jollekin ja vuokraatte vaikka oman mökin. Ja voihan niihin aittakustannuksiin jne. todeta, että maksakoon ne, jotka aitan haluavat. Ne, jotka eivät maksa, eivät sitten sitä käytäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne saavat maksaa, jotka mökkiä käyttää.
Lauantaina suuntaan yhteismökille vievän tien kunnossapitotalkoisiin. Vesakoita nurin risteyksistä, ehkä kuulemma vähän soran levitystä jne.
Mökillä on 4 omistajaa, mutta kukaan muu osakas ei tietenkään ehdi, mutta Juhannuksena kyllä ehtivät paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalia tuollaiset mökit. Ehdotan, että mökin kaikki osakkaat jakavat kesän lomaviikot keskenään, miten monta kenellekin tulee ja sitten jaetaan sen mukaan, miten kukakin sinne pääsee, eikä kenelläkään muulla ole sinne silloin mitään asiaa. Tai sitten myytte osuutenne jollekin ja vuokraatte vaikka oman mökin. Ja voihan niihin aittakustannuksiin jne. todeta, että maksakoon ne, jotka aitan haluavat. Ne, jotka eivät maksa, eivät sitten sitä käytäkään.
Mulla on mielikuva ettei perikunnan osakkuutta voi myydä / ostaa, jos ei ole tehty ositusta. Mun mielestä vaatii jakokirjat.
Perikunta tietysti voi myydä kaikkien allekirjoituksilla ( valtakirjalla) koko omaisuuden. Tosin en tiedä jos perikunta " maksaa jonkun ulos". Leskeytynyt veljeni sanoi ettei se onnistunut jos ei vaimon jälkeen ole tehty ositusta. Kyse metsäpalstasta.
näitä tilanteita ei tulisi, jos tehtäisiin kirjallinen sopimus mökin käytöstä ja etenkin sen kulujen maksamisesta sekä mökin kunnossapidosta. Ja kunnollinen kirjallinen sopimus, jossa on mietitty pilkut ja pilkunpaikat, sekä määritelty monitulkintaiset sanat ja lauseet.
meillä ollut mökki jakamattomana yli 10 vuotta ja kaikki sujunut mainiosti, kiitos kunnolla laaditun sopimuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään ei voi tehdä. Rupeisin nyt kiltisti maksamaan tädille 4000 euroa kuussa, jottei haasta sua oikeuteen. Eikö se ole vähän väärin että sinä rupeet sekoittamaan valmista mökkeilijäpakkaa???
Mulla oli kuolinpesästä osuus. Maatila ja kesämökki. Alko potuttaan muiden osakkaiden käytös että myin sen pilkkahintaan suvun suurimmalle ääliölle, n-tyyppiselle tädille. Siinähän pähkäilevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno kuulla että suku tiluksilla on käyttöä kun usein näin ei ole
Ei ole reilua maksaa, jos ei saa käyttäkään. Nyt vuodelle 2024, sovitte mökin käytön koko vuodelle tasan 4 osaan, jos kerran kulut menee samassa suhteessa. Jos ei sovi, ilmoitatte että luovutte osuudesta, jolloin koko mökki menee myyntiin.
Meillä sukutilan käyttömenot kustannetaan kuolinpesän varoista ja tuloista..
Meillä ei menty siihen lankaan että omaisuus myydään ja jaetaan viimeistä penniä myöten ja sitten kerjataan osakkailta rahaa kuluihin ja maksuihin
Minulla sisarusten kanssa perintömökki kolmistaan. Asun itse kauempana siitä, joten harvoin pääsisin sinne. Silloin kun olisin päässyt ja halukas tulemaan, ei muille sovi. Ilmoitin tylysti, että myyn oman osuuteni siitä mökistä ulkopuoliselle taholle. Alkoi sen jälkeen löytyä minullekin sopivia viikonloppuja mökin käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
näitä tilanteita ei tulisi, jos tehtäisiin kirjallinen sopimus mökin käytöstä ja etenkin sen kulujen maksamisesta sekä mökin kunnossapidosta. Ja kunnollinen kirjallinen sopimus, jossa on mietitty pilkut ja pilkunpaikat, sekä määritelty monitulkintaiset sanat ja lauseet.
meillä ollut mökki jakamattomana yli 10 vuotta ja kaikki sujunut mainiosti, kiitos kunnolla laaditun sopimuksen.
