Mitä on henkinen pettäminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.

En ihan ymmärrä, miksi ihastumisista pitäisi keskustella. On parempi pitää sellaiset tunteet omana tietona ja antaa niiden mennä ohi. Miksi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä turhan takia?

Eli perustuuko parisuhde mielestäsi aina pieneen valehteluun, kun ei kerro niin kaikki on hyvin? 

Haluaisitko itse olla tuollaisen kohteena? 

Kaikkee ei todellakaan tarvitse kertoa edes parisuhteessa. Jotkut ihastuvat toisiin ihmisiin useasti vuodessa, muttei se johda mihinkään. Jos kaiken kertoo on itse syypää toisen pahaanoloon, kun sen voi välttääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.

En ihan ymmärrä, miksi ihastumisista pitäisi keskustella. On parempi pitää sellaiset tunteet omana tietona ja antaa niiden mennä ohi. Miksi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä turhan takia?

Eli perustuuko parisuhde mielestäsi aina pieneen valehteluun, kun ei kerro niin kaikki on hyvin? 

Haluaisitko itse olla tuollaisen kohteena? 

Sivusta. Minusta tuo on kontrollifriikkeyttä, mikä ei ole ihan tervettä. Yritä vähän höllätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.

En ihan ymmärrä, miksi ihastumisista pitäisi keskustella. On parempi pitää sellaiset tunteet omana tietona ja antaa niiden mennä ohi. Miksi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä turhan takia?

Eli perustuuko parisuhde mielestäsi aina pieneen valehteluun, kun ei kerro niin kaikki on hyvin? 

Haluaisitko itse olla tuollaisen kohteena? 

Sivusta. Minusta tuo on kontrollifriikkeyttä, mikä ei ole ihan tervettä. Yritä vähän höllätä.

Pakko puuttua sivusta, että ei todellakaan ole mitään kontrollifriikkiyttä toi?!. Mieti vähän minkälaista ihmis- ja maailmankuvaa oikein levität.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.

En ihan ymmärrä, miksi ihastumisista pitäisi keskustella. On parempi pitää sellaiset tunteet omana tietona ja antaa niiden mennä ohi. Miksi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä turhan takia?

Eli perustuuko parisuhde mielestäsi aina pieneen valehteluun, kun ei kerro niin kaikki on hyvin? 

Haluaisitko itse olla tuollaisen kohteena? 

Sivusta. Minusta tuo on kontrollifriikkeyttä, mikä ei ole ihan tervettä. Yritä vähän höllätä.

Pakko puuttua sivusta, että ei todellakaan ole mitään kontrollifriikkiyttä toi?!. Mieti vähän minkälaista ihmis- ja maailmankuvaa oikein levität.

-eri

Kyllä on. Kontrollifriikin läheisenä on hankalaa. He ovat aina olevinaan oikeassa jyräten muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.

En ihan ymmärrä, miksi ihastumisista pitäisi keskustella. On parempi pitää sellaiset tunteet omana tietona ja antaa niiden mennä ohi. Miksi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä turhan takia?

Eli perustuuko parisuhde mielestäsi aina pieneen valehteluun, kun ei kerro niin kaikki on hyvin? 

Haluaisitko itse olla tuollaisen kohteena? 

Sivusta. Minusta tuo on kontrollifriikkeyttä, mikä ei ole ihan tervettä. Yritä vähän höllätä.

Pakko puuttua sivusta, että ei todellakaan ole mitään kontrollifriikkiyttä toi?!. Mieti vähän minkälaista ihmis- ja maailmankuvaa oikein levität.

-eri

Kyllä on. Kontrollifriikin läheisenä on hankalaa. He ovat aina olevinaan oikeassa jyräten muut.

Arvoista ei puhuminen ei ole kontrollifriikkeyttä. Vaan tietenkin haluaa tietää rehellisesti mitä toinen ajattelee ja miten hän elämänsä elää. Asiat voi sanoa, jotta toinen tietää millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä. 

Ethän sä voi olla suhteessa jos et ole rehellinen itsellesi tai sille kumppanillesi. Jos tämä ei onnistu heti alkuun, niin miksi jatkaa minkäänlaista suhdetta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun fyysisesti on sängyssä vaimon kanssa mutta kun pistää silmät kiinni, niin henkisesti siinä on naapurin Saara.

Minusta parisuhteessakin ihmisellä saa olla omat ajatuksensa. Teot ratkaisevat, ei ajatukset.

