Mitä on henkinen pettäminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ilmeisesti useampi ihminen on sitä mieltä, että jos ihastuu toiseen, se on pettämistä.

Melkoisia romantikkoja, kun ihastuvat toisiin ihmisiin ihan tahallaan. Kun kysyy, että mihin ihastuit minussa, nää tyypit sanoo et mä vaan päätin niin.

Iäkkäämmät ihmiset ovat kertoneet, että pitkässä liitossa ollessa ihastumisia saattaa tulla ja mennä. Se on ihan normaalia.

Niin on, ja vaikka ei olisi normaalia, mielestäni ihan typerää. Ihminen ei ole vastuussa omista tunteistaan, tunteet ovat spontaaneja eivätkä ne ole oikeita tai vääriä. Siitä on kyllä vastuussa, miten tunteisiinsa reagoi ja miten niiden pohjalta toimii.

Mutta samalla tavalla kuin pelkkä puolisolle suuttuminen ei ole lähisuhdeväkivaltaa, pelkkä ihastuminen ei ole pettämistä.

Se henkistä pettämistä jos ajattelee koko ajan toista. Kuten ihastunut tekee.

Ok.

Hyväksyn, mutta siinä tapauksessa henkinen pettäminen ei ole parisuhteessa väärin.

Kun katsoo aikuisviihdettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoohan se termikin sen. Se on sellaista pettämistä, missä mitään ei ole oikeasti tapahtunut, mutta jollain henkimaailman tasolla se sitten muka on pettämistä.

Se on tietenkin täyttä paskaa. Pettäminen on joko ihan suoraan pettämistä tai sitten se ei ole sitä lainkaan. Pettämisen ei tarvitse olla seksiä, se voi olla vaikka flirttailua. Mut ihastuminen tai fantasiointi ei ole pettämistä.

Eihän flirttailu nyt mitään pettämistä ole, hyvänen aika. Joillakin vain on sellainen keskustelutyyli etenkin vastakkaisen sukupuolen kanssa, ja toisinaan sitä voi olla kiusallista seurata (esim. kun työpaikalla varattu ihminen lirkuttelee toiselle varatulle, yök mitä huomiohakua), mutta ei se silti pettämistä ole.

Niin, tässäkin se tahallisuus ja tarkoitus on aika tärkeässä roolissa. Flirttailu voi olla pettämistä, mutta ei se lähtökohtaisesti tietenkään ole sitä.

Flirttailu on kuitenkin tuhat kertaa lähempänä pettämistä kuin ihastuminen.

Minä olen eri mieltä. Ihastuminen on pahempaa kuin flirtti.

Ei ole kyse siitä, onko se pahempaa, vaan siitä, onko se pettämistä.

Flirttailu on toimintaa. Ihastuminen vaan tapahtuu ihmiselle. Flirttailusta on vastuussa ihan eri tavalla kuin ihastumisesta.

Totta kai se sattuu, ja paljon, kun kumppani ihastuu toiseen. Mutta ei se ihastuminen mitään pettämistä ole. Se on käytännössä vahinko.

Kun fyysisesti on sängyssä vaimon kanssa mutta kun pistää silmät kiinni, niin henkisesti siinä on naapurin Saara.

Pitää alkaa tapailuvaiheessa kartoittaa varovasti suhtautumista tähän käsitteeseen, ja ne jotka uskovat jonkinsorttiseen "henkiseen pettämiseen" voikin sitten jatkaa matkaa ja vaatia henkistä uskollisuutta joltain muulta.

Se on kuin ajatusrikos.

Sikäli kun se on todellista, niin siinä ei ole mitään väärää.

Ajatukset ja tunteet eivät ole oikeita tai vääriä. Teot synnyttävät vastuun.

En heti tunnistanut, mistä tässä oikein on kysymys? Enkä kyllä ymmärrä vieläkään. Jotain sellaista tulee.mieleen, että pettäjällä on liian ahtaat oltavat ja hän haaveilee repivänsä kaltereita ympäriltään. Oikeassa elämässä kommunikointi vaikeudet estävät lähes kaiken kehityksen yhdessä.

En heti tunnistanut, mistä tässä oikein on kysymys? Enkä kyllä ymmärrä vieläkään. Jotain sellaista tulee.mieleen, että pettäjällä on liian ahtaat oltavat ja hän haaveilee repivänsä kaltereita ympäriltään. Oikeassa elämässä kommunikointi vaikeudet estävät lähes kaiken kehityksen yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Kun fyysisesti on sängyssä vaimon kanssa mutta kun pistää silmät kiinni, niin henkisesti siinä on naapurin Saara.

Minusta parisuhteessakin ihmisellä saa olla omat ajatuksensa. Teot ratkaisevat, ei ajatukset.

