Teini kieltäytyy oikomishoidosta

Vierailija kirjoitti:

Vinksallaan olevat hampaat voivat särkeä aikuisena ja jopa kuolla pakoilleen puristuksen vuoksi.

Pelkästään "vinksallaan" olevia hampaita eli pelkästään esteettisesti vaikuttavaa ahtautta ei edes oiota julkisella, eikä se aiheuta mitää haittoja ellei henkiöä itseä häiritse ulkonäkö.

Lapsella on oikeus päättää omasta hoidostaan, jos on ikänsä ja kehitystasonsa puolesta siihen kykenevä. Tämän arvio kuuluu siis terveydenhuollon ammattilaiselle, eli tässä tapauksessa hammaslääkärille. Toki vanhempana käyttäisin keskustelua ja kevyttä motivointia oikomishoidon onnistumiseksi. Ehkä kysyisin, miksi hän kieltäytyy? Onko taustalla hammaslääkäripelko? Vai pelko kiusaamisen kohteeksi joutumisesta, jos saa näkyvät kojeet suuhun? Todella moni lapsi ja nuori saa nykyisin oikomishoitoa, eikä se aiheuta enää samalla tavalla huomiota kuin ennen. 

Nuorelle pitää kuitenkin tarjota kaikki tieto oikomishoidon perusteista, ja seurauksista mitä tapahtuu jos oikomishoidon jättää kesken nyt. Eli varaisin ajan hammaslääkärille, joka selventää asioita ja vastaa nuoren kysymyksiin.

Pakottaa hoitoon ei kuitenkaan voi, jos kyseessä ei ole hengissä pitävää hoitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lapseltasi on joka tapauksessa pakko poistattaa 4 hammasta (viisurit). Nyt se olisi liki ilmaista, myöhemmin se maksaa. Viisureita ei sitten ehkä poistettaisikaan, kun tilaa olisi valmiiksi. Kerro teinille, että hän menettää elämässään pikkuauton hinnan, jos hän ei teetä oikomista nyt lapsena vaan vasta aikuisena.

Lapsen ei anneta päättää sellaisia asioita, joita hän ei ole vielä kykenevä päättämään.

Kerrottu, ei auta. Mutta kerro sinä, miten teinin hampaat poistetaan väkisin jos hän ei suostu? Vai murretaanko hänet psyykkisesti, jotta hän suostuu tuoliin istumaan? Miten tässä toteutuu se, ettei lapsen anneta päättää, niin kuin konkreettisesti kiitos?

Meillä poistettiin useampi hammas-en muista kuinka monta. Keskustelu on käyty yhteisymmärryksessä ja lapsi ymmärtää täysin, että kaikki tämä on hänen parhaakseen. Sinä olet aikuinen, hän on lapsi. Psyykkinen murtaminen ei kuulu millään tavalla asiaan, kuulostaa kuin olisit samaa mieltä hänen kanssaan ja löysäilisit.

En todellakaan löysäile. :D Meillä ei käyty hammaslääkärissä mitään keskusteluja, teini kävi ilman minua ja sanoi, että lisää aikoja tulee postissa. Sieltä tosiaan tuli useampi aika pysyvien hampaiden poistoon, jolloin soitin hml ja aloin selvittää, mistä tässä on oikein kyse. Lapsen kanssa ei oltu juteltu poistoista, ainoastaan että jatketaan toisella tavalla, jotta saadaan tilaa, ja nykyiset raudat otetaan pois.

Eli teini sai kuvan, ettet luota hommaan. En yhtään ihmettele, miksi hän epäilee, kun sinä epäilet. 

Lapsi ei kuullut puhelua. Sinäkö et itse lähtisi selvittämään asiaa, kun tulee vaan poistoajat postissa, eikä vastaanotolla ole keskusteltu avoimesti mitä tuleman pitää?

Ihmettelen kyllä erittäin suuresti, missä kaupungissa/kunnassa hml vain tulee ilmoitusluontoisesti tuollaiset asiat. Meillä teinillä on ollut isommilla ilmoituskerroilla ollut aikuisen läsnäolopakko, niin että ollaan koko ajan kärryillä, missä vaiheessa asiassa ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä raudat ovat nyt käytössä?

