Mies paljasti joutuneensa lapsena hyväksikäytön kohteeksi, tekijä on hänen oma äitinsä.
Pyydän, älkää tulko huutamaan provoa sillä tämä on valitettavasti täyttä totta.
Mies on nelikymppinen ja yhdessä on oltu päälle 10 vuotta, lapsiakin on. Nyt hän on alkanut oireilla masentuneisuudella ja ahdistuksella, on ollut sairaslomallakin jo toista kuukautta. Kertoi sitten yksi ilta tämän asian ja täytyy sanoa että olen täysin shokissa. Anoppi on aina ollut mielestäni "erikoinen", mutta olen ajatellut että persoonamme eivät vain sovi yhteen. No nyt tämän asian jälkeen, en tiedä enää miten pystyn ikinä kohtaamaan tuota ihmistä. Onneksi aika vähän on oltu tekemisissä tähänkin asti.
Tekisi mieli kertoa miehen sisaruksille tästä, varoittaa etteivät jätä lapsiaan hoitoon jne. Mutta mies on sitä mieltä, että ei halua asiasta puhua kenenkään muun kanssa. Mitä te tekisitte?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista, että kyseessä ollut normaali asia jonka miehesi tulkinnut (virheellisesti) hyväksikäytöksi?
Tulee mieleen kun ex mies kertoi kännissä että häneltä mitattiin lapsena kuume pyllystä ja äitinsä kokeili aina ensi peukalolla ja sitten työnsi mittarin. Mittarin tajuan,peukaloa en mutta tuskinpa tuo mikään hyväksikäyttö juttu oli kuitenkaan eikä mieskään tunnu traumoja saaneen,kunhan nauraa asialle
Kyllä se tavallaan on, mutta älä vaan ala nyt vääntää sitä rautalangasta miehellesi.
En muista sitä virallista termiä, mutta tuo on yksi tapa vaivihkaa rikkoa rajoja ja tehdä insestimäisiä tekoja. Voidaan tehdä myös tarpeettomia peräruiskeita tms.
Tuossa oli jo kaksi tarpeetonta asiaa. Kuumeen saa mitattua muualtakin ja peukalon käyttö peräaukossa tarpeetonta myös.
Tämä on PROVO vaikka yrität muuta väittää. Miehesikö ei törmää tähän täällä?? Ei muutenkaan ole oikea paikka purkaa asiaa näillä leveleillä!
Sairasta alottajalta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista, että kyseessä ollut normaali asia jonka miehesi tulkinnut (virheellisesti) hyväksikäytöksi?
Tulee mieleen kun ex mies kertoi kännissä että häneltä mitattiin lapsena kuume pyllystä ja äitinsä kokeili aina ensi peukalolla ja sitten työnsi mittarin. Mittarin tajuan,peukaloa en mutta tuskinpa tuo mikään hyväksikäyttö juttu oli kuitenkaan eikä mieskään tunnu traumoja saaneen,kunhan nauraa asialle
Mistä hitosta se tietä, että just peukalolla????
Tämä on samaa kastia kuin se loviisalainen noin 60v nainen,joka sai vankeutta 8v leikki-ikäisen lapsen törkeästä hyväksikäytöstä .
YLE.fi: "57-vuotiasta naista epäillään useista lapseen kohdistuneista törkeistä seksuaalirikoksista Loviisassa"
https://yle.fi/uutiset/3-12199616?utm_source=social-media-share&utm_med…
Mene psykiatrille avautumaan asiasta.
Jos itse olisin ko mies ja tämä keskustelu päätyisi nähtäväkseni, vaikka nimeä tai muuta ei mainitakaan, olisin todella loukkaantunut enkä koskaan antaisi anteeksi puolisolleni.
Tämä foorumi on täysin väärä paikka käsitellä tällaisia asioita, johan sen huomaa kommenteista.
Jo kerkis yksi alkaa epäilemään miestäsi mahdolliseksi narsistiksi.
Ps. Alapeukutan kaikki viestit jossa kirjoittaja diagnosoi ketään narsistiksi.
Tuolla loviisalaisellakin ehkä lapsenlapsia, voi heitä..
Vierailija kirjoitti:
Mene psykiatrille avautumaan asiasta.
Jos itse olisin ko mies ja tämä keskustelu päätyisi nähtäväkseni, vaikka nimeä tai muuta ei mainitakaan, olisin todella loukkaantunut enkä koskaan antaisi anteeksi puolisolleni.
Tämä foorumi on täysin väärä paikka käsitellä tällaisia asioita, johan sen huomaa kommenteista.
Jo kerkis yksi alkaa epäilemään miestäsi mahdolliseksi narsistiksi.Ps. Alapeukutan kaikki viestit jossa kirjoittaja diagnosoi ketään narsistiksi.
