Mitä on henkinen pettäminen?

Jos suhde on aidosti platoninen eikä siinä ole muuta motiivia, niin sitä ei pitäisi olla mitään syytä pitää salassa kumppanilta. Moni toki silti pitää. Ja tämä kertoo aika paljon kumppanista: mustasukkainen, heikko itsetunto.

Tuollainen salailu on toki silti väärin; oikea ratkaisu olisi jättää hullu kumppani.

Sit oma lukunsa on ne jotka salaavat "platonisen" suhteen koska oikeasti tavoittelevat sillä jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksiä kummituksen kanssa

Haha! Kummitukseksi muuttuukin jompi kumpi kohde :D

Kummitusseksi voi muuttua todelliseksi seksiksi, siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskisin henkiseksi pettämiseksi lähinnä rakastumisen johonkin toiseen, koska vähäisemmät asiat ovat liian lieviä ollakseen henkistä pettämistä. Esim. jos vähän ihastuu naapurin mieheen, sillä ei ole edes mitään merkitystä, jos kuitenkin rakastaa omaa miestään. Tietenkään sille ei voi mitään jos rakastuu, mutta se on sitten taas asia erikseen.

Sille ei voi mitään, mutta se on silti pettämistä? Aha.

Minä en ainakaan suostu määrittelemään asiaa noin. Jos joku asia tapahtuu enkä minä voi sille mitään, niin en todellakaan hyväksy että olisin sitten vastuussa siitä että olisin pettänyt puolisoani. Jos en ole tehnyt mitään väärää, en ole pettänyt.

Vähän sama kuin se, että vaikka tuntisin tai ajattelisin mitä, niin ilman toimintaa en voi syyllistyä rikokseen.

Ei tässä mistään oikeasta pettämisestä puhutakaan, vaan "henkisestä pettämisestä".

Eihän noin epämääräistä käsitettä tulisi sitten käyttää lainkaan.

Omasta mielestäni seksi toisen kanssa on yksiselitteisesti pettämistä.

Ihastumisen ja jopa rakastumisen tunteet johonkin toiseen - ohimeneviä, normaaleja, eivät ole pettämistä.

Sen sijaan esimerkiksi kumppanilta salattu platoninen suhde johonkin toiseen ihmiseen on kyseenalaista, niljakemaista, epärehellistä ja satuttavaa toimintaa sekä ehdottoman väärin, mutta en osaa sanoa, onko se pettämistä vai ei. Väärin se kyllä on ja voi rikkoa parisuhteen.

Ehkä se platoninen suhde sitten on sitä henkistä pettämistä.

Niin, ehkä se on lähimpänä sitä, mitä tuolla käsitteellä ajetaan takaa. Tosin jos joku hakeutuu tietoisesti jonkun seuraan, viettää tämän kanssa aikaa enemmän kuin puolison kanssa, lähettelee romanttisia viestejä ja näkee vaivaa salatakseen kaiken tämän - ehkä se ei ole henkistä pettämistä vaan jo ihan yksiselitteisesti pettämistä? Minä en tiedä. Vääryyttä on tehty jo joka tapauksessa.

Höpö höpö. Samoin periaattein esim. puolison etäisyys olisi pettämistä. Kenenkään ei tarvitse jaksaa määräänsä enempää kuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskisin henkiseksi pettämiseksi lähinnä rakastumisen johonkin toiseen, koska vähäisemmät asiat ovat liian lieviä ollakseen henkistä pettämistä. Esim. jos vähän ihastuu naapurin mieheen, sillä ei ole edes mitään merkitystä, jos kuitenkin rakastaa omaa miestään. Tietenkään sille ei voi mitään jos rakastuu, mutta se on sitten taas asia erikseen.

Sille ei voi mitään, mutta se on silti pettämistä? Aha.

Minä en ainakaan suostu määrittelemään asiaa noin. Jos joku asia tapahtuu enkä minä voi sille mitään, niin en todellakaan hyväksy että olisin sitten vastuussa siitä että olisin pettänyt puolisoani. Jos en ole tehnyt mitään väärää, en ole pettänyt.

Vähän sama kuin se, että vaikka tuntisin tai ajattelisin mitä, niin ilman toimintaa en voi syyllistyä rikokseen.

Ei tässä mistään oikeasta pettämisestä puhutakaan, vaan "henkisestä pettämisestä".

Eihän noin epämääräistä käsitettä tulisi sitten käyttää lainkaan.

Omasta mielestäni seksi toisen kanssa on yksiselitteisesti pettämistä.

Ihastumisen ja jopa rakastumisen tunteet johonkin toiseen - ohimeneviä, normaaleja, eivät ole pettämistä.

