Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on tuollaista, että saatan sanoa miehelle vaikka että menen suihkuun pesemään hiukset. Siten että lapsi on leikkimässä huoneessaan ja minä ja mies siinä vieressä olohuoneessa ja siitä siis lähden suihkuun. Suihkussa havahdun siihen että itkevä lapsi seisoo kylpyhuoneen lattialla, on kävellyt siihen pukuhuoneen läpi, itkee satuttaneensa itsensä. Suljen shampoo päässä suihkun ja menen katsomaan missä mies on. Ja siellä se istuu sohvalla puhuen puhelimessa. Ei ollut vahtinut lasta yhtään eikä havahtunut edes siihen että lapsi satutti itsensä ja itkee. Arvatkaa v i tuttaako tällainen perhe-elämä ja arvatkaa kiinnostaako parisuhde kuinka paljon enää.
Jatkan vielä, että me ollaan aika paljon kotosalla tai vain lähistöllä, koska en enää suostu lähtemään miehen ja lapsen kanssa millekään niille laskettelulomille tai vastaaville telttaretkille, mitä täällä on mainostettu. Niilläkään en voisi luottaa siihen että mieskin osallistuu lapsen vahtimiseen vaan joutuisin siellä telttaillessa vahtimaan lasta yksin jopa kun käyn ulkovessassa vai syrjässä puskapissalla.
Lapsi on kuitenkin yhteisellä päätöksellä saatu? Miten mies perustelee ettei hän halua lapsen kanssa olla?
Tietenkin on saatu yhteisellä päätöksellä, miehellä oli jopa kovempi vauvakuume kuin minulla. Luuletko että hän perustelee asiaa jotenkin? No ei. Eihän hän osaa tietenkään asiaan mitään järkevää vastata. On kai vain niin omissa maailmoissaan että jos ei keskity 100% lapseen niin unohtaa lapsen täysin. Siis jos vaikka kääntyy telttaretkellä ottamaan makkaroita kylmälaukusta niin unohtaa lapsen, joka ehtii siinä ajassa kävelemään kohentamaan nuotiota ja muuta oikeasti vaarallista.
No tuo kyllä kuulostaa hankalalta ihan jokaiselle, jos pitää varoa nuotiotakin tollasella intensiteetillä.
Nyt en ymmärtänyt. Meidän lapsi täytti äsken kolme. Kyllä sitä joutuu suurella intensiteetillä vahtimaan kun se on nuotion vieressä.
Toki, mutta harva lapsi päänkäänteessä sinne naamalleen sukeltaa. Kyllä meidän lapset osaa varoa tulta sen aikaa, kun mä kaivan kylmälaukkua.
Hyvä teille! Myös se meidän lapsi osaa varoa tulta kylmälaukun avaamisen ja makkaroiden etsimisen ajan JOS sille lapselle sanoo juuri ennen että älä mene nuotion lähelle nyt, odota että etsin ensin makkarat. Mutta kun se mieheni ei sano, vaan hän kääntyy vain muualle penkomaan tavaroita. Ja lapsi jää käsitykseen että häntä vahditaan ja hän voi hillua nuotiolla. Ei se lapsi osaa vielä katsoa koska häntä vahditaan ja koska hänen pitää odottaa. Asia pitäisi kommunikoida hänelle, mutta mieheni ei tajua. Vaikka olen sanonut asiasta monta kertaa.
Niin noh, se ero tuossa tietysti on, että me on retkeilty niin paljon, että lapset tietää ettei nuotiolla hilluta ja tulta kohennetaan vaan aikuisten kanssa. Siksi mun ei tarvitse sitä joka välissä teroittaa.
Ymmärrän ettei tee mieli retkeillä, kurjaa kyllä 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on tuollaista, että saatan sanoa miehelle vaikka että menen suihkuun pesemään hiukset. Siten että lapsi on leikkimässä huoneessaan ja minä ja mies siinä vieressä olohuoneessa ja siitä siis lähden suihkuun. Suihkussa havahdun siihen että itkevä lapsi seisoo kylpyhuoneen lattialla, on kävellyt siihen pukuhuoneen läpi, itkee satuttaneensa itsensä. Suljen shampoo päässä suihkun ja menen katsomaan missä mies on. Ja siellä se istuu sohvalla puhuen puhelimessa. Ei ollut vahtinut lasta yhtään eikä havahtunut edes siihen että lapsi satutti itsensä ja itkee. Arvatkaa v i tuttaako tällainen perhe-elämä ja arvatkaa kiinnostaako parisuhde kuinka paljon enää.
Jatkan vielä, että me ollaan aika paljon kotosalla tai vain lähistöllä, koska en enää suostu lähtemään miehen ja lapsen kanssa millekään niille laskettelulomille tai vastaaville telttaretkille, mitä täällä on mainostettu. Niilläkään en voisi luottaa siihen että mieskin osallistuu lapsen vahtimiseen vaan joutuisin siellä telttaillessa vahtimaan lasta yksin jopa kun käyn ulkovessassa vai syrjässä puskapissalla.
Lapsi on kuitenkin yhteisellä päätöksellä saatu? Miten mies perustelee ettei hän halua lapsen kanssa olla?