Mutta jos ajatukset ovat sellaisia joista kumppani loukkaantuisi jos tietäisi, niin miksi olla sen kumppanin kanssa sitten? Rehellinen pitää olla, haluatko itse olla suhteessa jossa toinen on mukana vain puoliksi? Tai vaikka ihan eri motiiveilla kuin uskot hänen olevan?

Pitkässä parisuhteessa ehtii tulla ja mennä monenlaisia ajatuksia. Eipä taida kenelläkään olla 100% ajatuksista sellaisia ettei missään tilanteessa loukkaisi. Ainakaan minä en vaadi kumppaniltani ajatusten täydellisyyttä, kun en pysty siihen itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.

En ihan ymmärrä, miksi ihastumisista pitäisi keskustella. On parempi pitää sellaiset tunteet omana tietona ja antaa niiden mennä ohi. Miksi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä turhan takia?

Eli perustuuko parisuhde mielestäsi aina pieneen valehteluun, kun ei kerro niin kaikki on hyvin? 

Haluaisitko itse olla tuollaisen kohteena? 

Jos minun mieheni pitäisi vaikka työkaveriaan viehättävänä ja olisi pikkuisen ihastunutkin, en välttämättä haluaisi tietää sitä. Ihan oikeasti olen tätä mieltä. Pahoittaisin mieleni ja alkaisin pohtia omaa viehättävyyttäni. Saattaisin jopa miettiä, halusiko mies loukata minua kertomalla.

Olennaista on se, miten mies toimii noiden tunteidensa kanssa: käsitteleekö tunteet omassa mielessään vai aloittaako salasuhteen.

Ymmärrän sen, että täällä keskustellaan pettämisen rajoista. Ajatukset ja tunteet eivät kuitenkaan ole pettämistä. Eikä ole valehtelua, jos jättää kertomatta niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.

En ihan ymmärrä, miksi ihastumisista pitäisi keskustella. On parempi pitää sellaiset tunteet omana tietona ja antaa niiden mennä ohi. Miksi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä turhan takia?

Eli perustuuko parisuhde mielestäsi aina pieneen valehteluun, kun ei kerro niin kaikki on hyvin? 

Haluaisitko itse olla tuollaisen kohteena? 

Sivusta. Minusta tuo on kontrollifriikkeyttä, mikä ei ole ihan tervettä. Yritä vähän höllätä.

Pakko puuttua sivusta, että ei todellakaan ole mitään kontrollifriikkiyttä toi?!. Mieti vähän minkälaista ihmis- ja maailmankuvaa oikein levität.

-eri

Kyllä on. Kontrollifriikin läheisenä on hankalaa. He ovat aina olevinaan oikeassa jyräten muut.

Arvoista ei puhuminen ei ole kontrollifriikkeyttä. Vaan tietenkin haluaa tietää rehellisesti mitä toinen ajattelee ja miten hän elämänsä elää. Asiat voi sanoa, jotta toinen tietää millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä. 

Ethän sä voi olla suhteessa jos et ole rehellinen itsellesi tai sille kumppanillesi. Jos tämä ei onnistu heti alkuun, niin miksi jatkaa minkäänlaista suhdetta? 

Minulla ainakaan ei ole tarvetta eikä aikaakaan kuulla kaikkia kumppanin rehellisiä ajatuksia. Jos ihastuu naapurin Saaraan niin en siitä häntä syytä, mutta ei minun tarvitse kuulla raportteja siitä kuinka ajatukset harhailevat Saaraan. Ihastuneena ajatukset nyt vain harhailevat ihastuksen kohteeseen usein, eikä sille yleensä mitään voi. Pitkässä parisuhteessa ihastuksia tulee ja menee tahdosta riippumatta, ja jos niihin ei liity tekoja niin kumppanillani ei ole velvollisuutta minulle niistä raportoida.

Vierailija kirjoitti:

Minusta "henkinen pettäminen" on kaikkea sellaista toimintaa, joka on suhteessa sovittujen pelisääntöjen vastaista. Esimerkiksi suhteen ulkopuoliselle ihastukselle viestittely salaa ja kahvilla käyminen jonkun toisen kanssa salaillen.

Jos asia täytyy salata kumppanilta, aletaan olla jo vahvasti pettämisen puolella.

Olen pitkälti samoilla linjoilla kanssasi. Kuitenkin kuvaamasi toiminta on pikemminkin "rajoja rikkovaa, toisen selänä tapahtuvaa epärehellistä toimintaa". Epämiellyttävää? Kyllä. Väärin? Kyllä. Loukkaavaa? Kyllä. Pettämistä? En tiedä.