Onko se sitä, että ajattelen käsitöitä tehdessäni ihanaa työkaveria puolisoni sijaan?

Pitkässä suhteessa olevat ymmärtävät kuinka vaarallista on henkinen pettäminen. Kun luottamus ja tunteet ottavat askeleen joka luo yhteyden ollaan varaallisilla vesillä. Yhden yln juttu on yhdentekevä pano, mutta kun luottamus menee sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.

"Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan"

Jösses.....  Mistä näitä sikiää??

Ai ihmisiä jotka haluaa olla avoimia ja rehellisiä omalle puolisolleen, koska näkee että tunteet on vain tunteita ja sitoutuminen suhteeseen vaatii avoimuutta, keskustelua, asioiden muuttamista yhdessä? No varmaan näitä näkee pitkissä pitkissä onnellisessa parisuhteissa eniten. Jösses 😃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun fyysisesti on sängyssä vaimon kanssa mutta kun pistää silmät kiinni, niin henkisesti siinä on naapurin Saara.

Minusta parisuhteessakin ihmisellä saa olla omat ajatuksensa. Teot ratkaisevat, ei ajatukset.

Ihminen on mitä ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Pitkässä suhteessa olevat ymmärtävät kuinka vaarallista on henkinen pettäminen. Kun luottamus ja tunteet ottavat askeleen joka luo yhteyden ollaan varaallisilla vesillä. Yhden yln juttu on yhdentekevä pano, mutta kun luottamus menee sattuu.

Ei kukaan ole kiistänyt etteikö se SATU.

Se ei silti ole pettämistä.

Jos otetaan se toinen osapuoli pois siitä, ja ajatellaan, että kumppani ei ihastu toiseen - se ei vaan rakasta enää. Sekin sattuu aivan helvetisti. Se ei kuitenkaan ole kumppanin vika, eikä se ole toiminut väärin.

Samasta asiasta kyse. Tunteista. Mille toinen ei mahda mitään.

Pettäminen on epärehellistä tahallista toimintaa. "Henkinen pettäminen" ei ole tahallista eikä toimintaa ensinkään eikä siten mitään pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Pitkässä suhteessa olevat ymmärtävät kuinka vaarallista on henkinen pettäminen. Kun luottamus ja tunteet ottavat askeleen joka luo yhteyden ollaan varaallisilla vesillä. Yhden yln juttu on yhdentekevä pano, mutta kun luottamus menee sattuu.

”Yhden illan juttu on yhdentekevä pano” Jösses, mistä näitä ihmisiä sikiää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun fyysisesti on sängyssä vaimon kanssa mutta kun pistää silmät kiinni, niin henkisesti siinä on naapurin Saara.

Minusta parisuhteessakin ihmisellä saa olla omat ajatuksensa. Teot ratkaisevat, ei ajatukset.

Ihminen on mitä ajattelee.

Eikä ole, vaan sitä mitä tekee.

Olen joskus halunnut lyödä mm. kotimaisia poliittisia vaikuttajia kuonoon. Se ei tee minusta väkivaltaista. Erona tähän sit se tyyppi joka kävi suojatiellä Sipilän kimppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun fyysisesti on sängyssä vaimon kanssa mutta kun pistää silmät kiinni, niin henkisesti siinä on naapurin Saara.

Minusta parisuhteessakin ihmisellä saa olla omat ajatuksensa. Teot ratkaisevat, ei ajatukset.

Ihminen on mitä ajattelee.

Eihän ole. Sairaanhoitajat ajattelee olevansa korkeasti koulutettuja asiantuntijoita, mut käytännössä ovat duunareita.

Mitkä tahansa miehen kokemat tunteet, mihin nainen ei ole tyytyväinen. Jos mies ennemmin katsoo jääkiekkoa kuin puhuu vaimolleen koska on tälle vihainen, tämäkin lienee henkistä pettämistä.

Toivon kaikille "henkiseen pettämiseen" uskovien ihmisten kanssa heilasteleville paljon voimia ja jaksamista.

Tai ennen kaikkea viisautta ja rohkeutta lähteä pois tuollaisesta toksisesta parisuhteesta. Mut jos ei, niin sit niitä voimia. Jaxuhali.

Henkisestä pettämisestä puhuminen ja kumppanin uskollisuuden vaatiminen TUNNETASOLLA on henkistä väkivaltaa.

Ihminen ei vastaa tunteistaan, vaan teoistaan. Sellaisessa maailmassa, jossa on toisin, en halua elää. Eikä onneksi tarvitsekaan - suuressa mittakaavassa ihmisiä tuomitaan tekojen perusteella. Sellaisessa suhteessa missä tunteistaankin on vastuussa ei ole kenenkään pakko olla.