Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tästäkin tullut joku russotrolliketju. Yrittävät epätoivoisesti lietsoa v i h a a sukupuolten välille. Sitä samaa yrittivät mm. talvisodassa.
Tänne kirjoittavien "miesten" asenteet on kuin suoraan Venäjältä.
Seksiä pitää saada, mutta lapsia ei saa syntyä. Tai jos syntyykin, niin ovat yksin naisen projekti. Eivät kuulu Miehelle millään tavalla. Siksi naisen kuuluu hoivata ja paijata miestä, mutta miehen ei tarvitse tehdä mitään vaimon eikä lasten hyväksi. Riittää että käy töissä, ryyppää palkan ja hakee seksiä ja ruokaa kotoa.
En tunne yhtään sellaista suomalaista miestä jonka ajatusmaailma olisi tuommoinen. Miesvaltaisella alalla työskentelevänä tunnen paljon miehiä ja he ovat erittäin kiinnostuneita perheidensä hyvinvoinnista ja siitä miten uupuneen vaimon oloa voisi helpottaa.Tätä aihetta sivuten voisin esittää seuraavan kysymyksen:
Minulle on tehty vasektomia vajaa vuosi sitten, heti kun 30 vuotta tuli täyteen. Olen nyt seurustellut puolisen vuotta mukavan naisen kanssa. Missä vaiheessa mielestänne pitäisi ottaa tuo piuhojen katkaisu puheeksi? Vai onko syytä pitää omana tietonaan?Miksi ottaisit itse puheeksi? Eiköhän tuo kysy jos asia kiinnostaa. Toki jos lapsista tulee puhetta, niin siinä yhteydessä on hyvä mainita.
En kertoisi kuin jos lapsiasia tulisi jotenkin puheeksi. Tai lähinnä jos kumppani kävisi kovasti lasta kärttämään.
Toisaalta sellaisessa tilanteessa sinulle olisi valttikortti hihassasi, jos olisit pitänyt vasektomian omana tietonasi; naiset ovat vauvarabieksen iskiessä ketteriä järjestämään "vahinko"raskauksia, ja tällaisen tullessa eteen tietäisit heti a) että naisesi pettää ja b) ei ole sinun vellit jotka ovat pohjaan palaneet, eli voisit välittömästi lempata hänet.
Kyllä sinulle childfree-kumppani löytyy: olette kysyttyjä!
N45
Näin velanaisena sanon, että mielestäni on todella tyhmää ylipäätään ryhtyä parisuhteeseen keskustelematta lapsiasiasta. Siinä tuhlataan molempien aikaa ja tehdään tulevasta sydänsurusta entistä suurempaa, jos ollaankin eri mieltä lapsista. Ei pitäis olla iso juttu kysäistä toiselta, haluaako se joskus lapsia, päni vastoin, sen pitäis kuulua itsestään selvästi keskusteluaiheisiin suhdetta aloittaessa.
Vaikka eipä vissiin tuon vasektomiamiehen suhteessa ole edes keskusteltu ehkäisystä, kun asia ei ole tullut esille. Ei vissiin tiedä edes käyttääkö nainen mitään ehkäisyä? Kumpikin olettaa vain jotain? Olettavatko myös toisen nimen, ammatin ja mielenkiinnonkohteet? Onko vasektomiamies myös vain olettanut, että he seurustelevat? Kannattaa nyt kysäistä naiselta, voi olla että hän onkin olettanut sinut homoksi ja teidät bestiksiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tästäkin tullut joku russotrolliketju. Yrittävät epätoivoisesti lietsoa v i h a a sukupuolten välille. Sitä samaa yrittivät mm. talvisodassa.
Tänne kirjoittavien "miesten" asenteet on kuin suoraan Venäjältä.
Seksiä pitää saada, mutta lapsia ei saa syntyä. Tai jos syntyykin, niin ovat yksin naisen projekti. Eivät kuulu Miehelle millään tavalla. Siksi naisen kuuluu hoivata ja paijata miestä, mutta miehen ei tarvitse tehdä mitään vaimon eikä lasten hyväksi. Riittää että käy töissä, ryyppää palkan ja hakee seksiä ja ruokaa kotoa.