Tietenkin on saatu yhteisellä päätöksellä, miehellä oli jopa kovempi vauvakuume kuin minulla. Luuletko että hän perustelee asiaa jotenkin? No ei. Eihän hän osaa tietenkään asiaan mitään järkevää vastata. On kai vain niin omissa maailmoissaan että jos ei keskity 100% lapseen niin unohtaa lapsen täysin. Siis jos vaikka kääntyy telttaretkellä ottamaan makkaroita kylmälaukusta niin unohtaa lapsen, joka ehtii siinä ajassa kävelemään kohentamaan nuotiota ja muuta oikeasti vaarallista.
No tuo kyllä kuulostaa hankalalta ihan jokaiselle, jos pitää varoa nuotiotakin tollasella intensiteetillä.
Nyt en ymmärtänyt. Meidän lapsi täytti äsken kolme. Kyllä sitä joutuu suurella intensiteetillä vahtimaan kun se on nuotion vieressä.
Toki, mutta harva lapsi päänkäänteessä sinne naamalleen sukeltaa. Kyllä meidän lapset osaa varoa tulta sen aikaa, kun mä kaivan kylmälaukkua.
Hyvä teille! Myös se meidän lapsi osaa varoa tulta kylmälaukun avaamisen ja makkaroiden etsimisen ajan JOS sille lapselle sanoo juuri ennen että älä mene nuotion lähelle nyt, odota että etsin ensin makkarat. Mutta kun se mieheni ei sano, vaan hän kääntyy vain muualle penkomaan tavaroita. Ja lapsi jää käsitykseen että häntä vahditaan ja hän voi hillua nuotiolla. Ei se lapsi osaa vielä katsoa koska häntä vahditaan ja koska hänen pitää odottaa. Asia pitäisi kommunikoida hänelle, mutta mieheni ei tajua. Vaikka olen sanonut asiasta monta kertaa.
Tuossa se virhe kyllä on se että lapsi luulee voivansa hillua, silloin se isi ottaa nää makkarat nyt täältä, älä koske tuleen ei auta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on tuollaista, että saatan sanoa miehelle vaikka että menen suihkuun pesemään hiukset. Siten että lapsi on leikkimässä huoneessaan ja minä ja mies siinä vieressä olohuoneessa ja siitä siis lähden suihkuun. Suihkussa havahdun siihen että itkevä lapsi seisoo kylpyhuoneen lattialla, on kävellyt siihen pukuhuoneen läpi, itkee satuttaneensa itsensä. Suljen shampoo päässä suihkun ja menen katsomaan missä mies on. Ja siellä se istuu sohvalla puhuen puhelimessa. Ei ollut vahtinut lasta yhtään eikä havahtunut edes siihen että lapsi satutti itsensä ja itkee. Arvatkaa v i tuttaako tällainen perhe-elämä ja arvatkaa kiinnostaako parisuhde kuinka paljon enää.
Jatkan vielä, että me ollaan aika paljon kotosalla tai vain lähistöllä, koska en enää suostu lähtemään miehen ja lapsen kanssa millekään niille laskettelulomille tai vastaaville telttaretkille, mitä täällä on mainostettu. Niilläkään en voisi luottaa siihen että mieskin osallistuu lapsen vahtimiseen vaan joutuisin siellä telttaillessa vahtimaan lasta yksin jopa kun käyn ulkovessassa vai syrjässä puskapissalla.
Lapsi on kuitenkin yhteisellä päätöksellä saatu? Miten mies perustelee ettei hän halua lapsen kanssa olla?
Tietenkin on saatu yhteisellä päätöksellä, miehellä oli jopa kovempi vauvakuume kuin minulla. Luuletko että hän perustelee asiaa jotenkin? No ei. Eihän hän osaa tietenkään asiaan mitään järkevää vastata. On kai vain niin omissa maailmoissaan että jos ei keskity 100% lapseen niin unohtaa lapsen täysin. Siis jos vaikka kääntyy telttaretkellä ottamaan makkaroita kylmälaukusta niin unohtaa lapsen, joka ehtii siinä ajassa kävelemään kohentamaan nuotiota ja muuta oikeasti vaarallista.
No tuo kyllä kuulostaa hankalalta ihan jokaiselle, jos pitää varoa nuotiotakin tollasella intensiteetillä.
Nyt en ymmärtänyt. Meidän lapsi täytti äsken kolme. Kyllä sitä joutuu suurella intensiteetillä vahtimaan kun se on nuotion vieressä.
Toki, mutta harva lapsi päänkäänteessä sinne naamalleen sukeltaa. Kyllä meidän lapset osaa varoa tulta sen aikaa, kun mä kaivan kylmälaukkua.
Hyvä teille! Myös se meidän lapsi osaa varoa tulta kylmälaukun avaamisen ja makkaroiden etsimisen ajan JOS sille lapselle sanoo juuri ennen että älä mene nuotion lähelle nyt, odota että etsin ensin makkarat. Mutta kun se mieheni ei sano, vaan hän kääntyy vain muualle penkomaan tavaroita. Ja lapsi jää käsitykseen että häntä vahditaan ja hän voi hillua nuotiolla. Ei se lapsi osaa vielä katsoa koska häntä vahditaan ja koska hänen pitää odottaa. Asia pitäisi kommunikoida hänelle, mutta mieheni ei tajua. Vaikka olen sanonut asiasta monta kertaa.