Niskaveto ja alhaalla linguaalikaari, joista ollaan nyt luopumassa poistojen myötä. Pienempänä oli qh ylhäällä jonkin aikaa.

Liputan sen puolesta, että antaa hänen päättää omasta suustaan ja kehostaan, tavallaanhan häneltä oltas väkisin nyhtämässä terveitä ruumiinosia irti. Jos siihen painostetaan, niin voipii viha myöhemmin purkautua painostajiin. Noita hommia on kuitenkin mahdollista tehdä myös aikuisena jos alkaa kaduttaan liikaa, mutta voi myös olla että tulee elämään tyytyväisenä valintansa kanssa. Revittyjä hampaita ei saa takaisin.

Aina voi oikoa aikuisenakin jos nyt ei halua. Maksaa kyllä tonneja mutta ei nyt sentään auton hintaa, mopon hinta ennemmin 😀Tuossa pitää olla teinillä oma motivaatio, aikuinen ei voi pakottaa. Lainkin mukaan saa päättää itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lapseltasi on joka tapauksessa pakko poistattaa 4 hammasta (viisurit). Nyt se olisi liki ilmaista, myöhemmin se maksaa. Viisureita ei sitten ehkä poistettaisikaan, kun tilaa olisi valmiiksi. Kerro teinille, että hän menettää elämässään pikkuauton hinnan, jos hän ei teetä oikomista nyt lapsena vaan vasta aikuisena.

Lapsen ei anneta päättää sellaisia asioita, joita hän ei ole vielä kykenevä päättämään.

Kerrottu, ei auta. Mutta kerro sinä, miten teinin hampaat poistetaan väkisin jos hän ei suostu? Vai murretaanko hänet psyykkisesti, jotta hän suostuu tuoliin istumaan? Miten tässä toteutuu se, ettei lapsen anneta päättää, niin kuin konkreettisesti kiitos?

Meillä poistettiin useampi hammas-en muista kuinka monta. Keskustelu on käyty yhteisymmärryksessä ja lapsi ymmärtää täysin, että kaikki tämä on hänen parhaakseen. Sinä olet aikuinen, hän on lapsi. Psyykkinen murtaminen ei kuulu millään tavalla asiaan, kuulostaa kuin olisit samaa mieltä hänen kanssaan ja löysäilisit.

En todellakaan löysäile. :D Meillä ei käyty hammaslääkärissä mitään keskusteluja, teini kävi ilman minua ja sanoi, että lisää aikoja tulee postissa. Sieltä tosiaan tuli useampi aika pysyvien hampaiden poistoon, jolloin soitin hml ja aloin selvittää, mistä tässä on oikein kyse. Lapsen kanssa ei oltu juteltu poistoista, ainoastaan että jatketaan toisella tavalla, jotta saadaan tilaa, ja nykyiset raudat otetaan pois.

Eli teini sai kuvan, ettet luota hommaan. En yhtään ihmettele, miksi hän epäilee, kun sinä epäilet. 

Lapsi ei kuullut puhelua. Sinäkö et itse lähtisi selvittämään asiaa, kun tulee vaan poistoajat postissa, eikä vastaanotolla ole keskusteltu avoimesti mitä tuleman pitää?

Ihmettelen kyllä erittäin suuresti, missä kaupungissa/kunnassa hml vain tulee ilmoitusluontoisesti tuollaiset asiat. Meillä teinillä on ollut isommilla ilmoituskerroilla ollut aikuisen läsnäolopakko, niin että ollaan koko ajan kärryillä, missä vaiheessa asiassa ollaan.

Täällä ei ole. Olen ollut aina isommilla käynneillä mukana, mutta nyt olin hengitystieoireinen, ja silloin ei voi mennä eikä kukaan muukaan aikuinen päässyt. Olisin siirtänyt aikaa, jos olisin tiennyt että hoitosuunnitelma tehdään uudelleen.

Laita 13-vuotias kirjoittamaan paperille ajatuksensa ihan -viivoilla miksi ei halua hoidattaa hampaitaan. Sekä positiiviset, että negatiiviset asiat.  Silloin hän joutuu itsekin pohtimaan asian kunnolla.

Laita itse samalla tavalla asiat paperille ja sitten vertaatte/juttelett niistä.

