Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
En pääse millään yli siitä snorklaavasta vauvasta :D . Käsitin, että se sama vauva myös golfasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homman voi hoitaa myös niin, että se lapsi on myös syntymänsä jälkeen yhteinen "projekti". Silloin molemmilla jää suunnilleen yhtä paljon voimavaroja parisuhteelle.
Jos vain äiti priorisoi lapseen, ja isä ei lainkaan, silloin syntyy epäsuhta myös siitä, mitä yhteiseltä ajalta kaipaa.Mikä projekti se lapsi nyt muka on? Lapsi on ihminen, jonka kanssa eletään, ei mikään projekti.
Siksipä laitoinkin sen sanan lainausmerkkeihin, kun sen ei pitäisi olla projekti. Moni mies (joskus nainenkin) vaan mieltää sen lapsen "naisen projektiksi". Silloin tulee näitä AP:n tapauksen kaltaisia ristiriitoja.
Lähinnä sitä ajoin takaa, että jos molemmat vanhemmat huomioivat yhtälailla ne lapsen tarpeet, riittää molemmilla aikaa ja mielenkiintoa myös kumppanin huomioimiseen. Minulle parisuhteen ylläpitäminen on osaltaan myös omaan hyvinvointiini panostamista. En ole siis siinä asiassa yksistään antavana osapuolena, vaan myös saan siitä paljon. Lapsiperhearkea olemme eläneet yli 20 vuotta. Vauvavuodet toki ovat jo melko kaukana takanapäin.
Vierailija kirjoitti:
En pääse millään yli siitä snorklaavasta vauvasta :D . Käsitin, että se sama vauva myös golfasi.
No sit sä et tiedä mitä vauva tarkoittaa. Etkä tajua, että vaiva voi olla mukana vaikkei itse snorklaa tai golfaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kaikki kommentit on ihan väkisin väännetty ryhmiksi tai sitten ihmiset ei oikeasti tajua.
2-vuotias lapsi on lain mukaan 24/7 vahdittava.
Tottakai voit käydä vessassa, jos ei ole vaaratilanteita lähellä. Mutta sekään ei ole itsestäänselvyys. Jos et valvo lasta kuunnellen tai katsoen koko ajan, niin se voi olla kuolemaan johtava virhe.
Voitte valehdella siitä vaikka kuinka paljon, että kaksivuotias ei tee mitään mitä et tiedä, niin siinäpä olet jo todistanut, että opetat ja calvot 24/7. Muutoin et tietäisi tekeekö vai ei tee.
Sen ikäisen kuuluu olla utelias ja oppia maailmaa. Ja aikuisen on oltava läsnä ja saatavilla.
Juuri oli haastattelu, jossa oli asiantuntijalääkäri tehnyt palovammatilastoista pitkän raportin: yhä pienempien lasten kotona sattuneet palovammat ovat lisääntyneet. Eli vauvojen ja taaperoiden, joiden ei pitäisi päästä kiehuvien tai palavien asioiden äärelle. Aikuisten valvonnan puutteen vuoksi.
En voi oikein ymmärtää, että ihmiset, jotka kertovat opettaneensa kaiken, kehuvat ettei tarvitse valvoa enää ja teini-ikäisenä ei ole sattunut mitään. Älykäs ja viisas lapsi etsii, tutkii ja kokeilee. Aikuinen valvoo, opettaa ja vahtii. Näin nämäkin keille ei ole sattunut mitään, ovat tehneet vauvasta saakka.
Kauhea vastuu taaperolla, jos sanot, et äiti ja isi menee nyt lukkojen taakse viettämään parisuhde aikaa. Ja sinullehan on jo opetettu kaikki asiat, joten koita pärjätä...Kukaan ei ole puhunut mistään lukkojen taakse menosta. Mitä ihmettä sä selität? Eikö se ole parisuhdeaikaa, jos se ei tapahdu lukkojen takana makuuhuoneessa seksiä harrastamalla? Eipä ole ihme että väsyttää, kun et osaa hetkeäkään istua paikallasi puolisosi kanssa. Jos me keskustellaan makuuhuoneessa, me kyllä nähdään ja kuullaan kun lapsemme liikkuu kotona. Silloin osaamme sen perseemme nostaa ja lähteä katsomaan mitä hän on vailla ja seurata, että homma hoituu. Sit kehut päälle ja lapsi jatkaa leikkejään ja me keskusteluamme.
