Neiti, herra, pikkumies, prinsessa, mitä näitä nyt on. Miksi neidittelet tai herroittelet pientä lasta?

Vierailija kirjoitti:

Lapsille puhutaan kuten lemmikkieläimellekin, eli jollekin, joka ei ole täysivaltainen toimija. Vaikea keksiä kiertoilmaisua, jos ei halua käyttää etunimeä koko ajan. Siksi syntyy hellittymuotoja.

Kiintoisa teoria, mutta eikö hellittely- ja lempinimiä käytetä myös esimerkiksi puolisosta ja kavereista, joita oletettavasti pidetään täysivaltaisina toimijoina?

Koska mä voin.

Koska olen white trash.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nuo kaikki on ällöjä sanoja. Neidittely on ärsyttävää. Joku neiti hyi! Tai joku herra. Saati joku vammainen leidi, oksetus. Tyhmän kuuloisia. Miksei ihmiset voi puhua normaalisti?

Kannattaa jossain vaiheessa päästää irti siitä harmituksesta, että muut ihmiset eivät ole samanlaisia kuin itse olet.

Minua ei harmita mikään mutta sanoinpahan mielipiteeni. Minua on turha kutsua joksikin neidiksi tai leidiksi.

Ei harmita, mutta kuitenkin kerrot, että ärsyttää, sana neiti on hyi, leidi oksetttaa ja nämä kaikki ovat tyhmän kuuloisia. Lisäksi esität toiveen, että ihmiset puhuisivat normaalisti. Kyllä sanoisin, että tuo on selvää harmitusta.

Ärripurrille pikkuemännälle taisi tulla känkkäränkkä.

Vierailija kirjoitti:

Noiden "emäntä ja isäntä" yms. lisäksi on ällöä, kun "meidän neiti" on niin kauhean temperamenttinen, kun siis  itkee naama punaisena esim. vatsavaivojaan. Ja yleensä vauvat itkevät nälkäänsä sekä "täyttä" vaippaa, mutta sekin on jo "lujaa omaa tahtoa". Ja ikää "herralla tai neidillä" kokonaista kaksi viikkoa.

Neitikö ei saisi olla temperamenttinen?

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille puhutaan kuten lemmikkieläimellekin, eli jollekin, joka ei ole täysivaltainen toimija. Vaikea keksiä kiertoilmaisua, jos ei halua käyttää etunimeä koko ajan. Siksi syntyy hellittymuotoja.

Kiintoisa teoria, mutta eikö hellittely- ja lempinimiä käytetä myös esimerkiksi puolisosta ja kavereista, joita oletettavasti pidetään täysivaltaisina toimijoina?

Mun mielestä pienten lasten ja lemmikkieläinten puhuttelemista voi kyllä ihan hyvin verrata toisiinsa. Vauva tai vasta vähän puhuva lapsi ei sano mielipidettään lempinimestä.

Mun tulee tästä mieleen eräs esimerkki. Opiskelin viron kieltä ja olin keskusteluanalyysin kurssilla. Meillä oli jonain esimerkkinä erään nukketeatteriammattilaisen kertoma juttu, jossa mies tarjosi pilan päiten vauvalle tupakkaa. Vauvan äiti vastasi sellaisella näytellyn lapsekkaalla äänellä, että me olemme vielä niin pieniä, että me emme polta. Nukketeatteriammattilainen näki tässä esimerkin elävässä elämässä tapahtuvasta nukketeatterista, jossa vauva oli tavallaan se nukke. Mun mielestä tää oli hauska havainto, ja valaisee hyvin tuota ilmiötä, jossa pienet lapset ovat tavallaan vähän samassa asemassa kuin lemmikki.

Poikani oli päättäväinen ja temperamenttinen vauva ja sanoimme häntä prinssieverstiksi.

Hellittelyniminä. Prinsessaa käytän vain harvoin, neiti/neitokainen joskus, samoin pojasta pieni mies, nuori herra jne. Julkisesti en näitä käytä, vain perheen kesken.

Kaikesta sitä ihmiset jaksaa ärsyyntyä tai pahoittaa mielensä. Hohhoijakkaa. Hanki vaikka sisältöä elämääsi ap niin ei tarvitse kaikesta ärsyyntyä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pikkuinen poika on "pikkumies", mutta pientä tyttöä ei kutsuta "pikkunaiseksi"? Ootteko miettineet?

Koska suomen kielessä nainen ei ole samalla tavalla neutraali sana kuin mies.

Voi myös johtua siitä, että -nainen pääte on käytössä monissa muissakin sanoissa, niin että sitä ei niin selvästi tunnista sukupuoliseksi. Irtonainen, puolinainen, kokonainen, rikkonainen jne.

Kyllä sen tunnistaa helposti ihan siksi sanaksi, mikä se on. Mutta siihen liittyy ihan erilaisia konnotaatioita kuin sanaan mies.

