Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Ap:n mies kuulostaa epäkypsältä ja itsekeskeiseltä, ri ole vielä kasvanut aikuiseksi. Sillä lailla ei jaksa kauan elää, että ap vain huomioi muita koko ajan ja antaa itsestään vauvalle ja miehelle, ilman, että kukaan huomioi häntä. Olisi paljon kevyempää elää ilman miestä silloin yh:na.
Nyt pitää tehdä tilanne selväksi miehelle ja istuttaa pöydän ääreen. Miehen täytyy alkaa kantaa aikuisen vastuuta arjesta. Ap olisi hyvä,jos varaisit itsellesi esim viikon etelänmatkan ja lähtisit lepäämään ja nukkumaan sinne, mies saa hoitaa sillä välin vauvan ja kodin. Ennen lähtöäsi älä siivoa, käy kaupassa, pese pyykkiä tai tee ruokaa tms, vaan miehen pitää viettää se viikko niin, että joutuu itse huolehtimaan kaiken sen.
Jos tämä shokkihoito ei auta, seuraava askel on muuttaa erilleen ja sopia vauvanhoito 50/50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on selvää että nainen priorisoi lastaan (omaansa, ei se miehen ole)
Oletko kuitenkin ajatellut että mies, joka lähtökohtaisesti ei tarvitse paljoa, saisi edes jotain parisuhteessa?
Ei? Niinpä.
Häh? Mun kokemuksella mies tarvi: auton lisäksi moottoripyörän moottoriveneen kuntolaitteet miesluolan sekä autotallin, metsästys-ja kalastusvehkeet, ämpäreittäin mieliruokaa olutta viinaa, ja tietenkin sitä aikaa hengailla kavereiden kanssa. Niin ja seinän kokoisen tvn sekä musiikkivehkeet. Ja lasketteluvälineet.
Mä tarvin: unta öisin ja olkkariin uudet verhot, lapsen kanssa olemista lääkärikäyntini takia. Viimeinen toteutui.Noilla ei ole varaa edes lastenhoitajaan.
Viestisi on siis miesv ihaa.
Ehkä sitä yhtä miestä kohtaan. Tuosta ei voi päätellä muuta kuin että henkilö on tyytymätön tähän kyseiseen mieheen kenestä hän puhui. Samalla tavalla voisi puhua vaikka entisestä ystävästä jonka on kokenut kohdelleen itseään epäreilusti.
Oi,oi, onpa se nyt kova työ, kun pitää 2 omaa lastaan hoitaa
Kaikkea sitä nykyään kuuleekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tällainen olo minulla on. Kaikki koko ajan tarvitsee minulta jotain ja huutaa minulta jotain, minä en saa mitään keneltäkään (lapselta en odotakaan toki, hänhän on lapsi). Minä olen väsynyt ja minulta vain huudetaan repeämistä yhä useampaan asiaan. En minä edes kaipaa mitään parisuhdeillallisia vaan LEPOA. Ap
Se pitää vaatia sitä lepoaikaa, mutta vastineeksi tulisi panostaa parisuhteeseen. Ei tuo toimi, että on aina ihan väsynyt ja poltat itsesi loppuun. Mies voi kaivata parisuhdeillallista, hän ei näemmä tarvitse yhtään enempää lepoa. Nythän ette kumpikaan saa mitä haluatte. Sinä tarvitset lepoa, mies teidän yhteistä omaa aikaa. Molempiin pitää kehittää aikaa tai ei tule toimimaan. Mies voi haitaa lasta enemmän -> saat lepoa. Mutta mies ei voi muuttua kiinnostukseksi parisuhteeseen itsekseen, joten se puoli on sinulta löydyttävä (kunhan ensin saat levättyä).
Yhteistä aikaa tulee lisää, kun mies lakkaa tekemästä pitkää päivää töissä.
Mistä sä tuon pitkän päivän keksit, jos lastenhoitajaan ei ole varaa niin ei se mies mitään pitkää päivää väännä.