Edelleenkin pidän "henkisen pettämisen" käsitettä todella epämääräisenä ja kummallisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.

En ihan ymmärrä, miksi ihastumisista pitäisi keskustella. On parempi pitää sellaiset tunteet omana tietona ja antaa niiden mennä ohi. Miksi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä turhan takia?

Eli perustuuko parisuhde mielestäsi aina pieneen valehteluun, kun ei kerro niin kaikki on hyvin? 

Haluaisitko itse olla tuollaisen kohteena? 

Jos minun mieheni pitäisi vaikka työkaveriaan viehättävänä ja olisi pikkuisen ihastunutkin, en välttämättä haluaisi tietää sitä. Ihan oikeasti olen tätä mieltä. Pahoittaisin mieleni ja alkaisin pohtia omaa viehättävyyttäni. Saattaisin jopa miettiä, halusiko mies loukata minua kertomalla.

Olennaista on se, miten mies toimii noiden tunteidensa kanssa: käsitteleekö tunteet omassa mielessään vai aloittaako salasuhteen.

Ymmärrän sen, että täällä keskustellaan pettämisen rajoista. Ajatukset ja tunteet eivät kuitenkaan ole pettämistä. Eikä ole valehtelua, jos jättää kertomatta niistä.

Samaa mieltä. Minullekin tulisi epävarma olo itsestäni ja suhteestamme ja kenties pohtisin, oliko miehellä tarkoituskin tehdä minulle sellainen olo, kun meni sellaista minulle kertomaan.

Vierailija kirjoitti:

Ootko asperger vai 15v

Ootko sinä tyhmä vai muuten yksinkertainen?

Henkinen pettäminen on myös pettämistä, tosin siihen ei sisälly fyysistä kontaktia. Toiseen rakastuu, ajattelee tätä, ottaa yhteyttä, viestittelee, jakaa kaikki asiat ja ajatuksensa. On parisuhteessa toisen kanssa, mutta se ei ole vielä mennyt fyysiseksi. Ja siitähän ei sitten olekaan enää pitkä matka.

Luottohenkilö silloin on joku ihan muu kuin puoliso. On vaan siinä suhteessa jonkun muun esim. Rahan materian maineen tali eli ihan muun kuin sen ihmisen kanssa omien asioden ja toisen asioiden jakamisen takia. Ei ole luottamusta.

Toinen henkinen pettäminen on, että henkilö brakaa henkisesti. Kaputt.

Vierailija kirjoitti:

Luottohenkilö silloin on joku ihan muu kuin puoliso. On vaan siinä suhteessa jonkun muun esim. Rahan materian maineen tali eli ihan muun kuin sen ihmisen kanssa omien asioden ja toisen asioiden jakamisen takia. Ei ole luottamusta.

Toinen henkinen pettäminen on, että henkilö brakaa henkisesti. Kaputt.

Kyllä ihmisellä saa olla avioliiton ulkopuolisia ystäviä, vaikka olisikin naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottohenkilö silloin on joku ihan muu kuin puoliso. On vaan siinä suhteessa jonkun muun esim. Rahan materian maineen tali eli ihan muun kuin sen ihmisen kanssa omien asioden ja toisen asioiden jakamisen takia. Ei ole luottamusta.

Toinen henkinen pettäminen on, että henkilö brakaa henkisesti. Kaputt.

Kyllä ihmisellä saa olla avioliiton ulkopuolisia ystäviä, vaikka olisikin naimisissa.

Se on ihan eri asia, haloo. Näsäviisasteletko vai oikeastiko luulet, että se että puoliso on luottohenkilö nro.1 poissulkee ystävyyssuhteet??

-eri

Ihanko oikeasti te jotkut kerrotte puolisollenne kaiken? Ihailette naapurin miehen pyllyä - tunnustatte puolisollenne "yhyy petin sua henkisesti!"

Matka ajatuksista sanoihin on pitkä, todella pitkä. Ihmisen täytyy olla jotenkin kieroutunut, jos ei osaa erottaa näitä toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.

En ihan ymmärrä, miksi ihastumisista pitäisi keskustella. On parempi pitää sellaiset tunteet omana tietona ja antaa niiden mennä ohi. Miksi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä turhan takia?