Ketään ei ole diagnosoitu narsistiksi. Yksi narsismin syntymekanismi on lapsena hyväksikäytetyksi joutuminen. Narsisti taas puolestaan tuhoaa läheistensä mielenterveyden. Siksi näitä alitunnistettuja tiloja on hyvä oppia tunnistamaan. Lapsena hyväksikäytetyistä voi tulla myös ylikilttejä ja läheisriippuvaisia. Myös sen tunnistaminen on yhtä tärkeää, jotta henkilö voisi saada apua ja helpotusta tilanteeseensa.
Tämä ylenpalttinen ärhäkkyys myös luo uhreille sellaista mielikuvaa, että heille on tapahtunut jotain maailman kauheinta, mistä ei voi edes selvitä, kun eihän siitä voi edes puhua.
Ap:n mies voi olla kuka tahansa miljoonista, ei ole mitenkään tunnistettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene psykiatrille avautumaan asiasta.
Jos itse olisin ko mies ja tämä keskustelu päätyisi nähtäväkseni, vaikka nimeä tai muuta ei mainitakaan, olisin todella loukkaantunut enkä koskaan antaisi anteeksi puolisolleni.
Tämä foorumi on täysin väärä paikka käsitellä tällaisia asioita, johan sen huomaa kommenteista.
Jo kerkis yksi alkaa epäilemään miestäsi mahdolliseksi narsistiksi.Ps. Alapeukutan kaikki viestit jossa kirjoittaja diagnosoi ketään narsistiksi.
Ketään ei ole diagnosoitu narsistiksi. Yksi narsismin syntymekanismi on lapsena hyväksikäytetyksi joutuminen. Narsisti taas puolestaan tuhoaa läheistensä mielenterveyden. Siksi näitä alitunnistettuja tiloja on hyvä oppia tunnistamaan. Lapsena hyväksikäytetyistä voi tulla myös ylikilttejä ja läheisriippuvaisia. Myös sen tunnistaminen on yhtä tärkeää, jotta henkilö voisi saada apua ja helpotusta tilanteeseensa.
Tämä ylenpalttinen ärhäkkyys myös luo uhreille sellaista mielikuvaa, että heille on tapahtunut jotain maailman kauheinta, mistä ei voi edes selvitä, kun eihän siitä voi edes puhua.
Ap:n mies voi olla kuka tahansa miljoonista, ei ole mitenkään tunnistettavissa.
Tällä palstalla mt ongelmaiset naiset diagnosoi exiään ja nyksiåän narsisteiksi, kun eivät näe itsessään vikaa.
Lähtökohta joka keskusteluun täällä alkaa olemaan se, että mies on narsisti.
Ap.n mies on itsensä tunnistettavissa, jos tietää, että vaimo pyörii tällä foorumilla ja sattuu vaikka itse katsomaan mistä täällä keskustellaan.
Kysy mieheltäsi saatko jutella asiasta vauva.fi keskustelufoorumilla, vastaus saattaa yllättää.
Mun mies on myös hyväksikäytetty murrosikäisenä ja hän ei ymmärrä sitä hyväksikäytöksi. Narsisti joo. Jonnekinhan se on apn avauduttava. Ei täältä ketään tunnista.
Miltäköhän tuntuisi, jos kertoisit miehellesi tänään, että sinulle on käynyt tällaisia asioita ja huomenna täällä olisi keskustelu aiheesta josta tunnistaisit itsesi?
Vierailija kirjoitti:
Miltäköhän tuntuisi, jos kertoisit miehellesi tänään, että sinulle on käynyt tällaisia asioita ja huomenna täällä olisi keskustelu aiheesta josta tunnistaisit itsesi?
Miksi tätä samaa valitusta ei käydä kaikista muista keskusteluista? Mies ei ole mitenkään tunnistettavissa!
Miten joku voi levittää vauva- palstalle oman puolison koko elämän kipeimmän trauman? Trauman, josta oli vaikeaa kertoa edes omalle puolisolle. En koskaan enää luottaisi puolisoon, joka tekisi minulle samalla tavalla. Luottamus olisi rikottu. Suhde olisi ohi.
Kyse ei luultavasti ole mistään pedofiliasta ja siitä että miehen äiti olisi vaarallinen vaikka kylässä käyville lapsille, vaikka ei sitäkään voi täysin tietenkään tietää. Kyseessä on rajaton äiti jolla on ollut liian läheiset välit lapseensa. Äidithän rakastaa lapsiaan yli kaiken, joten on mahdollista että tuollaiset rajat alkaa häilymään jos äiti viettää paljon aikaa lapsen kanssa kahdestaan, eikä pidä terveitä rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi levittää vauva- palstalle oman puolison koko elämän kipeimmän trauman? Trauman, josta oli vaikeaa kertoa edes omalle puolisolle. En koskaan enää luottaisi puolisoon, joka tekisi minulle samalla tavalla. Luottamus olisi rikottu. Suhde olisi ohi.
No, mua ei haittaisi.
Edelleen tämä asenteesi kasaa häpeää uhrin päälle, vaikka häpeä kuuluisi tekijälle.
Tämä on ehdottomasti parempi kuin se, mitä ap esitti avausviestissään, nostaisi keskustelun sisarusten kanssa.