Niin noh, se ero tuossa tietysti on, että me on retkeilty niin paljon, että lapset tietää ettei nuotiolla hilluta ja tulta kohennetaan vaan aikuisten kanssa. Siksi mun ei tarvitse sitä joka välissä teroittaa.
Ymmärrän ettei tee mieli retkeillä, kurjaa kyllä 😔
Se mun mies jotenkin olettaa että lapsi on pikkuaikuinen, jolle ei tarvitse opettaa mitään vaan joka jotenkin itse vain älyää asiat (aikuisen tasoisesti). Ja mies ei millään tajua että asia ei ole näin. Vaikka on puhuttu siitä monta kertaa. Hän luulee että lapsi osaa automaattisesti varoa nuotiota vaikka ei olisi koskaan ennen nuotiota nähnyt tai nuotiosta mitään kerrottu.
Lasten onnettomuudet ja tapaturmat ovat aina surullisia ja järkyttäviä asioita. Nykyään lapsia hoidetaan, valvotaan ja vahditaan paljon paremmin kuin ennen. Vielä 1960-ja 1970-luvulla pienet lapset ovat kulkeneet yksin ulkona ja äidit ovat kurkkineet ikkunasta, näkyykö lasta pihalla. Nykyään soitettaisiin hätäkeskukseen ja lapsista tehtäisiin lastensuojeluilmoitus.
Pieni lapsi on nopea liikkeissään ja ehtii muutamassa minuutissa kauas. En ole koskaan antanut omien lasten mennä esimerkiksi isovanhemman kanssa uimarannalle. En luota siihen, että iäkäs ja hidas ihminen kykenisi valvomaan luotettavasti uimataidottomia lapsia. Haluan itse valvoa omia lapsia. Kun uimataidoton lapsi on vedessä, olen lapsen vieressä vedessä koko ajan.
Kaksivuotias lapsi on pieni ja tarvitsee vanhemman ja aikuisen valvontaa. 2-vuotias lapsi ei ymmärrä varoa vaaroja ja voi keksiä ihan mitä tahansa sisällä ja ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tuttavaperheessä oli tuollainen kiltti kolmevuotias, joka uskoi ohjeet mitä hänelle oli sanottu ja jonka pystyi hyvin jättämään vähäksi aikaa itsekseen eikä mitään pahaa tapahtunut. Paitsi sen yhden kerran kun lapsi oli hävinnyt asunnosta kun äiti laittoi keittiössä ruokaa. Ja löytyi kehä ykkösen varrelta kävelytieltä painelemassa määrätietoisesti jonnekin.
Sama kokemus, mutta sen perheen lapsi hukkui eikä paluuta ollut. Oli lehdessä kun juttu. Tapahtui parissa minuutissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on tuollaista, että saatan sanoa miehelle vaikka että menen suihkuun pesemään hiukset. Siten että lapsi on leikkimässä huoneessaan ja minä ja mies siinä vieressä olohuoneessa ja siitä siis lähden suihkuun. Suihkussa havahdun siihen että itkevä lapsi seisoo kylpyhuoneen lattialla, on kävellyt siihen pukuhuoneen läpi, itkee satuttaneensa itsensä. Suljen shampoo päässä suihkun ja menen katsomaan missä mies on. Ja siellä se istuu sohvalla puhuen puhelimessa. Ei ollut vahtinut lasta yhtään eikä havahtunut edes siihen että lapsi satutti itsensä ja itkee. Arvatkaa v i tuttaako tällainen perhe-elämä ja arvatkaa kiinnostaako parisuhde kuinka paljon enää.
Jatkan vielä, että me ollaan aika paljon kotosalla tai vain lähistöllä, koska en enää suostu lähtemään miehen ja lapsen kanssa millekään niille laskettelulomille tai vastaaville telttaretkille, mitä täällä on mainostettu. Niilläkään en voisi luottaa siihen että mieskin osallistuu lapsen vahtimiseen vaan joutuisin siellä telttaillessa vahtimaan lasta yksin jopa kun käyn ulkovessassa vai syrjässä puskapissalla.
Lapsi on kuitenkin yhteisellä päätöksellä saatu? Miten mies perustelee ettei hän halua lapsen kanssa olla?
Tietenkin on saatu yhteisellä päätöksellä, miehellä oli jopa kovempi vauvakuume kuin minulla. Luuletko että hän perustelee asiaa jotenkin? No ei. Eihän hän osaa tietenkään asiaan mitään järkevää vastata. On kai vain niin omissa maailmoissaan että jos ei keskity 100% lapseen niin unohtaa lapsen täysin. Siis jos vaikka kääntyy telttaretkellä ottamaan makkaroita kylmälaukusta niin unohtaa lapsen, joka ehtii siinä ajassa kävelemään kohentamaan nuotiota ja muuta oikeasti vaarallista.
No tuo kyllä kuulostaa hankalalta ihan jokaiselle, jos pitää varoa nuotiotakin tollasella intensiteetillä.
Nyt en ymmärtänyt. Meidän lapsi täytti äsken kolme. Kyllä sitä joutuu suurella intensiteetillä vahtimaan kun se on nuotion vieressä.
Toki, mutta harva lapsi päänkäänteessä sinne naamalleen sukeltaa. Kyllä meidän lapset osaa varoa tulta sen aikaa, kun mä kaivan kylmälaukkua.