En tunne yhtään sellaista suomalaista miestä jonka ajatusmaailma olisi tuommoinen. Miesvaltaisella alalla työskentelevänä tunnen paljon miehiä ja he ovat erittäin kiinnostuneita perheidensä hyvinvoinnista ja siitä miten uupuneen vaimon oloa voisi helpottaa.Ainakin nussimalla sitä illoin..Tätä aihetta sivuten voisin esittää seuraavan kysymyksen:
Minulle on tehty vasektomia vajaa vuosi sitten, heti kun 30 vuotta tuli täyteen. Olen nyt seurustellut puolisen vuotta mukavan naisen kanssa. Missä vaiheessa mielestänne pitäisi ottaa tuo piuhojen katkaisu puheeksi? Vai onko syytä pitää omana tietonaan? Suihkussa ne tuherot punnitaan ja persvaossakin on nukkaa.. Puhumattakaan munakarvoista!Miksi ottaisit itse puheeksi? Eiköhän tuo kysy jos asia kiinnostaa. Toki jos lapsista tulee puhetta, niin siinä yhteydessä on hyvä mainita.
Eli nainen käyttää ehkäisyä turhan takia, kun siitä kemikaalicocktailista voisi luopuakin. Herrasmiehiä ootte
Tietysti pitää olla tuplaehkäisy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten yleisin virhe parisuhteessa on se, että se parisuhde unohtuu, kun tulee lapsia. Sitten ihmetellään, kun mies lähtee.
Luitko ketjua ollenkaan? Luitko ollenkaan yhtään vastausta?
Taisi kalikka löytää koiransa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tästäkin tullut joku russotrolliketju. Yrittävät epätoivoisesti lietsoa v i h a a sukupuolten välille. Sitä samaa yrittivät mm. talvisodassa.
Tänne kirjoittavien "miesten" asenteet on kuin suoraan Venäjältä.
Seksiä pitää saada, mutta lapsia ei saa syntyä. Tai jos syntyykin, niin ovat yksin naisen projekti. Eivät kuulu Miehelle millään tavalla. Siksi naisen kuuluu hoivata ja paijata miestä, mutta miehen ei tarvitse tehdä mitään vaimon eikä lasten hyväksi. Riittää että käy töissä, ryyppää palkan ja hakee seksiä ja ruokaa kotoa.
En tunne yhtään sellaista suomalaista miestä jonka ajatusmaailma olisi tuommoinen. Miesvaltaisella alalla työskentelevänä tunnen paljon miehiä ja he ovat erittäin kiinnostuneita perheidensä hyvinvoinnista ja siitä miten uupuneen vaimon oloa voisi helpottaa.Ainakin nussimalla sitä illoin..Tätä aihetta sivuten voisin esittää seuraavan kysymyksen:
Minulle on tehty vasektomia vajaa vuosi sitten, heti kun 30 vuotta tuli täyteen. Olen nyt seurustellut puolisen vuotta mukavan naisen kanssa. Missä vaiheessa mielestänne pitäisi ottaa tuo piuhojen katkaisu puheeksi? Vai onko syytä pitää omana tietonaan? Suihkussa ne tuherot punnitaan ja persvaossakin on nukkaa.. Puhumattakaan munakarvoista!Miksi ottaisit itse puheeksi? Eiköhän tuo kysy jos asia kiinnostaa. Toki jos lapsista tulee puhetta, niin siinä yhteydessä on hyvä mainita.
Eli nainen käyttää ehkäisyä turhan takia, kun siitä kemikaalicocktailista voisi luopuakin. Herrasmiehiä ootte
Tietysti pitää olla tuplaehkäisy
Parasta jättää yhdyntä kokonaan väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tästäkin tullut joku russotrolliketju. Yrittävät epätoivoisesti lietsoa v i h a a sukupuolten välille. Sitä samaa yrittivät mm. talvisodassa.
Tänne kirjoittavien "miesten" asenteet on kuin suoraan Venäjältä.
Seksiä pitää saada, mutta lapsia ei saa syntyä. Tai jos syntyykin, niin ovat yksin naisen projekti. Eivät kuulu Miehelle millään tavalla. Siksi naisen kuuluu hoivata ja paijata miestä, mutta miehen ei tarvitse tehdä mitään vaimon eikä lasten hyväksi. Riittää että käy töissä, ryyppää palkan ja hakee seksiä ja ruokaa kotoa.