Sen sijaan esimerkiksi kumppanilta salattu platoninen suhde johonkin toiseen ihmiseen on kyseenalaista, niljakemaista, epärehellistä ja satuttavaa toimintaa sekä ehdottoman väärin, mutta en osaa sanoa, onko se pettämistä vai ei. Väärin se kyllä on ja voi rikkoa parisuhteen.

Ehkä se platoninen suhde sitten on sitä henkistä pettämistä.

Niin, ehkä se on lähimpänä sitä, mitä tuolla käsitteellä ajetaan takaa. Tosin jos joku hakeutuu tietoisesti jonkun seuraan, viettää tämän kanssa aikaa enemmän kuin puolison kanssa, lähettelee romanttisia viestejä ja näkee vaivaa salatakseen kaiken tämän - ehkä se ei ole henkistä pettämistä vaan jo ihan yksiselitteisesti pettämistä? Minä en tiedä. Vääryyttä on tehty jo joka tapauksessa.

Jos ei nyt pettämistä niin epärehellistä.

Kuitenkin tuon "henkisen pettämisen" käsitteet voisi mielestäni heittää romukoppaan koska se tuntuu erityisesti koskevan tunteita, mille ihminen ei voi mitään.

Tuollainen salailu ja flirttailu toiselle ihmiselle kumppanin selän takana taas on jo valmiiksi "kiellettyä" valehtelua, ei sitä tarvitse luokitella henkiseksi pettämiseksi.

Liika kontrollointihalu toisen puolesta.

Kannattaisi miettiä myös, mikä kaikki voi johtaa "kiellettyyn" toimintaan. Syitä voi olla ihan siinä toisessakin.

Minulle on herännyt huonossa parisuhteessa tunteita toista ihmistä kohtaan. Oli pieni siirtymävaihe missä halusin antaa suhteelle vielä mahdollisuuden, mutta samanaikaisesti lähennyin toisen kanssa. Kun tunteet toista kohtaan vahvistuivat, lopetin suhteen - ennen kuin mitään oli oikeasti tapahtunut.

En suostu hyväksymään, että olisin "henkisesti pettänyt" kumppania, joka oli osittain omalla käytöksellään ajamassa minua pois. Enkä minä ihastunut tahallani. Se, että ihastuin toiseen ja jatkoin tutustumista ei ole pettämistä.

Olisiko minun pitänyt katkaista suhde joko vanhaan tai uuteen kumppaniin sillä samalla sekunnilla, kun huomasin minulla olevan jotain pienen pieniä tunteita, ettei se olisi pettämistä? Älytöntä.

Jos sänkyyn asti mennään niin se on tietty pettämistä, mutta aivan alkuun ne tunteet tuli itsellenikin yllätyksenä. En todellakaan ole pettänyt kumppaniani enkä mielestäni toiminut väärin, kun lähdin vähän tunteitani tutkailemaan, että olenko onnellinen tässä suhteessa, ja haluanko olla ennemmin ehkä tuon toisen kanssa.

Mikropettäminen on ainakin sitä, että esim laittelee toisen kanssa seksuaalissävytteisiä viestejä salassa kumppanilta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskisin henkiseksi pettämiseksi lähinnä rakastumisen johonkin toiseen, koska vähäisemmät asiat ovat liian lieviä ollakseen henkistä pettämistä. Esim. jos vähän ihastuu naapurin mieheen, sillä ei ole edes mitään merkitystä, jos kuitenkin rakastaa omaa miestään. Tietenkään sille ei voi mitään jos rakastuu, mutta se on sitten taas asia erikseen.

Sille ei voi mitään, mutta se on silti pettämistä? Aha.

Minä en ainakaan suostu määrittelemään asiaa noin. Jos joku asia tapahtuu enkä minä voi sille mitään, niin en todellakaan hyväksy että olisin sitten vastuussa siitä että olisin pettänyt puolisoani. Jos en ole tehnyt mitään väärää, en ole pettänyt.

Vähän sama kuin se, että vaikka tuntisin tai ajattelisin mitä, niin ilman toimintaa en voi syyllistyä rikokseen.

Ei tässä mistään oikeasta pettämisestä puhutakaan, vaan "henkisestä pettämisestä".

Eihän noin epämääräistä käsitettä tulisi sitten käyttää lainkaan.

Omasta mielestäni seksi toisen kanssa on yksiselitteisesti pettämistä.

Ihastumisen ja jopa rakastumisen tunteet johonkin toiseen - ohimeneviä, normaaleja, eivät ole pettämistä.

Sen sijaan esimerkiksi kumppanilta salattu platoninen suhde johonkin toiseen ihmiseen on kyseenalaista, niljakemaista, epärehellistä ja satuttavaa toimintaa sekä ehdottoman väärin, mutta en osaa sanoa, onko se pettämistä vai ei. Väärin se kyllä on ja voi rikkoa parisuhteen.