Jos koti on turvaton, tottakai pitää koko ajan kytätä, mutta eihän nyt normaali kodissa äiti ole makkarissa ja kiehuva vesi liedellä lapsen vieressä.Mun mies ei vahdi lasta koskaan jos olemme molemmat kotona. Ei tippaakaan mieti mitä lapsi tekee ja onko turvassa, ei tippaakaan kuuntele mitä lapsi puuhaa. Jättää se aina yksin minun hommaksi vahtia lasta ja jos olemme eri huoneessa kuin lapsi niin jättää yksin minun hommaksi kuunnella mitä lapsi tekee. Asiasta olen sanonut monta kertaa, on riidelty ja vaikka mitä mutta mikään ei muutu. Eipä kiinnosta enää viettää miehen kanssa aikaa vaan mieluummin puuhailen lapsen kanssa.
Ajatteleeko hän ettei ihan joka asiaa tarvitse kytätä eikä lapsenne ole vaarassa vai häntä ei kiinnosta? Jos eka, onko se totta? Pelkäätkö liikaakin?
Ei hän ajattele että lasta ei tarvitse vahtia, on nimittäin useamman kerran nähnyt kun jotain sattuu, ja joutunut kuskaamaan lapsen ensiapuunkin. Hän vain ajattelee, että hänen ei tarvitse, koska olettaa että minä teen kaiken. Ja vaikka sanoisin, että en tee se on sinun vuoro nyt, niin silti olettaa että minä teen. Kun hän on kahden lapsen kanssa niin vahtii kyllä silloin ihan hyvin (tiedän, koska olen usein pihalla ja he sisällä ja avonaisesta ikkunasta kuulen mitä siellä tapahtuu ja muutenkin ikkunasta näen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kaikki kommentit on ihan väkisin väännetty ryhmiksi tai sitten ihmiset ei oikeasti tajua.
2-vuotias lapsi on lain mukaan 24/7 vahdittava.
Tottakai voit käydä vessassa, jos ei ole vaaratilanteita lähellä. Mutta sekään ei ole itsestäänselvyys. Jos et valvo lasta kuunnellen tai katsoen koko ajan, niin se voi olla kuolemaan johtava virhe.
Voitte valehdella siitä vaikka kuinka paljon, että kaksivuotias ei tee mitään mitä et tiedä, niin siinäpä olet jo todistanut, että opetat ja calvot 24/7. Muutoin et tietäisi tekeekö vai ei tee.
Sen ikäisen kuuluu olla utelias ja oppia maailmaa. Ja aikuisen on oltava läsnä ja saatavilla.
Juuri oli haastattelu, jossa oli asiantuntijalääkäri tehnyt palovammatilastoista pitkän raportin: yhä pienempien lasten kotona sattuneet palovammat ovat lisääntyneet. Eli vauvojen ja taaperoiden, joiden ei pitäisi päästä kiehuvien tai palavien asioiden äärelle. Aikuisten valvonnan puutteen vuoksi.
En voi oikein ymmärtää, että ihmiset, jotka kertovat opettaneensa kaiken, kehuvat ettei tarvitse valvoa enää ja teini-ikäisenä ei ole sattunut mitään. Älykäs ja viisas lapsi etsii, tutkii ja kokeilee. Aikuinen valvoo, opettaa ja vahtii. Näin nämäkin keille ei ole sattunut mitään, ovat tehneet vauvasta saakka.
Kauhea vastuu taaperolla, jos sanot, et äiti ja isi menee nyt lukkojen taakse viettämään parisuhde aikaa. Ja sinullehan on jo opetettu kaikki asiat, joten koita pärjätä...Kukaan ei ole puhunut mistään lukkojen taakse menosta. Mitä ihmettä sä selität? Eikö se ole parisuhdeaikaa, jos se ei tapahdu lukkojen takana makuuhuoneessa seksiä harrastamalla? Eipä ole ihme että väsyttää, kun et osaa hetkeäkään istua paikallasi puolisosi kanssa. Jos me keskustellaan makuuhuoneessa, me kyllä nähdään ja kuullaan kun lapsemme liikkuu kotona. Silloin osaamme sen perseemme nostaa ja lähteä katsomaan mitä hän on vailla ja seurata, että homma hoituu. Sit kehut päälle ja lapsi jatkaa leikkejään ja me keskusteluamme.
Jos koti on turvaton, tottakai pitää koko ajan kytätä, mutta eihän nyt normaali kodissa äiti ole makkarissa ja kiehuva vesi liedellä lapsen vieressä.Mun mies ei vahdi lasta koskaan jos olemme molemmat kotona. Ei tippaakaan mieti mitä lapsi tekee ja onko turvassa, ei tippaakaan kuuntele mitä lapsi puuhaa. Jättää se aina yksin minun hommaksi vahtia lasta ja jos olemme eri huoneessa kuin lapsi niin jättää yksin minun hommaksi kuunnella mitä lapsi tekee. Asiasta olen sanonut monta kertaa, on riidelty ja vaikka mitä mutta mikään ei muutu. Eipä kiinnosta enää viettää miehen kanssa aikaa vaan mieluummin puuhailen lapsen kanssa.
