Mies paljasti joutuneensa lapsena hyväksikäytön kohteeksi, tekijä on hänen oma äitinsä.

Vierailija kirjoitti:

Ukkosi on sekoamassa, kohta näkee sinutkin uhkana. Pakkaa laukkusi ennen kuin skitso käy päälle

Mikä sulle tuli?

Mitä sulle on tapahtunut, kun tuollainen defenssi iski päälle?

Hyvä, että mies on saanut puhuttua ja luottaa puolisoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sun oma mies on paljastanut jotain äärimmäisen henkilökohtaista ja haavoittavaa ja sä oikeasti tulet kirjoittamaan siitä jonnekin saatanan vauva-palstalle?

Varoitukseksi muille.

Henkilötietoja tai mitään tunnistetietoja ei ole.

Ap ottaa mielestäni asiallisen vakavasti tilanteen. Palstalla nimenomaan voi puida asiaa anonyymisti ja saada erilaisia näkökulmia, jopa terapia-ammattilaisilta.

Eihän tällaista voi puida kavereiden kanssa ja esim. terapeutille pääsy on hidasta.

Parhaimmillaan täältä saa asiallista vertaistukea samaa kokeneilta.

-eri-

Eikö se mies ole jo hoidossa masennuksen takia? Vai onko sekin ap:n kyökkipsykologiaa? Kannattaisi mennä mukaan seuraavalla lääkärikäynnillä kertomassa ilmi tulleista asioista eikä draamailla täällä ja hakea oikeutusta äidin maalittamiseen koko suvun edessä. Joo, palstahullun provo, tiedetään.

Kertoiko mies, miksi halusi kertoa asian sinulle nyt ap, mikä rohkaisi kertomaan?

Osoittaa, että teillä on hyvä suhde, että hän luotti sinuun noin kauheassa asiassa.

Ei enää sen miehen äidin luokse lainkaan. Aluksi mies voi vastustaa tätä, mutta tottuu kyllä ja kiittää myöhemmin.

Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Kertoiko mies, miksi halusi kertoa asian sinulle nyt ap, mikä rohkaisi kertomaan?

Osoittaa, että teillä on hyvä suhde, että hän luotti sinuun noin kauheassa asiassa.

Ei enää sen miehen äidin luokse lainkaan. Aluksi mies voi vastustaa tätä, mutta tottuu kyllä ja kiittää myöhemmin.

Voimia!

Toivoisin itse, että muut eivät alkaisi kertoa minulle uhrina mitä minun pitää tehdä tai olla tekemättä. Olen ollut muutamassa asiassa uhrin ja hyväksikäytetyn asemassa ja siinä viedään jo itsemääräämisoikeus, joten olen sitten tapellut siitä, että toivun ja teen ratkaisuni juuri itse haluamallani tavalla, vaikka joku toinen olisi siitä mitä tahansa mieltä esim. että blokkaanko henkilön juuri nyt vai sitten, kun itse haluan hänet blokata ja olen siihen valmis. 

Tuohan on henkistä väkivaltaa, jos ap alkaa estää miestä tapaamasta äitiään ja sitten vaan sanotaan, että joo, ei haittaa, jos vastustelee, kyllä se siihen asettuu. Että kun on kerran poljettu oikeudet ja rikottu rajat niin tehdäänpä taas se uudelleen. 

Ensinnäkin todella paljon tsemppiä teille! Äidin tekemä seksuaalinen hyväksikäyttö on melkeinpä pahinta, mitä lapsi voi kokea, ja se rikkoo ihmisen syvältä.

Aihe on ikävä kyllä tabu edelleen myös ammattilaisten keskuudessa. Osa ei usko, ja osa ei ymmärrä, kuinka nainen muka voi hyväksikäyttää, osa taas ajattelee lapsen tulkinneen väärin. Vähän niinkuin täällä nämä kommentoijatkin. Onneksi myös niitä ammattilaisia on, jotka osaavat suhtautua asiaan oikein.

Äitien tekemiä hyväksikäyttöjä tapahtuu niin pojille kuin tytöillekin. Se on hirvittävä asia, jonka kanssa uhri jää liian usein yksin. Uhrin kärsimyksen määrää voi vain kuvitella, jos itselle pelkästään asiasta kuuleminen aiheuttaa sellaisen reaktion, että eihän tuollaista voi tapahtua. Ikävä kyllä kaikenlaista pahaakin tässä maailmassa tapahtuu, eikä äitiys poista esimerkiksi mielenterveysongelmia tai persoonallisuushäiriöitä ihmiseltä. Enemmän pitäisi puhua siitä, että kaikki äidit eivät ole lapselleen parhaita äitejä.

