Lue keskustelun säännöt.
Mitä on henkinen pettäminen?
Tälläkin palstalla välillä mainitaan tuollainen asia. Mitä se on?
Kommentit (681)
Vierailija kirjoitti:
Laskisin henkiseksi pettämiseksi lähinnä rakastumisen johonkin toiseen, koska vähäisemmät asiat ovat liian lieviä ollakseen henkistä pettämistä. Esim. jos vähän ihastuu naapurin mieheen, sillä ei ole edes mitään merkitystä, jos kuitenkin rakastaa omaa miestään. Tietenkään sille ei voi mitään jos rakastuu, mutta se on sitten taas asia erikseen.
Sille ei voi mitään, mutta se on silti pettämistä? Aha.
Minä en ainakaan suostu määrittelemään asiaa noin. Jos joku asia tapahtuu enkä minä voi sille mitään, niin en todellakaan hyväksy että olisin sitten vastuussa siitä että olisin pettänyt puolisoani. Jos en ole tehnyt mitään väärää, en ole pettänyt.
Vähän sama kuin se, että vaikka tuntisin tai ajattelisin mitä, niin ilman toimintaa en voi syyllistyä rikokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoohan se termikin sen. Se on sellaista pettämistä, missä mitään ei ole oikeasti tapahtunut, mutta jollain henkimaailman tasolla se sitten muka on pettämistä.
Se on tietenkin täyttä paskaa. Pettäminen on joko ihan suoraan pettämistä tai sitten se ei ole sitä lainkaan. Pettämisen ei tarvitse olla seksiä, se voi olla vaikka flirttailua. Mut ihastuminen tai fantasiointi ei ole pettämistä.
Monia ihmisiä kuitenkin loukkaa vielä enemmän se, että kumppani rakastaa toista henkilöä, kuin se että kumppani harrastaa toisen henkilön kanssa seksiä.
Totta kai. Se on aivan kauheaa.
Toiseen ihastuminen tai rakastuminen ei kuitenkaan ole tietoista tai tahallista tekemistä. Ei ihminen päätä rakastua, kuten ei päätä muistakaan tunteista.
Joten: voiko ihminen pettää vahingossa? Minusta ei. Pettämiseen liittyy tahallinen petollisuus.
Se on sitten eri asia, kun parisuhteessa oleva ihminen valitsee viettää aikaa ihmisen kanssa johon on kehittymässä tunteita ja täten mahdollistaa sen rakastumisen. Mutta ei ne itse tunteet ole pettämistä.
Sekin, että ei rakasta puolisoaan enää, voi
satuttaa todella paljon. Eikä silti ole mitään pettämistä.
Mikä sitten on henkistä pettämistä? Melkein kaikki ajatukset ja tunteet tulevat mieleen ilman tietoista päätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskisin henkiseksi pettämiseksi lähinnä rakastumisen johonkin toiseen, koska vähäisemmät asiat ovat liian lieviä ollakseen henkistä pettämistä. Esim. jos vähän ihastuu naapurin mieheen, sillä ei ole edes mitään merkitystä, jos kuitenkin rakastaa omaa miestään. Tietenkään sille ei voi mitään jos rakastuu, mutta se on sitten taas asia erikseen.
Sille ei voi mitään, mutta se on silti pettämistä? Aha.
Minä en ainakaan suostu määrittelemään asiaa noin. Jos joku asia tapahtuu enkä minä voi sille mitään, niin en todellakaan hyväksy että olisin sitten vastuussa siitä että olisin pettänyt puolisoani. Jos en ole tehnyt mitään väärää, en ole pettänyt.
Vähän sama kuin se, että vaikka tuntisin tai ajattelisin mitä, niin ilman toimintaa en voi syyllistyä rikokseen.
Ei tässä mistään oikeasta pettämisestä puhutakaan, vaan "henkisestä pettämisestä".
No se on sitä että tällä palstalla huutelee, vitsi kun tuo naapuri on ihku.
Mielestäni pettämiseen liittyy aina jotain konkreettista toimintaa. Siksi "henkinen pettäminen" on vähän hassu käsite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoohan se termikin sen. Se on sellaista pettämistä, missä mitään ei ole oikeasti tapahtunut, mutta jollain henkimaailman tasolla se sitten muka on pettämistä.
Se on tietenkin täyttä paskaa. Pettäminen on joko ihan suoraan pettämistä tai sitten se ei ole sitä lainkaan. Pettämisen ei tarvitse olla seksiä, se voi olla vaikka flirttailua. Mut ihastuminen tai fantasiointi ei ole pettämistä.