Ajatteleeko hän ettei ihan joka asiaa tarvitse kytätä eikä lapsenne ole vaarassa vai häntä ei kiinnosta? Jos eka, onko se totta? Pelkäätkö liikaakin?
Ei hän ajattele että lasta ei tarvitse vahtia, on nimittäin useamman kerran nähnyt kun jotain sattuu, ja joutunut kuskaamaan lapsen ensiapuunkin. Hän vain ajattelee, että hänen ei tarvitse, koska olettaa että minä teen kaiken. Ja vaikka sanoisin, että en tee se on sinun vuoro nyt, niin silti olettaa että minä teen. Kun hän on kahden lapsen kanssa niin vahtii kyllä silloin ihan hyvin (tiedän, koska olen usein pihalla ja he sisällä ja avonaisesta ikkunasta kuulen mitä siellä tapahtuu ja muutenkin ikkunasta näen.
No sit on harvinaisen outo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mikähän miehen prioriteettijärjestys mahtaa olla? Työ, lapsi, puoliso, harrastukset, kaverit, sukulaiset ... ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kaikki kommentit on ihan väkisin väännetty ryhmiksi tai sitten ihmiset ei oikeasti tajua.
2-vuotias lapsi on lain mukaan 24/7 vahdittava.
Tottakai voit käydä vessassa, jos ei ole vaaratilanteita lähellä. Mutta sekään ei ole itsestäänselvyys. Jos et valvo lasta kuunnellen tai katsoen koko ajan, niin se voi olla kuolemaan johtava virhe.
Voitte valehdella siitä vaikka kuinka paljon, että kaksivuotias ei tee mitään mitä et tiedä, niin siinäpä olet jo todistanut, että opetat ja calvot 24/7. Muutoin et tietäisi tekeekö vai ei tee.
Sen ikäisen kuuluu olla utelias ja oppia maailmaa. Ja aikuisen on oltava läsnä ja saatavilla.
Juuri oli haastattelu, jossa oli asiantuntijalääkäri tehnyt palovammatilastoista pitkän raportin: yhä pienempien lasten kotona sattuneet palovammat ovat lisääntyneet. Eli vauvojen ja taaperoiden, joiden ei pitäisi päästä kiehuvien tai palavien asioiden äärelle. Aikuisten valvonnan puutteen vuoksi.
En voi oikein ymmärtää, että ihmiset, jotka kertovat opettaneensa kaiken, kehuvat ettei tarvitse valvoa enää ja teini-ikäisenä ei ole sattunut mitään. Älykäs ja viisas lapsi etsii, tutkii ja kokeilee. Aikuinen valvoo, opettaa ja vahtii. Näin nämäkin keille ei ole sattunut mitään, ovat tehneet vauvasta saakka.
Kauhea vastuu taaperolla, jos sanot, et äiti ja isi menee nyt lukkojen taakse viettämään parisuhde aikaa. Ja sinullehan on jo opetettu kaikki asiat, joten koita pärjätä...Kukaan ei ole puhunut mistään lukkojen taakse menosta. Mitä ihmettä sä selität? Eikö se ole parisuhdeaikaa, jos se ei tapahdu lukkojen takana makuuhuoneessa seksiä harrastamalla? Eipä ole ihme että väsyttää, kun et osaa hetkeäkään istua paikallasi puolisosi kanssa. Jos me keskustellaan makuuhuoneessa, me kyllä nähdään ja kuullaan kun lapsemme liikkuu kotona. Silloin osaamme sen perseemme nostaa ja lähteä katsomaan mitä hän on vailla ja seurata, että homma hoituu. Sit kehut päälle ja lapsi jatkaa leikkejään ja me keskusteluamme.
Jos koti on turvaton, tottakai pitää koko ajan kytätä, mutta eihän nyt normaali kodissa äiti ole makkarissa ja kiehuva vesi liedellä lapsen vieressä.Mun mies ei vahdi lasta koskaan jos olemme molemmat kotona. Ei tippaakaan mieti mitä lapsi tekee ja onko turvassa, ei tippaakaan kuuntele mitä lapsi puuhaa. Jättää se aina yksin minun hommaksi vahtia lasta ja jos olemme eri huoneessa kuin lapsi niin jättää yksin minun hommaksi kuunnella mitä lapsi tekee. Asiasta olen sanonut monta kertaa, on riidelty ja vaikka mitä mutta mikään ei muutu. Eipä kiinnosta enää viettää miehen kanssa aikaa vaan mieluummin puuhailen lapsen kanssa.
Ajatteleeko hän ettei ihan joka asiaa tarvitse kytätä eikä lapsenne ole vaarassa vai häntä ei kiinnosta? Jos eka, onko se totta? Pelkäätkö liikaakin?