13-vuotias on vielä lapsi, eikä kypsä päättämään asioistaan, olkootkin vaikka hammaslääkäri kyseessä. 

Voit myös vaatia konsultaatioajan lääkärin kanssa niin, että siellä on 13-vuotias mukana ja kuulee mitä seuraa, jollei hampaita hoideta nyt. Myös ihan konkreettiset hinnat kannattaa kertoa, siis se minkä verran joutuu hampaiden oikomisesta poistoineen itse maksamaan aikuisena, jolle niitä nyt hoidata.

Sen verran kypsä kuitenkin, että varmasti ymmärtää jos hampaat myöhemmin itse maksettavina tulevat maksamaan esim. 2000-3000 euroa. Oikomista kun ei aikuisiällä enää tehdä julkisella. Ja tosi harvassa paikassa proteettistakaan hoitoa, jos sitä tarvis myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kanssa lapsena hampaat ihan oudosti ja jouduin alottaa oikomishoidot. En olis halunnut, mutta on se ihanaa kun ei tarvi peitellä vanhempana hymyä. Itelle toimi kun äiti anto mulle välillä tarroja kun olin pitänyt öisin, mutta ei varmaan toimi 13-vuotiaalle, joten jotain vastaavaa.

Poistettiinko sulta siis rautahampaita, miten sait itsesi tsempattua siihen? Voisin kertoa omalle teinille kokemuksia. Minkään rautojen tai kojeiden pitoa hän ei ole tyrmännyt, vaan käyttänyt niitä aina, vaikka joskus ollut inhottavia. Ei ole tarvinnut lahjoa tarroilla.

Multa poistettiin vaan yksi hammas, muut oli oudosti vinksallaan. Jouduin pitämään aika pitkään öisin sellasta muovista muottia suussa, mutta siihen tottuu tosi nopeasti.

Mua ekaksikin varotettiin siitä, että vääränlainen purenta saa koko naaman näyttämään hassulta, kun leuka on ihan oudosti. En hirveesti muista mitä aattelin, kai se oli suurimmaksi osaksi sitä, että en halunnut myöhemmin katua väärää päätöstä. Parempi mahdollisimman pian kaikki korjaushoidot yms. ohi kuin vasta myöhemmin kun käy vaikeemmaksi ja kivuliaammaksi. Sori, en osaa oikeen auttaa kun en hirveesti muista mitä mulla pyöri päässä sillon..

Mulla oli aikanaan hampaat todella pahasti vinossa ja jokseenkin jokaisenlaista oikomislaitetta käytössä. En teini-iässä erityisen ahkerasti tykännyt niitä käyttää, mutta hammaslääkärini olikin ovela. Sanoi, että jos ei tilanne parane, niin sitten pitää poistaa pari hammasta. Sen verran järjissäni olin, että aloin käyttämään niitä tilaa tekemään tarkoitettuja härpäkkeitä ahkerasti ja hampaat saatiin hyvään järjestykseen.

On siis vaikea nähdä, että hampaiden poisto olisi muuta kuin joko lääkäriltä laiska vaihtoehto tai sitten teini ei ole riittävän sitoutunut tekemään omaa osuuttaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa oudolta suunnitelmalta. Ei oikomishoidossa poisteta tuossa iässä yleensä mitään. Aikuisena aloitetut hoidot on eri juttu, silloinkin joudutaan yleensä poistamaan 1 tai 2 hammasta korkeintaan jos jotain pitää poistaa.

Hankkisin toisen mielipiteen.

Multa poistettiin 9-17-vuotiaana oikomishoitoa tehdessä ylhäältä molemmat kolmoset ja alaetuhampaista yksi. Muistaakseni tuo tehtiin 12-vuotiaana, kun laitettiin kiinteät raudat pariksi vuodeksi.

Kieltämättä tuo 4-6 kuulostaa tosi isolta määrältä, mullakin oli tosi vinot hampaat (ja on edelleen oikomisesta huolimatta) ja silti otettiin "vaan" 3 pois.

Minull oijottiin hampaita 9-13v ikävuodet. Sitten väsyin ja jätin teinin uhmalla kaikki kesken.

