Neiti, herra, pikkumies, prinsessa, mitä näitä nyt on. Miksi neidittelet tai herroittelet pientä lasta?

Kuulostaa kyllä pimeältä. Prinssi, prinsessa? Kuules lähiö-yh, sun jälkeläisesi ei ole kuninkaallisia nähnytkään.

Oma lempparini on Soturiprinsessa. <3 

Voi s a at ana.

Miksen sanoisi pikkuherra tai neiti? Kumpikin lienee paikkansapitäviä termejä.

Neidittelen koska yleensä pieni tyttö on vielä neiti.

Minusta on mukavaa käyttää elävää kieltä ja humoristisia mielikuvia herattäviä sanontoja. Ei kaiken tarvitse aina olla niin virkamiesmäistä ja vakavaa.

Prinsessa on turha, muut otsikon tittelit ihan valideja. Esim. rouva olisi jo virhe. Tai joku lady tai vuorineuvos. 

Lapsille puhutaan kuten lemmikkieläimellekin, eli jollekin, joka ei ole täysivaltainen toimija. Vaikea keksiä kiertoilmaisua, jos ei halua käyttää etunimeä koko ajan. Siksi syntyy hellittymuotoja.

Käytetään samassa merkityksessä kuin, "herra on hyvä ja korjaa luunsa toisaalle".

Se on kohteliasta ja harmitonta. Kaikki naimattomat naiset ovat neitejä. Pienet pojat ovat pikkumiehiä. Tytöillä on prinsessavaiheita, joissa pukeudutaan prinsessaksi. En näe siinä mitään pahaa.

Ahdistaako sinua tuo sukupuolen maininta, vai mikä? Lapset ovat syntymäsukupuolensa mukaisia siihen asti, mikäli päättävät toisin isona. Sukupuoliroolien opettaminen lapselle on tervettä ja se on yksi ikätason kehitystehtävistä.

Meidän ehtiväistä muksua kutsutaan Herra Karvapersehomoksi

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mukavaa käyttää elävää kieltä ja humoristisia mielikuvia herattäviä sanontoja. Ei kaiken tarvitse aina olla niin virkamiesmäistä ja vakavaa.

Olen samaa mieltä, mutta näitä tiukkanutturoita riittää aina oli kyse mistä asiasta tahansa.

Noiden "emäntä ja isäntä" yms. lisäksi on ällöä, kun "meidän neiti" on niin kauhean temperamenttinen, kun siis  itkee naama punaisena esim. vatsavaivojaan. Ja yleensä vauvat itkevät nälkäänsä sekä "täyttä" vaippaa, mutta sekin on jo "lujaa omaa tahtoa". Ja ikää "herralla tai neidillä" kokonaista kaksi viikkoa.

Jotta hän ymmärtäisi isona olla herrasmies.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mukavaa käyttää elävää kieltä ja humoristisia mielikuvia herattäviä sanontoja. Ei kaiken tarvitse aina olla niin virkamiesmäistä ja vakavaa.

Itse pidän neutraalimmasta tavasta kutsua lasta, no, hänen nimellään. Tämä eläväinen ja humoristinen meidän neiti-jutustelija usein turruttaa kanssakuulijat jatkuvalla puheella tuosta neidistä, jolloin ei ole enää humoristista tai eläväistä, pelkästään puuduttavaa. ja minulla on lapsi, en ole koskaan käyttänyt hänestä noita ilmaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Noiden "emäntä ja isäntä" yms. lisäksi on ällöä, kun "meidän neiti" on niin kauhean temperamenttinen, kun siis  itkee naama punaisena esim. vatsavaivojaan. Ja yleensä vauvat itkevät nälkäänsä sekä "täyttä" vaippaa, mutta sekin on jo "lujaa omaa tahtoa". Ja ikää "herralla tai neidillä" kokonaista kaksi viikkoa.

Tää on myös hauskaa. :D Kakara huutaa uhmakiukussaan että haluaa jonkun prkleen keksin vaikka kerran jo kiellettiin. Aikuiset sitten hymistelevät ympärillä että niin on voimakastahtoinen pikkumies tuo Risto, tietää mitä haluaa eikä pelkää sanoa sitä!

Kai tuo on jonkinlaista opittua sosiaalista lohdutuspuhetta tms. Ettei sanota suoraan että lapsesi on raivostuttava pienestä hermonsa menettävä kitisijä.

ewt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mukavaa käyttää elävää kieltä ja humoristisia mielikuvia herattäviä sanontoja. Ei kaiken tarvitse aina olla niin virkamiesmäistä ja vakavaa.

Olen samaa mieltä, mutta näitä tiukkanutturoita riittää aina oli kyse mistä asiasta tahansa.

No ihan yhtä tiukkanutturaista on sinunkin nimittelysi niistä, jotka ovat kanssasi eri mieltä :D

Neidittelen, sillä rouva hän ei vielä ole, jos nyt koskaan tulee olemaankaan. Herroittelen, sillä niinhän poikia ja miehiä on tapana puhutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mukavaa käyttää elävää kieltä ja humoristisia mielikuvia herattäviä sanontoja. Ei kaiken tarvitse aina olla niin virkamiesmäistä ja vakavaa.

Itse pidän neutraalimmasta tavasta kutsua lasta, no, hänen nimellään. Tämä eläväinen ja humoristinen meidän neiti-jutustelija usein turruttaa kanssakuulijat jatkuvalla puheella tuosta neidistä, jolloin ei ole enää humoristista tai eläväistä, pelkästään puuduttavaa. ja minulla on lapsi, en ole koskaan käyttänyt hänestä noita ilmaisuja.

Niiin samaa mieltä :) Ja kun se juttu vaan jatkuu ja jatkuu. Ihan voisi vaikka ilman lässytyksiäkin kertoilla kuulumisia, kuten meidän emännälle puhkesi eilen eka hammas, mutta kun se on tyyliin prinsessa koki ensimmäisen ihmeensä ja suloinen hammaskeiju ripautteli taikapölyä ja kas, kun pikkuruinen ja niin mahdottoman söpö ensimmäinen hampuli oli noussut. Kyllä me isin kanssa otettiin kuvia onnesta soikeina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noiden "emäntä ja isäntä" yms. lisäksi on ällöä, kun "meidän neiti" on niin kauhean temperamenttinen, kun siis  itkee naama punaisena esim. vatsavaivojaan. Ja yleensä vauvat itkevät nälkäänsä sekä "täyttä" vaippaa, mutta sekin on jo "lujaa omaa tahtoa". Ja ikää "herralla tai neidillä" kokonaista kaksi viikkoa.

Tää on myös hauskaa. :D Kakara huutaa uhmakiukussaan että haluaa jonkun prkleen keksin vaikka kerran jo kiellettiin. Aikuiset sitten hymistelevät ympärillä että niin on voimakastahtoinen pikkumies tuo Risto, tietää mitä haluaa eikä pelkää sanoa sitä!

Kai tuo on jonkinlaista opittua sosiaalista lohdutuspuhetta tms. Ettei sanota suoraan että lapsesi on raivostuttava pienestä hermonsa menettävä kitisijä.

Tietää mitä haluaa ;D))

kumpi on parempi sanoa  " mitäs pikku neiti" pikku herra" vai "mitäpä pennulle kuuluu", no onhan pentu sukupuolineutraali 

Vierailija kirjoitti:

Meidän ehtiväistä muksua kutsutaan Herra Karvapersehomoksi

Btw... Ja kyseessä on tyttö !