Miten miehesi on vielä tekemisissä äitinsä kanssa. Ei tuollaisissa jutuissa ole muuta vaihtoehtoa, kun välit poikki ikuisesti. Lapsia en päästäisi lähellekkään pedari mummoja/pappoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoiko mies, miksi halusi kertoa asian sinulle nyt ap, mikä rohkaisi kertomaan?

Osoittaa, että teillä on hyvä suhde, että hän luotti sinuun noin kauheassa asiassa.

Ei enää sen miehen äidin luokse lainkaan. Aluksi mies voi vastustaa tätä, mutta tottuu kyllä ja kiittää myöhemmin.

Voimia!

Toivoisin itse, että muut eivät alkaisi kertoa minulle uhrina mitä minun pitää tehdä tai olla tekemättä. Olen ollut muutamassa asiassa uhrin ja hyväksikäytetyn asemassa ja siinä viedään jo itsemääräämisoikeus, joten olen sitten tapellut siitä, että toivun ja teen ratkaisuni juuri itse haluamallani tavalla, vaikka joku toinen olisi siitä mitä tahansa mieltä esim. että blokkaanko henkilön juuri nyt vai sitten, kun itse haluan hänet blokata ja olen siihen valmis. 

Tuohan on henkistä väkivaltaa, jos ap alkaa estää miestä tapaamasta äitiään ja sitten vaan sanotaan, että joo, ei haittaa, jos vastustelee, kyllä se siihen asettuu. Että kun on kerran poljettu oikeudet ja rikottu rajat niin tehdäänpä taas se uudelleen. 

Mitä ihmeen syitä on tavata vanhempaa, joka on hyväksikäyttänyt omaa lastaan? Hirveämpää tekoa on vaikea kuvitella. Mielestäni olisi palvelus sanoa miehelle, että jospa et enää tapaa äitiäsi.

Kamala vaimo olet. Levittelet miehesi arkaluonteisimpia asioita netissä.

On asoita joita voi antaa anteeksi, nämä ei kuulu niihin.

Ap täällä, mielestäni on todella vastenmielistä tulla tähän ketjuun haukkumaan minua huonoksi ihmiseksi ja vaimoksi sen takia että halusin anonyyminä purkaa tuntojani edes hieman. Sanoin jo aloituksessa, että olen todella järkyttynyt tästä asiasta ja eihän tästä voi kellekään oikeassa elämässä puhua.

Ja teille jotka ihmettelette miksi mies on tekemisissä äitinsä kanssa, olen useaan otteeseen sanonut että yhteydenpito on todella vähäistä, on nähty ehkä joskus ja jouluna tähän asti - tulevaisuudessa en tiedä pystynkö siihenkään. Mies saa aikuisena ihmisenä tehdä ihan omat ratkaisunsa sen asian suhteen.

Kannattaa käydä kurkkaamassa sivustoa suomendelfins.fi

"Suomen Delfins ry on valtakunnallinen tukijärjestö, joka auttaa lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä, kaltoinkohtelua tai väkivaltaa kokeneita aikuisia.

Tarjoamme tukea neuvontapuhelimen ja chatin välityksellä, keskusteluryhmissä, chat-ryhmässä sekä henkilökohtaisissa tapaamisissa. Kaikki palvelumme ovat luottamuksellisia.

Neuvomme ja autamme myös hyväksikäytettyjen läheisiä. "

Älä kerro tuota eteenpäin kenellekään.

Miestä voit rohkaista terapiaan tms mutta tuollaisen haavan "julki" repiminen on miehesi asia eikä sinun.

Enoni kertoi et hyvin pidetty opettaja käytti hyväksi mut millä todistat edesmennyt ja on vieläkin oikein arvostettu tässä kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Enoni kertoi et hyvin pidetty opettaja käytti hyväksi mut millä todistat edesmennyt ja on vieläkin oikein arvostettu tässä kaupungissa.

Hyvä, että on voinut puhua ainakin sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enoni kertoi et hyvin pidetty opettaja käytti hyväksi mut millä todistat edesmennyt ja on vieläkin oikein arvostettu tässä kaupungissa.

Hyvä, että on voinut puhua ainakin sinulle.

Varoittaminen keventää uhrin taakkaa. Vaikka hän ei voinut pelastaa itseään (lapsi kun oli), niin häntä auttaa tieto, että hänen kärsimyksensä on ollut merkityksellistä, hän voi ainakin varoittaa muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoiko mies, miksi halusi kertoa asian sinulle nyt ap, mikä rohkaisi kertomaan?

Osoittaa, että teillä on hyvä suhde, että hän luotti sinuun noin kauheassa asiassa.

Ei enää sen miehen äidin luokse lainkaan. Aluksi mies voi vastustaa tätä, mutta tottuu kyllä ja kiittää myöhemmin.

Voimia!