Eli perustuuko parisuhde mielestäsi aina pieneen valehteluun, kun ei kerro niin kaikki on hyvin? 

Haluaisitko itse olla tuollaisen kohteena? 

Jos minun mieheni pitäisi vaikka työkaveriaan viehättävänä ja olisi pikkuisen ihastunutkin, en välttämättä haluaisi tietää sitä. Ihan oikeasti olen tätä mieltä. Pahoittaisin mieleni ja alkaisin pohtia omaa viehättävyyttäni. Saattaisin jopa miettiä, halusiko mies loukata minua kertomalla.

Olennaista on se, miten mies toimii noiden tunteidensa kanssa: käsitteleekö tunteet omassa mielessään vai aloittaako salasuhteen.

Ymmärrän sen, että täällä keskustellaan pettämisen rajoista. Ajatukset ja tunteet eivät kuitenkaan ole pettämistä. Eikä ole valehtelua, jos jättää kertomatta niistä.

Ajatuksissa ja tunteissa ja siinä, miten niiden kanssa toimii, on eroja. Oman kumppanin kanssa ajatellaan, että jos niitä tunteita ja ajatuksia lähtee tietoisesti ruokkimaan (eli jatkuvasti ajattelee ja fantasioi ym.kohteesta) ollaan jo teon puolella eli ruokitaan asiaa. Henkistä pettämistä. Vrt.esim ahdistus ja katastrofiajattelu. Ihan yleisesti neuvotaan heti katkaisemaan ajatusten kehä, mikä ruokkii ahdistusta, ja kääntämään ajatukset muualle. Emotionaalisesti ja henkisesti uskollisissa toimitaan samoin mahdollisen ihastumisen tunteen ja siihen liittyvien ajatusten kanssa. Katkaistaan niiltä siivet ja suunnataan huomio ihan muihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.

En ihan ymmärrä, miksi ihastumisista pitäisi keskustella. On parempi pitää sellaiset tunteet omana tietona ja antaa niiden mennä ohi. Miksi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä turhan takia?

Eli perustuuko parisuhde mielestäsi aina pieneen valehteluun, kun ei kerro niin kaikki on hyvin? 

Haluaisitko itse olla tuollaisen kohteena? 

Sivusta. Minusta tuo on kontrollifriikkeyttä, mikä ei ole ihan tervettä. Yritä vähän höllätä.

Pakko puuttua sivusta, että ei todellakaan ole mitään kontrollifriikkiyttä toi?!. Mieti vähän minkälaista ihmis- ja maailmankuvaa oikein levität.

-eri

Kyllä on. Kontrollifriikin läheisenä on hankalaa. He ovat aina olevinaan oikeassa jyräten muut.

Arvoista ei puhuminen ei ole kontrollifriikkeyttä. Vaan tietenkin haluaa tietää rehellisesti mitä toinen ajattelee ja miten hän elämänsä elää. Asiat voi sanoa, jotta toinen tietää millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä. 

Ethän sä voi olla suhteessa jos et ole rehellinen itsellesi tai sille kumppanillesi. Jos tämä ei onnistu heti alkuun, niin miksi jatkaa minkäänlaista suhdetta? 

Minulla ainakaan ei ole tarvetta eikä aikaakaan kuulla kaikkia kumppanin rehellisiä ajatuksia. Jos ihastuu naapurin Saaraan niin en siitä häntä syytä, mutta ei minun tarvitse kuulla raportteja siitä kuinka ajatukset harhailevat Saaraan. Ihastuneena ajatukset nyt vain harhailevat ihastuksen kohteeseen usein, eikä sille yleensä mitään voi. Pitkässä parisuhteessa ihastuksia tulee ja menee tahdosta riippumatta, ja jos niihin ei liity tekoja niin kumppanillani ei ole velvollisuutta minulle niistä raportoida.

Jos minun puolisoni raportoisi minulle jatkuvasti ihastuksistaan ja fantasioistaan, saattaisin pitää sitä jopa jonkin tason henkisenä väkivaltana. Mikäli hän kokisi syyllisyyttä tuntemuksistaan, kehottaisin häntä menemään terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.

En ihan ymmärrä, miksi ihastumisista pitäisi keskustella. On parempi pitää sellaiset tunteet omana tietona ja antaa niiden mennä ohi. Miksi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä turhan takia?

Eli perustuuko parisuhde mielestäsi aina pieneen valehteluun, kun ei kerro niin kaikki on hyvin? 

Haluaisitko itse olla tuollaisen kohteena? 

