Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko miehesi käydä vaikka maksullisissa?
Ajattelit että on vara käydä maksullisissa mutta ei ole varaa palkata hoitajaa lapselle?
Kyllä se lapsen hoitaminen ja hoidon järjestäminen on myös miehen vastuulla. Ja se on se asia mistä APn pitäisi keskustella miehen kanssa.
Miten lastenhoito järjestetään siten, että aikaa ja jaksamista jää myös parisuhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se mies siis käytännössä haluaisi sinulta? Mitä tarkoittaisi, että priorisoisit miehen?
Onko tuo vain kauniilla kielellä ilmaistuna se, että haluaa seksiä?
Ettekö työ oo vieläkään eronneet? Ylleensä ero tulloo kun rouva omii lapset ja alakoo nalkuttaa ukolle. no näköjään poikkeuksa on.
siis vieläkö joku hyysää 2v. lasta? kyllähän tuon ikäinen pitäisi jo sosialistaa, niin kuin koiran pennutkin. taas saa yhteiskunta elätin tuostakin mukulasta. kyllä ennen vanhaan 2v. oli jo pellon laidalla tekemässä muistiin panoja peltotöistä, että osaa sitten kunnolla kun täyttää 4v. pumpulissa kasvatus on karhunpalvelus lapselle. nyt kovuutta kasvatukseen ja lapsi paini- ja nyrkkeilyharjoituksiin pikapikaa. uimataitohan lapsella on jo 1 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tästäkin tullut joku russotrolliketju. Yrittävät epätoivoisesti lietsoa v i h a a sukupuolten välille. Sitä samaa yrittivät mm. talvisodassa.
Tänne kirjoittavien "miesten" asenteet on kuin suoraan Venäjältä.
Seksiä pitää saada, mutta lapsia ei saa syntyä. Tai jos syntyykin, niin ovat yksin naisen projekti. Eivät kuulu Miehelle millään tavalla. Siksi naisen kuuluu hoivata ja paijata miestä, mutta miehen ei tarvitse tehdä mitään vaimon eikä lasten hyväksi. Riittää että käy töissä, ryyppää palkan ja hakee seksiä ja ruokaa kotoa.
En tunne yhtään sellaista suomalaista miestä jonka ajatusmaailma olisi tuommoinen. Miesvaltaisella alalla työskentelevänä tunnen paljon miehiä ja he ovat erittäin kiinnostuneita perheidensä hyvinvoinnista ja siitä miten uupuneen vaimon oloa voisi helpottaa.Tätä aihetta sivuten voisin esittää seuraavan kysymyksen:
Minulle on tehty vasektomia vajaa vuosi sitten, heti kun 30 vuotta tuli täyteen. Olen nyt seurustellut puolisen vuotta mukavan naisen kanssa. Missä vaiheessa mielestänne pitäisi ottaa tuo piuhojen katkaisu puheeksi? Vai onko syytä pitää omana tietonaan?Miksi ottaisit itse puheeksi? Eiköhän tuo kysy jos asia kiinnostaa. Toki jos lapsista tulee puhetta, niin siinä yhteydessä on hyvä mainita.
En kertoisi kuin jos lapsiasia tulisi jotenkin puheeksi. Tai lähinnä jos kumppani kävisi kovasti lasta kärttämään.
Toisaalta sellaisessa tilanteessa sinulle olisi valttikortti hihassasi, jos olisit pitänyt vasektomian omana tietonasi; naiset ovat vauvarabieksen iskiessä ketteriä järjestämään "vahinko"raskauksia, ja tällaisen tullessa eteen tietäisit heti a) että naisesi pettää ja b) ei ole sinun vellit jotka ovat pohjaan palaneet, eli voisit välittömästi lempata hänet.
Kyllä sinulle childfree-kumppani löytyy: olette kysyttyjä!
N45Näin velanaisena sanon, että mielestäni on todella tyhmää ylipäätään ryhtyä parisuhteeseen keskustelematta lapsiasiasta. Siinä tuhlataan molempien aikaa ja tehdään tulevasta sydänsurusta entistä suurempaa, jos ollaankin eri mieltä lapsista. Ei pitäis olla iso juttu kysäistä toiselta, haluaako se joskus lapsia, päni vastoin, sen pitäis kuulua itsestään selvästi keskusteluaiheisiin suhdetta aloittaessa.