Ystäväni lapsi karkasi kotoa tielle. Ulko-ovi oli auki, lapsen isä seisoi rappusilla ja puhui puhelimessa. Mies ei huomannut, että lapsi laittoi eteisessä kumpparit jalkaan ja meni isänsä ohi pihalle. Onneksi yksi naapuri näki tilanteen ja meni pelastamaan lapsen turvaan. Se mies ei tosiaan kytännyt, mitä lapset touhuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kaikki kommentit on ihan väkisin väännetty ryhmiksi tai sitten ihmiset ei oikeasti tajua.
2-vuotias lapsi on lain mukaan 24/7 vahdittava.
Tottakai voit käydä vessassa, jos ei ole vaaratilanteita lähellä. Mutta sekään ei ole itsestäänselvyys. Jos et valvo lasta kuunnellen tai katsoen koko ajan, niin se voi olla kuolemaan johtava virhe.
Voitte valehdella siitä vaikka kuinka paljon, että kaksivuotias ei tee mitään mitä et tiedä, niin siinäpä olet jo todistanut, että opetat ja calvot 24/7. Muutoin et tietäisi tekeekö vai ei tee.
Sen ikäisen kuuluu olla utelias ja oppia maailmaa. Ja aikuisen on oltava läsnä ja saatavilla.
Juuri oli haastattelu, jossa oli asiantuntijalääkäri tehnyt palovammatilastoista pitkän raportin: yhä pienempien lasten kotona sattuneet palovammat ovat lisääntyneet. Eli vauvojen ja taaperoiden, joiden ei pitäisi päästä kiehuvien tai palavien asioiden äärelle. Aikuisten valvonnan puutteen vuoksi.
En voi oikein ymmärtää, että ihmiset, jotka kertovat opettaneensa kaiken, kehuvat ettei tarvitse valvoa enää ja teini-ikäisenä ei ole sattunut mitään. Älykäs ja viisas lapsi etsii, tutkii ja kokeilee. Aikuinen valvoo, opettaa ja vahtii. Näin nämäkin keille ei ole sattunut mitään, ovat tehneet vauvasta saakka.
Kauhea vastuu taaperolla, jos sanot, et äiti ja isi menee nyt lukkojen taakse viettämään parisuhde aikaa. Ja sinullehan on jo opetettu kaikki asiat, joten koita pärjätä...Kukaan ei ole puhunut mistään lukkojen taakse menosta. Mitä ihmettä sä selität? Eikö se ole parisuhdeaikaa, jos se ei tapahdu lukkojen takana makuuhuoneessa seksiä harrastamalla? Eipä ole ihme että väsyttää, kun et osaa hetkeäkään istua paikallasi puolisosi kanssa. Jos me keskustellaan makuuhuoneessa, me kyllä nähdään ja kuullaan kun lapsemme liikkuu kotona. Silloin osaamme sen perseemme nostaa ja lähteä katsomaan mitä hän on vailla ja seurata, että homma hoituu. Sit kehut päälle ja lapsi jatkaa leikkejään ja me keskusteluamme.
Jos koti on turvaton, tottakai pitää koko ajan kytätä, mutta eihän nyt normaali kodissa äiti ole makkarissa ja kiehuva vesi liedellä lapsen vieressä.Mun mies ei vahdi lasta koskaan jos olemme molemmat kotona. Ei tippaakaan mieti mitä lapsi tekee ja onko turvassa, ei tippaakaan kuuntele mitä lapsi puuhaa. Jättää se aina yksin minun hommaksi vahtia lasta ja jos olemme eri huoneessa kuin lapsi niin jättää yksin minun hommaksi kuunnella mitä lapsi tekee. Asiasta olen sanonut monta kertaa, on riidelty ja vaikka mitä mutta mikään ei muutu. Eipä kiinnosta enää viettää miehen kanssa aikaa vaan mieluummin puuhailen lapsen kanssa.
Ajatteleeko hän ettei ihan joka asiaa tarvitse kytätä eikä lapsenne ole vaarassa vai häntä ei kiinnosta? Jos eka, onko se totta? Pelkäätkö liikaakin?
Ei hän ajattele että lasta ei tarvitse vahtia, on nimittäin useamman kerran nähnyt kun jotain sattuu, ja joutunut kuskaamaan lapsen ensiapuunkin. Hän vain ajattelee, että hänen ei tarvitse, koska olettaa että minä teen kaiken. Ja vaikka sanoisin, että en tee se on sinun vuoro nyt, niin silti olettaa että minä teen. Kun hän on kahden lapsen kanssa niin vahtii kyllä silloin ihan hyvin (tiedän, koska olen usein pihalla ja he sisällä ja avonaisesta ikkunasta kuulen mitä siellä tapahtuu ja muutenkin ikkunasta näen.