Jos minun mieheni pitäisi vaikka työkaveriaan viehättävänä ja olisi pikkuisen ihastunutkin, en välttämättä haluaisi tietää sitä. Ihan oikeasti olen tätä mieltä. Pahoittaisin mieleni ja alkaisin pohtia omaa viehättävyyttäni. Saattaisin jopa miettiä, halusiko mies loukata minua kertomalla.

Olennaista on se, miten mies toimii noiden tunteidensa kanssa: käsitteleekö tunteet omassa mielessään vai aloittaako salasuhteen.

Ymmärrän sen, että täällä keskustellaan pettämisen rajoista. Ajatukset ja tunteet eivät kuitenkaan ole pettämistä. Eikä ole valehtelua, jos jättää kertomatta niistä.

Ajatuksissa ja tunteissa ja siinä, miten niiden kanssa toimii, on eroja. Oman kumppanin kanssa ajatellaan, että jos niitä tunteita ja ajatuksia lähtee tietoisesti ruokkimaan (eli jatkuvasti ajattelee ja fantasioi ym.kohteesta) ollaan jo teon puolella eli ruokitaan asiaa. Henkistä pettämistä. Vrt.esim ahdistus ja katastrofiajattelu. Ihan yleisesti neuvotaan heti katkaisemaan ajatusten kehä, mikä ruokkii ahdistusta, ja kääntämään ajatukset muualle. Emotionaalisesti ja henkisesti uskollisissa toimitaan samoin mahdollisen ihastumisen tunteen ja siihen liittyvien ajatusten kanssa. Katkaistaan niiltä siivet ja suunnataan huomio ihan muihin asioihin.

Ajatuspuolella tulee joskus lipsahduksia. Toki haitallisilta ajatuksilta tulee yrittää katkaista siivet. Mutta jos lipsahtaa väärälle puolelle, en edelleenkään pidä sitä pettämisenä. Ajatus ei ole teko.

Jos ajattelen mur.haamista, olenko mur.hannut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.

En ihan ymmärrä, miksi ihastumisista pitäisi keskustella. On parempi pitää sellaiset tunteet omana tietona ja antaa niiden mennä ohi. Miksi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä turhan takia?

Eli perustuuko parisuhde mielestäsi aina pieneen valehteluun, kun ei kerro niin kaikki on hyvin? 

Haluaisitko itse olla tuollaisen kohteena? 

Jos minun mieheni pitäisi vaikka työkaveriaan viehättävänä ja olisi pikkuisen ihastunutkin, en välttämättä haluaisi tietää sitä. Ihan oikeasti olen tätä mieltä. Pahoittaisin mieleni ja alkaisin pohtia omaa viehättävyyttäni. Saattaisin jopa miettiä, halusiko mies loukata minua kertomalla.

Olennaista on se, miten mies toimii noiden tunteidensa kanssa: käsitteleekö tunteet omassa mielessään vai aloittaako salasuhteen.

Ymmärrän sen, että täällä keskustellaan pettämisen rajoista. Ajatukset ja tunteet eivät kuitenkaan ole pettämistä. Eikä ole valehtelua, jos jättää kertomatta niistä.

Ajatuksissa ja tunteissa ja siinä, miten niiden kanssa toimii, on eroja. Oman kumppanin kanssa ajatellaan, että jos niitä tunteita ja ajatuksia lähtee tietoisesti ruokkimaan (eli jatkuvasti ajattelee ja fantasioi ym.kohteesta) ollaan jo teon puolella eli ruokitaan asiaa. Henkistä pettämistä. Vrt.esim ahdistus ja katastrofiajattelu. Ihan yleisesti neuvotaan heti katkaisemaan ajatusten kehä, mikä ruokkii ahdistusta, ja kääntämään ajatukset muualle. Emotionaalisesti ja henkisesti uskollisissa toimitaan samoin mahdollisen ihastumisen tunteen ja siihen liittyvien ajatusten kanssa. Katkaistaan niiltä siivet ja suunnataan huomio ihan muihin asioihin.

Ajatuspuolella tulee joskus lipsahduksia. Toki haitallisilta ajatuksilta tulee yrittää katkaista siivet. Mutta jos lipsahtaa väärälle puolelle, en edelleenkään pidä sitä pettämisenä. Ajatus ei ole teko.

Jos ajattelen mur.haamista, olenko mur.hannut?

Rikoksen suunnittelu on jo rikosoikeudellisesti rangaistavaa.