Vaikka eipä vissiin tuon vasektomiamiehen suhteessa ole edes keskusteltu ehkäisystä, kun asia ei ole tullut esille. Ei vissiin tiedä edes käyttääkö nainen mitään ehkäisyä? Kumpikin olettaa vain jotain? Olettavatko myös toisen nimen, ammatin ja mielenkiinnonkohteet? Onko vasektomiamies myös vain olettanut, että he seurustelevat? Kannattaa nyt kysäistä naiselta, voi olla että hän onkin olettanut sinut homoksi ja teidät bestiksiksi.Kyllähän lapsiasioista keskustellaan mutta naiset eivät halua uskoa tai eivät ymmärrä mitä mies tarkoittaa kun sanoo että ei halua lapsia kun jossain vaiheessa aina alkaa painostus lapsiin
Mielenkiintoista. Yksikään mies ei ole koskaan sanonut minulle, että ei haluaisi lapsia. Vähän vaikea uskoa että sellaisia olisi olemassa, vaikka somessa saa helposti sellaisen käsityksen että kukaan mies ei koskaan halua lapsia.
Joskus on joku lähestynyt sanomalla, että haluaa minut lastensa äidiksi. Se oli aika originelli lähestyminen, mutta aihe ei silloin ollut minulle ajankohtainen.
Nykyään olen perheenäiti ja lasten lukumäärä päätettiin sovussa miehen kanssa. Ei ollut erimielisyyttä. Omaan jaksamiseen laitettiin lopulta raja. Pohdittiin sitä, että emme jaksa hoitaa perhettä niin hyvin kuin haluamme jos lapsia tulee vielä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut monelta taholta, että miehet, jotka ovat tottuneet olemaan "kunkkuja", kokevat arvovaltansa murenevan, kun tulee lapsi, joka meneekin etusijalle. Tästä voi pitemmällä aikavälillä seurata, että isä kaltoinkohtelee lasta. Tällaiset isät ovat tavallaan mustasukkaisia, kun lapsi vie äidin huomion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tästäkin tullut joku russotrolliketju. Yrittävät epätoivoisesti lietsoa v i h a a sukupuolten välille. Sitä samaa yrittivät mm. talvisodassa.
Tänne kirjoittavien "miesten" asenteet on kuin suoraan Venäjältä.
Seksiä pitää saada, mutta lapsia ei saa syntyä. Tai jos syntyykin, niin ovat yksin naisen projekti. Eivät kuulu Miehelle millään tavalla. Siksi naisen kuuluu hoivata ja paijata miestä, mutta miehen ei tarvitse tehdä mitään vaimon eikä lasten hyväksi. Riittää että käy töissä, ryyppää palkan ja hakee seksiä ja ruokaa kotoa.
En tunne yhtään sellaista suomalaista miestä jonka ajatusmaailma olisi tuommoinen. Miesvaltaisella alalla työskentelevänä tunnen paljon miehiä ja he ovat erittäin kiinnostuneita perheidensä hyvinvoinnista ja siitä miten uupuneen vaimon oloa voisi helpottaa.Tätä aihetta sivuten voisin esittää seuraavan kysymyksen:
Minulle on tehty vasektomia vajaa vuosi sitten, heti kun 30 vuotta tuli täyteen. Olen nyt seurustellut puolisen vuotta mukavan naisen kanssa. Missä vaiheessa mielestänne pitäisi ottaa tuo piuhojen katkaisu puheeksi? Vai onko syytä pitää omana tietonaan?Miksi ottaisit itse puheeksi? Eiköhän tuo kysy jos asia kiinnostaa. Toki jos lapsista tulee puhetta, niin siinä yhteydessä on hyvä mainita.
En kertoisi kuin jos lapsiasia tulisi jotenkin puheeksi. Tai lähinnä jos kumppani kävisi kovasti lasta kärttämään.
Toisaalta sellaisessa tilanteessa sinulle olisi valttikortti hihassasi, jos olisit pitänyt vasektomian omana tietonasi; naiset ovat vauvarabieksen iskiessä ketteriä järjestämään "vahinko"raskauksia, ja tällaisen tullessa eteen tietäisit heti a) että naisesi pettää ja b) ei ole sinun vellit jotka ovat pohjaan palaneet, eli voisit välittömästi lempata hänet.
Kyllä sinulle childfree-kumppani löytyy: olette kysyttyjä!
N45Näin velanaisena sanon, että mielestäni on todella tyhmää ylipäätään ryhtyä parisuhteeseen keskustelematta lapsiasiasta. Siinä tuhlataan molempien aikaa ja tehdään tulevasta sydänsurusta entistä suurempaa, jos ollaankin eri mieltä lapsista. Ei pitäis olla iso juttu kysäistä toiselta, haluaako se joskus lapsia, päni vastoin, sen pitäis kuulua itsestään selvästi keskusteluaiheisiin suhdetta aloittaessa.