Tämä on juuri se tolla intensiteetillä, en minäkään lähtisi retkelle lapsen kanssa, jota pitäisi pitää kädestä koko ajan kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on tuollaista, että saatan sanoa miehelle vaikka että menen suihkuun pesemään hiukset. Siten että lapsi on leikkimässä huoneessaan ja minä ja mies siinä vieressä olohuoneessa ja siitä siis lähden suihkuun. Suihkussa havahdun siihen että itkevä lapsi seisoo kylpyhuoneen lattialla, on kävellyt siihen pukuhuoneen läpi, itkee satuttaneensa itsensä. Suljen shampoo päässä suihkun ja menen katsomaan missä mies on. Ja siellä se istuu sohvalla puhuen puhelimessa. Ei ollut vahtinut lasta yhtään eikä havahtunut edes siihen että lapsi satutti itsensä ja itkee. Arvatkaa v i tuttaako tällainen perhe-elämä ja arvatkaa kiinnostaako parisuhde kuinka paljon enää.
Jatkan vielä, että me ollaan aika paljon kotosalla tai vain lähistöllä, koska en enää suostu lähtemään miehen ja lapsen kanssa millekään niille laskettelulomille tai vastaaville telttaretkille, mitä täällä on mainostettu. Niilläkään en voisi luottaa siihen että mieskin osallistuu lapsen vahtimiseen vaan joutuisin siellä telttaillessa vahtimaan lasta yksin jopa kun käyn ulkovessassa vai syrjässä puskapissalla.
Lapsi on kuitenkin yhteisellä päätöksellä saatu? Miten mies perustelee ettei hän halua lapsen kanssa olla?
Tietenkin on saatu yhteisellä päätöksellä, miehellä oli jopa kovempi vauvakuume kuin minulla. Luuletko että hän perustelee asiaa jotenkin? No ei. Eihän hän osaa tietenkään asiaan mitään järkevää vastata. On kai vain niin omissa maailmoissaan että jos ei keskity 100% lapseen niin unohtaa lapsen täysin. Siis jos vaikka kääntyy telttaretkellä ottamaan makkaroita kylmälaukusta niin unohtaa lapsen, joka ehtii siinä ajassa kävelemään kohentamaan nuotiota ja muuta oikeasti vaarallista.
No tuo kyllä kuulostaa hankalalta ihan jokaiselle, jos pitää varoa nuotiotakin tollasella intensiteetillä.
Nyt en ymmärtänyt. Meidän lapsi täytti äsken kolme. Kyllä sitä joutuu suurella intensiteetillä vahtimaan kun se on nuotion vieressä.
Toki, mutta harva lapsi päänkäänteessä sinne naamalleen sukeltaa. Kyllä meidän lapset osaa varoa tulta sen aikaa, kun mä kaivan kylmälaukkua.
Hyvä teille! Myös se meidän lapsi osaa varoa tulta kylmälaukun avaamisen ja makkaroiden etsimisen ajan JOS sille lapselle sanoo juuri ennen että älä mene nuotion lähelle nyt, odota että etsin ensin makkarat. Mutta kun se mieheni ei sano, vaan hän kääntyy vain muualle penkomaan tavaroita. Ja lapsi jää käsitykseen että häntä vahditaan ja hän voi hillua nuotiolla. Ei se lapsi osaa vielä katsoa koska häntä vahditaan ja koska hänen pitää odottaa. Asia pitäisi kommunikoida hänelle, mutta mieheni ei tajua. Vaikka olen sanonut asiasta monta kertaa.
Niin noh, se ero tuossa tietysti on, että me on retkeilty niin paljon, että lapset tietää ettei nuotiolla hilluta ja tulta kohennetaan vaan aikuisten kanssa. Siksi mun ei tarvitse sitä joka välissä teroittaa.
Ymmärrän ettei tee mieli retkeillä, kurjaa kyllä 😔Se mun mies jotenkin olettaa että lapsi on pikkuaikuinen, jolle ei tarvitse opettaa mitään vaan joka jotenkin itse vain älyää asiat (aikuisen tasoisesti). Ja mies ei millään tajua että asia ei ole näin. Vaikka on puhuttu siitä monta kertaa. Hän luulee että lapsi osaa automaattisesti varoa nuotiota vaikka ei olisi koskaan ennen nuotiota nähnyt tai nuotiosta mitään kerrottu.
Sama jatkaa vielä. Tämä tilanne on minulle todella raskas, koska en voi luottaa lasta miehelle, koska mies kuvittelee että pieni lapsi osaa itse varoa autoja, kiehuvaa vettä kattilassa jne. Ja syytän joka päivä itseäni siitä miksi tein tämän miehen kanssa lapsia. Miksi en osannut nähdä ennalta että tämä on tällaista? Miksi en tajunnut että mieheni ei sovi isäksi eikä tajua että lapset ei ole pikkuaikuisia. Mutta en vain keksi miten olisin voinut tajuta asian ennalta: mies on kunnollinen tyyppi, joka halusi lapsia, tykkää lapsista, tekee paljon kotitöitä, ei juokse baareissa jne. Ei minulle tullut edes mieleen että pitäisi ennalta selvittää että oppiiko mies olemaan pienen lapsen kanssa vai ei opi. Miten sen voisi ennalta edes selvittää?