En tunne yhtään sellaista suomalaista miestä jonka ajatusmaailma olisi tuommoinen. Miesvaltaisella alalla työskentelevänä tunnen paljon miehiä ja he ovat erittäin kiinnostuneita perheidensä hyvinvoinnista ja siitä miten uupuneen vaimon oloa voisi helpottaa.Tätä aihetta sivuten voisin esittää seuraavan kysymyksen:
Minulle on tehty vasektomia vajaa vuosi sitten, heti kun 30 vuotta tuli täyteen. Olen nyt seurustellut puolisen vuotta mukavan naisen kanssa. Missä vaiheessa mielestänne pitäisi ottaa tuo piuhojen katkaisu puheeksi? Vai onko syytä pitää omana tietonaan?Miksi ottaisit itse puheeksi? Eiköhän tuo kysy jos asia kiinnostaa. Toki jos lapsista tulee puhetta, niin siinä yhteydessä on hyvä mainita.
En kertoisi kuin jos lapsiasia tulisi jotenkin puheeksi. Tai lähinnä jos kumppani kävisi kovasti lasta kärttämään.
Toisaalta sellaisessa tilanteessa sinulle olisi valttikortti hihassasi, jos olisit pitänyt vasektomian omana tietonasi; naiset ovat vauvarabieksen iskiessä ketteriä järjestämään "vahinko"raskauksia, ja tällaisen tullessa eteen tietäisit heti a) että naisesi pettää ja b) ei ole sinun vellit jotka ovat pohjaan palaneet, eli voisit välittömästi lempata hänet.
Kyllä sinulle childfree-kumppani löytyy: olette kysyttyjä!
N45Näin velanaisena sanon, että mielestäni on todella tyhmää ylipäätään ryhtyä parisuhteeseen keskustelematta lapsiasiasta. Siinä tuhlataan molempien aikaa ja tehdään tulevasta sydänsurusta entistä suurempaa, jos ollaankin eri mieltä lapsista. Ei pitäis olla iso juttu kysäistä toiselta, haluaako se joskus lapsia, päni vastoin, sen pitäis kuulua itsestään selvästi keskusteluaiheisiin suhdetta aloittaessa.
Vaikka eipä vissiin tuon vasektomiamiehen suhteessa ole edes keskusteltu ehkäisystä, kun asia ei ole tullut esille. Ei vissiin tiedä edes käyttääkö nainen mitään ehkäisyä? Kumpikin olettaa vain jotain? Olettavatko myös toisen nimen, ammatin ja mielenkiinnonkohteet? Onko vasektomiamies myös vain olettanut, että he seurustelevat? Kannattaa nyt kysäistä naiselta, voi olla että hän onkin olettanut sinut homoksi ja teidät bestiksiksi.
Kyllähän lapsiasioista keskustellaan mutta naiset eivät halua uskoa tai eivät ymmärrä mitä mies tarkoittaa kun sanoo että ei halua lapsia kun jossain vaiheessa aina alkaa painostus lapsiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on tottakai aina ykkönen. Parisuhde ei ole vain seksiä, jos et seksiä jaksa harrastaa, näytä miutoin, että miehesi on sinulle tärkeä.
Miehet ja naiset tulee ja menee, rakkauden kohde vaihtelee. Lapsesi ovat lapsiasi koko elämäsi.
Olet niitä jotka elävät parisuhteileen, lycka till.
Olet siis sitä mieltä, että lapsi on pakko hankkia jonkun miehen kanssa koska niin haluat. Sitten kun se on onnistunut niin siitä parisuhteesta ja miehestä ei niin väliä. Hän on sen jälkeen jonninjoutava huushollissa. Miehet ja naiset tulee ja menee, mutta sinä takerrut lapseesi. Siinä sivussa voi olla vauihtuvia ihmisiä silloin kun siltä tuntuu.
Ei ole mukava tulevaisuudennkuva lapsellasi.
Hankitko lapsen vain itseäsi varten?
Lapset ovat lapsia koko elämäsi, mutta aikuistuvat ja usein hankkivat oman perheen. Sen jälkeen lapselle on se oma kumppani, perhe ja omat lapset ykkönen, ei enää äiti, vaikka tärkeä kenties onkin.