Vaikka eipä vissiin tuon vasektomiamiehen suhteessa ole edes keskusteltu ehkäisystä, kun asia ei ole tullut esille. Ei vissiin tiedä edes käyttääkö nainen mitään ehkäisyä? Kumpikin olettaa vain jotain? Olettavatko myös toisen nimen, ammatin ja mielenkiinnonkohteet? Onko vasektomiamies myös vain olettanut, että he seurustelevat? Kannattaa nyt kysäistä naiselta, voi olla että hän onkin olettanut sinut homoksi ja teidät bestiksiksi.Kyllähän lapsiasioista keskustellaan mutta naiset eivät halua uskoa tai eivät ymmärrä mitä mies tarkoittaa kun sanoo että ei halua lapsia kun jossain vaiheessa aina alkaa painostus lapsiin
Mielenkiintoista. Yksikään mies ei ole koskaan sanonut minulle, että ei haluaisi lapsia. Vähän vaikea uskoa että sellaisia olisi olemassa, vaikka somessa saa helposti sellaisen käsityksen että kukaan mies ei koskaan halua lapsia.
Joskus on joku lähestynyt sanomalla, että haluaa minut lastensa äidiksi. Se oli aika originelli lähestyminen, mutta aihe ei silloin ollut minulle ajankohtainen.
Nykyään olen perheenäiti ja lasten lukumäärä päätettiin sovussa miehen kanssa. Ei ollut erimielisyyttä. Omaan jaksamiseen laitettiin lopulta raja. Pohdittiin sitä, että emme jaksa hoitaa perhettä niin hyvin kuin haluamme jos lapsia tulee vielä lisää.
Velanainen täälläkin. Oma kokemus on se, että aika moni mies haluaa lapsia. Suhteitani on kariutunut juuri tästä syystä. Heti suhteen alussa lapsiasia on tärkeää keskustella, ettei kumpikaan tuhlaa aikaansa ja siinä keskustelussa tulee olla rehellinen. Miehet ovat sanoneet, että eivät halua lapsia, mutta jossain kohtaa niiden kärttäminen on alkanut. Kun ihmettelin tuota käytöstä, sain vastaukseksi että he odottivat ja luulivat että muuttaisin mieleni. Eli ei miehetkään aina ymmärrä sanaa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Päiväunien aikaan pitää työntää vaunuja ?! ! Mitä hell....iä
Eikö se kersa osaa nukkua muuten kuin vauhdissa ? No, itse olet soppasi keittänyt
3l asta, enkä ketään työnnellyt vaunuissa päiväunilla
Usein se on naiselle ainoa aika päivästä, jolloin hän pääsee ulos. Pakkohan se vauva on ottaa mukaan, jos haluaa jossain vaiheessa päivää ulkoilmaan.
Voi se nukkua sisälläkin ja silloin äidillä on aikaa levätä, tai puuhailla omiaan . Ulkona voi käydä valveiila ollessakin
Mä tein aikoinaan samoin. Mies tuntui itse tekevän samoin. Molemmista tuli äiti ja isä, parisuhde jäi vähemmälle. Ukko lähti toisen matkaan. No, ei mulla ikävä tullut, kun lapset jäi mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se mies siis käytännössä haluaisi sinulta? Mitä tarkoittaisi, että priorisoisit miehen?
Onko tuo vain kauniilla kielellä ilmaistuna se, että haluaa seksiä?
En ole aloittaja enkä aloittajan mies mutta voisin varmaan näin kahden lapsen isänä kertoa että mitä minä asiasta ajettelen:
Itse en ainakaan vaadi tai kaipaa mitään kauhean erityistä. Mutta kyllä toivoisin että meillä olisi sellainen tunne parisuhteessa että molemmat edelleen kaipaavat sitä yhteistä aikaa ja kosketusta ja mitä kaikkea se suhde nyt tavallisesti sisältääkin. Sitä ei lopulta tarvitse olla käytännössä kovin paljon mutta jos minulle tulee fiilisi että se puolisoni on ikäänkuin siirtänyt sen suhteemme hyllylle ja ruvennut vain ja ainoastaan äidiksi niin se tuntuu pahalta. Muistan miten hyvältä tuntui aikanaan kun toisen lapsen ollessa pieni ja valvottaessa meitä molempia uupumukseen saakka vaimo silti sanoi minulle että jos hän ei olisi niin kuoleman väsynyt niin nyt kyllä mentäisiin makuuhuoneeseen ja hymyili väsyneen hymyn päälle. Ei siis edes menty mutta tuntui kivalta että hän edes ajatteli hetken sitä mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se mies siis käytännössä haluaisi sinulta? Mitä tarkoittaisi, että priorisoisit miehen?
Onko tuo vain kauniilla kielellä ilmaistuna se, että haluaa seksiä?