No sit on harvinaisen outo.
Kyllä minäkin tiedän tuollaisen miehen joka jättää lapsen aina äidin huoleksi (paitsi silloin kun äiti on ihan muualla poissa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kaikki kommentit on ihan väkisin väännetty ryhmiksi tai sitten ihmiset ei oikeasti tajua.
2-vuotias lapsi on lain mukaan 24/7 vahdittava.
Tottakai voit käydä vessassa, jos ei ole vaaratilanteita lähellä. Mutta sekään ei ole itsestäänselvyys. Jos et valvo lasta kuunnellen tai katsoen koko ajan, niin se voi olla kuolemaan johtava virhe.
Voitte valehdella siitä vaikka kuinka paljon, että kaksivuotias ei tee mitään mitä et tiedä, niin siinäpä olet jo todistanut, että opetat ja calvot 24/7. Muutoin et tietäisi tekeekö vai ei tee.
Sen ikäisen kuuluu olla utelias ja oppia maailmaa. Ja aikuisen on oltava läsnä ja saatavilla.
Juuri oli haastattelu, jossa oli asiantuntijalääkäri tehnyt palovammatilastoista pitkän raportin: yhä pienempien lasten kotona sattuneet palovammat ovat lisääntyneet. Eli vauvojen ja taaperoiden, joiden ei pitäisi päästä kiehuvien tai palavien asioiden äärelle. Aikuisten valvonnan puutteen vuoksi.
En voi oikein ymmärtää, että ihmiset, jotka kertovat opettaneensa kaiken, kehuvat ettei tarvitse valvoa enää ja teini-ikäisenä ei ole sattunut mitään. Älykäs ja viisas lapsi etsii, tutkii ja kokeilee. Aikuinen valvoo, opettaa ja vahtii. Näin nämäkin keille ei ole sattunut mitään, ovat tehneet vauvasta saakka.
Kauhea vastuu taaperolla, jos sanot, et äiti ja isi menee nyt lukkojen taakse viettämään parisuhde aikaa. Ja sinullehan on jo opetettu kaikki asiat, joten koita pärjätä...Kukaan ei ole puhunut mistään lukkojen taakse menosta. Mitä ihmettä sä selität? Eikö se ole parisuhdeaikaa, jos se ei tapahdu lukkojen takana makuuhuoneessa seksiä harrastamalla? Eipä ole ihme että väsyttää, kun et osaa hetkeäkään istua paikallasi puolisosi kanssa. Jos me keskustellaan makuuhuoneessa, me kyllä nähdään ja kuullaan kun lapsemme liikkuu kotona. Silloin osaamme sen perseemme nostaa ja lähteä katsomaan mitä hän on vailla ja seurata, että homma hoituu. Sit kehut päälle ja lapsi jatkaa leikkejään ja me keskusteluamme.
Jos koti on turvaton, tottakai pitää koko ajan kytätä, mutta eihän nyt normaali kodissa äiti ole makkarissa ja kiehuva vesi liedellä lapsen vieressä.Mun mies ei vahdi lasta koskaan jos olemme molemmat kotona. Ei tippaakaan mieti mitä lapsi tekee ja onko turvassa, ei tippaakaan kuuntele mitä lapsi puuhaa. Jättää se aina yksin minun hommaksi vahtia lasta ja jos olemme eri huoneessa kuin lapsi niin jättää yksin minun hommaksi kuunnella mitä lapsi tekee. Asiasta olen sanonut monta kertaa, on riidelty ja vaikka mitä mutta mikään ei muutu. Eipä kiinnosta enää viettää miehen kanssa aikaa vaan mieluummin puuhailen lapsen kanssa.
Ajatteleeko hän ettei ihan joka asiaa tarvitse kytätä eikä lapsenne ole vaarassa vai häntä ei kiinnosta? Jos eka, onko se totta? Pelkäätkö liikaakin?
Ei hän ajattele että lasta ei tarvitse vahtia, on nimittäin useamman kerran nähnyt kun jotain sattuu, ja joutunut kuskaamaan lapsen ensiapuunkin. Hän vain ajattelee, että hänen ei tarvitse, koska olettaa että minä teen kaiken. Ja vaikka sanoisin, että en tee se on sinun vuoro nyt, niin silti olettaa että minä teen. Kun hän on kahden lapsen kanssa niin vahtii kyllä silloin ihan hyvin (tiedän, koska olen usein pihalla ja he sisällä ja avonaisesta ikkunasta kuulen mitä siellä tapahtuu ja muutenkin ikkunasta näen.
No sit on harvinaisen outo.