Joo kyllä miehen nyt täytyy odottaa vuoroansa tai sitten teette asioita yhdessä. Kyllä miehen täytyisi tajuta mikä vastuu pienestä taaperosta on. Mies vaikuttaa kovin nuorelta. Ei taaperoa tosiaan voi jättää kotona vahtimatta. Miksette sitten sovi päiväkotihoidosta, jos on jo 2-vuotias?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä näin kerran luisteluhiihtävän isän vauva selkärepussa. Isähän ei siis nähnyt vauvaa itse, vaiva oli aivan hiljaa. Joka potkulla vaivan pää retkahti holtittomasti sivulle toiselle sivulle toiselle
En saanut edes huudettua perään, kun oma pertsavauhti ei ollut mitään spoteri-isukin huimaan kiitoon verrattuna.
Vieläkin vaivaa mieltä sen vauvan kohtalo. Tuohan on sama kuin ravistelisi vauvaa tuntitolkulla!
Ihan varmasti siinä perheessä vielä hyvistellään, mitö kaikkea vauvan kanssa voikaan tehdä!Vauvarinkat eivät kyllä päästä päätä retkahtelemaan. Taisit vaan haluta päästä kauhistelemaan?
Tämä kyllä päästi, oli rinkka tai ei. Kamala näky.
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä miehen nyt täytyy odottaa vuoroansa tai sitten teette asioita yhdessä. Kyllä miehen täytyisi tajuta mikä vastuu pienestä taaperosta on. Mies vaikuttaa kovin nuorelta. Ei taaperoa tosiaan voi jättää kotona vahtimatta. Miksette sitten sovi päiväkotihoidosta, jos on jo 2-vuotias?
Mitä päiväkotihoito tuohon auttaa? Lapsi tarvitsee huomiota päiväkotipäivän jälkeen kipeämmin kuin mies työpäivän jälkeen, joten edelleen miehen pitäisi osata odottaa vuoroaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mies ei lasten kanssa osannut ennakoida mitään, hän toimi vasta sitten, kun tilanne oli päällä. Varsinkin pienten lasten kanssa pitää itse olla askelen edellä. Vahingoilta ja onnettomuuksilta voi välttyä paljon paremmin, kun miettii, mitä voi sattua. Itse mieluummin siirsin lapsen mukin kauemmas pöydän reunasta mitä pyyhin kaatuneen maidon lattialta ja rupesin valmistamaan ruokaa ennen kuin lapset oli nälkäisiä. Toisaalta eipä mies oikein osaa ennakoida omaakaan toimintaa, ulos lähtiessään hän pistää ensin kengät jalkaan ja sitten ihmettelee, missä lompakko, avaimet ja puhelin mahtaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä miehen nyt täytyy odottaa vuoroansa tai sitten teette asioita yhdessä. Kyllä miehen täytyisi tajuta mikä vastuu pienestä taaperosta on. Mies vaikuttaa kovin nuorelta. Ei taaperoa tosiaan voi jättää kotona vahtimatta. Miksette sitten sovi päiväkotihoidosta, jos on jo 2-vuotias?
Mitä päiväkotihoito tuohon auttaa? Lapsi tarvitsee huomiota päiväkotipäivän jälkeen kipeämmin kuin mies työpäivän jälkeen, joten edelleen miehen pitäisi osata odottaa vuoroaan.
No niinpä. Moni lapsi on päiväkotipäivän jälkeen stressaantunut ja tarvitsee paljon huomiota, saattaa olla itkuinen ja kiukkuinen sen stressin vuoksi. Ei se kyllä iltoja helpota yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on tuollaista, että saatan sanoa miehelle vaikka että menen suihkuun pesemään hiukset. Siten että lapsi on leikkimässä huoneessaan ja minä ja mies siinä vieressä olohuoneessa ja siitä siis lähden suihkuun. Suihkussa havahdun siihen että itkevä lapsi seisoo kylpyhuoneen lattialla, on kävellyt siihen pukuhuoneen läpi, itkee satuttaneensa itsensä. Suljen shampoo päässä suihkun ja menen katsomaan missä mies on. Ja siellä se istuu sohvalla puhuen puhelimessa. Ei ollut vahtinut lasta yhtään eikä havahtunut edes siihen että lapsi satutti itsensä ja itkee. Arvatkaa v i tuttaako tällainen perhe-elämä ja arvatkaa kiinnostaako parisuhde kuinka paljon enää.
Jatkan vielä, että me ollaan aika paljon kotosalla tai vain lähistöllä, koska en enää suostu lähtemään miehen ja lapsen kanssa millekään niille laskettelulomille tai vastaaville telttaretkille, mitä täällä on mainostettu. Niilläkään en voisi luottaa siihen että mieskin osallistuu lapsen vahtimiseen vaan joutuisin siellä telttaillessa vahtimaan lasta yksin jopa kun käyn ulkovessassa vai syrjässä puskapissalla.
Voi ei. Voin sanoa että tulet väsymään ja palat loppuun jos joudut kaikesta vastaamaan yksin. Usein kumppanin välinpitämättömyys pahentaa vielä tarvetta pitää kaikki narut käsissä, kokemusta on. Oma mies oli lapsen ollessa pieni vähän samanlainen. Onneksi on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä näin kerran luisteluhiihtävän isän vauva selkärepussa. Isähän ei siis nähnyt vauvaa itse, vaiva oli aivan hiljaa. Joka potkulla vaivan pää retkahti holtittomasti sivulle toiselle sivulle toiselle
En saanut edes huudettua perään, kun oma pertsavauhti ei ollut mitään spoteri-isukin huimaan kiitoon verrattuna.