Monia ihmisiä kuitenkin loukkaa vielä enemmän se, että kumppani rakastaa toista henkilöä, kuin se että kumppani harrastaa toisen henkilön kanssa seksiä.
Totta kai. Se on aivan kauheaa.
Toiseen ihastuminen tai rakastuminen ei kuitenkaan ole tietoista tai tahallista tekemistä. Ei ihminen päätä rakastua, kuten ei päätä muistakaan tunteista.
Joten: voiko ihminen pettää vahingossa? Minusta ei. Pettämiseen liittyy tahallinen petollisuus.
Se on sitten eri asia, kun parisuhteessa oleva ihminen valitsee viettää aikaa ihmisen kanssa johon on kehittymässä tunteita ja täten mahdollistaa sen rakastumisen. Mutta ei ne itse tunteet ole pettämistä.
Sekin, että ei rakasta puolisoaan enää, voi
satuttaa todella paljon. Eikä silti ole mitään pettämistä.Mikä sitten on henkistä pettämistä? Melkein kaikki ajatukset ja tunteet tulevat mieleen ilman tietoista päätöstä.
Niin tulevatkin, varsinkin tunteet, eikä niitä yleensä olla pidetty rangaistavina sikäli kun ihminen ei itse niihin tietoisesti vaikuta. Miten voit olla vastuussa jostain, mihin et voi lainkaan vaikuttaa?
Henkistä pettämistä ei ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoohan se termikin sen. Se on sellaista pettämistä, missä mitään ei ole oikeasti tapahtunut, mutta jollain henkimaailman tasolla se sitten muka on pettämistä.
Se on tietenkin täyttä paskaa. Pettäminen on joko ihan suoraan pettämistä tai sitten se ei ole sitä lainkaan. Pettämisen ei tarvitse olla seksiä, se voi olla vaikka flirttailua. Mut ihastuminen tai fantasiointi ei ole pettämistä.
Monia ihmisiä kuitenkin loukkaa vielä enemmän se, että kumppani rakastaa toista henkilöä, kuin se että kumppani harrastaa toisen henkilön kanssa seksiä.
Totta kai. Se on aivan kauheaa.
Toiseen ihastuminen tai rakastuminen ei kuitenkaan ole tietoista tai tahallista tekemistä. Ei ihminen päätä rakastua, kuten ei päätä muistakaan tunteista.
Joten: voiko ihminen pettää vahingossa? Minusta ei. Pettämiseen liittyy tahallinen petollisuus.
Se on sitten eri asia, kun parisuhteessa oleva ihminen valitsee viettää aikaa ihmisen kanssa johon on kehittymässä tunteita ja täten mahdollistaa sen rakastumisen. Mutta ei ne itse tunteet ole pettämistä.
Sekin, että ei rakasta puolisoaan enää, voi
satuttaa todella paljon. Eikä silti ole mitään pettämistä.Mikä sitten on henkistä pettämistä? Melkein kaikki ajatukset ja tunteet tulevat mieleen ilman tietoista päätöstä.
Ei sellaista olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä, että toinen on läheisempi kuin oma kumppani ja tälle toiselle mahdollisesti avaudutaan suhteen pulmista ja jaetaan salaisuuksia, joita puoliso ei tiedä. Lisäksi ollaan enemmän tai vähemmän ihastuneita. Yleensä tämmöinen suhde on liitolle paljon vaarallisempi ja vahingollisempi kuin vaikkapa satunnainen yhden illan juttu.
Ei tuo ole pettämistä. Samaa tehdään ystävyyssuhteissa ja terapiassa.
jos lähtee parisuhteessa ollessa jakamaan yhteisiä asioita jollekin muulle ja keskustelee tämän kanssa asioista joista pitäisi puhua kumppanille ja on ajatuksin sen toisen luona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskisin henkiseksi pettämiseksi lähinnä rakastumisen johonkin toiseen, koska vähäisemmät asiat ovat liian lieviä ollakseen henkistä pettämistä. Esim. jos vähän ihastuu naapurin mieheen, sillä ei ole edes mitään merkitystä, jos kuitenkin rakastaa omaa miestään. Tietenkään sille ei voi mitään jos rakastuu, mutta se on sitten taas asia erikseen.
Sille ei voi mitään, mutta se on silti pettämistä? Aha.