Menin viisastuttuani 16v uudelleen kun hampaiden sekainen ulkonäkö häiritsi. Samalla selvisi miksi hoito oli ollut niin tuskaa ja toimimatonta: hampaita olisi alunperinkin pitänyt poistaa. No sitten otettiin 4 hammasta pois ja oijottiin vajaa vuosi perään. Nyt on ollut suora hymy jo vuosikausia.

Ainoa harmi oli että 16veenä hoito maksoi paljon, mutta kannatti silti.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oikeus päättää omasta hoidostaan, jos on ikänsä ja kehitystasonsa puolesta siihen kykenevä. Tämän arvio kuuluu siis terveydenhuollon ammattilaiselle, eli tässä tapauksessa hammaslääkärille. Toki vanhempana käyttäisin keskustelua ja kevyttä motivointia oikomishoidon onnistumiseksi. Ehkä kysyisin, miksi hän kieltäytyy? Onko taustalla hammaslääkäripelko? Vai pelko kiusaamisen kohteeksi joutumisesta, jos saa näkyvät kojeet suuhun? Todella moni lapsi ja nuori saa nykyisin oikomishoitoa, eikä se aiheuta enää samalla tavalla huomiota kuin ennen. 

Nuorelle pitää kuitenkin tarjota kaikki tieto oikomishoidon perusteista, ja seurauksista mitä tapahtuu jos oikomishoidon jättää kesken nyt. Eli varaisin ajan hammaslääkärille, joka selventää asioita ja vastaa nuoren kysymyksiin.

Pakottaa hoitoon ei kuitenkaan voi, jos kyseessä ei ole hengissä pitävää hoitoa. 

Teini ei halua, että hänestä poistetaan "osia". Hampaat eivät ole aiheuttaneet hänelle haittaa, ei ole kiusattu eikä ole syömisen kanssa ongelmia, eivätkä näytä silmiinpistävän erikoisilta. Hän kokee, ettei ole syytä poistaa mitään. Lisäksi hän ahdistaa monet poistokäynnit, kitalaen puudutukset ja koko prosessin aiheuttamat kivut. Nyt kun hän on kivuton. On suostunut aina pitämään kojeita vaikka ne näkyvätkin, eikä niistä ole kiusattu, eli kojeiden pidosta ei ole nyt kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Laita 13-vuotias kirjoittamaan paperille ajatuksensa ihan -viivoilla miksi ei halua hoidattaa hampaitaan. Sekä positiiviset, että negatiiviset asiat.  Silloin hän joutuu itsekin pohtimaan asian kunnolla.

Laita itse samalla tavalla asiat paperille ja sitten vertaatte/juttelett niistä.

13-vuotias on vielä lapsi, eikä kypsä päättämään asioistaan, olkootkin vaikka hammaslääkäri kyseessä. 

Voit myös vaatia konsultaatioajan lääkärin kanssa niin, että siellä on 13-vuotias mukana ja kuulee mitä seuraa, jollei hampaita hoideta nyt. Myös ihan konkreettiset hinnat kannattaa kertoa, siis se minkä verran joutuu hampaiden oikomisesta poistoineen itse maksamaan aikuisena, jolle niitä nyt hoidata.

Sen verran kypsä kuitenkin, että varmasti ymmärtää jos hampaat myöhemmin itse maksettavina tulevat maksamaan esim. 2000-3000 euroa. Oikomista kun ei aikuisiällä enää tehdä julkisella. Ja tosi harvassa paikassa proteettistakaan hoitoa, jos sitä tarvis myöhemmin.

Edelleenkään, en uhkaile tuolla "joudut itse maksamaan". Kyllä me avustetaan lapsiamme aikuisinakin kun on kerran varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimmillaan tuollainen pakottaminen ja julma kohtelu sitten jättää niin hirveät traumat, että ei uskalla mennä aikuisenakaan hammaslääkäriin tai lääkäriin, vaikka vaivojakin olisi. Tällainen pakottaminen jättää varmasti myös jälkensä lapsen ja vanhemman suhteeseenkin eli luottamus häviää, lapsi ajattelee, että vanhempi ei kunnioita ja kohtelee huonosti jne. Kyllä jo tuon ikäisellä pitää olla oikeus sanoa mielipiteensä omasta hoidostaan ja päättääkin omasta hoidostaan ja se tulee huomioida. Pitää myös muistaa, että jos lapsi olisi jo 18 ei kukaan tuohon olisi pakottamassa. En nyt jaksa kertoa tarkemmin, mutta itselläni on samankaltaisia kokemuksia ja seurauksena juurikin tuo alussa kertomani.