Vieläkin vaivaa mieltä sen vauvan kohtalo. Tuohan on sama kuin ravistelisi vauvaa tuntitolkulla!
Ihan varmasti siinä perheessä vielä hyvistellään, mitö kaikkea vauvan kanssa voikaan tehdä!Vauvarinkat eivät kyllä päästä päätä retkahtelemaan. Taisit vaan haluta päästä kauhistelemaan?
Tämä kyllä päästi, oli rinkka tai ei. Kamala näky.
Tuota tuota. Sä et varmaan lasta laita edes autoon, jos sun mielestä pään liike on rasvistelua? Ihan lievästi liiottelet nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä miehen nyt täytyy odottaa vuoroansa tai sitten teette asioita yhdessä. Kyllä miehen täytyisi tajuta mikä vastuu pienestä taaperosta on. Mies vaikuttaa kovin nuorelta. Ei taaperoa tosiaan voi jättää kotona vahtimatta. Miksette sitten sovi päiväkotihoidosta, jos on jo 2-vuotias?
Mitä päiväkotihoito tuohon auttaa? Lapsi tarvitsee huomiota päiväkotipäivän jälkeen kipeämmin kuin mies työpäivän jälkeen, joten edelleen miehen pitäisi osata odottaa vuoroaan.
No niinpä. Moni lapsi on päiväkotipäivän jälkeen stressaantunut ja tarvitsee paljon huomiota, saattaa olla itkuinen ja kiukkuinen sen stressin vuoksi. Ei se kyllä iltoja helpota yhtään.
Mutta äiti saa levätä. Toki, jos hän palaa töihin, niin sit on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä näin kerran luisteluhiihtävän isän vauva selkärepussa. Isähän ei siis nähnyt vauvaa itse, vaiva oli aivan hiljaa. Joka potkulla vaivan pää retkahti holtittomasti sivulle toiselle sivulle toiselle
En saanut edes huudettua perään, kun oma pertsavauhti ei ollut mitään spoteri-isukin huimaan kiitoon verrattuna.
Vieläkin vaivaa mieltä sen vauvan kohtalo. Tuohan on sama kuin ravistelisi vauvaa tuntitolkulla!
Ihan varmasti siinä perheessä vielä hyvistellään, mitö kaikkea vauvan kanssa voikaan tehdä!Vauvarinkat eivät kyllä päästä päätä retkahtelemaan. Taisit vaan haluta päästä kauhistelemaan?
Tämä kyllä päästi, oli rinkka tai ei. Kamala näky.
Tuota tuota. Sä et varmaan lasta laita edes autoon, jos sun mielestä pään liike on rasvistelua? Ihan lievästi liiottelet nyt.
Tai rattaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on tuollaista, että saatan sanoa miehelle vaikka että menen suihkuun pesemään hiukset. Siten että lapsi on leikkimässä huoneessaan ja minä ja mies siinä vieressä olohuoneessa ja siitä siis lähden suihkuun. Suihkussa havahdun siihen että itkevä lapsi seisoo kylpyhuoneen lattialla, on kävellyt siihen pukuhuoneen läpi, itkee satuttaneensa itsensä. Suljen shampoo päässä suihkun ja menen katsomaan missä mies on. Ja siellä se istuu sohvalla puhuen puhelimessa. Ei ollut vahtinut lasta yhtään eikä havahtunut edes siihen että lapsi satutti itsensä ja itkee. Arvatkaa v i tuttaako tällainen perhe-elämä ja arvatkaa kiinnostaako parisuhde kuinka paljon enää.
Jatkan vielä, että me ollaan aika paljon kotosalla tai vain lähistöllä, koska en enää suostu lähtemään miehen ja lapsen kanssa millekään niille laskettelulomille tai vastaaville telttaretkille, mitä täällä on mainostettu. Niilläkään en voisi luottaa siihen että mieskin osallistuu lapsen vahtimiseen vaan joutuisin siellä telttaillessa vahtimaan lasta yksin jopa kun käyn ulkovessassa vai syrjässä puskapissalla.
Voi ei. Voin sanoa että tulet väsymään ja palat loppuun jos joudut kaikesta vastaamaan yksin. Usein kumppanin välinpitämättömyys pahentaa vielä tarvetta pitää kaikki narut käsissä, kokemusta on. Oma mies oli lapsen ollessa pieni vähän samanlainen. Onneksi on muuttunut.
Mitä tapahtui, että mies lopulta muuttui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä! Hyi olkoon mikä kommentti! Onko vaimo miehen mielestä pelkkä esine, jonka ainut tehtävä on miellyttää miestä?
Naisen haluttomuus on hyvin usein miehen syytä. Juurisyy naisen haluttomuuteen on yleensä huonossa parisuhteessa ja miehen huonossa käytöksessä ja puhetavassa. Mies esimerkiksi kohtelee aviovaimoaan/avovaimoaan epäystävällisesti ja epäkunnioittavasti. Miehellä on epäasiallinen, ilkeä, ruma, loukkaava ja töykeä puhetapa. Mies voi arvostella ja haukkua aviovaimoa/avovaimoa joko avoimesti tai piilovi##uilemalla. Mies voi myös arvostella ikävästi ja loukkaavasti naisen ulkonäköä ja tekemisiä.