Toivoisin itse, että muut eivät alkaisi kertoa minulle uhrina mitä minun pitää tehdä tai olla tekemättä. Olen ollut muutamassa asiassa uhrin ja hyväksikäytetyn asemassa ja siinä viedään jo itsemääräämisoikeus, joten olen sitten tapellut siitä, että toivun ja teen ratkaisuni juuri itse haluamallani tavalla, vaikka joku toinen olisi siitä mitä tahansa mieltä esim. että blokkaanko henkilön juuri nyt vai sitten, kun itse haluan hänet blokata ja olen siihen valmis. 

Tuohan on henkistä väkivaltaa, jos ap alkaa estää miestä tapaamasta äitiään ja sitten vaan sanotaan, että joo, ei haittaa, jos vastustelee, kyllä se siihen asettuu. Että kun on kerran poljettu oikeudet ja rikottu rajat niin tehdäänpä taas se uudelleen. 

Mitä ihmeen syitä on tavata vanhempaa, joka on hyväksikäyttänyt omaa lastaan? Hirveämpää tekoa on vaikea kuvitella. Mielestäni olisi palvelus sanoa miehelle, että jospa et enää tapaa äitiäsi.

Eikö olisi suurempi palvelus olla tukena. Kuulevana korvana ja sylinä, jossa itkeä. Miksi jonkun, joka ei ole itse siinä samassa tilanteessa, pitäisi alkaa järjestellä asiaa ja antaa jotain neuvoja. 

Ei ole kauaa, kun olen käynyt terapiassa hoidattamassa sitä, että tulin henkisesti ja seksuaalisesti väkivaltaisesti kohdelluksi. Terapeutti ja pari ystävää sanoi, että nyt blokkaat sen tekijän. Sanoin, että blokkaan hänet omalla aikataulullani, sitten, kun minä itse haluan tehdä niin ja kun se tuntuu minusta itsestäni hyvältä. 

Joillain ihmisillä on myös valtava tarve saada läheisensä menettäneen ihmisen siivoamaan pois kaikki kuolleesta muistuttava esineistö, vaatteet tms. oman mielensä aikataulun mukaisesti. 

Isäni on vaurioittanut minua todella pahasti, monin eri tavoin ja arvet ovat olemassa aikuisenakin (CPTSD oireilee ajoittain). En kuitenkaan haluaisi, että puolisoni, ystäväni tai yhtään kukaan alkaisi kertoa minulle, voinko keskustella isäni kanssa vai en, voinko tavata häntä vai en jne. 

Ap:lla toki on lupa myös pitää huoli itsestään ja olla itse tapaamatta anoppia.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa käydä kurkkaamassa sivustoa suomendelfins.fi

"Suomen Delfins ry on valtakunnallinen tukijärjestö, joka auttaa lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä, kaltoinkohtelua tai väkivaltaa kokeneita aikuisia.

Tarjoamme tukea neuvontapuhelimen ja chatin välityksellä, keskusteluryhmissä, chat-ryhmässä sekä henkilökohtaisissa tapaamisissa. Kaikki palvelumme ovat luottamuksellisia.

Neuvomme ja autamme myös hyväksikäytettyjen läheisiä. "

Menee ohi, mutta kerronpa tähän, että olen alkanut vasta nyt muistaa itse lapsuudessa tapahtunutta hyväksikäyttöä vanhempani osalta. Se muistikuva on edelleen hatara, nousi pinnalle, kun nyt aikuisena jouduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Luin tämän viestin toissailtana. Äsken näin unta, että olen Välimerellä kävelemässä rantavedessä ja delfiini ui luokseni ja jää siihen paijattavaksi.

Katsoin viikonloppuna lapsuuskuvia ja alavatsassa on ollut kramppeja sen jälkeen.

Voi kunpa jokainen heikon impulssikontrollin omaava ihminen jaksaisi skarpata ja jättää toiset rauhaan, antaa fyysisen koskemattomuuden jokaiselle!

Ap, tämä lamaannus ja väsymys on valtava, vie normaalin työkyvyn. Mutta ainakin omalla osallani tunnistan, ettei se ole masennusta. Masennusta voi hyvin olla, jos vihaa ei ole saanut ikinä purettua/edes tunnettua tekijää kohtaan. Miehen toipumisessa masennuksesta olisi tärkeä saada viha syntymään ja kohdennettua se oikeaan kohteeseen. Osaava terapeutti auttaa siinä, miten se tehdään turvallisesti.

Mieheni koki samaa lastenkodissa Raumalla. Ei voi puhua siitä edes minulle. Tekijät, molempia sukupuolta kuolleet jo aikaa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa käydä kurkkaamassa sivustoa suomendelfins.fi

"Suomen Delfins ry on valtakunnallinen tukijärjestö, joka auttaa lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä, kaltoinkohtelua tai väkivaltaa kokeneita aikuisia.