No niinpä. Se tässä mietityttääkin. Että ei pelkästään 1600-luvulla vaan vuonna 2022 Suomessa "mies" on positiivinen tai ainakin neuutraali sana, mutta sanaan "nainen" sisältyy jotain hämärää ja epäilyttävää, ehkä jopa seksuaalista kuten 1600-luvullakin. Ja sen takia sitä ei voi tytöistä käyttää. Enkä siis esitä, että pitäis alkaa käyttää. Mutta ajattelemisen aihetta antaa asetelma, jossa on hienoa olla mies, mutta hämärää olla nainen. Olisko tällä jotain yhteyttä joihinkin asioihin...?

Eikä se "mies" tässä yhteydessä sillä tavoin neutraalu ole, että sitä voitaisiin kuten "virkamiehistä" käyttää molemmista sukupuolista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pikkuinen poika on "pikkumies", mutta pientä tyttöä ei kutsuta "pikkunaiseksi"? Ootteko miettineet?

Koska suomen kielessä nainen ei ole samalla tavalla neutraali sana kuin mies.

Voi myös johtua siitä, että -nainen pääte on käytössä monissa muissakin sanoissa, niin että sitä ei niin selvästi tunnista sukupuoliseksi. Irtonainen, puolinainen, kokonainen, rikkonainen jne.

Kyllä sen tunnistaa helposti ihan siksi sanaksi, mikä se on. Mutta siihen liittyy ihan erilaisia konnotaatioita kuin sanaan mies.

No niinpä. Se tässä mietityttääkin. Että ei pelkästään 1600-luvulla vaan vuonna 2022 Suomessa "mies" on positiivinen tai ainakin neuutraali sana, mutta sanaan "nainen" sisältyy jotain hämärää ja epäilyttävää, ehkä jopa seksuaalista kuten 1600-luvullakin. Ja sen takia sitä ei voi tytöistä käyttää. Enkä siis esitä, että pitäis alkaa käyttää. Mutta ajattelemisen aihetta antaa asetelma, jossa on hienoa olla mies, mutta hämärää olla nainen. Olisko tällä jotain yhteyttä joihinkin asioihin...?

Eikä se "mies" tässä yhteydessä sillä tavoin neutraalu ole, että sitä voitaisiin kuten "virkamiehistä" käyttää molemmista sukupuolista.

Tässä vaikuttaa se ajatus, että mies on ihminen ja nainen sukupuoli, noin niin kuin karrikoituna. Tää on se sama juttu, joka oli siinä lastenohjelmien sukupuolirooleja käsittävässä kolumnissa, siinä, joka aiheutti täällä ihan valtavasti närää. Siis molemmille sukupuolille tarkoitetuissa lastenohjelmissa suurin osa hahmoista on poikia ja sitten on se tyttö, jonka tunnistaa tytöksi ripsistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pikkuinen poika on "pikkumies", mutta pientä tyttöä ei kutsuta "pikkunaiseksi"? Ootteko miettineet?

Koska suomen kielessä nainen ei ole samalla tavalla neutraali sana kuin mies.

Voi myös johtua siitä, että -nainen pääte on käytössä monissa muissakin sanoissa, niin että sitä ei niin selvästi tunnista sukupuoliseksi. Irtonainen, puolinainen, kokonainen, rikkonainen jne.

Kyllä sen tunnistaa helposti ihan siksi sanaksi, mikä se on. Mutta siihen liittyy ihan erilaisia konnotaatioita kuin sanaan mies.

No niinpä. Se tässä mietityttääkin. Että ei pelkästään 1600-luvulla vaan vuonna 2022 Suomessa "mies" on positiivinen tai ainakin neuutraali sana, mutta sanaan "nainen" sisältyy jotain hämärää ja epäilyttävää, ehkä jopa seksuaalista kuten 1600-luvullakin. Ja sen takia sitä ei voi tytöistä käyttää. Enkä siis esitä, että pitäis alkaa käyttää. Mutta ajattelemisen aihetta antaa asetelma, jossa on hienoa olla mies, mutta hämärää olla nainen. Olisko tällä jotain yhteyttä joihinkin asioihin...?

Eikä se "mies" tässä yhteydessä sillä tavoin neutraalu ole, että sitä voitaisiin kuten "virkamiehistä" käyttää molemmista sukupuolista.

Tässä vaikuttaa se ajatus, että mies on ihminen ja nainen sukupuoli, noin niin kuin karrikoituna. Tää on se sama juttu, joka oli siinä lastenohjelmien sukupuolirooleja käsittävässä kolumnissa, siinä, joka aiheutti täällä ihan valtavasti närää. Siis molemmille sukupuolille tarkoitetuissa lastenohjelmissa suurin osa hahmoista on poikia ja sitten on se tyttö, jonka tunnistaa tytöksi ripsistä.