En lähde selaamaan ketjua etsiäkseni numeron, mutta ap itse kommentoi, että mies tekee pitkää päivää.
Jos rahat ei riitä hoitajaan kerran kuukaudessa niin selvästi pitkää päivää tarvitaan.
Ap ei ole palannut kommentoimaan tätä asiaa mitenkään, mikä herättää provotutkani. Jos mies tekee pitkää päivää, niin yleensä silloin jossain vaiheessa kyllä pidetään vuorostaan saldovapaana niitä kertyneitä tunteja. Eli ei se työmäärä kokonaisuudessaan silti ole yli 40 h/vko.
Harvassa paikassa maksetaan nykyisin ylitöistä, mutta jos maksetaan, niin silloinhan heillä luulisi olevan varaa palkata lapselle hoitaja.
En ehdi kaikkiin vastata. Mutta kun tätä vastausta nyt niin halutaan niin mies ei saa ylitöistä palkkaa eikä varsinaisesti tee edes ylitöitä vaan työmatka on pitkä, yli tunnin suuntaansa ja sen vuoksi päivät on pitkiä. Ap
Näin se tarina muuttuu.
Miehen vika siis että tekee oikeasti ihan normaalia päivää... Kaunista.
En minä ole sanallakaan valittanut miehen työpäivistä. Kerroin vain että ne on pitkiä. Tulee kotiin klo 18 jälkeen. Kerroin vain että siitä seuraa että ei pitkään ehdi olla lapsen kanssa illalla ennen lapsen nukkumaanmenoa.
Ap
Ap
Vaimoni on ruma läski.
En sanallakaan valittanut, kerroin vaih että tämä on tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Ai miehen takia pitää muuttaa vauvan ruokinta-aikoja? Siis mitä vttua tämä taas on!? :D en tiedä miten me ollaan selvitty 2 lapsen kanssa näin hyvin ja mies on antanut imetysrauhan ja hänellekin sen lapsen tarpeet ovat olleet ykkössijalla.
Ei, vaan miksi vauva huutaa nälkäänsä kun mies tulee kotiin. Eikö ruokinta kannattaisi aloittaa hieman aikaisemmin?
Miksei mies laita vaimolleen tekstiviestiä, mihin aikaan hän tulee kotiin?
Koska se tulee joka päivä samaan aikaan. Ei mies teekään ylitöitä vaan sillä on pitkä työmatka.
Ylityöt olivat jonku naisen omaa fantasiaa joka otettiin totena.
Ei mies tule joka päivä samaan aikaan. Mitä te teette näitä tulkintoja?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Ai miehen takia pitää muuttaa vauvan ruokinta-aikoja? Siis mitä vttua tämä taas on!? :D en tiedä miten me ollaan selvitty 2 lapsen kanssa näin hyvin ja mies on antanut imetysrauhan ja hänellekin sen lapsen tarpeet ovat olleet ykkössijalla.
Ei, vaan miksi vauva huutaa nälkäänsä kun mies tulee kotiin. Eikö ruokinta kannattaisi aloittaa hieman aikaisemmin?
Miksei mies laita vaimolleen tekstiviestiä, mihin aikaan hän tulee kotiin?
Koska se tulee joka päivä samaan aikaan. Ei mies teekään ylitöitä vaan sillä on pitkä työmatka.
Ylityöt olivat jonku naisen omaa fantasiaa joka otettiin totena.
No ei varmasti tule joka päivä samaan aikaan. Eihän aina pääse lähtemään kun pitäisi ja pitkän työmatkan aikana voi olla vaikka mitä viivästymistä liikenneonnettomuuksista edellä hitaasti ajavaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Kuka on aina minuutilleen kotona samaan aikaan joka ikinen työpäivä?
tuossa on liukumaa hyvä 20minuuttia. Ei haittaa vaikka olisi 10 vaille kotona, tai vaikka tulisi 10 yli.
btw: minun vaimoni on kotona 5min tarkkuudella päivittäin, jollei kehällä ole sattunut onnetttomuutta. Tällöin tulee viesti että älä laita kahvia vielä tulemaan, menee vähän pidempään. Häntä siis tervehtii tuoreen kahvin tuoksi joka päivä kun hän saapuu kotiin.