Näin se elämä vain menee.
Pitää osata myös irroittaa ja silloin se oma kumppani, mahdollisesti lasten isä, on tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tarvitsee miehen vain saadakseen lapsen, kannattaa maksaa jollekin hyvät geenit omaavalle miehelle siementämisestä.
Jos tarvitsee miehen elättämään sen lapsen, pitää ne miehenkin tarpeet huomioida. Miten muuten se voisi mennä?
Väärä priorisointi johtaa tosi usein yksinhuoltajuuteen. Alku tuntuukin olevan jo teillä hyvässä käynnissä. Seurava askel on, että mies menettää kiinnostuksensa vaimoon, sitten tulee lyhyempi tai pidempi "tavan vuoksi yhdessä" -jakso ja sitten ero joko sopimuksella tai jompi kumpi löytää uuden. Sama kaava nähty satoja kertoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väärä priorisointi johtaa tosi usein yksinhuoltajuuteen. Alku tuntuukin olevan jo teillä hyvässä käynnissä. Seurava askel on, että mies menettää kiinnostuksensa vaimoon, sitten tulee lyhyempi tai pidempi "tavan vuoksi yhdessä" -jakso ja sitten ero joko sopimuksella tai jompi kumpi löytää uuden. Sama kaava nähty satoja kertoja.
Väärä priorisointi nimenomaan, jos isä ei priorisoi lasta vaan jättää äidille ja kitisee päälle, niin kyllä se on viikonloppuisyys melko todennäköinen lopputulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärä priorisointi johtaa tosi usein yksinhuoltajuuteen. Alku tuntuukin olevan jo teillä hyvässä käynnissä. Seurava askel on, että mies menettää kiinnostuksensa vaimoon, sitten tulee lyhyempi tai pidempi "tavan vuoksi yhdessä" -jakso ja sitten ero joko sopimuksella tai jompi kumpi löytää uuden. Sama kaava nähty satoja kertoja.
Väärä priorisointi nimenomaan, jos isä ei priorisoi lasta vaan jättää äidille ja kitisee päälle, niin kyllä se on viikonloppuisyys melko todennäköinen lopputulos.
Nonii, sieltä selkeästi yksi kaavan mukaan mennyt tapaus jo löytyikin esimerkiksi. Perinteinen kilpailuasetelmassa eläjä, joka ei kykene kumppanuuteen ja päätynyt tästä syystä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä ja miljoonat muutkin naiset ovat päättäneet että lasten saannin jälkeen miehellä ei ole enää mitään arvoa rahapussina ja palvelijanan oleminen. Naista pitää kuitenkin huomioida koko ajan vaikka siihen ei saakkaan mitään vastakaikua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tästäkin tullut joku russotrolliketju. Yrittävät epätoivoisesti lietsoa v i h a a sukupuolten välille. Sitä samaa yrittivät mm. talvisodassa.
Tänne kirjoittavien "miesten" asenteet on kuin suoraan Venäjältä.
Seksiä pitää saada, mutta lapsia ei saa syntyä. Tai jos syntyykin, niin ovat yksin naisen projekti. Eivät kuulu Miehelle millään tavalla. Siksi naisen kuuluu hoivata ja paijata miestä, mutta miehen ei tarvitse tehdä mitään vaimon eikä lasten hyväksi. Riittää että käy töissä, ryyppää palkan ja hakee seksiä ja ruokaa kotoa.
En tunne yhtään sellaista suomalaista miestä jonka ajatusmaailma olisi tuommoinen. Miesvaltaisella alalla työskentelevänä tunnen paljon miehiä ja he ovat erittäin kiinnostuneita perheidensä hyvinvoinnista ja siitä miten uupuneen vaimon oloa voisi helpottaa.Tätä aihetta sivuten voisin esittää seuraavan kysymyksen:
Minulle on tehty vasektomia vajaa vuosi sitten, heti kun 30 vuotta tuli täyteen. Olen nyt seurustellut puolisen vuotta mukavan naisen kanssa. Missä vaiheessa mielestänne pitäisi ottaa tuo piuhojen katkaisu puheeksi? Vai onko syytä pitää omana tietonaan?Miksi ottaisit itse puheeksi? Eiköhän tuo kysy jos asia kiinnostaa. Toki jos lapsista tulee puhetta, niin siinä yhteydessä on hyvä mainita.