Tämä kuulostaa jo pelottelulta. Aikuinen on aina katsomassa ja kuuntelemassa hoidon alussa (ja osittain hoidon aikana) miten hampaiden oikomishoito etenee. Ja se kyllä selvitettiin ihan niin selkokielellä, että ei mulle jääny mitään "traumoja" tai spekulointeja eikä lapselle myöskään.

En joutunut itse oikomishoitoihin, mutta muuten kyllä pakotettiin hammaslääkäriin ja lääkärinkin tutkimuksiin, eikä edes kerrottu mitä tehdään ja miksi. Viimeiset kokemukseni lääkärin tutkimuksista on 12-vuotiaana, jonne todella vihainen ja tyly kouluterveydenhoitaja ja samanlainen koululääkäriltä pakottivat. En muista, mitä epäiltiin tai kerrottiinko sitä edes. En hakeutunut itse tuolle vastaanotolle, mutta jotenkin sinne jouduin. Ja noissa tutkimuksissa sairaalassa kohtelu oli sellaista, että päätin, että en enää koskaan mene lääkäriin. Mitään ei sitten tietenkään löytynyt, enkä uskaltanut pyytää lopettamaan, vaikka en olisi halunnut tutkimuksia ja tuntui pahalta. Hammaslääkärin tarkastukseen varasin toki itse ajan kun olin 16 tai 17. Se kuitenkin oli suuri virhe ja vielä pahempi kokemus kun lapsuuden hammaslääkärikokemukset. Jouduin johonkin neuvontaan,jossa yritettiin näyttää, miten hampaita harjataan tai huolletaan oikein. Siellä sitten joku vihainen hammaslääkäri hankalia hammaslangalla hampaani verille ja haukkui. Sattui hirveästi ja varmasti hammaslääkäri näki sen, mutta jatkoi vain. Tuo olikin sitten viimeinen käyntini hammaslääkärillä. Toki on vaivoja, mutta en vain uskalla mennä hammaslääkärille. Olen kyllä ajatellut varaamani aikaa samalle yksityiselle, jolla hammaslääkäripelkoinen isänikin käy ja jota isäni on kehunut, mutta isä on kieltänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oikeus päättää omasta hoidostaan, jos on ikänsä ja kehitystasonsa puolesta siihen kykenevä. Tämän arvio kuuluu siis terveydenhuollon ammattilaiselle, eli tässä tapauksessa hammaslääkärille. Toki vanhempana käyttäisin keskustelua ja kevyttä motivointia oikomishoidon onnistumiseksi. Ehkä kysyisin, miksi hän kieltäytyy? Onko taustalla hammaslääkäripelko? Vai pelko kiusaamisen kohteeksi joutumisesta, jos saa näkyvät kojeet suuhun? Todella moni lapsi ja nuori saa nykyisin oikomishoitoa, eikä se aiheuta enää samalla tavalla huomiota kuin ennen. 

Nuorelle pitää kuitenkin tarjota kaikki tieto oikomishoidon perusteista, ja seurauksista mitä tapahtuu jos oikomishoidon jättää kesken nyt. Eli varaisin ajan hammaslääkärille, joka selventää asioita ja vastaa nuoren kysymyksiin.

Pakottaa hoitoon ei kuitenkaan voi, jos kyseessä ei ole hengissä pitävää hoitoa. 

Teini ei halua, että hänestä poistetaan "osia". Hampaat eivät ole aiheuttaneet hänelle haittaa, ei ole kiusattu eikä ole syömisen kanssa ongelmia, eivätkä näytä silmiinpistävän erikoisilta. Hän kokee, ettei ole syytä poistaa mitään. Lisäksi hän ahdistaa monet poistokäynnit, kitalaen puudutukset ja koko prosessin aiheuttamat kivut. Nyt kun hän on kivuton. On suostunut aina pitämään kojeita vaikka ne näkyvätkin, eikä niistä ole kiusattu, eli kojeiden pidosta ei ole nyt kysymys.