Harva parivuotias tai nuorempi syö kymmenessä minuutissa. Miehen pitää siis ilmoittaa muutamaa tuntia aiemmin kotiintulon tarkka aika, max viiden minuutin heitolla.
A p e i e n ä ä i m e t ä. Kyseinen episodi tapahtui yli vuosi sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä että mitä ihmiset olettavat elämän olevan sen jälkeen, kun lapset tulevat kuvioihin. Että lykätään lapsi lelujen kanssa jonnekin nurkkaan ja ollaan vaan ihan rauhassa?
Kyllä se on parisuhde käytännössä katkolle taaperoajaksi, etenkin jos lapsi ei nuku. Silloin ei kukaan nuku ja ollaan väsyneitä, eihän silloin käy edes seksi mielessä.
Mutta tämän takia en koskaan aiokaan hankkia lapsia, minulle toimiva parisuhde ja säännöllinen seksi ovat ne tärkeimmät asiat.
N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Kuka on aina minuutilleen kotona samaan aikaan joka ikinen työpäivä?
tuossa on liukumaa hyvä 20minuuttia. Ei haittaa vaikka olisi 10 vaille kotona, tai vaikka tulisi 10 yli.
btw: minun vaimoni on kotona 5min tarkkuudella päivittäin, jollei kehällä ole sattunut onnetttomuutta. Tällöin tulee viesti että älä laita kahvia vielä tulemaan, menee vähän pidempään. Häntä siis tervehtii tuoreen kahvin tuoksi joka päivä kun hän saapuu kotiin.
Harva parivuotias tai nuorempi syö kymmenessä minuutissa. Miehen pitää siis ilmoittaa muutamaa tuntia aiemmin kotiintulon tarkka aika, max viiden minuutin heitolla.
A p e i e n ä ä i m e t ä. Kyseinen episodi tapahtui yli vuosi sitten.
Kirjoitinko mitään imettämisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylivoimaista on pitää mies tyytyväisenä, kun se vaatisi
1. pari kertaa seksiä viikossa
2. jotian järjellistä ruokaa
Vaatimukset ovat kohtuuttomia. Miehen pitää olla iloinen antaja ja miehellä ei saa olla mitään tarpeita eikä vaatimuksia naisen suhteen. Ja eriyitsen tärkeä on ettei nainen mitenkään huomioi miestä millään tavalla.
Miehen pitää käsittää, että parisuhde on selibaattialupaus viimeistään lasten syntymisten jälkeen. Tosi mies hoitaa vaan lapsia ja kotitöitä ja lopettaa työnteon.
Ikävä kyllä nykyajan miehet ovat valtaosin mieslapsia ja tai jotain ylilautaulisijoita. Ei ihme ettei nämä miehet kelpaa naisille. Naiset ansaitsevat parempaa ja arvostusta, jos pelkästään sukupuolensa vuoksi. Jos joskus nainen harhautuukin parisuhteeseen, niin ero ja sossu on aina parempi vaihtoehto.
Tilanne on se, että ap:n elämä ja arki kevenisi erossa, miehen muuttuisi raskaammaksi ja kalliimmaksi. Siitä voi päätellä, kumpi tällä hetkellä on se itsekäs vapaamatkustaja ja jonka pitää alkaa tehdä enemmän perheen jaksamisen eteen arjessa, jotta eroa ei tulisi. Miehen pitää skarpata nyt paljon ja kasvaa henkisesti, hän on toistaiseksi jäänyt teinin tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa näkee miten parisuhteen ongelmien ratkaiseminen sysätään _aina_ naisen vastuulle. "Huomioi miestäsi", "Ymmärrä miestäsi", "Mieti miten voisit parantaa tilannetta" - samalla kun mieskakara kiukuttelee eikä tee itse tilanteelle yhtään mitään.