Kyllä minäkin tiedän tuollaisen miehen joka jättää lapsen aina äidin huoleksi (paitsi silloin kun äiti on ihan muualla poissa).
Sillon mä olisin aika usein ihan muualla poissa 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on tuollaista, että saatan sanoa miehelle vaikka että menen suihkuun pesemään hiukset. Siten että lapsi on leikkimässä huoneessaan ja minä ja mies siinä vieressä olohuoneessa ja siitä siis lähden suihkuun. Suihkussa havahdun siihen että itkevä lapsi seisoo kylpyhuoneen lattialla, on kävellyt siihen pukuhuoneen läpi, itkee satuttaneensa itsensä. Suljen shampoo päässä suihkun ja menen katsomaan missä mies on. Ja siellä se istuu sohvalla puhuen puhelimessa. Ei ollut vahtinut lasta yhtään eikä havahtunut edes siihen että lapsi satutti itsensä ja itkee. Arvatkaa v i tuttaako tällainen perhe-elämä ja arvatkaa kiinnostaako parisuhde kuinka paljon enää.
Oletko delekoinut lapsen isän kokonaan sivuun lapsensa elämästä ja tehnyt hänet tarpeettomaksi?
jos isä saa olla lapsen hoidossa mukana alusta asti ei isä jää ulkopuoliseksi eikä kukaan mene kenenkään edelle. Lapsi tietysti on ykkönen perheessä molemmille vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on tuollaista, että saatan sanoa miehelle vaikka että menen suihkuun pesemään hiukset. Siten että lapsi on leikkimässä huoneessaan ja minä ja mies siinä vieressä olohuoneessa ja siitä siis lähden suihkuun. Suihkussa havahdun siihen että itkevä lapsi seisoo kylpyhuoneen lattialla, on kävellyt siihen pukuhuoneen läpi, itkee satuttaneensa itsensä. Suljen shampoo päässä suihkun ja menen katsomaan missä mies on. Ja siellä se istuu sohvalla puhuen puhelimessa. Ei ollut vahtinut lasta yhtään eikä havahtunut edes siihen että lapsi satutti itsensä ja itkee. Arvatkaa v i tuttaako tällainen perhe-elämä ja arvatkaa kiinnostaako parisuhde kuinka paljon enää.
Jatkan vielä, että me ollaan aika paljon kotosalla tai vain lähistöllä, koska en enää suostu lähtemään miehen ja lapsen kanssa millekään niille laskettelulomille tai vastaaville telttaretkille, mitä täällä on mainostettu. Niilläkään en voisi luottaa siihen että mieskin osallistuu lapsen vahtimiseen vaan joutuisin siellä telttaillessa vahtimaan lasta yksin jopa kun käyn ulkovessassa vai syrjässä puskapissalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on tuollaista, että saatan sanoa miehelle vaikka että menen suihkuun pesemään hiukset. Siten että lapsi on leikkimässä huoneessaan ja minä ja mies siinä vieressä olohuoneessa ja siitä siis lähden suihkuun. Suihkussa havahdun siihen että itkevä lapsi seisoo kylpyhuoneen lattialla, on kävellyt siihen pukuhuoneen läpi, itkee satuttaneensa itsensä. Suljen shampoo päässä suihkun ja menen katsomaan missä mies on. Ja siellä se istuu sohvalla puhuen puhelimessa. Ei ollut vahtinut lasta yhtään eikä havahtunut edes siihen että lapsi satutti itsensä ja itkee. Arvatkaa v i tuttaako tällainen perhe-elämä ja arvatkaa kiinnostaako parisuhde kuinka paljon enää.
Jatkan vielä, että me ollaan aika paljon kotosalla tai vain lähistöllä, koska en enää suostu lähtemään miehen ja lapsen kanssa millekään niille laskettelulomille tai vastaaville telttaretkille, mitä täällä on mainostettu. Niilläkään en voisi luottaa siihen että mieskin osallistuu lapsen vahtimiseen vaan joutuisin siellä telttaillessa vahtimaan lasta yksin jopa kun käyn ulkovessassa vai syrjässä puskapissalla.
Lapsi on kuitenkin yhteisellä päätöksellä saatu? Miten mies perustelee ettei hän halua lapsen kanssa olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on tuollaista, että saatan sanoa miehelle vaikka että menen suihkuun pesemään hiukset. Siten että lapsi on leikkimässä huoneessaan ja minä ja mies siinä vieressä olohuoneessa ja siitä siis lähden suihkuun. Suihkussa havahdun siihen että itkevä lapsi seisoo kylpyhuoneen lattialla, on kävellyt siihen pukuhuoneen läpi, itkee satuttaneensa itsensä. Suljen shampoo päässä suihkun ja menen katsomaan missä mies on. Ja siellä se istuu sohvalla puhuen puhelimessa. Ei ollut vahtinut lasta yhtään eikä havahtunut edes siihen että lapsi satutti itsensä ja itkee. Arvatkaa v i tuttaako tällainen perhe-elämä ja arvatkaa kiinnostaako parisuhde kuinka paljon enää.