Jep. Ja toisaalta jos sitä yhtä pinkkiä silmäripsillä varustettua kimittävää hahmoa ei olisi, voisi kaikki hahmot ajatella sukupuolettomiksi. Siis vaikka jotkut barbababat tai koiranpennut.

Meidän Isabel oli Pintte-(Prinsessa) pienenä. 

tuttuni sanoo aikuisia lapsiaan pennuiksi ja lapsenlapsia  ipanoiksi, ihan kaikella kunniotuksella. Appiukko puhui aina sikiöistä, sikäläistä murretta. Toisaalta nuoha ovat sukupuolettomia nimityksia eli tä myöten ihan korrekteja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pikkuinen poika on "pikkumies", mutta pientä tyttöä ei kutsuta "pikkunaiseksi"? Ootteko miettineet?

Koska suomen kielessä nainen ei ole samalla tavalla neutraali sana kuin mies.

Voi myös johtua siitä, että -nainen pääte on käytössä monissa muissakin sanoissa, niin että sitä ei niin selvästi tunnista sukupuoliseksi. Irtonainen, puolinainen, kokonainen, rikkonainen jne.

Kyllä sen tunnistaa helposti ihan siksi sanaksi, mikä se on. Mutta siihen liittyy ihan erilaisia konnotaatioita kuin sanaan mies.

No niinpä. Se tässä mietityttääkin. Että ei pelkästään 1600-luvulla vaan vuonna 2022 Suomessa "mies" on positiivinen tai ainakin neuutraali sana, mutta sanaan "nainen" sisältyy jotain hämärää ja epäilyttävää, ehkä jopa seksuaalista kuten 1600-luvullakin. Ja sen takia sitä ei voi tytöistä käyttää. Enkä siis esitä, että pitäis alkaa käyttää. Mutta ajattelemisen aihetta antaa asetelma, jossa on hienoa olla mies, mutta hämärää olla nainen. Olisko tällä jotain yhteyttä joihinkin asioihin...?

Eikä se "mies" tässä yhteydessä sillä tavoin neutraalu ole, että sitä voitaisiin kuten "virkamiehistä" käyttää molemmista sukupuolista.

Tässä vaikuttaa se ajatus, että mies on ihminen ja nainen sukupuoli, noin niin kuin karrikoituna. Tää on se sama juttu, joka oli siinä lastenohjelmien sukupuolirooleja käsittävässä kolumnissa, siinä, joka aiheutti täällä ihan valtavasti närää. Siis molemmille sukupuolille tarkoitetuissa lastenohjelmissa suurin osa hahmoista on poikia ja sitten on se tyttö, jonka tunnistaa tytöksi ripsistä.

Jep. Ja toisaalta jos sitä yhtä pinkkiä silmäripsillä varustettua kimittävää hahmoa ei olisi, voisi kaikki hahmot ajatella sukupuolettomiksi. Siis vaikka jotkut barbababat tai koiranpennut.

Niin voisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mukavaa käyttää elävää kieltä ja humoristisia mielikuvia herattäviä sanontoja. Ei kaiken tarvitse aina olla niin virkamiesmäistä ja vakavaa.

Itse pidän neutraalimmasta tavasta kutsua lasta, no, hänen nimellään. Tämä eläväinen ja humoristinen meidän neiti-jutustelija usein turruttaa kanssakuulijat jatkuvalla puheella tuosta neidistä, jolloin ei ole enää humoristista tai eläväistä, pelkästään puuduttavaa. ja minulla on lapsi, en ole koskaan käyttänyt hänestä noita ilmaisuja.

Niiin samaa mieltä :) Ja kun se juttu vaan jatkuu ja jatkuu. Ihan voisi vaikka ilman lässytyksiäkin kertoilla kuulumisia, kuten meidän emännälle puhkesi eilen eka hammas, mutta kun se on tyyliin prinsessa koki ensimmäisen ihmeensä ja suloinen hammaskeiju ripautteli taikapölyä ja kas, kun pikkuruinen ja niin mahdottoman söpö ensimmäinen hampuli oli noussut. Kyllä me isin kanssa otettiin kuvia onnesta soikeina.

Meidän emännälle puhkesi hammas??? Emäntähän tarkoittaa jotakuinkin samaa kuin rouva tai vaimo, aika kauhea nimitys pikkulapsesta, hyi. Puistattaa suorastaan. Vaikka en itsekään välitä tuosta meidän neiti- tai prinsessa-hokemisesta niin on se nyt sentään parempi kuin emäntä...

Kotona saatan käyttää näitä, mutta en koskaan julkisesti. Itseäkin ärsyttää, jos perheen ulkopuolella tällaisia ilmaisuja käytetään. Tulee heti mielikuva kurittomasta kakarasta.

Minä kutsun kissaani herraksi ja isännäksi ja  ukkeliksi ja vaikka minkälaisilla hellittelynimillä.

Hän tuntee ne kaikki! :)