Miehet! Teidän tunteenne ovat teidän itsenne vastuulla! Heti kun sekä miehet että naiset ymmärtävät tämän, ollaan jo paljon lähempänä tasa-arvoa.
Mistä päättelet ettei apn miehelle sanottaisi samaa? Se nyt vaan on ihan molempien homma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on selvää että nainen priorisoi lastaan (omaansa, ei se miehen ole)
Oletko kuitenkin ajatellut että mies, joka lähtökohtaisesti ei tarvitse paljoa, saisi edes jotain parisuhteessa?
Ei? Niinpä.
Häh? Mun kokemuksella mies tarvi: auton lisäksi moottoripyörän moottoriveneen kuntolaitteet miesluolan sekä autotallin, metsästys-ja kalastusvehkeet, ämpäreittäin mieliruokaa olutta viinaa, ja tietenkin sitä aikaa hengailla kavereiden kanssa. Niin ja seinän kokoisen tvn sekä musiikkivehkeet. Ja lasketteluvälineet.
Mä tarvin: unta öisin ja olkkariin uudet verhot, lapsen kanssa olemista lääkärikäyntini takia. Viimeinen toteutui.Noilla ei ole varaa edes lastenhoitajaan.
Viestisi on siis miesv ihaa.
Ehkä sitä yhtä miestä kohtaan. Tuosta ei voi päätellä muuta kuin että henkilö on tyytymätön tähän kyseiseen mieheen kenestä hän puhui. Samalla tavalla voisi puhua vaikka entisestä ystävästä jonka on kokenut kohdelleen itseään epäreilusti.
Jos sanoo että hoitajat eivät tapa potilaitaan (vrt. miehet eivät vaadi paljon) , ei ole ok vetää Aino Nykopp-Koskea esiin (lista mitä hänen mielikuvitusmies halusi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Ai miehen takia pitää muuttaa vauvan ruokinta-aikoja? Siis mitä vttua tämä taas on!? :D en tiedä miten me ollaan selvitty 2 lapsen kanssa näin hyvin ja mies on antanut imetysrauhan ja hänellekin sen lapsen tarpeet ovat olleet ykkössijalla.
Ei, vaan miksi vauva huutaa nälkäänsä kun mies tulee kotiin. Eikö ruokinta kannattaisi aloittaa hieman aikaisemmin?
Miksei mies laita vaimolleen tekstiviestiä, mihin aikaan hän tulee kotiin?
Mitä tiedät ettei laita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Kuka on aina minuutilleen kotona samaan aikaan joka ikinen työpäivä?
tuossa on liukumaa hyvä 20minuuttia. Ei haittaa vaikka olisi 10 vaille kotona, tai vaikka tulisi 10 yli.
btw: minun vaimoni on kotona 5min tarkkuudella päivittäin, jollei kehällä ole sattunut onnetttomuutta. Tällöin tulee viesti että älä laita kahvia vielä tulemaan, menee vähän pidempään. Häntä siis tervehtii tuoreen kahvin tuoksi joka päivä kun hän saapuu kotiin.
Harva parivuotias tai nuorempi syö kymmenessä minuutissa. Miehen pitää siis ilmoittaa muutamaa tuntia aiemmin kotiintulon tarkka aika, max viiden minuutin heitolla.
Lapsi ei huuda enää raivoisasti nälkäänsä kun se on evästänyt jo 20 minuuttia.
Lisäksi ap:n mies tulee kotiin päivittäin lähes samaan aikaan. Ylityöt olivat sinun oma keksintösi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Naisen toisella puolella märisee lapsi ja toisella puolella mies. Nainen yrittää revetä kahteen suuntaan eikä miehelle edes juolahda mieleen, että hänkin voisi tehdä jotain lapsensa eteen. Aloittajan tapauksessa tilanteen ratkaiseminen on miehen vallassa eikä hän laiskana viitsi edes yrittää.