Minä en ainakaan suostu määrittelemään asiaa noin. Jos joku asia tapahtuu enkä minä voi sille mitään, niin en todellakaan hyväksy että olisin sitten vastuussa siitä että olisin pettänyt puolisoani. Jos en ole tehnyt mitään väärää, en ole pettänyt.
Vähän sama kuin se, että vaikka tuntisin tai ajattelisin mitä, niin ilman toimintaa en voi syyllistyä rikokseen.
Ei tässä mistään oikeasta pettämisestä puhutakaan, vaan "henkisestä pettämisestä".
Eihän noin epämääräistä käsitettä tulisi sitten käyttää lainkaan.
Omasta mielestäni seksi toisen kanssa on yksiselitteisesti pettämistä.
Ihastumisen ja jopa rakastumisen tunteet johonkin toiseen - ohimeneviä, normaaleja, eivät ole pettämistä.
Sen sijaan esimerkiksi kumppanilta salattu platoninen suhde johonkin toiseen ihmiseen on kyseenalaista, niljakemaista, epärehellistä ja satuttavaa toimintaa sekä ehdottoman väärin, mutta en osaa sanoa, onko se pettämistä vai ei. Väärin se kyllä on ja voi rikkoa parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskisin henkiseksi pettämiseksi lähinnä rakastumisen johonkin toiseen, koska vähäisemmät asiat ovat liian lieviä ollakseen henkistä pettämistä. Esim. jos vähän ihastuu naapurin mieheen, sillä ei ole edes mitään merkitystä, jos kuitenkin rakastaa omaa miestään. Tietenkään sille ei voi mitään jos rakastuu, mutta se on sitten taas asia erikseen.
Sille ei voi mitään, mutta se on silti pettämistä? Aha.
Minä en ainakaan suostu määrittelemään asiaa noin. Jos joku asia tapahtuu enkä minä voi sille mitään, niin en todellakaan hyväksy että olisin sitten vastuussa siitä että olisin pettänyt puolisoani. Jos en ole tehnyt mitään väärää, en ole pettänyt.
Vähän sama kuin se, että vaikka tuntisin tai ajattelisin mitä, niin ilman toimintaa en voi syyllistyä rikokseen.
Ei tässä mistään oikeasta pettämisestä puhutakaan, vaan "henkisestä pettämisestä".
Eihän noin epämääräistä käsitettä tulisi sitten käyttää lainkaan.
Omasta mielestäni seksi toisen kanssa on yksiselitteisesti pettämistä.
Ihastumisen ja jopa rakastumisen tunteet johonkin toiseen - ohimeneviä, normaaleja, eivät ole pettämistä.
Sen sijaan esimerkiksi kumppanilta salattu platoninen suhde johonkin toiseen ihmiseen on kyseenalaista, niljakemaista, epärehellistä ja satuttavaa toimintaa sekä ehdottoman väärin, mutta en osaa sanoa, onko se pettämistä vai ei. Väärin se kyllä on ja voi rikkoa parisuhteen.
Ehkä se platoninen suhde sitten on sitä henkistä pettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos lähtee parisuhteessa ollessa jakamaan yhteisiä asioita jollekin muulle ja keskustelee tämän kanssa asioista joista pitäisi puhua kumppanille ja on ajatuksin sen toisen luona
Öh. En jaa näkemystä. Jos kumppani ei esim. halua puhua yhdessä, tai toinen osapuoli tarvitsee henkisen hyvinvointinsa vuoksi asian käsittelyjä paljon enemmän. Toisen pitäisi puhua lattialle ja masentua?
Vierailija kirjoitti:
jos lähtee parisuhteessa ollessa jakamaan yhteisiä asioita jollekin muulle ja keskustelee tämän kanssa asioista joista pitäisi puhua kumppanille ja on ajatuksin sen toisen luona
Kyllähän ystävät voivat kertoa toisilleen hyvinkin intiimejä asioita. Ei se ole kumppanin pettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin (naisten), joiden on helppo saada seksiä, keksintö, että paneminen ei olisikaan niin pahaa pettämistä vaan vasta se jos ihastuu johonkin toiseen.
Henkistä pettämistä ei ole olemassakaan. Tämä on taas näitä juttuja jotka on keksitty ihmisten elämää hankaloittamaan.
Se on yksi lukuisista varoitusmerkeistä. Kun kuulen tapailu- tai seurustelukumppanin käyttävän termiä "henkinen pettäminen" se on vahva signaali minulle nostaa kytkintä ja pysyä kaukana.