Arvatkaapa, haluaako epäasiallisesti kohdeltu ja loukattu aviovaimo/avovaimo harrastaa häntä huonosti kohtelevan miehen kanssa sängyssä jotain muuta kuin nukkumista? Niin - jos nainen siis edes suostuu nukkumaan hirviömiehensä kanssa samassa sängyssä!
Selibaatti on hyvä ratkaisu, kun se##i on vain ikävää ja vastentahtoista pakkopullaa ja toisen osapuolen painostamista. Suomessa parisuhteessa vastoin toisen osapuolen suostumusta tapahtuva seksuaalinen teko tai seksuaaliseen tekoon painostaminen on muuten rikollinen teko!
Vierailija kirjoitti:
MiesItse kirjoitti:
Itse miehenä laukean esim. suihinotossa 7 minuutissa. On se kumma, jos ei vaimolta löydy tuota paria minuuttia pari kertaa viikossa?! Vaikka olisi miten monta kersaa tai vauvaa jaloissa pyörimässä.
Jos et panosta miehen tyytyväisyyteen, niin älä sitten ihmettele jos olet YH joku päivä kun mies löytänyt naisen joka haluaa panostaa mieheen ja suhteeseensa.
Hyi helvetti näitä suomalaisia "miehiä".
No just! Tehkää oma aloitus, jossa puratte traumojanne. Ap ei ole viitannut mihinkään henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan ja te täällä revittelette tällaisilla. Ja se, että joku puhuu seksistä ja sen tärkeydestä, on kaikkea muuta kuin em. asioita.
Selvästi te olette hukassa seksuaalisuutenne kanssa ja kaikki seksiin viittaavakin on hyi yök ja sikamaista, mutta joku raja avllakin oman ahdistuksensa purkamisella.
Tietyn ikäisillä naisilla on usein vääristynyt käsitys seksuaalisuudesta. He pitävät seksiä pakollisena pahana ja seksiä hävettävänä jolloin he päätyvät käyttämään seksuaalista henkistä väkivaltaa, seksi on palkinto kumppanille, kiristyskeino ja lyömäase.
Onneksi heitä seurannut sukupolvi pääsi kiinni jo muihinkin tietolähteisiin kuin sen oman äidin siirtämään traumaan ja häpeään.
Opettele ap nauttimaan seksistä, se lisää voimavaroja ja vähentää väsymystä tuottamalla hyvänolon hormoneja. Älä ajattele seksiä palkintona miehellesi ja miehesi tarpeita parisuhteenne peilinä. Seksi ja seksuaalisuus ei liity perhearkeen, se on sun oma voimavarasi. Tsemiä!
Hupsu, seksi on vain lasten tekemistä varten ja kun lapsiluku on täynnä, miesvauvat voivat runkata. Oikeat, hyvät miehet osaa olla ilmankin tuota saastaa.
Tuo on totta. Sitten kun osaa olla runkkaamatta, niin voi huvikseen opetella monipuolisia runkkaustapoja.
Yksi uusimmista keksinnöistä on ettei tarvitse erektiota runkkaamisessa saavuttaakseen orgasmin.
Olin aina miehenä kuvitellut että runkkaaminen vaatii erektion. Olenkin opetellut runkkaamaan löysällä kalulla, siis täysin löysällä kalulla orgasmin. Harmi ettei vaimo nykyään pääse nauttimaan orgasmeista, vaikka vosimmehan kokeilla saksiasentoa, mutta hän kyllä vaatii erektion. Näin olen kuullut.
Olen itse mieltynyt ei-erektion malliseen yhdyntään.
Se onnistuu yksin tai ilman.
Tähän ei liity mitään peräaukkoon suoritettua stimulaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle henkisen kasvun paikka.
Onhan se selvää, että kun pieni lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, mutta aikuinen pystyy taas huolehtimaan itsestään, niin lapsihan siinä etusijalle on mentävä. Se kuuluu jo vanhemman perusvastuuseen.
vaikuttaa siltä, että ap on riippuvainen lapsestaan, ettei pysty hetkeksikään jättämään tätä. Rasittava lapsessa roikkuja, joka sitten sulkee kaiken muun maailman sen varjolla ja syyllistää muita.
Pari vuotiaalle lapselle voi rakentaa puitteet, jossa pystyy leikkimään itsenäisesti loukkaamatta itseään. Lapsen on hyvä oppia välillä olemaan ilman näköyhteyttä vanhempiinsa. jne.
Mies ei muka ymmärrä. Ei ole ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä! Hyi olkoon mikä kommentti! Onko vaimo miehen mielestä pelkkä esine, jonka ainut tehtävä on miellyttää miestä?
Naisen haluttomuus on hyvin usein miehen syytä. Juurisyy naisen haluttomuuteen on yleensä huonossa parisuhteessa ja miehen huonossa käytöksessä ja puhetavassa. Mies esimerkiksi kohtelee aviovaimoaan/avovaimoaan epäystävällisesti ja epäkunnioittavasti. Miehellä on epäasiallinen, ilkeä, ruma, loukkaava ja töykeä puhetapa. Mies voi arvostella ja haukkua aviovaimoa/avovaimoa joko avoimesti tai piilovi##uilemalla. Mies voi myös arvostella ikävästi ja loukkaavasti naisen ulkonäköä ja tekemisiä.
