Mitä on henkinen pettäminen?
Tälläkin palstalla välillä mainitaan tuollainen asia. Mitä se on?
Kommentit (681)
Vierailija kirjoitti:
No ehkä se on henkistä pettämistä, että minä vilkuilen salilla muita miehiä ja vähän flirttailenkin, vaikka oikeasti kotona on oma mies. Kirjoittelen myös tänne kaikenlaista pikkutuhmaa. Lisäksi mennessäni naisten kanssa baariviihteelle käyttäydyn aika vapaamielisesti miesten suhteen. Jos oma mies tietäisi, niin varmasti loukkaantuisi - itse ainakin loukkaantuisin.
Saan tästä kielletystä toiminnasta itsetuntoa, että kelpaan vielä muillekin, koska oma mies ei enää kehu eikä huomaa mitenkään romanttisesti. Lähinnä huomauttelee ikävästi. Olen hänelle itsestäänselvyys ja kodinkone, enkä halua alkaa vaatimaan häneltä jotain teennäisiä kehuja.
En tiedä onko se jopa ihan varsinaista pettämistä, mutta ainakin se on tahallista toimintaa mitä jatkat vaikka tiedät sen satuttavan miestä (ja mistä itsekin loukkaantuisit). Mitä ilmeisesti teet osittain "kostoksi" miehelle.
Jos mies on niin kauhea kuin mitä annat ymmärtää, niin ansaitsette toisenne 👍
Vilkkaan mielikuvituksen ja heikon itsetunnon luomaa hallusinaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Pitkässä suhteessa olevat ymmärtävät kuinka vaarallista on henkinen pettäminen. Kun luottamus ja tunteet ottavat askeleen joka luo yhteyden ollaan varaallisilla vesillä. Yhden yln juttu on yhdentekevä pano, mutta kun luottamus menee sattuu.
Minua kyllä loukkaisi, jos miehelläni olisi yhden yön pano. Luottamus menisi todellakin.
Sen sijaan hän saa pitää ajatuksensa ja tunteensa omana tietonaan. Henkistä pettämistä ei ole olemassakaan.
Jotain persoonallisuushäiriöisten harhaista parisuhteen sisäistä vallankäyttöä. Siis henkisestä pettämisestä syyttäminen, ei se "pettäminen" itse.
Vierailija kirjoitti:
Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.
En ihan ymmärrä, miksi ihastumisista pitäisi keskustella. On parempi pitää sellaiset tunteet omana tietona ja antaa niiden mennä ohi. Miksi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä turhan takia?
Vierailija kirjoitti:
Henkisestä pettämisestä puhuminen ja kumppanin uskollisuuden vaatiminen TUNNETASOLLA on henkistä väkivaltaa.
Ihminen ei vastaa tunteistaan, vaan teoistaan. Sellaisessa maailmassa, jossa on toisin, en halua elää. Eikä onneksi tarvitsekaan - suuressa mittakaavassa ihmisiä tuomitaan tekojen perusteella. Sellaisessa suhteessa missä tunteistaankin on vastuussa ei ole kenenkään pakko olla.
Koen asian juuri noin - se on henkistä väkivaltaa. Olen ollut suhteessa, jossa kumppani oli sairaalloisen mustasukkainen. Hän syytti minua henkisen tason pettämisestä, vahti jokaista askeltani. Mitään omia menoja tai kiinnostuksenkohteita ei olisi saanut olla, mutta itse liehusi vaikka missä.
Yleensä noin käyttäytyvä ihminen pettää itse tai ainakin haluaisi pettää ja omantunnontuskissaan projisoi syyllisyyden kumppaniinsa.
Varmaan tämä, että ajattelen toista miestä alati aamusta iltaan ja näen unia. Haaveilen kaikenlaisia tuosta miehestä ja oma mieheni kuvottaa sängyssä(tälle on ihan syynä hänen yleinen käytöksensä minua kohtaan luulisin tai sitten johtuu tuosta toisesta miehestä). Mulla ei ole ollut tuon toisen miehen kanssa yhtään mitään, mutta molemmat tiedämme toistemme pitävän toisistamme. Haluan tuon toisen miehen. Miten edes voisin olla ajattelematta tuota toista, koska hän on aivan varmasti mielessäni koko ajan.
Minusta "henkinen pettäminen" on kaikkea sellaista toimintaa, joka on suhteessa sovittujen pelisääntöjen vastaista. Esimerkiksi suhteen ulkopuoliselle ihastukselle viestittely salaa ja kahvilla käyminen jonkun toisen kanssa salaillen.
Jos asia täytyy salata kumppanilta, aletaan olla jo vahvasti pettämisen puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.
En ihan ymmärrä, miksi ihastumisista pitäisi keskustella. On parempi pitää sellaiset tunteet omana tietona ja antaa niiden mennä ohi. Miksi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä turhan takia?
Tunteet ovat vain tunteita. Niistä voi keskustella, ne eivät ole sitoutuneessa suhteessa jokin kohtalon osoitus että nykyinen puoliso on väärä. Miksi siis niistä ei voisi keskustella? Ehkä se vaatii siis kyky tunnistaa tunteitaan ja olla toimimatta päätä pahkaa niiden mukaan. Miksi en muka samalla tavalla haluaisi tietää jos puolisoni olisi ihastunut johonkin toiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoohan se termikin sen. Se on sellaista pettämistä, missä mitään ei ole oikeasti tapahtunut, mutta jollain henkimaailman tasolla se sitten muka on pettämistä.