Ennen vanhaan isät komensi että märinät pois ja tulet avuksi pihalle tai menet äitisi avuksi mitä se nyt tekeekin. Ja koko ajan kun märinään riittää energiaa niin on energiaa tehdä töitäkin. Voi myös hankkia lapsenvahdin ja viedä vaikka rouvansa päiväkylpylään hierontaan ja kasvohoitoon. Juoda muutamat drinkit altaalla, käydä syömässä ja vaikka panna tai nukkua hotellihuoneessa. Kun näin tekee välillä tai jotain muuta mukavaa jaksaa taas kotimärisiää 18 ikävuoteen asti ja parisuhde voi hyvin.
Lapsenvahtia ei nykyään enää saa edes rahalla. Kun kummatkaan isovanhemmat ei auta edes hengen hädän tilanteessa - saati että saisi joskus hetken lepotauon, on vaan pakko hoitaa lapset itse aina.
Meillä ei ole yli 10v aikana ollut yhtäkään kahdenkeskistä lapsivapaata yötä. Edes rahalla ei saa hoitajaa, sillä hoivapalvelufirmat ja mll tässä kaupungissa hoitaa vain päiväaikaan, ja sillä rajoituksella että max 7,5h päivä.
Ketään randomia en uskalla ottaa tyyliin kaupan ilmoitustaulu. Sitten on pärjättävä ilman. Parisuhde toki kärsii.
Hauskinta on se että isovanhemmat mankui vuosia lapsenlapsia ja lupaili auttaa. Kiinnostus loppui samantien kun lapsi syntyi, just ja just ristiäisissä jaksoivat käydä ja sit loppui yhteydenpito siihen. Eivät kunmatkaan tapaa lapsiamme, heillä on niin kiire elää omaa elämäänsä ja juosta eläkeliiton juhlissa että edes kerta vuoteen tapaamista eivät jaksa.
Se on sitten sinun ongelmasi se. Omat vanhempani aikanaan löysivät hoitajan meille lapsille tuota kautta, samoin minä omilleni. Oikein hyviä tyyppejä olivat molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Toiset miehet ovat niitä rusinat pullasta kerääjiä, haluavat lapsia, kai se on heille joku sitoututan tämän ihanan naisen itselleni ja esittelen siitäjän kykyni.
Kun lapsi syntyy voidaan kyllä ruokittua, siististi ja kauniisti puettua hiljaista vauvaa esitellä suvulle ja kavereille, huoltotoimiin osallistuminen on pikku apulaisen toimintaa, kaikki muu menee lapsen edelle ja lapsen äidin pitää muistaa kiittää kuinka kivasti kaksi viikkoa sittenkin kerran vaihdoin vaipan. Töissä on on kyllä mainio tekosyy olla osallistumatta, toinenhan on kotona ja voi pestä miehenkin kalsarit.Mummina ajattelen, että jokaisen isän pitäisi ottaa ensimmäiseksi kuukaudeksi täysi vastuu vauvasta ja kodista äiti on riekaleina synnytyksestä, väsynyt ja hormonihuuruissa, rinnat melonina ja vuotavat, alapää ei kestä istumista ja vuotaa kun uhrilammas, oma keho ja pää on ihan vieras ja pieni uusi ihminen jota pitää ottaa huomioon enemmän kuin itseään. Isä on oma itsensä saa valmiin lapsen, onko kohtuutonta, että hän antaa synnyttäjä levätä ja kantaa lapsen äidin rinnoille puhtaana ja siistinä, äiti voi sen ajan kun isä laittaa ruokaa ja siivoaa, pitää huolta vauvasta voimiensa mukaan.