Arvatkaapa, haluaako epäasiallisesti kohdeltu ja loukattu aviovaimo/avovaimo harrastaa häntä huonosti kohtelevan miehen kanssa sängyssä jotain muuta kuin nukkumista? Niin - jos nainen siis edes suostuu nukkumaan hirviömiehensä kanssa samassa sängyssä!
Selibaatti on hyvä ratkaisu, kun se##i on vain ikävää ja vastentahtoista pakkopullaa ja toisen osapuolen painostamista. Suomessa parisuhteessa vastoin toisen osapuolen suostumusta tapahtuva seksuaalinen teko tai seksuaaliseen tekoon painostaminen on muuten rikollinen teko!
Vierailija kirjoitti:
MiesItse kirjoitti:
Itse miehenä laukean esim. suihinotossa 7 minuutissa. On se kumma, jos ei vaimolta löydy tuota paria minuuttia pari kertaa viikossa?! Vaikka olisi miten monta kersaa tai vauvaa jaloissa pyörimässä.
Jos et panosta miehen tyytyväisyyteen, niin älä sitten ihmettele jos olet YH joku päivä kun mies löytänyt naisen joka haluaa panostaa mieheen ja suhteeseensa.Hyi helvetti näitä suomalaisia "miehiä".
No just! Tehkää oma aloitus, jossa puratte traumojanne. Ap ei ole viitannut mihinkään henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan ja te täällä revittelette tällaisilla. Ja se, että joku puhuu seksistä ja sen tärkeydestä, on kaikkea muuta kuin em. asioita.
Selvästi te olette hukassa seksuaalisuutenne kanssa ja kaikki seksiin viittaavakin on hyi yök ja sikamaista, mutta joku raja avllakin oman ahdistuksensa purkamisella.Tietyn ikäisillä naisilla on usein vääristynyt käsitys seksuaalisuudesta. He pitävät seksiä pakollisena pahana ja seksiä hävettävänä jolloin he päätyvät käyttämään seksuaalista henkistä väkivaltaa, seksi on palkinto kumppanille, kiristyskeino ja lyömäase.
Onneksi heitä seurannut sukupolvi pääsi kiinni jo muihinkin tietolähteisiin kuin sen oman äidin siirtämään traumaan ja häpeään.
Opettele ap nauttimaan seksistä, se lisää voimavaroja ja vähentää väsymystä tuottamalla hyvänolon hormoneja. Älä ajattele seksiä palkintona miehellesi ja miehesi tarpeita parisuhteenne peilinä. Seksi ja seksuaalisuus ei liity perhearkeen, se on sun oma voimavarasi. Tsemiä!Hupsu, seksi on vain lasten tekemistä varten ja kun lapsiluku on täynnä, miesvauvat voivat runkata. Oikeat, hyvät miehet osaa olla ilmankin tuota saastaa.
Tuo on totta. Sitten kun osaa olla runkkaamatta, niin voi huvikseen opetella monipuolisia runkkaustapoja.
Yksi uusimmista keksinnöistä on ettei tarvitse erektiota runkkaamisessa saavuttaakseen orgasmin.
Olin aina miehenä kuvitellut että runkkaaminen vaatii erektion. Olenkin opetellut runkkaamaan löysällä kalulla, siis täysin löysällä kalulla orgasmin. Harmi ettei vaimo nykyään pääse nauttimaan orgasmeista, vaikka vosimmehan kokeilla saksiasentoa, mutta hän kyllä vaatii erektion. Näin olen kuullut.
Olen itse mieltynyt ei-erektion malliseen yhdyntään.
Se onnistuu yksin tai ilman.
Tähän ei liity mitään peräaukkoon suoritettua stimulaatiota.
Bonobo simpanssit osaa runkata myös löysällä kalulla.
Olet saavuttanut runkkauksessa buddhan tason.
Onneksi olkoon!
Itse olen onnistunut tuossa vain kerran elämäni aikana. Se on täysin psyykkeestä kiinni.
Miehenä tarvitaan hyvää mielikuvitusta saavuttaa tuo taso. Naiset eivät kykene samaan koskaan.
Eikä heitä tarvita erektiottomaan orgasmiin koskaan ja ikinä mukaan. Tämä on miehen oma juttu, bonobo-juttu.
t. apinat runkkaa, apinat runkkaa ja rallattaa hei, 2x loopi
Hyvä teille! Myös se meidän lapsi osaa varoa tulta kylmälaukun avaamisen ja makkaroiden etsimisen ajan JOS sille lapselle sanoo juuri ennen että älä mene nuotion lähelle nyt, odota että etsin ensin makkarat. Mutta kun se mieheni ei sano, vaan hän kääntyy vain muualle penkomaan tavaroita. Ja lapsi jää käsitykseen että häntä vahditaan ja hän voi hillua nuotiolla. Ei se lapsi osaa vielä katsoa koska häntä vahditaan ja koska hänen pitää odottaa. Asia pitäisi kommunikoida hänelle, mutta mieheni ei tajua. Vaikka olen sanonut asiasta monta kertaa.