Ehkä se platoninen suhde sitten on sitä henkistä pettämistä.

Niin, ehkä se on lähimpänä sitä, mitä tuolla käsitteellä ajetaan takaa. Tosin jos joku hakeutuu tietoisesti jonkun seuraan, viettää tämän kanssa aikaa enemmän kuin puolison kanssa, lähettelee romanttisia viestejä ja näkee vaivaa salatakseen kaiken tämän - ehkä se ei ole henkistä pettämistä vaan jo ihan yksiselitteisesti pettämistä? Minä en tiedä. Vääryyttä on tehty jo joka tapauksessa.

Jos ei nyt pettämistä niin epärehellistä.

Kuitenkin tuon "henkisen pettämisen" käsitteet voisi mielestäni heittää romukoppaan koska se tuntuu erityisesti koskevan tunteita, mille ihminen ei voi mitään.

Tuollainen salailu ja flirttailu toiselle ihmiselle kumppanin selän takana taas on jo valmiiksi "kiellettyä" valehtelua, ei sitä tarvitse luokitella henkiseksi pettämiseksi.

Näin juuri. Jos miehelläni olisi syvä, romanttishenkinen, platoninen suhde toiseen naiseen ja kuvioon kuuluisi intensiivistä salaviestittelyä ynnä muuta, tuntisin itseni loukatuksi ja pitäisin miestä epärehellisenä Luottamus kärsisi kyllä. Mutta ei se silti ehkä ihan pettämistä ole.

Eli ilmeisesti useampi ihminen on sitä mieltä, että jos ihastuu toiseen, se on pettämistä.

Melkoisia romantikkoja, kun ihastuvat toisiin ihmisiin ihan tahallaan. Kun kysyy, että mihin ihastuit minussa, nää tyypit sanoo et mä vaan päätin niin.

Vierailija kirjoitti:

Mikropettäminen on ainakin sitä, että esim laittelee toisen kanssa seksuaalissävytteisiä viestejä salassa kumppanilta

Kyllä, se voi olla sitä. Tuossa on jo selvästi ylitetty jokin epäsopiva raja.

Vierailija kirjoitti:

Eli ilmeisesti useampi ihminen on sitä mieltä, että jos ihastuu toiseen, se on pettämistä.

Melkoisia romantikkoja, kun ihastuvat toisiin ihmisiin ihan tahallaan. Kun kysyy, että mihin ihastuit minussa, nää tyypit sanoo et mä vaan päätin niin.

Iäkkäämmät ihmiset ovat kertoneet, että pitkässä liitossa ollessa ihastumisia saattaa tulla ja mennä. Se on ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ilmeisesti useampi ihminen on sitä mieltä, että jos ihastuu toiseen, se on pettämistä.

Melkoisia romantikkoja, kun ihastuvat toisiin ihmisiin ihan tahallaan. Kun kysyy, että mihin ihastuit minussa, nää tyypit sanoo et mä vaan päätin niin.

Iäkkäämmät ihmiset ovat kertoneet, että pitkässä liitossa ollessa ihastumisia saattaa tulla ja mennä. Se on ihan normaalia.

Niin on, ja vaikka ei olisi normaalia, mielestäni ihan typerää. Ihminen ei ole vastuussa omista tunteistaan, tunteet ovat spontaaneja eivätkä ne ole oikeita tai vääriä. Siitä on kyllä vastuussa, miten tunteisiinsa reagoi ja miten niiden pohjalta toimii.

Mutta samalla tavalla kuin pelkkä puolisolle suuttuminen ei ole lähisuhdeväkivaltaa, pelkkä ihastuminen ei ole pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Kertoohan se termikin sen. Se on sellaista pettämistä, missä mitään ei ole oikeasti tapahtunut, mutta jollain henkimaailman tasolla se sitten muka on pettämistä.

Se on tietenkin täyttä paskaa. Pettäminen on joko ihan suoraan pettämistä tai sitten se ei ole sitä lainkaan. Pettämisen ei tarvitse olla seksiä, se voi olla vaikka flirttailua. Mut ihastuminen tai fantasiointi ei ole pettämistä.

Eihän flirttailu nyt mitään pettämistä ole, hyvänen aika. Joillakin vain on sellainen keskustelutyyli etenkin vastakkaisen sukupuolen kanssa, ja toisinaan sitä voi olla kiusallista seurata (esim. kun työpaikalla varattu ihminen lirkuttelee toiselle varatulle, yök mitä huomiohakua), mutta ei se silti pettämistä ole.

Ilmeisesti esim sitä kun parisuhteessa oleva nainen on sitä mieltä, että Jason Momoa on seksikäs. Tai vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoohan se termikin sen. Se on sellaista pettämistä, missä mitään ei ole oikeasti tapahtunut, mutta jollain henkimaailman tasolla se sitten muka on pettämistä.