Jäin vielä miettimään tätä tässäkun ketjussa esiintullutta asennetta, että koko elämä on pilalla ja ihminen jollain järkyttävän kamalalla tavalla vaurioitunut, jos jotain tuollaista on tapahtunut.
Eksä oli raiskattu lapsena ja vanhempansa asennoituivat juuri noin. Ei auttanut varmasti yhtään. Hän ei ollut parantunut traumasta eikä saanut apua siihen.
Itse olen juuri vastikään antanut itseni muistaa paremmin koko ikäni aika-ajoin esille pulpahtavaa mielikuvaa siitä miten vanhempani tekee minulle seksuaalista tekoa. Tämä vaati sen, että tulin ensin aikuisena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja jouduin ottamaan päälleni seksuaalisen väärinteon uhrin identiteetin. Siihen samaan pystyi sitten lisäämään tuon aiemman, etenkin kun oli hoitosuhde hyvän terapeutin kanssa.
Tuo pelottelu/kauhisteluasenne saa uhritkin pelkäämään käsitellä asiaa ja se vaan haudataan syvälle.
Vierailija kirjoitti:
Ammattiapu olisi paikallaan, jotta mies pääsee käsittelemään asian. Jos se jää edelleen käsittelemättä, niin oirehtiminen jatkuu lähes varmasti tavalla tai toisella. Tässä mielessä mies pitäisi saada puhumaan ja käsittelemään asian sekä samalla saattaa asia tiedoksi sisaruksille. Miehen pitäisi ymmärtää, että asian pimittäninen ja unohtamisen yrittäminen on vaikeampi tie kuin käsitellä asia, myös sisarusten kanssa. Voi nimittäin olla kurjaa, jos sama toistuu myöhemmin jollekin toiselle.
Voi kuule, siinä tiedoksi saattamisessa kannattaa käyttää vahvaa harkintaa ja suojata myös itseään. Luuletteko te, että muu suku välttämättä uskoo? Ei.
Omassa suvussa siis ainakin kaksi vastaavaa tapausta. Voin kertoa, että uhri sai niskaansa paskamyrskyn. Hänet leimattiin milenterveysongelmaiseksi, joka keksii juttuja. Isäni oli suvustaan miltei ainut, joka uskoi. Myöhemmin selvisi miksi. Hän oli kokenut saman. Mutta ei halunnut sitä laajemman sukunsa tietoon.
Joten te, joille on nyt kova into saattaa asia muiden tietoon, miettikää nyt, mitä teette sille uhrille. Hän on se, jota on vahingoitettu ja sitten te vielä käytätte häntä siihen, että saatte julistaa asian muille. Rikotte toisen ihmisen rajoja törkeästi, jos niin teette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoiko mies, miksi halusi kertoa asian sinulle nyt ap, mikä rohkaisi kertomaan?
Osoittaa, että teillä on hyvä suhde, että hän luotti sinuun noin kauheassa asiassa.
Ei enää sen miehen äidin luokse lainkaan. Aluksi mies voi vastustaa tätä, mutta tottuu kyllä ja kiittää myöhemmin.
Voimia!
Toivoisin itse, että muut eivät alkaisi kertoa minulle uhrina mitä minun pitää tehdä tai olla tekemättä. Olen ollut muutamassa asiassa uhrin ja hyväksikäytetyn asemassa ja siinä viedään jo itsemääräämisoikeus, joten olen sitten tapellut siitä, että toivun ja teen ratkaisuni juuri itse haluamallani tavalla, vaikka joku toinen olisi siitä mitä tahansa mieltä esim. että blokkaanko henkilön juuri nyt vai sitten, kun itse haluan hänet blokata ja olen siihen valmis.
Tuohan on henkistä väkivaltaa, jos ap alkaa estää miestä tapaamasta äitiään ja sitten vaan sanotaan, että joo, ei haittaa, jos vastustelee, kyllä se siihen asettuu. Että kun on kerran poljettu oikeudet ja rikottu rajat niin tehdäänpä taas se uudelleen.
Mitä ihmeen syitä on tavata vanhempaa, joka on hyväksikäyttänyt omaa lastaan? Hirveämpää tekoa on vaikea kuvitella. Mielestäni olisi palvelus sanoa miehelle, että jospa et enää tapaa äitiäsi.
Se on sen uhrin itsensä asia päättää, miten toimii. Pahintahan on se, jos lähipiiri ei kestä kuulemaansa ja alkaa toimia... Joudut kannattelemaan sitä läheisten raivoa, tuskaa, suoraviivaisia käskyjä jne.
Onni on läheinen, jolla on kyky kestää raskaita asioita ilman, että alkaa sekoilla.
Tulee mieleen kun ex mies kertoi kännissä että häneltä mitattiin lapsena kuume pyllystä ja äitinsä kokeili aina ensi peukalolla ja sitten työnsi mittarin. Mittarin tajuan,peukaloa en mutta tuskinpa tuo mikään hyväksikäyttö juttu oli kuitenkaan eikä mieskään tunnu traumoja saaneen,kunhan nauraa asialle