Jatkan vielä, että me ollaan aika paljon kotosalla tai vain lähistöllä, koska en enää suostu lähtemään miehen ja lapsen kanssa millekään niille laskettelulomille tai vastaaville telttaretkille, mitä täällä on mainostettu. Niilläkään en voisi luottaa siihen että mieskin osallistuu lapsen vahtimiseen vaan joutuisin siellä telttaillessa vahtimaan lasta yksin jopa kun käyn ulkovessassa vai syrjässä puskapissalla.
Lapsi on kuitenkin yhteisellä päätöksellä saatu? Miten mies perustelee ettei hän halua lapsen kanssa olla?
Tietenkin on saatu yhteisellä päätöksellä, miehellä oli jopa kovempi vauvakuume kuin minulla. Luuletko että hän perustelee asiaa jotenkin? No ei. Eihän hän osaa tietenkään asiaan mitään järkevää vastata. On kai vain niin omissa maailmoissaan että jos ei keskity 100% lapseen niin unohtaa lapsen täysin. Siis jos vaikka kääntyy telttaretkellä ottamaan makkaroita kylmälaukusta niin unohtaa lapsen, joka ehtii siinä ajassa kävelemään kohentamaan nuotiota ja muuta oikeasti vaarallista.
Parisuhteessa ei prioirisoida. Toimivassa parisuhteessa ei tarvitse. Priorisointi rikkoo parisuhteen. Naimissa 35v, 4 lasta
Mieheni tuli mustasukkaiseksi lapselle. Sittemmin myös kadehti kaikkea kivaa mitä minulle tapahtui. Nyttemmin exä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on tuollaista, että saatan sanoa miehelle vaikka että menen suihkuun pesemään hiukset. Siten että lapsi on leikkimässä huoneessaan ja minä ja mies siinä vieressä olohuoneessa ja siitä siis lähden suihkuun. Suihkussa havahdun siihen että itkevä lapsi seisoo kylpyhuoneen lattialla, on kävellyt siihen pukuhuoneen läpi, itkee satuttaneensa itsensä. Suljen shampoo päässä suihkun ja menen katsomaan missä mies on. Ja siellä se istuu sohvalla puhuen puhelimessa. Ei ollut vahtinut lasta yhtään eikä havahtunut edes siihen että lapsi satutti itsensä ja itkee. Arvatkaa v i tuttaako tällainen perhe-elämä ja arvatkaa kiinnostaako parisuhde kuinka paljon enää.
Jatkan vielä, että me ollaan aika paljon kotosalla tai vain lähistöllä, koska en enää suostu lähtemään miehen ja lapsen kanssa millekään niille laskettelulomille tai vastaaville telttaretkille, mitä täällä on mainostettu. Niilläkään en voisi luottaa siihen että mieskin osallistuu lapsen vahtimiseen vaan joutuisin siellä telttaillessa vahtimaan lasta yksin jopa kun käyn ulkovessassa vai syrjässä puskapissalla.
Lapsi on kuitenkin yhteisellä päätöksellä saatu? Miten mies perustelee ettei hän halua lapsen kanssa olla?
Tietenkin on saatu yhteisellä päätöksellä, miehellä oli jopa kovempi vauvakuume kuin minulla. Luuletko että hän perustelee asiaa jotenkin? No ei. Eihän hän osaa tietenkään asiaan mitään järkevää vastata. On kai vain niin omissa maailmoissaan että jos ei keskity 100% lapseen niin unohtaa lapsen täysin. Siis jos vaikka kääntyy telttaretkellä ottamaan makkaroita kylmälaukusta niin unohtaa lapsen, joka ehtii siinä ajassa kävelemään kohentamaan nuotiota ja muuta oikeasti vaarallista.
No tuo kyllä kuulostaa hankalalta ihan jokaiselle, jos pitää varoa nuotiotakin tollasella intensiteetillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on tuollaista, että saatan sanoa miehelle vaikka että menen suihkuun pesemään hiukset. Siten että lapsi on leikkimässä huoneessaan ja minä ja mies siinä vieressä olohuoneessa ja siitä siis lähden suihkuun. Suihkussa havahdun siihen että itkevä lapsi seisoo kylpyhuoneen lattialla, on kävellyt siihen pukuhuoneen läpi, itkee satuttaneensa itsensä. Suljen shampoo päässä suihkun ja menen katsomaan missä mies on. Ja siellä se istuu sohvalla puhuen puhelimessa. Ei ollut vahtinut lasta yhtään eikä havahtunut edes siihen että lapsi satutti itsensä ja itkee. Arvatkaa v i tuttaako tällainen perhe-elämä ja arvatkaa kiinnostaako parisuhde kuinka paljon enää.