Se on tietenkin täyttä paskaa. Pettäminen on joko ihan suoraan pettämistä tai sitten se ei ole sitä lainkaan. Pettämisen ei tarvitse olla seksiä, se voi olla vaikka flirttailua. Mut ihastuminen tai fantasiointi ei ole pettämistä.

Eihän flirttailu nyt mitään pettämistä ole, hyvänen aika. Joillakin vain on sellainen keskustelutyyli etenkin vastakkaisen sukupuolen kanssa, ja toisinaan sitä voi olla kiusallista seurata (esim. kun työpaikalla varattu ihminen lirkuttelee toiselle varatulle, yök mitä huomiohakua), mutta ei se silti pettämistä ole.

Niin, tässäkin se tahallisuus ja tarkoitus on aika tärkeässä roolissa. Flirttailu voi olla pettämistä, mutta ei se lähtökohtaisesti tietenkään ole sitä.

Flirttailu on kuitenkin tuhat kertaa lähempänä pettämistä kuin ihastuminen.

Vierailija kirjoitti:

Se on yksi lukuisista varoitusmerkeistä. Kun kuulen tapailu- tai seurustelukumppanin käyttävän termiä "henkinen pettäminen" se on vahva signaali minulle nostaa kytkintä ja pysyä kaukana.

Niin, tulee mieleen joku ajatuspoliisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ilmeisesti useampi ihminen on sitä mieltä, että jos ihastuu toiseen, se on pettämistä.

Melkoisia romantikkoja, kun ihastuvat toisiin ihmisiin ihan tahallaan. Kun kysyy, että mihin ihastuit minussa, nää tyypit sanoo et mä vaan päätin niin.

Iäkkäämmät ihmiset ovat kertoneet, että pitkässä liitossa ollessa ihastumisia saattaa tulla ja mennä. Se on ihan normaalia.

Niin on, ja vaikka ei olisi normaalia, mielestäni ihan typerää. Ihminen ei ole vastuussa omista tunteistaan, tunteet ovat spontaaneja eivätkä ne ole oikeita tai vääriä. Siitä on kyllä vastuussa, miten tunteisiinsa reagoi ja miten niiden pohjalta toimii.

Mutta samalla tavalla kuin pelkkä puolisolle suuttuminen ei ole lähisuhdeväkivaltaa, pelkkä ihastuminen ei ole pettämistä.

Se henkistä pettämistä jos ajattelee koko ajan toista. Kuten ihastunut tekee.

No ehkä se on henkistä pettämistä, että minä vilkuilen salilla muita miehiä ja vähän flirttailenkin, vaikka oikeasti kotona on oma mies. Kirjoittelen myös tänne kaikenlaista pikkutuhmaa. Lisäksi mennessäni naisten kanssa baariviihteelle käyttäydyn aika vapaamielisesti miesten suhteen. Jos oma mies tietäisi, niin varmasti loukkaantuisi - itse ainakin loukkaantuisin.

Saan tästä kielletystä toiminnasta itsetuntoa, että kelpaan vielä muillekin, koska oma mies ei enää kehu eikä huomaa mitenkään romanttisesti. Lähinnä huomauttelee ikävästi. Olen hänelle itsestäänselvyys ja kodinkone, enkä halua alkaa vaatimaan häneltä jotain teennäisiä kehuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoohan se termikin sen. Se on sellaista pettämistä, missä mitään ei ole oikeasti tapahtunut, mutta jollain henkimaailman tasolla se sitten muka on pettämistä.

Se on tietenkin täyttä paskaa. Pettäminen on joko ihan suoraan pettämistä tai sitten se ei ole sitä lainkaan. Pettämisen ei tarvitse olla seksiä, se voi olla vaikka flirttailua. Mut ihastuminen tai fantasiointi ei ole pettämistä.

Eihän flirttailu nyt mitään pettämistä ole, hyvänen aika. Joillakin vain on sellainen keskustelutyyli etenkin vastakkaisen sukupuolen kanssa, ja toisinaan sitä voi olla kiusallista seurata (esim. kun työpaikalla varattu ihminen lirkuttelee toiselle varatulle, yök mitä huomiohakua), mutta ei se silti pettämistä ole.

Niin, tässäkin se tahallisuus ja tarkoitus on aika tärkeässä roolissa. Flirttailu voi olla pettämistä, mutta ei se lähtökohtaisesti tietenkään ole sitä.

Flirttailu on kuitenkin tuhat kertaa lähempänä pettämistä kuin ihastuminen.

Minä olen eri mieltä. Ihastuminen on pahempaa kuin flirtti.