Henkinen pettäminen on sitä kun panee kummitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskisin henkiseksi pettämiseksi lähinnä rakastumisen johonkin toiseen, koska vähäisemmät asiat ovat liian lieviä ollakseen henkistä pettämistä. Esim. jos vähän ihastuu naapurin mieheen, sillä ei ole edes mitään merkitystä, jos kuitenkin rakastaa omaa miestään. Tietenkään sille ei voi mitään jos rakastuu, mutta se on sitten taas asia erikseen.
Sille ei voi mitään, mutta se on silti pettämistä? Aha.
Minä en ainakaan suostu määrittelemään asiaa noin. Jos joku asia tapahtuu enkä minä voi sille mitään, niin en todellakaan hyväksy että olisin sitten vastuussa siitä että olisin pettänyt puolisoani. Jos en ole tehnyt mitään väärää, en ole pettänyt.
Vähän sama kuin se, että vaikka tuntisin tai ajattelisin mitä, niin ilman toimintaa en voi syyllistyä rikokseen.
Ei tässä mistään oikeasta pettämisestä puhutakaan, vaan "henkisestä pettämisestä".
Eihän noin epämääräistä käsitettä tulisi sitten käyttää lainkaan.
Omasta mielestäni seksi toisen kanssa on yksiselitteisesti pettämistä.
Ihastumisen ja jopa rakastumisen tunteet johonkin toiseen - ohimeneviä, normaaleja, eivät ole pettämistä.
Sen sijaan esimerkiksi kumppanilta salattu platoninen suhde johonkin toiseen ihmiseen on kyseenalaista, niljakemaista, epärehellistä ja satuttavaa toimintaa sekä ehdottoman väärin, mutta en osaa sanoa, onko se pettämistä vai ei. Väärin se kyllä on ja voi rikkoa parisuhteen.
Ehkä se platoninen suhde sitten on sitä henkistä pettämistä.
Minä en ainakaan ole tilivelvollinen ystävyyssuhteistani yhtään kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskisin henkiseksi pettämiseksi lähinnä rakastumisen johonkin toiseen, koska vähäisemmät asiat ovat liian lieviä ollakseen henkistä pettämistä. Esim. jos vähän ihastuu naapurin mieheen, sillä ei ole edes mitään merkitystä, jos kuitenkin rakastaa omaa miestään. Tietenkään sille ei voi mitään jos rakastuu, mutta se on sitten taas asia erikseen.
Sille ei voi mitään, mutta se on silti pettämistä? Aha.
Minä en ainakaan suostu määrittelemään asiaa noin. Jos joku asia tapahtuu enkä minä voi sille mitään, niin en todellakaan hyväksy että olisin sitten vastuussa siitä että olisin pettänyt puolisoani. Jos en ole tehnyt mitään väärää, en ole pettänyt.
Vähän sama kuin se, että vaikka tuntisin tai ajattelisin mitä, niin ilman toimintaa en voi syyllistyä rikokseen.
Ei tässä mistään oikeasta pettämisestä puhutakaan, vaan "henkisestä pettämisestä".
Eihän noin epämääräistä käsitettä tulisi sitten käyttää lainkaan.
Omasta mielestäni seksi toisen kanssa on yksiselitteisesti pettämistä.
Ihastumisen ja jopa rakastumisen tunteet johonkin toiseen - ohimeneviä, normaaleja, eivät ole pettämistä.
Sen sijaan esimerkiksi kumppanilta salattu platoninen suhde johonkin toiseen ihmiseen on kyseenalaista, niljakemaista, epärehellistä ja satuttavaa toimintaa sekä ehdottoman väärin, mutta en osaa sanoa, onko se pettämistä vai ei. Väärin se kyllä on ja voi rikkoa parisuhteen.
Ehkä se platoninen suhde sitten on sitä henkistä pettämistä.
Niin, ehkä se on lähimpänä sitä, mitä tuolla käsitteellä ajetaan takaa. Tosin jos joku hakeutuu tietoisesti jonkun seuraan, viettää tämän kanssa aikaa enemmän kuin puolison kanssa, lähettelee romanttisia viestejä ja näkee vaivaa salatakseen kaiken tämän - ehkä se ei ole henkistä pettämistä vaan jo ihan yksiselitteisesti pettämistä? Minä en tiedä. Vääryyttä on tehty jo joka tapauksessa.
Siksi se onkin niinkutsuttua henkistä pettämistä, ei varsinaista pettämistä.