Jatkan vielä, että me ollaan aika paljon kotosalla tai vain lähistöllä, koska en enää suostu lähtemään miehen ja lapsen kanssa millekään niille laskettelulomille tai vastaaville telttaretkille, mitä täällä on mainostettu. Niilläkään en voisi luottaa siihen että mieskin osallistuu lapsen vahtimiseen vaan joutuisin siellä telttaillessa vahtimaan lasta yksin jopa kun käyn ulkovessassa vai syrjässä puskapissalla.
Lapsi on kuitenkin yhteisellä päätöksellä saatu? Miten mies perustelee ettei hän halua lapsen kanssa olla?
Tietenkin on saatu yhteisellä päätöksellä, miehellä oli jopa kovempi vauvakuume kuin minulla. Luuletko että hän perustelee asiaa jotenkin? No ei. Eihän hän osaa tietenkään asiaan mitään järkevää vastata. On kai vain niin omissa maailmoissaan että jos ei keskity 100% lapseen niin unohtaa lapsen täysin. Siis jos vaikka kääntyy telttaretkellä ottamaan makkaroita kylmälaukusta niin unohtaa lapsen, joka ehtii siinä ajassa kävelemään kohentamaan nuotiota ja muuta oikeasti vaarallista.
No tuo kyllä kuulostaa hankalalta ihan jokaiselle, jos pitää varoa nuotiotakin tollasella intensiteetillä.
Nyt en ymmärtänyt. Meidän lapsi täytti äsken kolme. Kyllä sitä joutuu suurella intensiteetillä vahtimaan kun se on nuotion vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on tuollaista, että saatan sanoa miehelle vaikka että menen suihkuun pesemään hiukset. Siten että lapsi on leikkimässä huoneessaan ja minä ja mies siinä vieressä olohuoneessa ja siitä siis lähden suihkuun. Suihkussa havahdun siihen että itkevä lapsi seisoo kylpyhuoneen lattialla, on kävellyt siihen pukuhuoneen läpi, itkee satuttaneensa itsensä. Suljen shampoo päässä suihkun ja menen katsomaan missä mies on. Ja siellä se istuu sohvalla puhuen puhelimessa. Ei ollut vahtinut lasta yhtään eikä havahtunut edes siihen että lapsi satutti itsensä ja itkee. Arvatkaa v i tuttaako tällainen perhe-elämä ja arvatkaa kiinnostaako parisuhde kuinka paljon enää.
Jatkan vielä, että me ollaan aika paljon kotosalla tai vain lähistöllä, koska en enää suostu lähtemään miehen ja lapsen kanssa millekään niille laskettelulomille tai vastaaville telttaretkille, mitä täällä on mainostettu. Niilläkään en voisi luottaa siihen että mieskin osallistuu lapsen vahtimiseen vaan joutuisin siellä telttaillessa vahtimaan lasta yksin jopa kun käyn ulkovessassa vai syrjässä puskapissalla.
Lapsi on kuitenkin yhteisellä päätöksellä saatu? Miten mies perustelee ettei hän halua lapsen kanssa olla?
Tietenkin on saatu yhteisellä päätöksellä, miehellä oli jopa kovempi vauvakuume kuin minulla. Luuletko että hän perustelee asiaa jotenkin? No ei. Eihän hän osaa tietenkään asiaan mitään järkevää vastata. On kai vain niin omissa maailmoissaan että jos ei keskity 100% lapseen niin unohtaa lapsen täysin. Siis jos vaikka kääntyy telttaretkellä ottamaan makkaroita kylmälaukusta niin unohtaa lapsen, joka ehtii siinä ajassa kävelemään kohentamaan nuotiota ja muuta oikeasti vaarallista.
No tuo kyllä kuulostaa hankalalta ihan jokaiselle, jos pitää varoa nuotiotakin tollasella intensiteetillä.
Nyt en ymmärtänyt. Meidän lapsi täytti äsken kolme. Kyllä sitä joutuu suurella intensiteetillä vahtimaan kun se on nuotion vieressä.
Toki, mutta harva lapsi päänkäänteessä sinne naamalleen sukeltaa. Kyllä meidän lapset osaa varoa tulta sen aikaa, kun mä kaivan kylmälaukkua.
Ajatteleeko hän ettei ihan joka asiaa tarvitse kytätä eikä lapsenne ole vaarassa vai häntä ei kiinnosta? Jos eka, onko se totta? Pelkäätkö liikaakin?