Se on tietenkin täyttä paskaa. Pettäminen on joko ihan suoraan pettämistä tai sitten se ei ole sitä lainkaan. Pettämisen ei tarvitse olla seksiä, se voi olla vaikka flirttailua. Mut ihastuminen tai fantasiointi ei ole pettämistä.
Monia ihmisiä kuitenkin loukkaa vielä enemmän se, että kumppani rakastaa toista henkilöä, kuin se että kumppani harrastaa toisen henkilön kanssa seksiä.
siis naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen pettäminen on sitä, mikä ei kestä puolison tietoutta
Eli se voi olla aivan mitä tahansa riippuen puolison mielenterveydestä.
Hyvässä ja myös emotionaalisesti ja "henkisesti" uskollisessa suhteessa, parisuhde tulee aina ensin. Isoista asioista puhutaan ensin kumppanin kanssa, ei kavereiden.
Nykyaika on aika ongelmallista, kun ruokitaan ihmisten eläimellisiä viettejä, vaikka tiedetään jo ihmisillä olevan psykologinen "keino" viettien laimentamiseen siten, että ihminen pystyy keskittymään muuhun ja ennen kaikkea sitoutumaan parisuhteeseen. Nykyään vaan tätä ei oikein edes yritetä tehdä, kun ollaan menty siihen, että porno sitä ja tätä, miehet ja naiset sitä ja tätä. Osa antaa itselleen oikeutuksen toimia itsekkäästi ja uskottomasti henkisen laiskuuden takia. Ei mietitä parisuhteen ja perheen parasta, vaan itsen parasta. Nykyajassa on paljon kuvottavia piirteitä. Vaikka ollaan miehen kanssa ateisteja eikä olla eikä mennä naimisiin, tuntuu, että ollaan paljon sitoutuneempia ja uskollisia toisillemme kuin moni avioliitossa oleva, mitä ollaan vierestä seurattu. Mm.jutellaan somessa maksullisten naisten kanssa, jatkuvasti eletään omaa elämää ihan kuin ei parisuhteessa olisikaan ja muuta kuvottavaa.
Saan tästä kielletystä toiminnasta itsetuntoa, että kelpaan vielä muillekin, koska oma mies ei enää kehu eikä huomaa mitenkään romanttisesti. Lähinnä huomauttelee ikävästi. Olen hänelle itsestäänselvyys ja kodinkone, enkä halua alkaa vaatimaan häneltä jotain teennäisiä kehuja.[/quote]
Mielestäni miehesi käytös on henkistä pettämistä.
Huvittavaa, että täällä osa ihmisistä teilaa henkisen uskollisuuden olemassaolon ja ilmeisesti täysin itsekkäistä syistä. Ei tarvitse katsoa peiliin. Mieluummin syytetään muiden keksineen koko jutun. :D
Henkinen uskollisuus rakentuu toisilla ihan itsestään, koska arvostaa ja kunnioittaa omaa kumppania ja suhdetta niin paljon. Osa taas ei tätä halua tehdä, koska haluavat "kaiken".
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi miettiä myös, mikä kaikki voi johtaa "kiellettyyn" toimintaan. Syitä voi olla ihan siinä toisessakin.
Sitten käytännössä pitää erota, eikä valehdella tai jättää asioita kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikropettäminen on ainakin sitä, että esim laittelee toisen kanssa seksuaalissävytteisiä viestejä salassa kumppanilta
Kyllä, se voi olla sitä. Tuossa on jo selvästi ylitetty jokin epäsopiva raja.
Jos fyysistä kanssakäymistä ei ole, ei ole pettämistä. Moni on kauhean mustavalkoinen. Monen seksielämä on suhteessa olematon tai huono vastentahtoisesti. Silloin on ihan ok purkaa sitä jollain tavoin, jos asia ei suhteessa luonnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun fyysisesti on sängyssä vaimon kanssa mutta kun pistää silmät kiinni, niin henkisesti siinä on naapurin Saara.
Minusta parisuhteessakin ihmisellä saa olla omat ajatuksensa. Teot ratkaisevat, ei ajatukset.
Mutta jos ajatukset ovat sellaisia joista kumppani loukkaantuisi jos tietäisi, niin miksi olla sen kumppanin kanssa sitten? Rehellinen pitää olla, haluatko itse olla suhteessa jossa toinen on mukana vain puoliksi? Tai vaikka ihan eri motiiveilla kuin uskot hänen olevan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi miettiä myös, mikä kaikki voi johtaa "kiellettyyn" toimintaan. Syitä voi olla ihan siinä toisessakin.
Sitten käytännössä pitää erota, eikä valehdella tai jättää asioita kertomatta.
Et voi päättää toisten puolesta, haluavatko he erota ja pitääkö erota. Ei pidä, jollei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.
En ihan ymmärrä, miksi ihastumisista pitäisi keskustella. On parempi pitää sellaiset tunteet omana tietona ja antaa niiden mennä ohi. Miksi aiheuttaa toiselle pahaa mieltä turhan takia?
Eli perustuuko parisuhde mielestäsi aina pieneen valehteluun, kun ei kerro niin kaikki on hyvin?
Haluaisitko itse olla tuollaisen kohteena?
Huvitti alkaa keskustelemaan asiasta vakiintunutta termistöä laajemmin, koska tämä on KESKUSTELUPALSTA. Pahoittelen, jos teksti oli sinulle liian vaikeaselkoinen.