Monelle miehelle se tarkoittaa ihan vain sitä että se vaimo edelleen näkee hänet miehenä eikä vain isänä. Siihen riittää usein vain muutama hymy, ohimennen tehty sipaisu tai nopea hali arjen keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Tuollaista oli meilläkin alkuun. Tilanne muuttui, kun mies vuorostaan oli puoli vuotta kotona hoitamassa lapsia. Suosittelen tätä teillekin. Sinulla ei ehkä ole työpaikkaa, mutta ala katsella sellaista ja ota tämä vaihtoehto puheeksi miehesi kanssa. Onkohan miehesi ainoa lapsi - silloin sopeutuminen voi olla vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Päiväunien aikaan pitää työntää vaunuja ?! ! Mitä hell....iä
Eikö se kersa osaa nukkua muuten kuin vauhdissa ? No, itse olet soppasi keittänyt
3l asta, enkä ketään työnnellyt vaunuissa päiväunilla
Usein se on naiselle ainoa aika päivästä, jolloin hän pääsee ulos. Pakkohan se vauva on ottaa mukaan, jos haluaa jossain vaiheessa päivää ulkoilmaan.
Voi se nukkua sisälläkin ja silloin äidillä on aikaa levätä, tai puuhailla omiaan . Ulkona voi käydä valveiila ollessakin
Juu voi. Vauva nukahtaa silloinkin vaunuihin ja taas menee vauvan rytmi sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se mies siis käytännössä haluaisi sinulta? Mitä tarkoittaisi, että priorisoisit miehen?
Onko tuo vain kauniilla kielellä ilmaistuna se, että haluaa seksiä?
Monelle miehelle se tarkoittaa ihan vain sitä että se vaimo edelleen näkee hänet miehenä eikä vain isänä. Siihen riittää usein vain muutama hymy, ohimennen tehty sipaisu tai nopea hali arjen keskellä.
Moniko nainen saa noita mieheltään lapsen syntymän jälkeen? Pahimmillaan mies alkaa kutsua vaimoaan termillä "meidän äiti". Hyi puistatus.
Vaikka kuinka priorisoit lapsen ei se silti tarkoita sitä, että annat lapselle 100% ajasta ja huomiosta samalla kun mies saa 0%. On selvää että miehelle ei tarvitse antaa samaa siivua kuin aikaisemmin mutta puolison jättäminen "lapsikuplan" ulkopuolelle aiheuttaa riitoja ja potentiaalisesti rikkoo parisuhteen. Tiedät mistä miehesi piti ja mikä hänelle oli tärkeää jo ennen lasta - ei ne asiat ole mihinkään muuttuneet. Ja jos nuo asiat jätät huomioimatta niin kannattaa miettiä onko parisuhteen kariutuminen lopulta lapsen edun mukaista vai ei. Oma parisuhteeni (olen 54-vuotias mies) oli lähellä kaatua samoihin asioihin - onneksi ei kaatunut.
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Jos molemmat hoitaa lasta, niin sillin he huomioivat toisensakin. Jos jättävät kaiken toisen kontolle, niin eivät tue.
Eräs viisas nainen kerran sanoi: "Nainen, kun menet naimisiin ja perustat perheen, niin muista, että miehesi tulee aina olemaan lapsistasi vanhin."
Ja eikö se olekin enemmän sääntö, kuin poikkeus, että vanhin lapsi inhoaa ensimmäistä pikkusisarustaan tämän viedessä leijonanosan äidin huomiosta ja hoivasta? Miehesi käyttäytyy, kuin normaali taapero, mutta kai se ohi menee sitten, kun kääröstä kasvaa kaveri futiskentälle
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on tottakai aina ykkönen. Parisuhde ei ole vain seksiä, jos et seksiä jaksa harrastaa, näytä miutoin, että miehesi on sinulle tärkeä.
näin minäki oon lukenu ja nyt vauva palsta sanoo toista. jotenki minkä taakseen jättää edestään löytää. eli mielestäni pl vauva niin lapsi ei mee parisuhteen edelle. riippuu miten mitataan. esim ytheiset hetket siirtyy aina lapsen edun edelle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se mies siis käytännössä haluaisi sinulta? Mitä tarkoittaisi, että priorisoisit miehen?
Onko tuo vain kauniilla kielellä ilmaistuna se, että haluaa seksiä?
Mikä siinä on ongelma, jos haluaa seksiä parisuhteessa, mies tai nainen?
Joillakin äideillä on tapana tehdä lapsestaan rutiinien orja ja näillä rutiineilla sitten näännytetään lapsi, oma itsensä sekä puoliso. Nämä äidit luulevat, että lapsi ei nuku ellei ensin on vaunuteltu 5 kilometriä, syöty puuroa juuri tietyltä lautaselta ja hytkytelty täsmälleen samat puolen tunnin halileikit.
Sitten tietenkin lapsen ollessa hereillä he luulevat, että koko ajan täytyy olla joku aktivoimassa ja leikittämässä. Tottahan toki tällaiseen hyysäämiseen opetettu lapsi palvelun heikennettyä hetken kitisee, mutta eipä tuo vaarallista ole.