Vaikuttaa että hänellä on hyvät perusteet kantaansa, ja toivon, että saa tehdä niin kuin hänestä parhaalta tuntuu.

Kannattaa selvittää tarkkaan niin hoidon edut ja haitat.

Meidän lapsi oli 15 vuotta purennan seurannassa. Aina käynnillä todettiin, että seurataan vielä, mihin kehittyy. Viimeisellä käynnillä ennen täysi-ikäisyyttä erikoishammaslääkäri sanoi, ettei hän katso oikomishoidosta olevat tarpeeksi hyötyä sen haittoihin nähden. Sanoi, että jos jossain vaiheessa (leuan mahdollisesti vielä kasvaessa) tulee ongelmia, mistä on käytännön haittaa, niin silloin voi harkita uudestaan mahdollista oikomishoitoa. Hänen mukaansa oikomishoidossa olisi pitänyt esimerkiksi katkaista leukaluu molemmin puolin ja lopullinen tulos olisi tuonut vain pienen hyödyn nykyiseen tilanteeseen, ettei hänen mielestään ole tarpeen tehdä niin massiivisia (ja kivuliaita) operaatioita nykyisessä tilanteessa. Lisäksi oli sitä mieltä, ettei hoidon tulos ole välttämättä pysyvä, vaan se voi palautua entiseen suuntaan hoidon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oikeus päättää omasta hoidostaan, jos on ikänsä ja kehitystasonsa puolesta siihen kykenevä. Tämän arvio kuuluu siis terveydenhuollon ammattilaiselle, eli tässä tapauksessa hammaslääkärille. Toki vanhempana käyttäisin keskustelua ja kevyttä motivointia oikomishoidon onnistumiseksi. Ehkä kysyisin, miksi hän kieltäytyy? Onko taustalla hammaslääkäripelko? Vai pelko kiusaamisen kohteeksi joutumisesta, jos saa näkyvät kojeet suuhun? Todella moni lapsi ja nuori saa nykyisin oikomishoitoa, eikä se aiheuta enää samalla tavalla huomiota kuin ennen. 

Nuorelle pitää kuitenkin tarjota kaikki tieto oikomishoidon perusteista, ja seurauksista mitä tapahtuu jos oikomishoidon jättää kesken nyt. Eli varaisin ajan hammaslääkärille, joka selventää asioita ja vastaa nuoren kysymyksiin.

Pakottaa hoitoon ei kuitenkaan voi, jos kyseessä ei ole hengissä pitävää hoitoa. 

Teini ei halua, että hänestä poistetaan "osia". Hampaat eivät ole aiheuttaneet hänelle haittaa, ei ole kiusattu eikä ole syömisen kanssa ongelmia, eivätkä näytä silmiinpistävän erikoisilta. Hän kokee, ettei ole syytä poistaa mitään. Lisäksi hän ahdistaa monet poistokäynnit, kitalaen puudutukset ja koko prosessin aiheuttamat kivut. Nyt kun hän on kivuton. On suostunut aina pitämään kojeita vaikka ne näkyvätkin, eikä niistä ole kiusattu, eli kojeiden pidosta ei ole nyt kysymys.

Mitä ikinä teettekään, niin suosittelen, että jos hampaita poistetaan niin menkää kirurgiseen hampaanpoistoon. Se on todella hyvä toimenpide verrattuna perinteiseen poistoon! Kirurginen poisto kestää noin 3-5 sekuntia per hammas. Naps vaan, vähän kuin porkkanan nosto mullasta! Ihan eri juttu kuin perus hammaslääkärin ähisten vääntämä...koettu sekin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikanaan hampaat todella pahasti vinossa ja jokseenkin jokaisenlaista oikomislaitetta käytössä. En teini-iässä erityisen ahkerasti tykännyt niitä käyttää, mutta hammaslääkärini olikin ovela. Sanoi, että jos ei tilanne parane, niin sitten pitää poistaa pari hammasta. Sen verran järjissäni olin, että aloin käyttämään niitä tilaa tekemään tarkoitettuja härpäkkeitä ahkerasti ja hampaat saatiin hyvään järjestykseen.