Toki jokainen synnyttäjä ei ole ihan voimaton, mutta pitäisi luoda ilmapiiri, jossa jokainen lasta toivova mies ymmärtäisi naisen käyvän kehossaan aikamoista muutosta ja tarvitsee enemmän tukea kuin mies huomiota, lapsi on yhteinen ja mitä enemmän lapsen kanssa on sitä tärkeämpi tämä on itselle, ettei sitten olla katkerassa tilanteessa, jossa isällä ei ole lapselle muuta antaa kuin rahaa.
Mun mies on miettinyt lapsen tekoa koska kokee jotenkin että geenit pitäisi pistää eteenpäin. Vastuuta lapsesta ei kuitenkaan halua, eli ei halua kasvattaa lasta tai elää lapsen kanssa. Jokin tällainen kummallinen alkukantainen tarve kuitenkin siirtää geenejä löytyy. Minua hieman nauratti, vaikka mies ihan mukava ja hyvä mies onkin, ja joissakin asioissa lahjakas, hän on ihan tavallinen ihminen, joka geeneissä ei mitään erityistä eteenpäin laitettavaa ole. Näitä 13 kappaletta tusinassa ihmisiä, kuten minäkin, ja suurin osa koko maapallon väestöstä on. Eipä hän ole eroa ottanut ja lähtenyt lapselleen äitiä etsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, ettei ymmärretä, että perheessä tärkein on vanhempien parisuhde.
Kun se on kunnossa, toimiva ja sitä hoidetaan, on siinä lämpöisessä pesässä lapsen hyvä ja turvallinen kasvualusta.
Kun vanhemmat yhdessä voivat hyvin, myös lapsi voi hyvin.
Äidin ja lapsen kupla, jonka ulkopuolelle isä sysätään, on hyvin epävarma rakennelma. Isä pitää päästää mukaan ja antaa hänenkin toteuttaa isyyttään lapsen kanssa kaksin ja perheen kanssa yhdessä.
Jos äiti alkaa suorittaa äitiyttä yksinään ja antaa kaiken aikansa lapselle, uuvuttaen itsensä, kehittyy tuollainen vaativa tenava, joka saa hiukan vääristyneen kuvan maailmasta.
Ap voisi laittaa lapsen päiväkotiin saamaan vähän rotia elämäänsä ja koko perheen elämään.
Kotiin voi kutsua perhetyöntekijän, jonka kanssa voi keskustella esim. näistä nukkumisongelmista ja muustakin.
Isä pääsee mukaan hyvin helposti, kun ottaa lapsen mukaan ja lähtee ulos leikkipihalle lapsen kanssa. Ulkona juokseminen tekee lapselle hyvää, mies saa kahdenkeskistä aikaa lapsensa kanssa ja nainen omaa aikaa.
Näinpä juuri. Ja tähän naisen tulee miestä kannustaa, eikä unohtaa isää pois lapsenhoitokuvioistaan. Vaikka työpäivät olisivat pitkiä, isä voisi lukea iltasadun.
Viikonloppuna isä lapsineen pihalle.
Ja einekset uuniin. Jos perheessä on yksikin tienaava ihminen, ei ole pakko joka kerta valmistaa sitä soppaa siitä alkaen, että kasvattaa ensin perunat. Uhriutumisen minimointia niihin suoritusvaatimuksiin.
Miksi noin moni olettaa, että parisuhteesta tulisi hyvä, jos aloittaja ”huomioisi miehen” miehen vaatimalla tavalla?
Onhan siinä aika iso ero, että _parisuhde_ on hyvä koska molemmat huomioivat toisensa ja lapsensa, verrattuna siihen että mies sanelee, paljonko HÄNTÄ pitää PRIORISOIDA, jotta suhde olisi hänen mielestään hyvä, viis vaimosta ja lapsesta.
Harva parivuotias tai nuorempi syö kymmenessä minuutissa. Miehen pitää siis ilmoittaa muutamaa tuntia aiemmin kotiintulon tarkka aika, max viiden minuutin heitolla.