Tarjoamme tukea neuvontapuhelimen ja chatin välityksellä, keskusteluryhmissä, chat-ryhmässä sekä henkilökohtaisissa tapaamisissa. Kaikki palvelumme ovat luottamuksellisia.

Neuvomme ja autamme myös hyväksikäytettyjen läheisiä. "

Menee ohi, mutta kerronpa tähän, että olen alkanut vasta nyt muistaa itse lapsuudessa tapahtunutta hyväksikäyttöä vanhempani osalta. Se muistikuva on edelleen hatara, nousi pinnalle, kun nyt aikuisena jouduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Luin tämän viestin toissailtana. Äsken näin unta, että olen Välimerellä kävelemässä rantavedessä ja delfiini ui luokseni ja jää siihen paijattavaksi.

Katsoin viikonloppuna lapsuuskuvia ja alavatsassa on ollut kramppeja sen jälkeen.

Voi kunpa jokainen heikon impulssikontrollin omaava ihminen jaksaisi skarpata ja jättää toiset rauhaan, antaa fyysisen koskemattomuuden jokaiselle!

Ap, tämä lamaannus ja väsymys on valtava, vie normaalin työkyvyn. Mutta ainakin omalla osallani tunnistan, ettei se ole masennusta. Masennusta voi hyvin olla, jos vihaa ei ole saanut ikinä purettua/edes tunnettua tekijää kohtaan. Miehen toipumisessa masennuksesta olisi tärkeä saada viha syntymään ja kohdennettua se oikeaan kohteeseen. Osaava terapeutti auttaa siinä, miten se tehdään turvallisesti.

Just tämä masennus. Kun sanoin miehelleni (Rauman lastenkodissa yli 10 vuotta raiskatulle), että vihaan niitä tekijöitä, hän sanoi, että on vain surullinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa käydä kurkkaamassa sivustoa suomendelfins.fi

"Suomen Delfins ry on valtakunnallinen tukijärjestö, joka auttaa lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä, kaltoinkohtelua tai väkivaltaa kokeneita aikuisia.

Tarjoamme tukea neuvontapuhelimen ja chatin välityksellä, keskusteluryhmissä, chat-ryhmässä sekä henkilökohtaisissa tapaamisissa. Kaikki palvelumme ovat luottamuksellisia.

Neuvomme ja autamme myös hyväksikäytettyjen läheisiä. "

Menee ohi, mutta kerronpa tähän, että olen alkanut vasta nyt muistaa itse lapsuudessa tapahtunutta hyväksikäyttöä vanhempani osalta. Se muistikuva on edelleen hatara, nousi pinnalle, kun nyt aikuisena jouduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Luin tämän viestin toissailtana. Äsken näin unta, että olen Välimerellä kävelemässä rantavedessä ja delfiini ui luokseni ja jää siihen paijattavaksi.

Katsoin viikonloppuna lapsuuskuvia ja alavatsassa on ollut kramppeja sen jälkeen.

Voi kunpa jokainen heikon impulssikontrollin omaava ihminen jaksaisi skarpata ja jättää toiset rauhaan, antaa fyysisen koskemattomuuden jokaiselle!

Ap, tämä lamaannus ja väsymys on valtava, vie normaalin työkyvyn. Mutta ainakin omalla osallani tunnistan, ettei se ole masennusta. Masennusta voi hyvin olla, jos vihaa ei ole saanut ikinä purettua/edes tunnettua tekijää kohtaan. Miehen toipumisessa masennuksesta olisi tärkeä saada viha syntymään ja kohdennettua se oikeaan kohteeseen. Osaava terapeutti auttaa siinä, miten se tehdään turvallisesti.

Just tämä masennus. Kun sanoin miehelleni (Rauman lastenkodissa yli 10 vuotta raiskatulle), että vihaan niitä tekijöitä, hän sanoi, että on vain surullinen.

Mulle terapeutti sanoi, että viha on kaikista tärkein tunne. Jos sille ei anna lupaa, se kääntyy itseä vastaan. Se latistaa kyvyn tuntea muitakaan tunteita, positiivisiakaan. Ja lisäksi voi johtaa itseinhoon.

Omalla kohdallani olen huomannut, että jos en kerro sitä ulos, mitä minulle on tehty, häpeä jää minuun, sisälleni. Kun kerron nolotkin asiat, häpeä tulee pois minusta ja siirtyy tekijään. Tämä tietysti vaatii sen, että suostuu uhrin ja avuttoman kohteen rooliin siksi hetkeksi ja se voi olla miehille vielä paljon vaikeampaa kuin naisille. Eikä ole helppoa naisellekaan.