En kertoisi kuin jos lapsiasia tulisi jotenkin puheeksi. Tai lähinnä jos kumppani kävisi kovasti lasta kärttämään.
Toisaalta sellaisessa tilanteessa sinulle olisi valttikortti hihassasi, jos olisit pitänyt vasektomian omana tietonasi; naiset ovat vauvarabieksen iskiessä ketteriä järjestämään "vahinko"raskauksia, ja tällaisen tullessa eteen tietäisit heti a) että naisesi pettää ja b) ei ole sinun vellit jotka ovat pohjaan palaneet, eli voisit välittömästi lempata hänet.
Kyllä sinulle childfree-kumppani löytyy: olette kysyttyjä!
N45Näin velanaisena sanon, että mielestäni on todella tyhmää ylipäätään ryhtyä parisuhteeseen keskustelematta lapsiasiasta. Siinä tuhlataan molempien aikaa ja tehdään tulevasta sydänsurusta entistä suurempaa, jos ollaankin eri mieltä lapsista. Ei pitäis olla iso juttu kysäistä toiselta, haluaako se joskus lapsia, päni vastoin, sen pitäis kuulua itsestään selvästi keskusteluaiheisiin suhdetta aloittaessa.
Vaikka eipä vissiin tuon vasektomiamiehen suhteessa ole edes keskusteltu ehkäisystä, kun asia ei ole tullut esille. Ei vissiin tiedä edes käyttääkö nainen mitään ehkäisyä? Kumpikin olettaa vain jotain? Olettavatko myös toisen nimen, ammatin ja mielenkiinnonkohteet? Onko vasektomiamies myös vain olettanut, että he seurustelevat? Kannattaa nyt kysäistä naiselta, voi olla että hän onkin olettanut sinut homoksi ja teidät bestiksiksi.
Turha puhua etukäteen naisen kanssa yhtään mitään kun tuuliviirit muuttaa mielipidettään jatkuvasti ja vaatii että mies muuttaa samaa tahtia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä kannattais tehdä niitä lapsia jos on noin vaikeaa
Vastasit osittain itse kysymykseesi. Olet opettanut lapsen roikkumaan itsessäsi. Normaali lapsi viihtyy myös itsekseeen vähän aikaa leikkien
Parisuhde on alusta, jossa lapsen on hyvä kasvaa, pidä siitä huoli. Et voi elää ainoastaan lapsen kautta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Päiväunien aikaan pitää työntää vaunuja ?! ! Mitä hell....iä
Eikö se kersa osaa nukkua muuten kuin vauhdissa ? No, itse olet soppasi keittänyt
3l asta, enkä ketään työnnellyt vaunuissa päiväunilla
Eiköhän tämä ole tullut jo selväksi.
Miehet tarvitsevat huomiota siinä missä mutkin. Et voi sivuuttaa häntä emotionaalisesti etkä fyysisesti.
Jos hän ei saa sinulta huomiointia, seksuaalista tyydytystä ja hellyyttä, hänestä tulee vihainen.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle henkisen kasvun paikka.
Onhan se selvää, että kun pieni lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, mutta aikuinen pystyy taas huolehtimaan itsestään, niin lapsihan siinä etusijalle on mentävä. Se kuuluu jo vanhemman perusvastuuseen.
Sehän on selvä. Ainahan se on miehelle henkisen kasvun paikka. Jos mies pistää lapsen etusijalle, niin miehen pitää ymmärtää, että naista pitää helliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Päiväunien aikaan pitää työntää vaunuja ?! ! Mitä hell....iä
Eikö se kersa osaa nukkua muuten kuin vauhdissa ? No, itse olet soppasi keittänyt
3l asta, enkä ketään työnnellyt vaunuissa päiväunilla
Usein se on naiselle ainoa aika päivästä, jolloin hän pääsee ulos. Pakkohan se vauva on ottaa mukaan, jos haluaa jossain vaiheessa päivää ulkoilmaan.
Tietysti pitää olla tuplaehkäisy