Miten teillä on sovittu mökin käyttö? Juhannukset ja paras keskikesän sesonki, muut viikot ja viikonloput? Meillä pohdinnassa sopimuksen teko, mutta kukaan meistä ei keksi oikeudenmukaista tapaa jakaa käyttö. Kaikki ollaan työelämässä ja lomat myönnetään eri aikoihin joka vuosi ja ainakin minulla melko myöhään.
Jos mökin käyttö pitää jakaa, kannattaa siihen tehdä vuorovuosilista. Eli jos vaikka neljä käyttäjää, niin vaikka kuukausi kerrallaan toukokuusta elokuuhun kullekin osakkaalle. Seuraavana vuonna sitten lista siirtyy kuukauden eteenpäin eli se jolla oli elokuu, onkin seuraavana vuonna toukokuu ja vastaavasti toukokuussa olijalla kesäkuu seuraavana vuonna. Kesän voi vastaavasti pilkkoa vaikka viikkokohtaisesti tai mikä vaan sovittu yksikkö, vaikka kymmenen päivää. Ja hommaa voi täydentää sillä, vuoroja voi sitten vaihdella sen mukaan, jos joku muu haluaa vaihtaa päikseen toisen kanssa, jolloin voi saada pidemmän putken kerralla.
Eräs vaihtoehto on jakaa kesävuosipuolisko myös ns. tasoitellen, eli aina eri vaiheita kesästä usean vuoden syklissä.
Toissä on meillä käytössä seitsemän vuoden lomasykli, eli kesä-, syys- ja talvilomat ovat aina joka kahdeksas vuosi samassa kohtaa. Näin lomat kiertävät kaikilla mahdollisilla paikoilla seitsemän vuoden kierrolla ja kahdeksantena vuotena sama alkaa alusta. Kesälomat kiertävät meillä ryhmäjärjestyksessä 1 -> 4 -> 7 -> 3 -> 6 -> 2 -> 5 -> 1.
Ryhmä 1 on toukokuun kolme ensimmäistä viikkoa ja 2 kolme sitä seuraavaa viikkoa ja vastaavasti 3 näiden jälkeiset kolme viikkoa jne.
Tässä on mielestäni hyvä pohja "parhaiden" viikkojen jakautumiseen, sillä kaikille osuu vuodesta toiseen eri ajankohdat. Ja näitä voi sitten vaihdella keskenään jos sitten joku muu haluaa vaihtaa.
Kiertävällä listalla toteutuu myös tasapuolisuus, eli joku ei voi vuodesta toiseen napsia kesän "parhaita" viikkoja itselleen.
Siis osituksessa ensin katsotaan, että mitä kumpikin osapuoli omisti (Tyypillisessä vanhan kansan avioliitossa lähes kaikki omaisuus on miehen nimissä). Ja kaikki omaisuus lasketaan ja arvioidaan niiden arvo, ei vain rahat. Ja sitten se osapuoli, jolla on enemmän omaisuutta siirtää tasinkona sitä omaisuutta vähemmän omistaneelle sen verran, että kummankin osuus jää yhtä suureksi. (Paitsi että kuolintapauksessa lesken ei tarvitse siirtää kuolinpesän suuntaan mitään, ellei halua, mutta se mitää mainita perukirjassa, että ei halua maksaa tasinkoa. Mutta toisen suuntaisesta tasingon maksusta ei voi kieltäytyä). Ja tuo siirrettävä omaisuus voi aivan hyvin olla osuus mökistä tai käteistä rahaa, tai jotain muuta. Kunhan sen arvioitu arvo vain on riittävä omaisuuden tasaamiseksi.
Sen jälkeen kun omaisuus on tasattu, niin se omaisuus joka jäi leskelle, ei ole osa perintöä.