On siis vaikea nähdä, että hampaiden poisto olisi muuta kuin joko lääkäriltä laiska vaihtoehto tai sitten teini ei ole riittävän sitoutunut tekemään omaa osuuttaan. 

Teini on pitänyt todella tunnollisesti yövetoa ja antanut asentaa suuhunsa viritelmiä, vaikka ne ovat olleet ikäviä. Että sitoutumisen puutteesta ei voi moittia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimmillaan tuollainen pakottaminen ja julma kohtelu sitten jättää niin hirveät traumat, että ei uskalla mennä aikuisenakaan hammaslääkäriin tai lääkäriin, vaikka vaivojakin olisi. Tällainen pakottaminen jättää varmasti myös jälkensä lapsen ja vanhemman suhteeseenkin eli luottamus häviää, lapsi ajattelee, että vanhempi ei kunnioita ja kohtelee huonosti jne. Kyllä jo tuon ikäisellä pitää olla oikeus sanoa mielipiteensä omasta hoidostaan ja päättääkin omasta hoidostaan ja se tulee huomioida. Pitää myös muistaa, että jos lapsi olisi jo 18 ei kukaan tuohon olisi pakottamassa. En nyt jaksa kertoa tarkemmin, mutta itselläni on samankaltaisia kokemuksia ja seurauksena juurikin tuo alussa kertomani.

Tämä kuulostaa jo pelottelulta. Aikuinen on aina katsomassa ja kuuntelemassa hoidon alussa (ja osittain hoidon aikana) miten hampaiden oikomishoito etenee. Ja se kyllä selvitettiin ihan niin selkokielellä, että ei mulle jääny mitään "traumoja" tai spekulointeja eikä lapselle myöskään.

En joutunut itse oikomishoitoihin, mutta muuten kyllä pakotettiin hammaslääkäriin ja lääkärinkin tutkimuksiin, eikä edes kerrottu mitä tehdään ja miksi. Viimeiset kokemukseni lääkärin tutkimuksista on 12-vuotiaana, jonne todella vihainen ja tyly kouluterveydenhoitaja ja samanlainen koululääkäriltä pakottivat. En muista, mitä epäiltiin tai kerrottiinko sitä edes. En hakeutunut itse tuolle vastaanotolle, mutta jotenkin sinne jouduin. Ja noissa tutkimuksissa sairaalassa kohtelu oli sellaista, että päätin, että en enää koskaan mene lääkäriin. Mitään ei sitten tietenkään löytynyt, enkä uskaltanut pyytää lopettamaan, vaikka en olisi halunnut tutkimuksia ja tuntui pahalta. Hammaslääkärin tarkastukseen varasin toki itse ajan kun olin 16 tai 17. Se kuitenkin oli suuri virhe ja vielä pahempi kokemus kun lapsuuden hammaslääkärikokemukset. Jouduin johonkin neuvontaan,jossa yritettiin näyttää, miten hampaita harjataan tai huolletaan oikein. Siellä sitten joku vihainen hammaslääkäri hankalia hammaslangalla hampaani verille ja haukkui. Sattui hirveästi ja varmasti hammaslääkäri näki sen, mutta jatkoi vain. Tuo olikin sitten viimeinen käyntini hammaslääkärillä. Toki on vaivoja, mutta en vain uskalla mennä hammaslääkärille. Olen kyllä ajatellut varaamani aikaa samalle yksityiselle, jolla hammaslääkäripelkoinen isänikin käy ja jota isäni on kehunut, mutta isä on kieltänyt.

Samalla kuitenkin ne oikeat vaivani eli ilmiselvä autismikirjon häiriö ja suolistosairaus ovat jääneet diagnosoimatta. Suolistosairautta en välttämättä lapsena vielä sairastanut, mutta Asperger kyllä synnynnäistä on. Toisaalta mietin myös sitä, helpottuisiko elämäni mitenkään, vaikka olisikin autismikirjon häiriön, ahdistuksen. laktoosi-intoleranssin/keliakian/ibs diagnoosit. Noihin oireeni viittaavat. Kun hoitona noissa suolistovaivoissa on muutenkin ruokavalio niin sitä pystyy kyllä ilman virallista diagnoosiakin noudattamaan. Kysynnys lääkäriin menemiseen on siis erittäin korkea.